Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitkästä liitosta eronneet: mikä enteili lopun alkua?
03.04.2019 |
Eli mitkä asiat näin jälkikäteen olivat selviä merkkejä siitä, että suhde oli tulossa päätökseensä?
Kyselee eräs, jolla on epämääräisen vahva aavistus siitä että omassa avioliitossa on ylitetty tietty kynnys ja loppu häämöttää... Jos niin päätämme, tietenkin.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Intohimon puute ja yleinen harmaus. Olimme pari viimeistä vuotta kuin kämppikset, tosin ihan hyvät sellaiset. Ei riidelty, enää, muttei rakastettukaan.
Sen opin, että jos kumppani ei enää laita sukkia pyörimään jaloissa, niin hälytyskellojen pitäisi soida.
En usko mihinkään "alkuhuumaan", se on vain itsepetosta. Joko se kumppani rokkaa sun maailmaas, tai sitten ei.
Parisuhteessa ei ikinä pidä odotella mitään "parempia aikoja", ei ne ajat mistään tule, ne pitää itse tehdä.
;D Voi jeesus. Meinaatko ihan tosissasi, että esim 20 vuoden suhteessa pyörivät vielä sukat jalassa, oli tilanne mikä tahansa?! On sulla lapsellinen maailmankatsomus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo naisen jatkuva märehtiminen on muuten ihan todellinen syy erolle. Ainakin omalleni oli. Ei vaan pystynyt sitä jatkuvaa, toistuvaa kaikessa-on-jotain-vikaa -kitinää päivästä toiseen. Ei yhden ihmisen kallo kestä sellaista määrää tuskaa.
Psykologeille sentään maksetaan jotain siitä kuuntelusta.
Nämä on niitä suhteita, joissa nainen lähtee toisen, naista kuuntelevan ja huomioivan miehen matkaan ja ero tulee ihan yllätyksenä sille miehelle, joka kuvitteli kaiken olehan "hyvin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies oli pitänyt vuoden sivusuhdetta työkaverinsa kanssa ja jäi kiinni. Yritti kieltää viimeiseen asti
Olispa nöyryyttävää olla se toinen nainen, kun mies kiinni jäädessään suhteesta minun kanssani yrittäisi kaikin voimin kieltää, ettei meillä ole mitään. Tuntisin oloni täysin arvottomaksi.
Se, mitä joku kulkum*lkku sanoo naisesta, ei vähennä sen naisen arvoa yhtään. Totta kai miehet kieltää kaiken jäätyään kiinni housut kintuissa. 😂
Se nimenomaan vähentää arvoa, kun sana alkaa kiertämään, mutta tuo kieltäminen ei.
Nyt alkaa tuntua, että mies on muuttunut. Olen ollut viikon verran sairaana ja toipumiseen menee aikaa. Mies ei ole sinä aikana tehnyt kotona mitään, ei edes tiskikonetta tyhjentänyt pyydettäessä. Olin viimeksi näin kipeä kymmenisen vuotta sitten enkä muista, että silloin oli tällaista. Tosin lapset asuivat vielä kotona, joten siinä lienee syy. Mies on sairastellut viime vuosina ja on ollut kolmessa leikkauksessa, silloin passasin hänet viimeisen päälle. Tuskin miehestä apua on, jos sairastun vakavammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo naisen jatkuva märehtiminen on muuten ihan todellinen syy erolle. Ainakin omalleni oli. Ei vaan pystynyt sitä jatkuvaa, toistuvaa kaikessa-on-jotain-vikaa -kitinää päivästä toiseen. Ei yhden ihmisen kallo kestä sellaista määrää tuskaa.
Psykologeille sentään maksetaan jotain siitä kuuntelusta.
Nämä on niitä suhteita, joissa nainen lähtee toisen, naista kuuntelevan ja huomioivan miehen matkaan ja ero tulee ihan yllätyksenä sille miehelle, joka kuvitteli kaiken olehan "hyvin".
