Lue keskustelun säännöt.
Opettajien ainainen itku
02.04.2019 |
Jatkuvasti saa lukea opettajien martyyrimaisia avauksia työnsä ylivoimaisista vaatimuksista ja raskaudesta. Tämä lähes narsistinen oman navan tuijottelu vailla käsitystä työelämän realiteeteista alkaa jo nyppiä.
Faktaa on, että opettajan työ on vaativaa, mutta faktaa on myös se, että sitä kompensoidaan jatkuvilla lomilla.
Itse lastensuojelun sosiaalityöntekijänä väittäisin tietäväni jotain työn raskaudesta, vaativista vanhemmista ja paineista tehdä väärä arvio, jonka seuraukset voivat olla hirveät. Harvemmin on tullut lehdistä luettua kuitenkaan aiheesta, vaikka lomaa on se 5 viikkoa vuosi.
Tarkoituksena ei ole kilpailla sillä, kellä raskain työ, minä pidän työstäni enkä muuta tekisi. Silti joskus ärsyttää tuo jatkuva poraaminen, vaihtakaa sitten sitä alaa kun niin uhootte.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jaa. Kun kerran tiedät opettajan työn, niin minäpä tiedän sinun työsi. Saat hoitaa yhtä asiaa kerralla, keskittyä siihen, puhua yhden ihmisen kanssa kerralla ja kirjata sen yhden ihmisen asiat ylös. Välissä vähän marinaa työkavereiden työhuoneilla tai kahvihuoneessa. Minusta sinun työsi on helppoa, koska sinun ei tarvitse hoitaa 15 ihmistä kerralla kopissa ja vastata niiden kysymyksiin laidasta laitaan solkenaan käännellen päätä.
Ihanan stressitön homma... kyllä musta kuulostaa aika paljon kevyemmältä tuommoinen kuin tämä repiminen joka suuntaan SAMAAN AIKAAN.
Jep. Mun työssä on paljon hyviä puolia, mutta verkostopalavereissa, joissa sinä opettajakin ilmaisin käyt, saattaa joskus harmillisesti olla toistakymmentäkin ihmisistä. Onneksi palkka lähentelee jo neljää tonnia, niin aletaan olla oikeilla jäljillä. T:sossu
Niin, mutta voin kertoa, että ne palaverit on kevyin osa työtä. Ei ne ole pahoja. Opetustunnit on raskaita, se on muu on lähinnä humppaa päälle ja opetus uuvuttaa niin paljon, ettei jaksaisi sitä kevyempääkään humppaa päälle. Ja olen tosissani. Yksikään opettaja ei ole sanonut, että palaveritunti olisi missään suhteessa opetustuntiin raskaudeltaan.
Ei varmaan olekaan, koska opettaja ei niitä vedä tai joudu tekemään päätöksiä.
Jaa, sossuko niitä päätöksiä sitten tekee? Istun helvetin usein opettajana työni luonteen takia noissa palavereissa ja kaikenlaisissa palavereissa, enkä ole havainnut, että niissä joku joutuisi useinkaan tekemään mitään päätöksiä. Ainoat toimijat tuntuu olevan opettajat ja rehtori tekee päätöksiä. Sossusta tarjotaan lähinnä jotain perhetyötä, jos sitäkään. Ongelma on opettajien käsissä, meinaa itku tulla, kun ei mistään saa apua. Sossusta vaan rohkaistaan "olemaan herkästi yhtetyksissä". Mutta mitäs sitten? Soitat sinne, tehdään lasuja jne.? Sinä näet sen lapsen luisumisen päivästä toiseen ja kukaan ei ota vastuuta, vaikka laki mahdollistaisi. Ainoa vastuunkantaja on se opettaja, joka soittaa joka päivä lapsen perään, soittaa vanhemmille, yrittää vajavaisesti terapioida, neuvoa ja opastaa. Näet menetetyn tulevaisuuden lähestyvän. Sossu on kaukana, ei hänellä asia ole silmillä joka hetki ja joka päivä.
Lastensuojelulaki kannattanee kerrata. Kesällä onkin mukavasti aikaa. Sossu ei opettajille toimistaan raportoi, sinä et tiedä mitä toimia perheessä tehdään. Sehän joskus harmittaa toki, kun se tiedonhalu on niin suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jaa. Kun kerran tiedät opettajan työn, niin minäpä tiedän sinun työsi. Saat hoitaa yhtä asiaa kerralla, keskittyä siihen, puhua yhden ihmisen kanssa kerralla ja kirjata sen yhden ihmisen asiat ylös. Välissä vähän marinaa työkavereiden työhuoneilla tai kahvihuoneessa. Minusta sinun työsi on helppoa, koska sinun ei tarvitse hoitaa 15 ihmistä kerralla kopissa ja vastata niiden kysymyksiin laidasta laitaan solkenaan käännellen päätä.
Ihanan stressitön homma... kyllä musta kuulostaa aika paljon kevyemmältä tuommoinen kuin tämä repiminen joka suuntaan SAMAAN AIKAAN.
Jep. Mun työssä on paljon hyviä puolia, mutta verkostopalavereissa, joissa sinä opettajakin ilmaisin käyt, saattaa joskus harmillisesti olla toistakymmentäkin ihmisistä. Onneksi palkka lähentelee jo neljää tonnia, niin aletaan olla oikeilla jäljillä. T:sossu
Niin, mutta voin kertoa, että ne palaverit on kevyin osa työtä. Ei ne ole pahoja. Opetustunnit on raskaita, se on muu on lähinnä humppaa päälle ja opetus uuvuttaa niin paljon, ettei jaksaisi sitä kevyempääkään humppaa päälle. Ja olen tosissani. Yksikään opettaja ei ole sanonut, että palaveritunti olisi missään suhteessa opetustuntiin raskaudeltaan.
Ei varmaan olekaan, koska opettaja ei niitä vedä tai joudu tekemään päätöksiä.
Jaa, sossuko niitä päätöksiä sitten tekee? Istun helvetin usein opettajana työni luonteen takia noissa palavereissa ja kaikenlaisissa palavereissa, enkä ole havainnut, että niissä joku joutuisi useinkaan tekemään mitään päätöksiä. Ainoat toimijat tuntuu olevan opettajat ja rehtori tekee päätöksiä. Sossusta tarjotaan lähinnä jotain perhetyötä, jos sitäkään. Ongelma on opettajien käsissä, meinaa itku tulla, kun ei mistään saa apua. Sossusta vaan rohkaistaan "olemaan herkästi yhtetyksissä". Mutta mitäs sitten? Soitat sinne, tehdään lasuja jne.? Sinä näet sen lapsen luisumisen päivästä toiseen ja kukaan ei ota vastuuta, vaikka laki mahdollistaisi. Ainoa vastuunkantaja on se opettaja, joka soittaa joka päivä lapsen perään, soittaa vanhemmille, yrittää vajavaisesti terapioida, neuvoa ja opastaa. Näet menetetyn tulevaisuuden lähestyvän. Sossu on kaukana, ei hänellä asia ole silmillä joka hetki ja joka päivä.
