Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitkästä liitosta eronneet: mikä enteili lopun alkua?
03.04.2019 |
Eli mitkä asiat näin jälkikäteen olivat selviä merkkejä siitä, että suhde oli tulossa päätökseensä?
Kyselee eräs, jolla on epämääräisen vahva aavistus siitä että omassa avioliitossa on ylitetty tietty kynnys ja loppu häämöttää... Jos niin päätämme, tietenkin.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin ei exä huvittanut tehdä yhdessä mitään. Ratkaisemattomia konkreettisia ongelmia, joita ei koskaan saatu ratkottua (tyyliin remontti kesken 10v). Yhdessä ei kaksin tehty mitään kivaa. Nukuttiin eri huoneissa, mielenkiinnon kohteet erilaiset. Riitoja käsittämättömistä pikkujutuista ja suurta itsekkyyttä tyyliin osti ruokatililtä itselleen asioita. Eropäätöksen jälkeen osti itselleen 10 suklaalevyä mun rahoilla, joista tarjoutui antamaan minulle yhden.
Oletko ollut lapsen kanssa naimissa? Kymmenen suklaalevyä!? 🙄
Niin, hänellä oli vähähiilihydraattinen ruokavalio eikä kuulemma voinut syödä työpaikalla sen takia. Suklaa oli töissä hätävarana. Minun mielestä kuitenkin silti sellainen ostos, joka pitäisi eroratkaisun jälkeen hoitaa omilla rahoillaan, eikä laskea ruoaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun 10 vuotta kestäneessä suhteessa kysyin jälleen mieheltä, mitä hän haluaisi sängyssä ja mistä hän nauttii, eikä hän vastannut - siis ei edes väistänyt kysymystä, vaan vaikeni ja ohitti sen -, päätin, ettei tämä voi jatkua.
Kyse ei ollut petielämästä sinänsä, vaan siitä, että mies ohitti tarpeeni ja haluni keskustella suhteesta, toiveista, haluista silloin, kun puhuttiin intiimeistä asioista, kuten tunteista ja seksistä. Olin kysynyt saman kysymyksen muutaman kerran vuodessa koko sen 10 vuoden ajan, mutta kertaakaan en ollut saanut vastausta. Miehen reaktio joka kerta oli sulkeutuminen.
Tunsin oloni arvottomaksi miehen sulkeutuneisuuden takia, vaikka hän ei tehnyt sitä tahallaan. Jos mies olisi sanonut edes ettei tiedä, niin sekin olisi ollut parempi kuin se, että hän vain sivuutti minut. Eikä ainoastaan tässä kysymyksessä, vaan kaikessa, mikä liittyi meidän suhteeseemme.
Pian ymmärsin hakevani intiimiyttä ja huomiota muilta miehiltä (ja tehneeni sitä jo pitkään), ja oli pakko viheltää peli poikki ennen kuin jotain sattuisi.
Avioero vireillä tuon keskustelun jäljiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies oli pitänyt vuoden sivusuhdetta työkaverinsa kanssa ja jäi kiinni. Yritti kieltää viimeiseen asti
Olispa nöyryyttävää olla se toinen nainen, kun mies kiinni jäädessään suhteesta minun kanssani yrittäisi kaikin voimin kieltää, ettei meillä ole mitään. Tuntisin oloni täysin arvottomaksi.
Harrastatko sinäkin varattujen miesten kanssa suhteita ja osallistut siihen, että lapsilta hajoaa perhe? Ja suret vain sitä, että mies ei tunnusta sinua? Entistä enemmän itselleni vahvistuu ajatus siitä, miten kylmiä ja yksinkertaisia ihmisiä te toiset naiset ja myös toiset miehet sekä pettäjät olette!
No minä olen ollut naimisissa 20 vuotta, uskollinen puolisolleni 23 vuotta eli koko suhteemme ajan. Joten meni vähän pieleen tuo arviosi minusta. Silti ajattelen noin kun kirjoitin. Enkä SURE sitä, vaan ihmettelen moista asennetta, että piilotellaan, ei kerrota vaimolle jne. Ainakin ajatuksen tasolla minulle tulisi tunne, että kelpaan vain tuollaiseksi salatyttöystäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimolla oli sivusuhde.
Ei tuo enteile mitään. Se ON lopun alku.
Miksi tätä ei huudettu, kun nainen kertoi miehensä sivusuhteesta?