Joo. Eli nainen hakee jotain ihmeen muutosta, kun todellinen vika on omassa päässä. Sitten kun oma ukko on kulutettu loppuun siirrytään uuteen ukkoon, jonka kanssa elämä on ihan ihanaa sen 1-2 vuotta. Sitten taas aletaan märehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo naisen jatkuva märehtiminen on muuten ihan todellinen syy erolle. Ainakin omalleni oli. Ei vaan pystynyt sitä jatkuvaa, toistuvaa kaikessa-on-jotain-vikaa -kitinää päivästä toiseen. Ei yhden ihmisen kallo kestä sellaista määrää tuskaa.
Psykologeille sentään maksetaan jotain siitä kuuntelusta.
Ai tuo vikojen löytminen ei sentään kohdistunu sinuun. Olisittepa tehneet lapsen, niin sinä et olis osannu tehdä mitään oikein lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo naisen jatkuva märehtiminen on muuten ihan todellinen syy erolle. Ainakin omalleni oli. Ei vaan pystynyt sitä jatkuvaa, toistuvaa kaikessa-on-jotain-vikaa -kitinää päivästä toiseen. Ei yhden ihmisen kallo kestä sellaista määrää tuskaa.
Psykologeille sentään maksetaan jotain siitä kuuntelusta.
Nämä on niitä suhteita, joissa nainen lähtee toisen, naista kuuntelevan ja huomioivan miehen matkaan ja ero tulee ihan yllätyksenä sille miehelle, joka kuvitteli kaiken olehan "hyvin".
Ei näissä kyllä mies kuvittele asioiden olevan "hyvin". Yleensä mies kuvittelee, että nainen kykenee käsittelemään itse parisuhteesta riippumattomat ongelmansa. Kuten mies itse asian näkee, ja toimii.
Hyvin harva mies kertoo masennuksestaan tai muista tuskistaan vaimolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo naisen jatkuva märehtiminen on muuten ihan todellinen syy erolle. Ainakin omalleni oli. Ei vaan pystynyt sitä jatkuvaa, toistuvaa kaikessa-on-jotain-vikaa -kitinää päivästä toiseen. Ei yhden ihmisen kallo kestä sellaista määrää tuskaa.
Psykologeille sentään maksetaan jotain siitä kuuntelusta.
Ai tuo vikojen löytminen ei sentään kohdistunu sinuun. Olisittepa tehneet lapsen, niin sinä et olis osannu tehdä mitään oikein lapsen kanssa.
Ei ehditty. Vaimo keskittyi stressaamiseen. Mikään ei auttanut. Ei puhe, ei silittely, ei kuuntelu. Sitten pää sanoi poks.
Nyt minulla on lapsi. Toisen naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo naisen jatkuva märehtiminen on muuten ihan todellinen syy erolle. Ainakin omalleni oli. Ei vaan pystynyt sitä jatkuvaa, toistuvaa kaikessa-on-jotain-vikaa -kitinää päivästä toiseen. Ei yhden ihmisen kallo kestä sellaista määrää tuskaa.
Psykologeille sentään maksetaan jotain siitä kuuntelusta.
Nämä on niitä suhteita, joissa nainen lähtee toisen, naista kuuntelevan ja huomioivan miehen matkaan ja ero tulee ihan yllätyksenä sille miehelle, joka kuvitteli kaiken olehan "hyvin".
Joo. Eli nainen hakee jotain ihmeen muutosta, kun todellinen vika on omassa päässä. Sitten kun oma ukko on kulutettu loppuun siirrytään uuteen ukkoon, jonka kanssa elämä on ihan ihanaa sen 1-2 vuotta. Sitten taas aletaan märehtiä.
Meillä se oli kyllä mies, joka tuon teki. en minä. osaa ne miehetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intohimon puute ja yleinen harmaus. Olimme pari viimeistä vuotta kuin kämppikset, tosin ihan hyvät sellaiset. Ei riidelty, enää, muttei rakastettukaan.
Sen opin, että jos kumppani ei enää laita sukkia pyörimään jaloissa, niin hälytyskellojen pitäisi soida.
En usko mihinkään "alkuhuumaan", se on vain itsepetosta. Joko se kumppani rokkaa sun maailmaas, tai sitten ei.