Juuri tämä tässä nyt on. Opettaja jää yksin lasten kanssa kun muut tahot pesee kädet tilanteesta palaverin päätteeksi. Kaikki muut hokee työmäärää ja kiirettä, ja käyttää sitä tekosyynä sille, ettei mitään tapahdu eikä kukaan muu jääoikeasti siihen arkeen lapsen kanssa kuin se ope.
Tuntuu olevan ihan paska homma surkealla palkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jaa. Kun kerran tiedät opettajan työn, niin minäpä tiedän sinun työsi. Saat hoitaa yhtä asiaa kerralla, keskittyä siihen, puhua yhden ihmisen kanssa kerralla ja kirjata sen yhden ihmisen asiat ylös. Välissä vähän marinaa työkavereiden työhuoneilla tai kahvihuoneessa. Minusta sinun työsi on helppoa, koska sinun ei tarvitse hoitaa 15 ihmistä kerralla kopissa ja vastata niiden kysymyksiin laidasta laitaan solkenaan käännellen päätä.
Ihanan stressitön homma... kyllä musta kuulostaa aika paljon kevyemmältä tuommoinen kuin tämä repiminen joka suuntaan SAMAAN AIKAAN.
Jep. Mun työssä on paljon hyviä puolia, mutta verkostopalavereissa, joissa sinä opettajakin ilmaisin käyt, saattaa joskus harmillisesti olla toistakymmentäkin ihmisistä. Onneksi palkka lähentelee jo neljää tonnia, niin aletaan olla oikeilla jäljillä. T:sossu
Niin, mutta voin kertoa, että ne palaverit on kevyin osa työtä. Ei ne ole pahoja. Opetustunnit on raskaita, se on muu on lähinnä humppaa päälle ja opetus uuvuttaa niin paljon, ettei jaksaisi sitä kevyempääkään humppaa päälle. Ja olen tosissani. Yksikään opettaja ei ole sanonut, että palaveritunti olisi missään suhteessa opetustuntiin raskaudeltaan.
Ei varmaan olekaan, koska opettaja ei niitä vedä tai joudu tekemään päätöksiä.
Mitä päätöksiä sosiaalityöntekijä noissa kokouksissa tekee? Yleensä rehtori siellä ohjaa tilannetta siihen suuntaan, että ottaisiko nyt joku muukin taho tästä lapsesta vastuuta kuin opettaja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jaa. Kun kerran tiedät opettajan työn, niin minäpä tiedän sinun työsi. Saat hoitaa yhtä asiaa kerralla, keskittyä siihen, puhua yhden ihmisen kanssa kerralla ja kirjata sen yhden ihmisen asiat ylös. Välissä vähän marinaa työkavereiden työhuoneilla tai kahvihuoneessa. Minusta sinun työsi on helppoa, koska sinun ei tarvitse hoitaa 15 ihmistä kerralla kopissa ja vastata niiden kysymyksiin laidasta laitaan solkenaan käännellen päätä.
Ihanan stressitön homma... kyllä musta kuulostaa aika paljon kevyemmältä tuommoinen kuin tämä repiminen joka suuntaan SAMAAN AIKAAN.
Jep. Mun työssä on paljon hyviä puolia, mutta verkostopalavereissa, joissa sinä opettajakin ilmaisin käyt, saattaa joskus harmillisesti olla toistakymmentäkin ihmisistä. Onneksi palkka lähentelee jo neljää tonnia, niin aletaan olla oikeilla jäljillä. T:sossu
Niin, mutta voin kertoa, että ne palaverit on kevyin osa työtä. Ei ne ole pahoja. Opetustunnit on raskaita, se on muu on lähinnä humppaa päälle ja opetus uuvuttaa niin paljon, ettei jaksaisi sitä kevyempääkään humppaa päälle. Ja olen tosissani. Yksikään opettaja ei ole sanonut, että palaveritunti olisi missään suhteessa opetustuntiin raskaudeltaan.
Ei varmaan olekaan, koska opettaja ei niitä vedä tai joudu tekemään päätöksiä.
Jaa, sossuko niitä päätöksiä sitten tekee? Istun helvetin usein opettajana työni luonteen takia noissa palavereissa ja kaikenlaisissa palavereissa, enkä ole havainnut, että niissä joku joutuisi useinkaan tekemään mitään päätöksiä. Ainoat toimijat tuntuu olevan opettajat ja rehtori tekee päätöksiä. Sossusta tarjotaan lähinnä jotain perhetyötä, jos sitäkään. Ongelma on opettajien käsissä, meinaa itku tulla, kun ei mistään saa apua. Sossusta vaan rohkaistaan "olemaan herkästi yhtetyksissä". Mutta mitäs sitten? Soitat sinne, tehdään lasuja jne.? Sinä näet sen lapsen luisumisen päivästä toiseen ja kukaan ei ota vastuuta, vaikka laki mahdollistaisi. Ainoa vastuunkantaja on se opettaja, joka soittaa joka päivä lapsen perään, soittaa vanhemmille, yrittää vajavaisesti terapioida, neuvoa ja opastaa. Näet menetetyn tulevaisuuden lähestyvän. Sossu on kaukana, ei hänellä asia ole silmillä joka hetki ja joka päivä.
Juuri tämä tässä nyt on. Opettaja jää yksin lasten kanssa kun muut tahot pesee kädet tilanteesta palaverin päätteeksi. Kaikki muut hokee työmäärää ja kiirettä, ja käyttää sitä tekosyynä sille, ettei mitään tapahdu eikä kukaan muu jääoikeasti siihen arkeen lapsen kanssa kuin se ope.
Minulla on yksi oppilas, jonka äidin kanssa ollaan oltu yhdessä yhteydessä sossuun päin. Molemmat ovat tehneet lasuja sekä yhdessä että yhdessä, erityisopettaja on tehnyt lasuja sekä rehtori on tehnyt pari kertaa lasun. Minä en saakaan tietoa sossusta, mitä he tekevät lapsen asioiden eteen, mutta ei tunnu saavan tämä äitikään sieltä mitään muuta vastausta, kuin asia on hoidossa. Soittaa sinne ei kannata, sillä luuri lyödään lähes aina kiinni. Soittopyyntöihin he eivät vastaa ja sähköpostilla ei näin arkoja asioita hoideta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi jotkut (trollit tai sitten äärettömän tyhmät) aina vetävät keskusteluun pitkät lomat sun muut. Työaikaa ei pidä mitata työpäivien määrällä vaan vuotuisilla työtunneilla, jos halutaan verrata eri töitä toisiinsa. Jos mittaisimme työpäivien määrällä, niin tuttuni vasta pääseekin helpolla. Hänellä on tämän vuoden työlistassa vain 144 työpäivää, eli loma- ja vapaapäiviä on 221. Toki voisin olla mainitsematta, että he tekevät viisivuorotyötä, 12 tunnin työpäivillä, jolloin vapaapäivien määrä näyttää kadehdittavalta. Itse olen tehnyt joskus 5 vuorotyötä 8 tunnin päivillä. Työvuoroja oli vuodessa 201-204, joka on 12 enemmän, mitä opettajilla on pakollisia työpäiviä (187-190 + 2 vesopäivää ennen kouluvuoden alkua). Miksi kirjoitin pakollisia, johtuu siitä, että itse olen tämän lukuvuoden aikana ollut 5 lauantaina vapaaehtoisessa koulutuksessa, johon työnantaja ei velvoita, mutta suosittelee.