Tässä on kyllä taas joku uhriutumisen mestari. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin ei exä huvittanut tehdä yhdessä mitään. Ratkaisemattomia konkreettisia ongelmia, joita ei koskaan saatu ratkottua (tyyliin remontti kesken 10v). Yhdessä ei kaksin tehty mitään kivaa. Nukuttiin eri huoneissa, mielenkiinnon kohteet erilaiset. Riitoja käsittämättömistä pikkujutuista ja suurta itsekkyyttä tyyliin osti ruokatililtä itselleen asioita. Eropäätöksen jälkeen osti itselleen 10 suklaalevyä mun rahoilla, joista tarjoutui antamaan minulle yhden.
Oletko ollut lapsen kanssa naimissa? Kymmenen suklaalevyä!? 🙄
Niin, hänellä oli vähähiilihydraattinen ruokavalio eikä kuulemma voinut syödä työpaikalla sen takia. Suklaa oli töissä hätävarana. Minun mielestä kuitenkin silti sellainen ostos, joka pitäisi eroratkaisun jälkeen hoitaa omilla rahoillaan, eikä laskea ruoaksi.
No, ei ehkä kuulu tähän keskusteluun, mutta mitä helv*ttiä, vähähiilarisella ruokavaliolla olevalla hätävarana suklaata??? Sehän onkin oikeaoppinen vähähiilihydraattinen välipala. Outoja olette kyllä molemmat, kun itsekin otit nämä 10 suklaalevyä tähän keskusteluun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Intohimon puute ja yleinen harmaus. Olimme pari viimeistä vuotta kuin kämppikset, tosin ihan hyvät sellaiset. Ei riidelty, enää, muttei rakastettukaan.
Sen opin, että jos kumppani ei enää laita sukkia pyörimään jaloissa, niin hälytyskellojen pitäisi soida.
En usko mihinkään "alkuhuumaan", se on vain itsepetosta. Joko se kumppani rokkaa sun maailmaas, tai sitten ei.
Parisuhteessa ei ikinä pidä odotella mitään "parempia aikoja", ei ne ajat mistään tule, ne pitää itse tehdä.
Pikkuhiljaa suhteesta hiipui seksi, sen jälkeen muu fyysinen rakkaudenosoitus. Kyllä se on lopun alku, kun ei enää tunne toista kohtaan palavaa halua koskettaa, suudella intohimoisesti, repiä vaatteita pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies oli pitänyt vuoden sivusuhdetta työkaverinsa kanssa ja jäi kiinni. Yritti kieltää viimeiseen asti
Olispa nöyryyttävää olla se toinen nainen, kun mies kiinni jäädessään suhteesta minun kanssani yrittäisi kaikin voimin kieltää, ettei meillä ole mitään. Tuntisin oloni täysin arvottomaksi.
Harrastatko sinäkin varattujen miesten kanssa suhteita ja osallistut siihen, että lapsilta hajoaa perhe? Ja suret vain sitä, että mies ei tunnusta sinua? Entistä enemmän itselleni vahvistuu ajatus siitä, miten kylmiä ja yksinkertaisia ihmisiä te toiset naiset ja myös toiset miehet sekä pettäjät olette!
Ja tässä taas nainen joka pitää kaikkia ei-aviossa olevia naisia pelkästään metsästäjinä.
Mies tutisee nurkassa peloissaan raukkana kun metsästäjä-nainen tulee paikalle ja niskaperse otteella pakottaa miehen pettämään.
Huoh.
Kun vihdoin tajusin ettei mies viihdy kanssani. Kysyttäessä vannoi taivaat ja maat, oikeassa elämässä kävi vain nukkumassa kun "voi kuule nyt on niin kiire"
Viimeiset 5v noin ja yhteensä 20v yhdessä.
Omaan itseensä pitää luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arjen läheisyys loppui. Ei kosketuksia tai pusuja. Seksiä oli muttei läheisyyttä muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies oli pitänyt vuoden sivusuhdetta työkaverinsa kanssa ja jäi kiinni. Yritti kieltää viimeiseen asti
Olispa nöyryyttävää olla se toinen nainen, kun mies kiinni jäädessään suhteesta minun kanssani yrittäisi kaikin voimin kieltää, ettei meillä ole mitään. Tuntisin oloni täysin arvottomaksi.
Se, mitä joku kulkum*lkku sanoo naisesta, ei vähennä sen naisen arvoa yhtään. Totta kai miehet kieltää kaiken jäätyään kiinni housut kintuissa. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin miehenä luulen, että syynä eroon on usein toisen päänsisällä tapahtuva toiminta. Kokemusta ei ole kuin naisista, mutta aika usein nämä "haluaa muutosta elämään" -tyyppiseet naiset pilaavat oman elämänsä ja parisuhteensa jatkuvalla, äänekkäällä märehtimisellä. Syykään ei yleensä ole parisuhteessa, vaan kodin ulkopuolella, töissä, kavereissa, tms. Mutta kun märehtiminen jatkuu riittävän pitkään, se ei voi olla vaikuttamatta myös parisuhteeseen. Siitä tilasta tulee uusi normaali.
