Pitkästä liitosta eronneet: mikä enteili lopun alkua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin ei exä huvittanut tehdä yhdessä mitään. Ratkaisemattomia konkreettisia ongelmia, joita ei koskaan saatu ratkottua (tyyliin remontti kesken 10v). Yhdessä ei kaksin tehty mitään kivaa. Nukuttiin eri huoneissa, mielenkiinnon kohteet erilaiset. Riitoja käsittämättömistä pikkujutuista ja suurta itsekkyyttä tyyliin osti ruokatililtä itselleen asioita. Eropäätöksen jälkeen osti itselleen 10 suklaalevyä mun rahoilla, joista tarjoutui antamaan minulle yhden.[/quote]

Oletko ollut lapsen kanssa naimissa? Kymmenen suklaalevyä!? 🙄

Niin, hänellä oli vähähiilihydraattinen ruokavalio eikä kuulemma voinut syödä työpaikalla sen takia. Suklaa oli töissä hätävarana. Minun mielestä kuitenkin silti sellainen ostos, joka pitäisi eroratkaisun jälkeen hoitaa omilla rahoillaan, eikä laskea ruoaksi.

Kyllä on lapsellista: ensin lasketaan kenen rahoilla ostetaan ja sitten kiukutellaan karkeista. Erikoista.

Saattaapa olla että jos olisit elänyt ihmisen kanssa, joka joka kerta jotain ostaessaan vähentää rahaa sun tililtä, olisit asiasta eri mieltä. Jos joskus joku asia olis mennyt niin että hän olisi ollut omistaan antelias tai suurpiirteinen, en välittäisi koko asiasta. Mutta jos joka ainut maitopurkki mikä käydään ostamassa, tilitetään aina tasan, silloin ei todellakaan eron jälkeen osteta ex-puolison rahoilla itselle suklaata.

Olen varmasti monen mielestä älyttömän niuho mutta kun maksoin vuosia esim. kaikki ravintolakäynnit ja festarireissut niin jossain kohdalla tulee sellainen olo että jo riittää.

Paras oli lomamatka, josta ex oli sitä mieltä että koska normaalioloissa maksan ruoan (ja hän esim. veden ja sähkön) niin jos mennään lomamatkalle ja valitaan matka puolihoidolla aamiaisen sijaan, hän häviää koska muuten mä maksaisin ruoat...

Ei siis ole kyse parista suklaalevystä, vaan sitä että toinen kokee että hänellä on oikeus siihen että minä maksoin asioita. Jos olis ollut työtön/varaton niin ei ois haitannut minua, mutta kun teki tämän kaiken vain säästääkseen rahaa.

Vierailija kirjoitti:

M43 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuhiljaa suhteesta hiipui seksi, sen jälkeen muu fyysinen rakkaudenosoitus. Kyllä se on lopun alku, kun ei enää tunne toista kohtaan palavaa halua koskettaa, suudella intohimoisesti, repiä vaatteita pois.

No kun en enää saa rouvaa kiinni, mun rollaattori on hitaampi kuin sen. Onkohan lopun alkua? Vaimon kanssa oltu yhdessä jo 50 vuotta, eikä tuo ole ollenkaan tärkein asia avioliiton kannalta.

Mutta laitatteko kuitenkin tekohampaat samaan lasiin?

Omat hampaat vielä kummallakin. Yhdessä tehdään kaikkea, ruokaa, siivoillaan, luetaan kirjoja ja keskutellaan niistä, pientä remppaakin on tehty. Joka ilta sylitellään, seksiäkin on pari kolme kertaa kuussa. Tärkeintä on kuitenkin hyvä tahto ja toisen kunnioittamien.

Eli te haluatte edelleen seksiä toistenne kanssa, haluatte edelleen koskettaa ja syleillä... eli viestisi liittyy alkuperäiseen viestiin miten?