Palataan noihin vuotuisiin työtunteihin. Olen luokanopettaja, eli opetusvelvollisuuteni on vähintään 24 tuntia. Kahden viimeisen vuoden aikana laittanut Excel-taulukkoon ylös puolen tunnin tarkkuudella kaikki työtehtäväni, jotta olen pystynyt priorisoimaan työtäni. Viime lukuvuonna minulla oli 25 opetustuntia viikossa ja koko sen lukuvuoden kokonaistuntimäärä oli noin 1750. Tänä vuonna opetustunteja on 26 ja näyttää siltä, että yli 1700 tunnin mennään nytkin, tosin tänä vuonna olen karsinut joitain tuntien valmisteluhommia (ulkopuolisen silmin ollut laiska opettaja ja mennyt siitä missä aita on matalin). Tuon yllä mainitun tuttuni työtunnit ovat tänä vuonna 144*12h = 1728 tuntia ja omat työtuntini edellisessä työssäni olivat 1608-1632 tuntia vuodessa. Aikalailla pyöritään samoissa lukemissa, erona on vain se, mihin ajankohtiin vuoden mittaan työtunnit sijoittuvat.
Laskennallisesti muuten työtuntini ovat 26h*1,5 (0,5 tuntia suunnittelu- ja valmisteluaikaa per oppitunti) * 38 (opetusviikkoja vuodessa) + 126 tuntia (yhteissuunnitteluaika koko vuodelle) = 1608 tuntia, eli edelleen teen liikaa siihen nähden, miten työnantaja asian näkee. Toisaalta tuo 126 tunnin laskennallinen yhteissuunnitteluaika on pelkkä vitsi, sillä sen pitäisi kattaa kaikki muu työ oppituntien ja niiden suunnitelun jälkeen, eli esimerkiksi yhteydenpidon koteihin. Jokaiselle viikolle tasaisesti jaettuna tuo on 3 tuntia 19 minuuttia. Joka viikko meillä on työnantajan puolesta velvoitettuna 90 minuuttia yhteissuunnittelua (lue: opettajankokous), joten tukipaperien ja Wilmojen kanssa olisi laskennallisesti 1 h 49 min per viikko. Ai niin, mutta tähän aikaan lasketaan vielä arviointikeskustelut ja todistusten teot, joten jos tuon ajan puitteissa mentäisiin, niin korkeintaan tunnin saisin per viikko käyttää kaikkeen yhteydenpitoon koteihin. Aika mahdotonta...
Ja vaikka aloittaja saattaakin saada minusta kuvan narisijana, niin yllä kerron vain totuuden, en valita mistään. Työajan kirjaamiseet Excel-taulukkoon menee korkeintaan 5 minuuttia päivässä, joten tämä ei ole kuormittava tekijä työssäni. Etukäteen myös korjaan pari mahdollista tulevaa vastausta tähän viestiin: Tykkään työstäni, en ole harkinnut alan vaihtoa ja pidän palkkaani hyvänä.
Toivottavasti Iltasanomat poimisi täältä Vauva-palstalta joskus tämmöisen viestin juttunsa aiheeksi, mutta eihän tällainen myy :(
Opettajan työ on raskainta kaikista töistä. Saat tehdä 10 tunnin työpäiviä 7 päivää viikossa 5 tunnin palkalla. Hullut vanhemmat tulee linjoja pitkin ja kakarat hyppii ja hilluu tunneilla. Osa porukasta pääsee peruskoulun lävitse, eivätkä ole oppineet edes lukemaan. Kesät ollaan opetuksetonta aikaa eli palkatonta, koska talven palkka on jaettu kesälle.
Olen monesti miettinyt, että pääsisikö vaikka jonnekkin tehtaalle liukuhihnalle töihin, saisi paremman palkan helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jaa. Kun kerran tiedät opettajan työn, niin minäpä tiedän sinun työsi. Saat hoitaa yhtä asiaa kerralla, keskittyä siihen, puhua yhden ihmisen kanssa kerralla ja kirjata sen yhden ihmisen asiat ylös. Välissä vähän marinaa työkavereiden työhuoneilla tai kahvihuoneessa. Minusta sinun työsi on helppoa, koska sinun ei tarvitse hoitaa 15 ihmistä kerralla kopissa ja vastata niiden kysymyksiin laidasta laitaan solkenaan käännellen päätä.
Ihanan stressitön homma... kyllä musta kuulostaa aika paljon kevyemmältä tuommoinen kuin tämä repiminen joka suuntaan SAMAAN AIKAAN.
Jep. Mun työssä on paljon hyviä puolia, mutta verkostopalavereissa, joissa sinä opettajakin ilmaisin käyt, saattaa joskus harmillisesti olla toistakymmentäkin ihmisistä. Onneksi palkka lähentelee jo neljää tonnia, niin aletaan olla oikeilla jäljillä. T:sossu
Niin, mutta voin kertoa, että ne palaverit on kevyin osa työtä. Ei ne ole pahoja. Opetustunnit on raskaita, se on muu on lähinnä humppaa päälle ja opetus uuvuttaa niin paljon, ettei jaksaisi sitä kevyempääkään humppaa päälle. Ja olen tosissani. Yksikään opettaja ei ole sanonut, että palaveritunti olisi missään suhteessa opetustuntiin raskaudeltaan.
Ei varmaan olekaan, koska opettaja ei niitä vedä tai joudu tekemään päätöksiä.
Jaa, sossuko niitä päätöksiä sitten tekee? Istun helvetin usein opettajana työni luonteen takia noissa palavereissa ja kaikenlaisissa palavereissa, enkä ole havainnut, että niissä joku joutuisi useinkaan tekemään mitään päätöksiä. Ainoat toimijat tuntuu olevan opettajat ja rehtori tekee päätöksiä. Sossusta tarjotaan lähinnä jotain perhetyötä, jos sitäkään. Ongelma on opettajien käsissä, meinaa itku tulla, kun ei mistään saa apua. Sossusta vaan rohkaistaan "olemaan herkästi yhtetyksissä". Mutta mitäs sitten? Soitat sinne, tehdään lasuja jne.? Sinä näet sen lapsen luisumisen päivästä toiseen ja kukaan ei ota vastuuta, vaikka laki mahdollistaisi. Ainoa vastuunkantaja on se opettaja, joka soittaa joka päivä lapsen perään, soittaa vanhemmille, yrittää vajavaisesti terapioida, neuvoa ja opastaa. Näet menetetyn tulevaisuuden lähestyvän. Sossu on kaukana, ei hänellä asia ole silmillä joka hetki ja joka päivä.
Juuri tämä tässä nyt on. Opettaja jää yksin lasten kanssa kun muut tahot pesee kädet tilanteesta palaverin päätteeksi. Kaikki muut hokee työmäärää ja kiirettä, ja käyttää sitä tekosyynä sille, ettei mitään tapahdu eikä kukaan muu jääoikeasti siihen arkeen lapsen kanssa kuin se ope.