Parisuhteessa ei ikinä pidä odotella mitään "parempia aikoja", ei ne ajat mistään tule, ne pitää itse tehdä.;D Voi jeesus. Meinaatko ihan tosissasi, että esim 20 vuoden suhteessa pyörivät vielä sukat jalassa, oli tilanne mikä tahansa?! On sulla lapsellinen maailmankatsomus.
Valitettavasti nämä vaatimukset on lisääntymään päin. Ihmiset eroavat mitä vähäpätöisimmistä syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo naisen jatkuva märehtiminen on muuten ihan todellinen syy erolle. Ainakin omalleni oli. Ei vaan pystynyt sitä jatkuvaa, toistuvaa kaikessa-on-jotain-vikaa -kitinää päivästä toiseen. Ei yhden ihmisen kallo kestä sellaista määrää tuskaa.
Psykologeille sentään maksetaan jotain siitä kuuntelusta.
Nämä on niitä suhteita, joissa nainen lähtee toisen, naista kuuntelevan ja huomioivan miehen matkaan ja ero tulee ihan yllätyksenä sille miehelle, joka kuvitteli kaiken olehan "hyvin".
Kyllä sen sit myöhemmin tajuaa, et mistä taakasta loppujen lopuks pääs eroon ja tuskin se uuskaan mies jaksaa sitä valitusta pitkään kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Näitä on niin monia ja toisaalta samankaltaisia juttuja. Kun mies on naisen mielestä puhumaton ja välittämistään näyttämätön mörökölli, nainen lähtee sellaisen miehen mukaan, joka huomioi hänet ja osoittaa kiinnostusta. Toinen nainen taas on sellainen kaikesta murehtija ja jatkuvasti asioita vatvova, ja ihmettelee sitten kun ei mies osoita seksuaalista mielenkiintoa häntä kohtaan. Miten siinä mies saa illalla itsensä syttymään jos toinen on koko päivän ollut vain muita moittiva huolisäkki? Joku mies taas huitelee kaiken vapaa-ajan kavereiden ja harrastusten parissa ja viis veisaa kotitöistä tai yhteisistä menoista. Sitten on kovin ihmeissään kun vaimo ei olekaan kiimasta kuumana miehen vihdoin tultua kotona käymään. Näitä maailmassa riittää. Fiksu lähtee ajoissa huonosta suhteesta, laiskempi tai arempi sinnittelee vuosikaudet ja ihmettelee sitten lopulta, että miten tämä elämä näin vilahti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo naisen jatkuva märehtiminen on muuten ihan todellinen syy erolle. Ainakin omalleni oli. Ei vaan pystynyt sitä jatkuvaa, toistuvaa kaikessa-on-jotain-vikaa -kitinää päivästä toiseen. Ei yhden ihmisen kallo kestä sellaista määrää tuskaa.
Psykologeille sentään maksetaan jotain siitä kuuntelusta.
Nämä on niitä suhteita, joissa nainen lähtee toisen, naista kuuntelevan ja huomioivan miehen matkaan ja ero tulee ihan yllätyksenä sille miehelle, joka kuvitteli kaiken olehan "hyvin".
Ei näissä kyllä mies kuvittele asioiden olevan "hyvin". Yleensä mies kuvittelee, että nainen kykenee käsittelemään itse parisuhteesta riippumattomat ongelmansa. Kuten mies itse asian näkee, ja toimii.
Hyvin harva mies kertoo masennuksestaan tai muista tuskistaan vaimolleen.
Mikä ihmeen avioliitto se sellainen on, jossa ei voida jakaa kaikkia elämän kipuja ja suruja toisen kanssa? Ja tukea sitä kaikista rakkainta elämässään, myös avioliiton ulkopuolella? Niin myötä- kuin vastamäessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo naisen jatkuva märehtiminen on muuten ihan todellinen syy erolle. Ainakin omalleni oli. Ei vaan pystynyt sitä jatkuvaa, toistuvaa kaikessa-on-jotain-vikaa -kitinää päivästä toiseen. Ei yhden ihmisen kallo kestä sellaista määrää tuskaa.
Psykologeille sentään maksetaan jotain siitä kuuntelusta.