Vierailija kirjoitti:

Pikkuhiljaa suhteesta hiipui seksi, sen jälkeen muu fyysinen rakkaudenosoitus. Kyllä se on lopun alku, kun ei enää tunne toista kohtaan palavaa halua koskettaa, suudella intohimoisesti, repiä vaatteita pois.

Tulin surulliseksi kun näin miten paljon alapeukkuja tähän viestiin on tullut. Ilmeisesti tosi moni elää suhteessa, josta on loppunut fyysinen läheisyys ja halu.

Toivottavasti en itse koskaan löydä itseäni sellaisesta suhteesta. Jos olen onnekas, löydän samanlaisen suhteen kuin vanhemmillani: he viettivät hiljattain 35v hääpäiväänsä ja ovat edelleen kuin vastarakastuneita, kävelevät käsi kädessä kaupungilla, syleilevät ja vaihtavat pusuja usein, ja viimeksi kun oltiin sisarusteni kanssa heidän luonaan syömässä niin loppuillasta kun oli kaikkien lähtöhämminki päällä eteisessä niin yllätin vanhempani sivummalta keittiöstä suutelemassa oikein syvään ja pitkään. Muistan myös teini-iän ”supernolot kauhunhetket” kun havaitsin yöllä heidän makuuhuoneestaan kantautuvia lemmiskelyn ääniä, vaikka vähän kasvettuani tajusin miten ihanaa oikeasti on että heillä on edelleen terveellinen seksielämä ja terveet halut toisiaan kohtaan.

Kun tajusin odottavani innolla niitä päiviä kun mies oli iltavuorossa ja sain olla ihan yksikseni kotona nukkumaanmenoon asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M43 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuhiljaa suhteesta hiipui seksi, sen jälkeen muu fyysinen rakkaudenosoitus. Kyllä se on lopun alku, kun ei enää tunne toista kohtaan palavaa halua koskettaa, suudella intohimoisesti, repiä vaatteita pois.

No kun en enää saa rouvaa kiinni, mun rollaattori on hitaampi kuin sen. Onkohan lopun alkua? Vaimon kanssa oltu yhdessä jo 50 vuotta, eikä tuo ole ollenkaan tärkein asia avioliiton kannalta.

Mutta laitatteko kuitenkin tekohampaat samaan lasiin?

Omat hampaat vielä kummallakin. Yhdessä tehdään kaikkea, ruokaa, siivoillaan, luetaan kirjoja ja keskutellaan niistä, pientä remppaakin on tehty. Joka ilta sylitellään, seksiäkin on pari kolme kertaa kuussa. Tärkeintä on kuitenkin hyvä tahto ja toisen kunnioittamien.

Eli te haluatte edelleen seksiä toistenne kanssa, haluatte edelleen koskettaa ja syleillä... eli viestisi liittyy alkuperäiseen viestiin miten?

Se on vain pieni hippunen, osa elämää, ei tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Aito halu olla toisen kanssa päivittäin tekemisessä on peruspohja liitolle.

Toki on päiviä kun mikään ei kiinnosta ja jos puolison seura ei kiinnosta kahden päivänkään jälkeen, on syytä olla huolissaan oman liiton kunnosta.

Kumpikaan ei ole toselleen itsestään selvyys. Tarttee tehdä jotain jos niin on. Kumpikin puoliso tarvitsee kunnioitusta osakseen. Paljon näkee irvimistä ja vähättelyä.

Itsestä pitää pitää huoli. Puoliso ei sitä tee koska ei ole vanhempi puolisolle. Huomioiminen ja huolehtiminen ovat kaksi eri asiaa.

Erilaisuudelle annettava tilaa. Mitä sitten jos esim viikkaa eri tavalla. Pääasia että viikkaa. Kantaa arjesta vastuun yhdessä.

En ole yhtään tollasta naista vielä löytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M43 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuhiljaa suhteesta hiipui seksi, sen jälkeen muu fyysinen rakkaudenosoitus. Kyllä se on lopun alku, kun ei enää tunne toista kohtaan palavaa halua koskettaa, suudella intohimoisesti, repiä vaatteita pois.