Minulla on yksi oppilas, jonka äidin kanssa ollaan oltu yhdessä yhteydessä sossuun päin. Molemmat ovat tehneet lasuja sekä yhdessä että yhdessä, erityisopettaja on tehnyt lasuja sekä rehtori on tehnyt pari kertaa lasun. Minä en saakaan tietoa sossusta, mitä he tekevät lapsen asioiden eteen, mutta ei tunnu saavan tämä äitikään sieltä mitään muuta vastausta, kuin asia on hoidossa. Soittaa sinne ei kannata, sillä luuri lyödään lähes aina kiinni. Soittopyyntöihin he eivät vastaa ja sähköpostilla ei näin arkoja asioita hoideta.
Sama kokemus. Kouluun ohje annettu, että pitäkää lastensuojeluilmoitukset tasaisena virtana tulemassa, että ”tiedetään onko tilanne muuttunut.” Pitäisi kai se sosiaalipuolella tiedossa olla, jos oikeasti olisivat tilanteen tasalla omatoimisesti, eikä niin että opettajalla vastuu lasulla ilmoitella tilanteesta. Yhteistyö on täysin olematonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jaa. Kun kerran tiedät opettajan työn, niin minäpä tiedän sinun työsi. Saat hoitaa yhtä asiaa kerralla, keskittyä siihen, puhua yhden ihmisen kanssa kerralla ja kirjata sen yhden ihmisen asiat ylös. Välissä vähän marinaa työkavereiden työhuoneilla tai kahvihuoneessa. Minusta sinun työsi on helppoa, koska sinun ei tarvitse hoitaa 15 ihmistä kerralla kopissa ja vastata niiden kysymyksiin laidasta laitaan solkenaan käännellen päätä.
Ihanan stressitön homma... kyllä musta kuulostaa aika paljon kevyemmältä tuommoinen kuin tämä repiminen joka suuntaan SAMAAN AIKAAN.
Jep. Mun työssä on paljon hyviä puolia, mutta verkostopalavereissa, joissa sinä opettajakin ilmaisin käyt, saattaa joskus harmillisesti olla toistakymmentäkin ihmisistä. Onneksi palkka lähentelee jo neljää tonnia, niin aletaan olla oikeilla jäljillä. T:sossu
Niin, mutta voin kertoa, että ne palaverit on kevyin osa työtä. Ei ne ole pahoja. Opetustunnit on raskaita, se on muu on lähinnä humppaa päälle ja opetus uuvuttaa niin paljon, ettei jaksaisi sitä kevyempääkään humppaa päälle. Ja olen tosissani. Yksikään opettaja ei ole sanonut, että palaveritunti olisi missään suhteessa opetustuntiin raskaudeltaan.
Ei varmaan olekaan, koska opettaja ei niitä vedä tai joudu tekemään päätöksiä.
Jaa, sossuko niitä päätöksiä sitten tekee? Istun helvetin usein opettajana työni luonteen takia noissa palavereissa ja kaikenlaisissa palavereissa, enkä ole havainnut, että niissä joku joutuisi useinkaan tekemään mitään päätöksiä. Ainoat toimijat tuntuu olevan opettajat ja rehtori tekee päätöksiä. Sossusta tarjotaan lähinnä jotain perhetyötä, jos sitäkään. Ongelma on opettajien käsissä, meinaa itku tulla, kun ei mistään saa apua. Sossusta vaan rohkaistaan "olemaan herkästi yhtetyksissä". Mutta mitäs sitten? Soitat sinne, tehdään lasuja jne.? Sinä näet sen lapsen luisumisen päivästä toiseen ja kukaan ei ota vastuuta, vaikka laki mahdollistaisi. Ainoa vastuunkantaja on se opettaja, joka soittaa joka päivä lapsen perään, soittaa vanhemmille, yrittää vajavaisesti terapioida, neuvoa ja opastaa. Näet menetetyn tulevaisuuden lähestyvän. Sossu on kaukana, ei hänellä asia ole silmillä joka hetki ja joka päivä.
Juuri tämä tässä nyt on. Opettaja jää yksin lasten kanssa kun muut tahot pesee kädet tilanteesta palaverin päätteeksi. Kaikki muut hokee työmäärää ja kiirettä, ja käyttää sitä tekosyynä sille, ettei mitään tapahdu eikä kukaan muu jääoikeasti siihen arkeen lapsen kanssa kuin se ope.
Minulla on yksi oppilas, jonka äidin kanssa ollaan oltu yhdessä yhteydessä sossuun päin. Molemmat ovat tehneet lasuja sekä yhdessä että yhdessä, erityisopettaja on tehnyt lasuja sekä rehtori on tehnyt pari kertaa lasun. Minä en saakaan tietoa sossusta, mitä he tekevät lapsen asioiden eteen, mutta ei tunnu saavan tämä äitikään sieltä mitään muuta vastausta, kuin asia on hoidossa. Soittaa sinne ei kannata, sillä luuri lyödään lähes aina kiinni. Soittopyyntöihin he eivät vastaa ja sähköpostilla ei näin arkoja asioita hoideta.
Lasu on lyhenne sanasta lastensuojelu, mutta viitannet lastensuojeluilmoitukseen, jota ei kyllä yhdessä voi lain mukaan tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaminen vaatii vähän myös luonnonlahjakkuutta, esim esiintymistaitoa. Esim. yliopistossa mielenkiintoisetkin aiheet muuttuivat kuolettavan tylsiksi, jos oli huono luennoitsija.
Mun ääliö poikani alkoi yhtäkkiä saada ysejä matikasta, kun opettaja vaihtui. Aivot eivät hänellä varmaan yhtäkkiä muuttuneet. Opettajissa on tosiaan tasoeroja.
Itse asiassa todella harva opettaja on todella hyvä opettaja.
Kun muistelee omia opettajia, niin aika harvasta pystyy sanomaan, että oli todella hyvä ammatissaan.
Hyvä opettaja on selkeä, rento, positiivinen, kannustava ja omaa hyvän itseluottamuksen.
Ylitunnollisista kympin tytöistä ei välttämättä tule aina parasta opettajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi jotkut (trollit tai sitten äärettömän tyhmät) aina vetävät keskusteluun pitkät lomat sun muut. Työaikaa ei pidä mitata työpäivien määrällä vaan vuotuisilla työtunneilla, jos halutaan verrata eri töitä toisiinsa. Jos mittaisimme työpäivien määrällä, niin tuttuni vasta pääseekin helpolla. Hänellä on tämän vuoden työlistassa vain 144 työpäivää, eli loma- ja vapaapäiviä on 221. Toki voisin olla mainitsematta, että he tekevät viisivuorotyötä, 12 tunnin työpäivillä, jolloin vapaapäivien määrä näyttää kadehdittavalta. Itse olen tehnyt joskus 5 vuorotyötä 8 tunnin päivillä. Työvuoroja oli vuodessa 201-204, joka on 12 enemmän, mitä opettajilla on pakollisia työpäiviä (187-190 + 2 vesopäivää ennen kouluvuoden alkua). Miksi kirjoitin pakollisia, johtuu siitä, että itse olen tämän lukuvuoden aikana ollut 5 lauantaina vapaaehtoisessa koulutuksessa, johon työnantaja ei velvoita, mutta suosittelee.