Nämä on niitä suhteita, joissa nainen lähtee toisen, naista kuuntelevan ja huomioivan miehen matkaan ja ero tulee ihan yllätyksenä sille miehelle, joka kuvitteli kaiken olehan "hyvin".
Ei näissä kyllä mies kuvittele asioiden olevan "hyvin". Yleensä mies kuvittelee, että nainen kykenee käsittelemään itse parisuhteesta riippumattomat ongelmansa. Kuten mies itse asian näkee, ja toimii.
Hyvin harva mies kertoo masennuksestaan tai muista tuskistaan vaimolleen.
Mikä ihmeen avioliitto se sellainen on, jossa ei voida jakaa kaikkia elämän kipuja ja suruja toisen kanssa? Ja tukea sitä kaikista rakkainta elämässään, myös avioliiton ulkopuolella? Niin myötä- kuin vastamäessä...
Sitä voi olla naisena vaikea ymmärtää, miten päällekaatuvaa naisen jatkuva stressaaminen ja märehtiminen voi miehelle olla. Sitä kun ei pääse mihinkään karkuun. Se voi alkaa aamulla, jatkuva päivällä, ja vielä illalla otetaan viimeiset mehut pois. Loppuaika meneekin asiaa päässä pyöritellessä. Että mitähän tälle voisi tehdä?
Ei se ole kohtuullista kenellekään. Hyvin harvan ihmisen pää kestää jatkuvaa stressiä ja epävarmuutta toisen mielentilasta ja ajatuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo naisen jatkuva märehtiminen on muuten ihan todellinen syy erolle. Ainakin omalleni oli. Ei vaan pystynyt sitä jatkuvaa, toistuvaa kaikessa-on-jotain-vikaa -kitinää päivästä toiseen. Ei yhden ihmisen kallo kestä sellaista määrää tuskaa.
Psykologeille sentään maksetaan jotain siitä kuuntelusta.
Nämä on niitä suhteita, joissa nainen lähtee toisen, naista kuuntelevan ja huomioivan miehen matkaan ja ero tulee ihan yllätyksenä sille miehelle, joka kuvitteli kaiken olehan "hyvin".
Ei näissä kyllä mies kuvittele asioiden olevan "hyvin". Yleensä mies kuvittelee, että nainen kykenee käsittelemään itse parisuhteesta riippumattomat ongelmansa. Kuten mies itse asian näkee, ja toimii.
Hyvin harva mies kertoo masennuksestaan tai muista tuskistaan vaimolleen.
Mikä ihmeen avioliitto se sellainen on, jossa ei voida jakaa kaikkia elämän kipuja ja suruja toisen kanssa? Ja tukea sitä kaikista rakkainta elämässään, myös avioliiton ulkopuolella? Niin myötä- kuin vastamäessä...
Sitä varten meillä on psykologit. Jos masennus, stressaaminen tai asioiden vatvominen muuttuu jatkuvaksi olotilaksi, ei mikään "parisuhteen-toinen-osapuoli" kykene niitä käsittelemään.
Tämä on vähän vastaa tilanne kuin pettäjillä, jotka kertovat puolisolle vain parantaakseen omaa oloaan. Ei se sen puolison oloa ainakaan paranna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo naisen jatkuva märehtiminen on muuten ihan todellinen syy erolle. Ainakin omalleni oli. Ei vaan pystynyt sitä jatkuvaa, toistuvaa kaikessa-on-jotain-vikaa -kitinää päivästä toiseen. Ei yhden ihmisen kallo kestä sellaista määrää tuskaa.
Psykologeille sentään maksetaan jotain siitä kuuntelusta.
Nämä on niitä suhteita, joissa nainen lähtee toisen, naista kuuntelevan ja huomioivan miehen matkaan ja ero tulee ihan yllätyksenä sille miehelle, joka kuvitteli kaiken olehan "hyvin".
Ei näissä kyllä mies kuvittele asioiden olevan "hyvin". Yleensä mies kuvittelee, että nainen kykenee käsittelemään itse parisuhteesta riippumattomat ongelmansa. Kuten mies itse asian näkee, ja toimii.
Hyvin harva mies kertoo masennuksestaan tai muista tuskistaan vaimolleen.