Miehet ovat yleensä hiljaisempia sen stressinsä kanssa, eivätkä osaa antaa naisen märehtimiseen toivottua palautetta. Naiset kokevat tämän tylyytenä, vaikka mies voikin märehtiä asiaa päässään vuositolkulla. Sitten naiselle tulee yllätyksenä kun mies yhtenä päivänä toteaa, että ei kestä enää. Pää vain ei kestä. Tai vaihtoehtoisesti nainen näkee muutoksen kaipuunsa syynä parisuhteen, vaikka syy olisikin muualla. Tehtyä mokaa on käytännössä mahdotonta korjata enää jälkeenpäin.
Eli: ei se elämä yleensä ole niin paskaa kuin miltä se tuntuu. Aina ei voi haluta jotain muuta. Tämän ymmärtäminen tekee monesta parisuhteesta huomattavasti parempaa jatkossa.
Ensimmäisiä oireita, että ei kävellä kaupungilla enää "yhdessä", vaan mies kävelee 4-5 m edessä. Tämä on "tulevan ex-miehen kävelytyyli." Jää autoon torkkumaan siksi aikaa kun vaimo käy tekemässä perheen ruokaostokset. Menee kotiin tultua sohvalle suoraan eteisestä kun vaimo purkaa ruokakassit. Ei ole enää me-henkeä. Siitä se lähtee huononemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin ei exä huvittanut tehdä yhdessä mitään. Ratkaisemattomia konkreettisia ongelmia, joita ei koskaan saatu ratkottua (tyyliin remontti kesken 10v). Yhdessä ei kaksin tehty mitään kivaa. Nukuttiin eri huoneissa, mielenkiinnon kohteet erilaiset. Riitoja käsittämättömistä pikkujutuista ja suurta itsekkyyttä tyyliin osti ruokatililtä itselleen asioita. Eropäätöksen jälkeen osti itselleen 10 suklaalevyä mun rahoilla, joista tarjoutui antamaan minulle yhden.
Kauhea kosto :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimolla oli sivusuhde.
Ei tuo enteile mitään. Se ON lopun alku.
Ei tuo mikään lopun alku ole, vaan loppu.
Oli vain noin 6 vuoden suhde. Parin vuoden jälkeen alkoi seksi vähentyä. Naista ei enää vaan kiinnostanut. Viidentenä vuotena seksiä oli vain kerran kuussa, multa loppui mielenkiinto yrittää ja antaa sitä kuuluisaa läheisyyttä.
Nainen havahtui vasta siinä vaiheessa mutta eipä tuo oma mielenkiintoni riittänyt muuhun kuin uuden etsintään.
Tuo naisen jatkuva märehtiminen on muuten ihan todellinen syy erolle. Ainakin omalleni oli. Ei vaan pystynyt sitä jatkuvaa, toistuvaa kaikessa-on-jotain-vikaa -kitinää päivästä toiseen. Ei yhden ihmisen kallo kestä sellaista määrää tuskaa.
Psykologeille sentään maksetaan jotain siitä kuuntelusta.
Vierailija kirjoitti:
Intohimon puute ja yleinen harmaus. Olimme pari viimeistä vuotta kuin kämppikset, tosin ihan hyvät sellaiset. Ei riidelty, enää, muttei rakastettukaan.
Sen opin, että jos kumppani ei enää laita sukkia pyörimään jaloissa, niin hälytyskellojen pitäisi soida.
En usko mihinkään "alkuhuumaan", se on vain itsepetosta. Joko se kumppani rokkaa sun maailmaas, tai sitten ei.
Parisuhteessa ei ikinä pidä odotella mitään "parempia aikoja", ei ne ajat mistään tule, ne pitää itse tehdä.
Tämän takia en enää parisuhteeseen halua.
Vierailija kirjoitti:
Tuo naisen jatkuva märehtiminen on muuten ihan todellinen syy erolle. Ainakin omalleni oli. Ei vaan pystynyt sitä jatkuvaa, toistuvaa kaikessa-on-jotain-vikaa -kitinää päivästä toiseen. Ei yhden ihmisen kallo kestä sellaista määrää tuskaa.
Psykologeille sentään maksetaan jotain siitä kuuntelusta.
Totta.
T: Entinen kotipsykologi ja työstressin henkilökohtainen vähentäjä. 7 vuoden ajan.
Alue: Aihe vapaa
Oletko ollut lapsen kanssa naimissa? Kymmenen suklaalevyä!? 🙄