Palataan noihin vuotuisiin työtunteihin. Olen luokanopettaja, eli opetusvelvollisuuteni on vähintään 24 tuntia. Kahden viimeisen vuoden aikana laittanut Excel-taulukkoon ylös puolen tunnin tarkkuudella kaikki työtehtäväni, jotta olen pystynyt priorisoimaan työtäni. Viime lukuvuonna minulla oli 25 opetustuntia viikossa ja koko sen lukuvuoden kokonaistuntimäärä oli noin 1750. Tänä vuonna opetustunteja on 26 ja näyttää siltä, että yli 1700 tunnin mennään nytkin, tosin tänä vuonna olen karsinut joitain tuntien valmisteluhommia (ulkopuolisen silmin ollut laiska opettaja ja mennyt siitä missä aita on matalin). Tuon yllä mainitun tuttuni työtunnit ovat tänä vuonna 144*12h = 1728 tuntia ja omat työtuntini edellisessä työssäni olivat 1608-1632 tuntia vuodessa. Aikalailla pyöritään samoissa lukemissa, erona on vain se, mihin ajankohtiin vuoden mittaan työtunnit sijoittuvat.
Laskennallisesti muuten työtuntini ovat 26h*1,5 (0,5 tuntia suunnittelu- ja valmisteluaikaa per oppitunti) * 38 (opetusviikkoja vuodessa) + 126 tuntia (yhteissuunnitteluaika koko vuodelle) = 1608 tuntia, eli edelleen teen liikaa siihen nähden, miten työnantaja asian näkee. Toisaalta tuo 126 tunnin laskennallinen yhteissuunnitteluaika on pelkkä vitsi, sillä sen pitäisi kattaa kaikki muu työ oppituntien ja niiden suunnitelun jälkeen, eli esimerkiksi yhteydenpidon koteihin. Jokaiselle viikolle tasaisesti jaettuna tuo on 3 tuntia 19 minuuttia. Joka viikko meillä on työnantajan puolesta velvoitettuna 90 minuuttia yhteissuunnittelua (lue: opettajankokous), joten tukipaperien ja Wilmojen kanssa olisi laskennallisesti 1 h 49 min per viikko. Ai niin, mutta tähän aikaan lasketaan vielä arviointikeskustelut ja todistusten teot, joten jos tuon ajan puitteissa mentäisiin, niin korkeintaan tunnin saisin per viikko käyttää kaikkeen yhteydenpitoon koteihin. Aika mahdotonta...
Ja vaikka aloittaja saattaakin saada minusta kuvan narisijana, niin yllä kerron vain totuuden, en valita mistään. Työajan kirjaamiseet Excel-taulukkoon menee korkeintaan 5 minuuttia päivässä, joten tämä ei ole kuormittava tekijä työssäni. Etukäteen myös korjaan pari mahdollista tulevaa vastausta tähän viestiin: Tykkään työstäni, en ole harkinnut alan vaihtoa ja pidän palkkaani hyvänä.
Toivottavasti Iltasanomat poimisi täältä Vauva-palstalta joskus tämmöisen viestin juttunsa aiheeksi, mutta eihän tällainen myy :(
No eihän tuota jaksa edes lukea, taitaa olla uhriutumisoksennus laskelmien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vervitpäähäs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena luulin että opettajat viettää kesät arkuissaan. Nyt aikuisena tiedän että ne ei olekkaan vamppyyrizompeja. Pelkästään ruikuttajia joilla on lomaa melkein puolet vuodesta. Wilmaa en ole koskaan käyttänyt. Jos on oikeasti asiaa niin numero on niillä tiedossa. Eivät onneksi ole soittaneet kuin kerran.
Sinun olisi hyvä jo mennä sinne arkkuun noine aivopieruinesi,maailma olisi paljon parempi paikka. Wilma on muuten pakollinen ihan lain puitteissa, joten kertoo sinusta paljon kun leuhkit ettet ole sitä käyttänyt.
No ei todellakaan ole pakollinen lain puitteissa.
No on todellakin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi jotkut (trollit tai sitten äärettömän tyhmät) aina vetävät keskusteluun pitkät lomat sun muut. Työaikaa ei pidä mitata työpäivien määrällä vaan vuotuisilla työtunneilla, jos halutaan verrata eri töitä toisiinsa. Jos mittaisimme työpäivien määrällä, niin tuttuni vasta pääseekin helpolla. Hänellä on tämän vuoden työlistassa vain 144 työpäivää, eli loma- ja vapaapäiviä on 221. Toki voisin olla mainitsematta, että he tekevät viisivuorotyötä, 12 tunnin työpäivillä, jolloin vapaapäivien määrä näyttää kadehdittavalta. Itse olen tehnyt joskus 5 vuorotyötä 8 tunnin päivillä. Työvuoroja oli vuodessa 201-204, joka on 12 enemmän, mitä opettajilla on pakollisia työpäiviä (187-190 + 2 vesopäivää ennen kouluvuoden alkua). Miksi kirjoitin pakollisia, johtuu siitä, että itse olen tämän lukuvuoden aikana ollut 5 lauantaina vapaaehtoisessa koulutuksessa, johon työnantaja ei velvoita, mutta suosittelee.
Palataan noihin vuotuisiin työtunteihin. Olen luokanopettaja, eli opetusvelvollisuuteni on vähintään 24 tuntia. Kahden viimeisen vuoden aikana laittanut Excel-taulukkoon ylös puolen tunnin tarkkuudella kaikki työtehtäväni, jotta olen pystynyt priorisoimaan työtäni. Viime lukuvuonna minulla oli 25 opetustuntia viikossa ja koko sen lukuvuoden kokonaistuntimäärä oli noin 1750. Tänä vuonna opetustunteja on 26 ja näyttää siltä, että yli 1700 tunnin mennään nytkin, tosin tänä vuonna olen karsinut joitain tuntien valmisteluhommia (ulkopuolisen silmin ollut laiska opettaja ja mennyt siitä missä aita on matalin). Tuon yllä mainitun tuttuni työtunnit ovat tänä vuonna 144*12h = 1728 tuntia ja omat työtuntini edellisessä työssäni olivat 1608-1632 tuntia vuodessa. Aikalailla pyöritään samoissa lukemissa, erona on vain se, mihin ajankohtiin vuoden mittaan työtunnit sijoittuvat.