Mikä ihmeen avioliitto se sellainen on, jossa ei voida jakaa kaikkia elämän kipuja ja suruja toisen kanssa? Ja tukea sitä kaikista rakkainta elämässään, myös avioliiton ulkopuolella? Niin myötä- kuin vastamäessä...
Ei tuossa kyse ole siitä, vaan toista pidetään sylkykuppina. Tuskin tuo nainen pystyi vastavuoroisesti mitään kuuntelemaan, vaan alkoi sitä omaa jargoniaansa jauhamaan omista asioistaan. Psykologina olemisena keskitytään vain toisen ongelmiin.
Lars kirjoitti:
Joo. Näitä on niin monia ja toisaalta samankaltaisia juttuja. Kun mies on naisen mielestä puhumaton ja välittämistään näyttämätön mörökölli, nainen lähtee sellaisen miehen mukaan, joka huomioi hänet ja osoittaa kiinnostusta. Toinen nainen taas on sellainen kaikesta murehtija ja jatkuvasti asioita vatvova, ja ihmettelee sitten kun ei mies osoita seksuaalista mielenkiintoa häntä kohtaan. Miten siinä mies saa illalla itsensä syttymään jos toinen on koko päivän ollut vain muita moittiva huolisäkki? Joku mies taas huitelee kaiken vapaa-ajan kavereiden ja harrastusten parissa ja viis veisaa kotitöistä tai yhteisistä menoista. Sitten on kovin ihmeissään kun vaimo ei olekaan kiimasta kuumana miehen vihdoin tultua kotona käymään. Näitä maailmassa riittää. Fiksu lähtee ajoissa huonosta suhteesta, laiskempi tai arempi sinnittelee vuosikaudet ja ihmettelee sitten lopulta, että miten tämä elämä näin vilahti.
Hyvin puhuttu! T. Liisa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo naisen jatkuva märehtiminen on muuten ihan todellinen syy erolle. Ainakin omalleni oli. Ei vaan pystynyt sitä jatkuvaa, toistuvaa kaikessa-on-jotain-vikaa -kitinää päivästä toiseen. Ei yhden ihmisen kallo kestä sellaista määrää tuskaa.
Psykologeille sentään maksetaan jotain siitä kuuntelusta.
Nämä on niitä suhteita, joissa nainen lähtee toisen, naista kuuntelevan ja huomioivan miehen matkaan ja ero tulee ihan yllätyksenä sille miehelle, joka kuvitteli kaiken olehan "hyvin".
Ei näissä kyllä mies kuvittele asioiden olevan "hyvin". Yleensä mies kuvittelee, että nainen kykenee käsittelemään itse parisuhteesta riippumattomat ongelmansa. Kuten mies itse asian näkee, ja toimii.
Hyvin harva mies kertoo masennuksestaan tai muista tuskistaan vaimolleen.
Mikä ihmeen avioliitto se sellainen on, jossa ei voida jakaa kaikkia elämän kipuja ja suruja toisen kanssa? Ja tukea sitä kaikista rakkainta elämässään, myös avioliiton ulkopuolella? Niin myötä- kuin vastamäessä...
Sitä voi olla naisena vaikea ymmärtää, miten päällekaatuvaa naisen jatkuva stressaaminen ja märehtiminen voi miehelle olla. Sitä kun ei pääse mihinkään karkuun. Se voi alkaa aamulla, jatkuva päivällä, ja vielä illalla otetaan viimeiset mehut pois. Loppuaika meneekin asiaa päässä pyöritellessä. Että mitähän tälle voisi tehdä?
Ei se ole kohtuullista kenellekään. Hyvin harvan ihmisen pää kestää jatkuvaa stressiä ja epävarmuutta toisen mielentilasta ja ajatuksista.
Täsmälleen. Harva mies epäonnistuu vttumaisuttaan puolison päänsisäisten ongelmien selvittelyssä.
Hoitamaton mielenterveys ja siitä parisuhteelle aiheutuneita vaatimuksia "tehdä elämän helpommaksi elää" panostamatta siihen millään tavoin. Ongelmien sysääminen parisuhteen syyksi.
Alue: Aihe vapaa
Minun exällä ei ollut koskaan tollasta tarvetta minua kohtaan.