No kun en enää saa rouvaa kiinni, mun rollaattori on hitaampi kuin sen. Onkohan lopun alkua? Vaimon kanssa oltu yhdessä jo 50 vuotta, eikä tuo ole ollenkaan tärkein asia avioliiton kannalta.

Mutta laitatteko kuitenkin tekohampaat samaan lasiin?

Omat hampaat vielä kummallakin. Yhdessä tehdään kaikkea, ruokaa, siivoillaan, luetaan kirjoja ja keskutellaan niistä, pientä remppaakin on tehty. Joka ilta sylitellään, seksiäkin on pari kolme kertaa kuussa. Tärkeintä on kuitenkin hyvä tahto ja toisen kunnioittamien.

Eli te haluatte edelleen seksiä toistenne kanssa, haluatte edelleen koskettaa ja syleillä... eli viestisi liittyy alkuperäiseen viestiin miten?

Se on vain pieni hippunen, osa elämää, ei tärkeintä.

Niin, mutta miten se liittyy tähän keskusteluun?

Vierailija kirjoitti:

Kun tajusin odottavani innolla niitä päiviä kun mies oli iltavuorossa ja sain olla ihan yksikseni kotona nukkumaanmenoon asti.

Kun minun parisuhteessa on ollut vaatimuksena, et tollasta aikaa just pitää ollakin.

Vaimollani tuli kaupungilla jatkuvasti pilke silmäkulmassa olevia tummahipiäisiä miehiä kyselemään että mitä sinä, miten menee siitä on aikaa kun nähtiin ;) oikein pilke silmäkulmassa, ja näitä oli ainakin parikymmentä tullut. Aina hän ei olevinaan muistanut ikinä nähneensäkään noita, mutta sanoivat hänen nimensä usein.

Alun sinisilmäisyyden jälkeen vedin nopeasti yks yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kun tajusin odottavani innolla niitä päiviä kun mies oli iltavuorossa ja sain olla ihan yksikseni kotona nukkumaanmenoon asti.

Ihan hätkähdin kun luin tämän. Meillä on alusta alkaen ollut tällaista :D Ja meillä menee hyvin, rakastan miestä. Silti on aivan ihanaa ja mahtavaa saada välillä aikaa itselleen.

Se on varmasti eri asia jos tämä tekee iloiseksi siksi ettei miehen kanssa viihdy.

Miehen keski-iän kriisi joka käynnistyi naps. Oli silloin esimieskoulutuksessa ja tapasi siellä uuden naisen. En tajunnut tuota silloin vaan vuosia myöhemmin jolloin erottiin. Muutuin napsahduksen myötä jatkuvasti arvosteltavaksi maan matoseksi hänen silmissään, missään asiassa ei ollut minun puolellani.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo jakoi tavaraa ympäri kylää.

Mitä tavaraa se vaimo jakoi? Astioita? Siivousvälineitä? Koristetavaraa? Muoviämpäreitä?

Vai jakoiko se vaimo sinun kaluja? Ruuvimeisseleitä, tunkkeja tms?

Vaimo varmaan vain konmaritti, mutta sinä et ymmärtänyt!

Tuo vinkki toimii myös toisinpäin.

30 v liitto, ja lopun enteily oli hiljaisuus, ei jaksanut edes riidellä, mieluummin käänsi pään. Ja pään käänsi myös ettei nähnyt halveksuntaa toisen silmistä. Ei vaan jaksettu sietää toisiamme, kumpikaan ei muuttunut toisen haluamaksi vuosien aikana ja omina itseinämme olimme liian kaukana toisistamme arvoiltamme, tavoiltamme ja tarpeiltamme. Kumpikaan ei läpipaha, vaan niin erilaisia ihmisiä. Ero helpotus varmaan molemmille, ainakin minulle.