Laskennallisesti muuten työtuntini ovat 26h*1,5 (0,5 tuntia suunnittelu- ja valmisteluaikaa per oppitunti) * 38 (opetusviikkoja vuodessa) + 126 tuntia (yhteissuunnitteluaika koko vuodelle) = 1608 tuntia, eli edelleen teen liikaa siihen nähden, miten työnantaja asian näkee. Toisaalta tuo 126 tunnin laskennallinen yhteissuunnitteluaika on pelkkä vitsi, sillä sen pitäisi kattaa kaikki muu työ oppituntien ja niiden suunnitelun jälkeen, eli esimerkiksi yhteydenpidon koteihin. Jokaiselle viikolle tasaisesti jaettuna tuo on 3 tuntia 19 minuuttia. Joka viikko meillä on työnantajan puolesta velvoitettuna 90 minuuttia yhteissuunnittelua (lue: opettajankokous), joten tukipaperien ja Wilmojen kanssa olisi laskennallisesti 1 h 49 min per viikko. Ai niin, mutta tähän aikaan lasketaan vielä arviointikeskustelut ja todistusten teot, joten jos tuon ajan puitteissa mentäisiin, niin korkeintaan tunnin saisin per viikko käyttää kaikkeen yhteydenpitoon koteihin. Aika mahdotonta...
Ja vaikka aloittaja saattaakin saada minusta kuvan narisijana, niin yllä kerron vain totuuden, en valita mistään. Työajan kirjaamiseet Excel-taulukkoon menee korkeintaan 5 minuuttia päivässä, joten tämä ei ole kuormittava tekijä työssäni. Etukäteen myös korjaan pari mahdollista tulevaa vastausta tähän viestiin: Tykkään työstäni, en ole harkinnut alan vaihtoa ja pidän palkkaani hyvänä.
Toivottavasti Iltasanomat poimisi täältä Vauva-palstalta joskus tämmöisen viestin juttunsa aiheeksi, mutta eihän tällainen myy :(
No eihän tuota jaksa edes lukea, taitaa olla uhriutumisoksennus laskelmien kanssa.
No olisit viittiny lukea edes viimeisen kappaleen... Ai, mutta taidat olla niitä oppilaita, jotka aikoinaan eniten kuormittivat koko kouluyhteisöä, etkä saavuttanut edes kohtalaista lukutaitoa peruskouluaikanasi... "ÄÄÄ, opeee, emmä jaksa noin pitkää lukea, eiks saa muka pelaa kännyllä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi jotkut (trollit tai sitten äärettömän tyhmät) aina vetävät keskusteluun pitkät lomat sun muut. Työaikaa ei pidä mitata työpäivien määrällä vaan vuotuisilla työtunneilla, jos halutaan verrata eri töitä toisiinsa. Jos mittaisimme työpäivien määrällä, niin tuttuni vasta pääseekin helpolla. Hänellä on tämän vuoden työlistassa vain 144 työpäivää, eli loma- ja vapaapäiviä on 221. Toki voisin olla mainitsematta, että he tekevät viisivuorotyötä, 12 tunnin työpäivillä, jolloin vapaapäivien määrä näyttää kadehdittavalta. Itse olen tehnyt joskus 5 vuorotyötä 8 tunnin päivillä. Työvuoroja oli vuodessa 201-204, joka on 12 enemmän, mitä opettajilla on pakollisia työpäiviä (187-190 + 2 vesopäivää ennen kouluvuoden alkua). Miksi kirjoitin pakollisia, johtuu siitä, että itse olen tämän lukuvuoden aikana ollut 5 lauantaina vapaaehtoisessa koulutuksessa, johon työnantaja ei velvoita, mutta suosittelee.
Palataan noihin vuotuisiin työtunteihin. Olen luokanopettaja, eli opetusvelvollisuuteni on vähintään 24 tuntia. Kahden viimeisen vuoden aikana laittanut Excel-taulukkoon ylös puolen tunnin tarkkuudella kaikki työtehtäväni, jotta olen pystynyt priorisoimaan työtäni. Viime lukuvuonna minulla oli 25 opetustuntia viikossa ja koko sen lukuvuoden kokonaistuntimäärä oli noin 1750. Tänä vuonna opetustunteja on 26 ja näyttää siltä, että yli 1700 tunnin mennään nytkin, tosin tänä vuonna olen karsinut joitain tuntien valmisteluhommia (ulkopuolisen silmin ollut laiska opettaja ja mennyt siitä missä aita on matalin). Tuon yllä mainitun tuttuni työtunnit ovat tänä vuonna 144*12h = 1728 tuntia ja omat työtuntini edellisessä työssäni olivat 1608-1632 tuntia vuodessa. Aikalailla pyöritään samoissa lukemissa, erona on vain se, mihin ajankohtiin vuoden mittaan työtunnit sijoittuvat.
Laskennallisesti muuten työtuntini ovat 26h*1,5 (0,5 tuntia suunnittelu- ja valmisteluaikaa per oppitunti) * 38 (opetusviikkoja vuodessa) + 126 tuntia (yhteissuunnitteluaika koko vuodelle) = 1608 tuntia, eli edelleen teen liikaa siihen nähden, miten työnantaja asian näkee. Toisaalta tuo 126 tunnin laskennallinen yhteissuunnitteluaika on pelkkä vitsi, sillä sen pitäisi kattaa kaikki muu työ oppituntien ja niiden suunnitelun jälkeen, eli esimerkiksi yhteydenpidon koteihin. Jokaiselle viikolle tasaisesti jaettuna tuo on 3 tuntia 19 minuuttia. Joka viikko meillä on työnantajan puolesta velvoitettuna 90 minuuttia yhteissuunnittelua (lue: opettajankokous), joten tukipaperien ja Wilmojen kanssa olisi laskennallisesti 1 h 49 min per viikko. Ai niin, mutta tähän aikaan lasketaan vielä arviointikeskustelut ja todistusten teot, joten jos tuon ajan puitteissa mentäisiin, niin korkeintaan tunnin saisin per viikko käyttää kaikkeen yhteydenpitoon koteihin. Aika mahdotonta...
Ja vaikka aloittaja saattaakin saada minusta kuvan narisijana, niin yllä kerron vain totuuden, en valita mistään. Työajan kirjaamiseet Excel-taulukkoon menee korkeintaan 5 minuuttia päivässä, joten tämä ei ole kuormittava tekijä työssäni. Etukäteen myös korjaan pari mahdollista tulevaa vastausta tähän viestiin: Tykkään työstäni, en ole harkinnut alan vaihtoa ja pidän palkkaani hyvänä.
Toivottavasti Iltasanomat poimisi täältä Vauva-palstalta joskus tämmöisen viestin juttunsa aiheeksi, mutta eihän tällainen myy :(
No eihän tuota jaksa edes lukea, taitaa olla uhriutumisoksennus laskelmien kanssa.
No olisit viittiny lukea edes viimeisen kappaleen... Ai, mutta taidat olla niitä oppilaita, jotka aikoinaan eniten kuormittivat koko kouluyhteisöä, etkä saavuttanut edes kohtalaista lukutaitoa peruskouluaikanasi... "ÄÄÄ, opeee, emmä jaksa noin pitkää lukea, eiks saa muka pelaa kännyllä."
Sorry, en ole ollut peruskoulussa.
Eikä edes yliopistoaikanani ollut kännyköitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jaa. Kun kerran tiedät opettajan työn, niin minäpä tiedän sinun työsi. Saat hoitaa yhtä asiaa kerralla, keskittyä siihen, puhua yhden ihmisen kanssa kerralla ja kirjata sen yhden ihmisen asiat ylös. Välissä vähän marinaa työkavereiden työhuoneilla tai kahvihuoneessa. Minusta sinun työsi on helppoa, koska sinun ei tarvitse hoitaa 15 ihmistä kerralla kopissa ja vastata niiden kysymyksiin laidasta laitaan solkenaan käännellen päätä.
Ihanan stressitön homma... kyllä musta kuulostaa aika paljon kevyemmältä tuommoinen kuin tämä repiminen joka suuntaan SAMAAN AIKAAN.
Jep. Mun työssä on paljon hyviä puolia, mutta verkostopalavereissa, joissa sinä opettajakin ilmaisin käyt, saattaa joskus harmillisesti olla toistakymmentäkin ihmisistä. Onneksi palkka lähentelee jo neljää tonnia, niin aletaan olla oikeilla jäljillä. T:sossu
Niin, mutta voin kertoa, että ne palaverit on kevyin osa työtä. Ei ne ole pahoja. Opetustunnit on raskaita, se on muu on lähinnä humppaa päälle ja opetus uuvuttaa niin paljon, ettei jaksaisi sitä kevyempääkään humppaa päälle. Ja olen tosissani. Yksikään opettaja ei ole sanonut, että palaveritunti olisi missään suhteessa opetustuntiin raskaudeltaan.
Ei varmaan olekaan, koska opettaja ei niitä vedä tai joudu tekemään päätöksiä.
Jaa, sossuko niitä päätöksiä sitten tekee? Istun helvetin usein opettajana työni luonteen takia noissa palavereissa ja kaikenlaisissa palavereissa, enkä ole havainnut, että niissä joku joutuisi useinkaan tekemään mitään päätöksiä. Ainoat toimijat tuntuu olevan opettajat ja rehtori tekee päätöksiä. Sossusta tarjotaan lähinnä jotain perhetyötä, jos sitäkään. Ongelma on opettajien käsissä, meinaa itku tulla, kun ei mistään saa apua. Sossusta vaan rohkaistaan "olemaan herkästi yhtetyksissä". Mutta mitäs sitten? Soitat sinne, tehdään lasuja jne.? Sinä näet sen lapsen luisumisen päivästä toiseen ja kukaan ei ota vastuuta, vaikka laki mahdollistaisi. Ainoa vastuunkantaja on se opettaja, joka soittaa joka päivä lapsen perään, soittaa vanhemmille, yrittää vajavaisesti terapioida, neuvoa ja opastaa. Näet menetetyn tulevaisuuden lähestyvän. Sossu on kaukana, ei hänellä asia ole silmillä joka hetki ja joka päivä.
Juuri tämä tässä nyt on. Opettaja jää yksin lasten kanssa kun muut tahot pesee kädet tilanteesta palaverin päätteeksi. Kaikki muut hokee työmäärää ja kiirettä, ja käyttää sitä tekosyynä sille, ettei mitään tapahdu eikä kukaan muu jääoikeasti siihen arkeen lapsen kanssa kuin se ope.
Minulla on yksi oppilas, jonka äidin kanssa ollaan oltu yhdessä yhteydessä sossuun päin. Molemmat ovat tehneet lasuja sekä yhdessä että yhdessä, erityisopettaja on tehnyt lasuja sekä rehtori on tehnyt pari kertaa lasun. Minä en saakaan tietoa sossusta, mitä he tekevät lapsen asioiden eteen, mutta ei tunnu saavan tämä äitikään sieltä mitään muuta vastausta, kuin asia on hoidossa. Soittaa sinne ei kannata, sillä luuri lyödään lähes aina kiinni. Soittopyyntöihin he eivät vastaa ja sähköpostilla ei näin arkoja asioita hoideta.
Lasu on lyhenne sanasta lastensuojelu, mutta viitannet lastensuojeluilmoitukseen, jota ei kyllä yhdessä voi lain mukaan tehdä.
Yksi tekijä merkitään mutta kyllä siihen voi useamman opettajan kommentit kirjata ja yhdessä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jaa. Kun kerran tiedät opettajan työn, niin minäpä tiedän sinun työsi. Saat hoitaa yhtä asiaa kerralla, keskittyä siihen, puhua yhden ihmisen kanssa kerralla ja kirjata sen yhden ihmisen asiat ylös. Välissä vähän marinaa työkavereiden työhuoneilla tai kahvihuoneessa. Minusta sinun työsi on helppoa, koska sinun ei tarvitse hoitaa 15 ihmistä kerralla kopissa ja vastata niiden kysymyksiin laidasta laitaan solkenaan käännellen päätä.
Ihanan stressitön homma... kyllä musta kuulostaa aika paljon kevyemmältä tuommoinen kuin tämä repiminen joka suuntaan SAMAAN AIKAAN.
Jep. Mun työssä on paljon hyviä puolia, mutta verkostopalavereissa, joissa sinä opettajakin ilmaisin käyt, saattaa joskus harmillisesti olla toistakymmentäkin ihmisistä. Onneksi palkka lähentelee jo neljää tonnia, niin aletaan olla oikeilla jäljillä. T:sossu
Niin, mutta voin kertoa, että ne palaverit on kevyin osa työtä. Ei ne ole pahoja. Opetustunnit on raskaita, se on muu on lähinnä humppaa päälle ja opetus uuvuttaa niin paljon, ettei jaksaisi sitä kevyempääkään humppaa päälle. Ja olen tosissani. Yksikään opettaja ei ole sanonut, että palaveritunti olisi missään suhteessa opetustuntiin raskaudeltaan.
Ei varmaan olekaan, koska opettaja ei niitä vedä tai joudu tekemään päätöksiä.
Jaa, sossuko niitä päätöksiä sitten tekee? Istun helvetin usein opettajana työni luonteen takia noissa palavereissa ja kaikenlaisissa palavereissa, enkä ole havainnut, että niissä joku joutuisi useinkaan tekemään mitään päätöksiä. Ainoat toimijat tuntuu olevan opettajat ja rehtori tekee päätöksiä. Sossusta tarjotaan lähinnä jotain perhetyötä, jos sitäkään. Ongelma on opettajien käsissä, meinaa itku tulla, kun ei mistään saa apua. Sossusta vaan rohkaistaan "olemaan herkästi yhtetyksissä". Mutta mitäs sitten? Soitat sinne, tehdään lasuja jne.? Sinä näet sen lapsen luisumisen päivästä toiseen ja kukaan ei ota vastuuta, vaikka laki mahdollistaisi. Ainoa vastuunkantaja on se opettaja, joka soittaa joka päivä lapsen perään, soittaa vanhemmille, yrittää vajavaisesti terapioida, neuvoa ja opastaa. Näet menetetyn tulevaisuuden lähestyvän. Sossu on kaukana, ei hänellä asia ole silmillä joka hetki ja joka päivä.
Lastensuojelulaki kannattanee kerrata. Kesällä onkin mukavasti aikaa. Sossu ei opettajille toimistaan raportoi, sinä et tiedä mitä toimia perheessä tehdään. Sehän joskus harmittaa toki, kun se tiedonhalu on niin suuri.
Tässä käy ilmi epäammattimainen asenteesi, joka ei lapsen etu ole. Mahdollisimman hyvä ja puolin ja toisin luottavainen moniammatillinen toiminta olisi aikuismaista, ammattimaista ja lapsen parhaaksi. Se, ettei opettaja saa tietoa siitä, mitä tukitoimia lapsi saa kotona, ei ole mikään rinnanröyhistelyn paikka vaan osoitus yhteistyön toimimattomuudesta, jonka lainsäädäntö valitettavasti mahdollistaa. Opettajana en ole utelias lasten kotiasioista: olisi suorastaan mukava olla autuaan tietämätön, mutta koska kotien kaaos ja sosiaalipuolen toimimattomuus kaatuu meidän niskaamme, pitäisi meillekin tieto kulkea.
Opettaja on ammattikunnaltaan sitä sakkia mikä voi saada mitä oudoimpia aivopieruja joutumatta vastaamaan mistään kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Opettaja on ammattikunnaltaan sitä sakkia mikä voi saada mitä oudoimpia aivopieruja joutumatta vastaamaan mistään kenellekään.
Niin se on, kansankynttilät kyllä sen tietävätkin.
Ongelma on tosiaan siinä, että lastensuojelu vetäytyy oman diskurssiinsa ja kuvittelee, että heillä on osaaminen ja tieto siitä, mikä on kunkin lapsen tilanne. Ei ole. Eerika on räikein esimerkki siitä, että koulun virkamiehet oli ainoa porukka, jotka selvisi siitäkin ilman syytettä. Sosiaalitoimisto taas valittaa työtaakkaa, käyttää työaikaansa väärin painopistein omien, kapeiden näkemystensä mukaan ja ei kuuntele asioista paremmin tietäviä vaan vetäytyy omaan erinomaisuuteensa. Loppujen lopuksi lastensuojelulla on kovin kapea käsitys lapsen/nuoren elämästä. Pieni viipale vain. Ja sen pohjalta jakavat resurssit ja aikansa. Se on ymmärrettävää, mutta siinä vaiheessa alkaa vitu**amaan, kun siellä aletaan vetäytyä sen taakse, että tekevät mystisen salaista työtä ja tietävät parhaiten.
Olen vuosia seurannut, kun lastensuojelu juoksuttaa puoliongelmaisia perheitä/teinejä siellä ja samaan aikaan pöyrittelee päätään niille, joilla olisi ihan oikeita ongelmia. Ei auta, vaikka perheistäkin pyydetään apua. Ei lastensuojelutyöntekijä soita perään, ei kysele, ei huolehdi. Sen sijaan tarjoaa muodollisessa palaverissa ohjeen mukaista apua ja häipyy takaisin koppiinsa puuhastelemaan muiden kanssa. Ne pahimmassa riskiryhmässä olevat pitäisi saada kärkeen töissä ja niihin pitäisi käyttää se aika.
En ymmärrä, miksi jotkut (trollit tai sitten äärettömän tyhmät) aina vetävät keskusteluun pitkät lomat sun muut. Työaikaa ei pidä mitata työpäivien määrällä vaan vuotuisilla työtunneilla, jos halutaan verrata eri töitä toisiinsa. Jos mittaisimme työpäivien määrällä, niin tuttuni vasta pääseekin helpolla. Hänellä on tämän vuoden työlistassa vain 144 työpäivää, eli loma- ja vapaapäiviä on 221. Toki voisin olla mainitsematta, että he tekevät viisivuorotyötä, 12 tunnin työpäivillä, jolloin vapaapäivien määrä näyttää kadehdittavalta. Itse olen tehnyt joskus 5 vuorotyötä 8 tunnin päivillä. Työvuoroja oli vuodessa 201-204, joka on 12 enemmän, mitä opettajilla on pakollisia työpäiviä (187-190 + 2 vesopäivää ennen kouluvuoden alkua). Miksi kirjoitin pakollisia, johtuu siitä, että itse olen tämän lukuvuoden aikana ollut 5 lauantaina vapaaehtoisessa koulutuksessa, johon työnantaja ei velvoita, mutta suosittelee.
Palataan noihin vuotuisiin työtunteihin. Olen luokanopettaja, eli opetusvelvollisuuteni on vähintään 24 tuntia. Kahden viimeisen vuoden aikana laittanut Excel-taulukkoon ylös puolen tunnin tarkkuudella kaikki työtehtäväni, jotta olen pystynyt priorisoimaan työtäni. Viime lukuvuonna minulla oli 25 opetustuntia viikossa ja koko sen lukuvuoden kokonaistuntimäärä oli noin 1750. Tänä vuonna opetustunteja on 26 ja näyttää siltä, että yli 1700 tunnin mennään nytkin, tosin tänä vuonna olen karsinut joitain tuntien valmisteluhommia (ulkopuolisen silmin ollut laiska opettaja ja mennyt siitä missä aita on matalin). Tuon yllä mainitun tuttuni työtunnit ovat tänä vuonna 144*12h = 1728 tuntia ja omat työtuntini edellisessä työssäni olivat 1608-1632 tuntia vuodessa. Aikalailla pyöritään samoissa lukemissa, erona on vain se, mihin ajankohtiin vuoden mittaan työtunnit sijoittuvat.
Laskennallisesti muuten työtuntini ovat 26h*1,5 (0,5 tuntia suunnittelu- ja valmisteluaikaa per oppitunti) * 38 (opetusviikkoja vuodessa) + 126 tuntia (yhteissuunnitteluaika koko vuodelle) = 1608 tuntia, eli edelleen teen liikaa siihen nähden, miten työnantaja asian näkee. Toisaalta tuo 126 tunnin laskennallinen yhteissuunnitteluaika on pelkkä vitsi, sillä sen pitäisi kattaa kaikki muu työ oppituntien ja niiden suunnitelun jälkeen, eli esimerkiksi yhteydenpidon koteihin. Jokaiselle viikolle tasaisesti jaettuna tuo on 3 tuntia 19 minuuttia. Joka viikko meillä on työnantajan puolesta velvoitettuna 90 minuuttia yhteissuunnittelua (lue: opettajankokous), joten tukipaperien ja Wilmojen kanssa olisi laskennallisesti 1 h 49 min per viikko. Ai niin, mutta tähän aikaan lasketaan vielä arviointikeskustelut ja todistusten teot, joten jos tuon ajan puitteissa mentäisiin, niin korkeintaan tunnin saisin per viikko käyttää kaikkeen yhteydenpitoon koteihin. Aika mahdotonta...
Ja vaikka aloittaja saattaakin saada minusta kuvan narisijana, niin yllä kerron vain totuuden, en valita mistään. Työajan kirjaamiseet Excel-taulukkoon menee korkeintaan 5 minuuttia päivässä, joten tämä ei ole kuormittava tekijä työssäni. Etukäteen myös korjaan pari mahdollista tulevaa vastausta tähän viestiin: Tykkään työstäni, en ole harkinnut alan vaihtoa ja pidän palkkaani hyvänä.