Lue keskustelun säännöt.
Liian ujo työelämään
Tällaista palautetta saan jatkuvasti. Toivoisin asiallista keskustelua, tämä on minulle jaksamista koetteleva asia.
Olen äärimmäisen ujo ja punastelen helposti. Tähän olen hakenut vuosia psykiatrista apua tuloksetta. Saan palautetta jatkuvasti työelämässä asian vuoksi, koska vuorovaikutus on äärettömän vaikeaa tämän vuoksi. Punastelu töissä myös miesten kanssa puhuessa tietenkin johtaa väärintulkintoihin ja kun olen perheellinen, on soppa entistä pahempi. Kaikki asiat halutaan selittää ujoudella, esim. meillä on määrä pyytää kollegoilta apua, jos työmäärä paisuu liian suureksi. Kun pyydän, apua ei heru MINULLE, muille kyllä. MInua sensijaan kuormiteen jatkuvasti muiden työllä. Sitten kun minua ei auteta, taivastellaan, että etkö sä taaskaan uskaltanut pyytää apua ujoutesi vuoksi.
Voiko tällaisen asian vuoksi päästä eläkkeelle. Mitään masennus diagnoosia yms. ei ole koskaan ollut, tämä ujous vaan lähinnä. Yksin työskentely ei oikein tule kyseeseen, siis kotoa käsin, alallani se olisi oikeataan ihan mahdotonta.
Ongelma ei siis ole pelkästään minä itse, vaan muiden reagointi asiaan ja todella epäasialliselle tasolle on menyty joidenkin taholta, esim. ujouteni aiheuttamia eleitä matkitaan, kävelytyyliäni ym. Asenteet eivät kuitenkaan muilla muutu ja tähän samaan törmää jokaisessa työpaikassa. Monesti ujoja syytetään ylimielisyydestä, minua ei tästä ole moitittu, eli tämäkään ei voi olla syynä.
Auttakaa.
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Kai lastesi asiat sentään hoidat? Mulla on toivottoman ujo ja kykenemätön äiti, ja jos piti esim lapsena vartata lääkäriaika, piti odottaa isää kotiin töistä soittamaan. Äidillä ei ole mitään vakuutuksia, koska jonkun muun olisi pitänyt ne hänelle soittaa ja hankkia. Oli vähällä, että mustakin tuli samanlainen, kun opin siihen normaaliin, mutta teininä vihdoin kyr*piinnyin siihen, että äitini oli ja pysyi niin toivottoman avuttomana eikä pystynyt vuosikymmentenkään aikana auttamaan itseään. Tavallaan ymmärrän työkaveriesi ja muiden tunteita, vaikka tilanteesi ei olisikaan oma vikasi. Matkiminen ja pilkkaaminen on silti väärin, mutta ymmärrän, jos jollakin tapaa ärsytät heitä, ovat ehkä ensin yrittäneet sietää, mutta pikku hiljaa ongelmainen henkilö alkaa syödä muidenkin jaksamista sisäisesti.
No johan oli vastaus. Kyllä hoidan lasten asiat. Niistä ei ole tullut huomauttelua mistään suunnasta. Ymmärrät kiusaajia? Miksi? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, sulla on mies.
Niin on, mitä sitten?
Et voi olla ujo.
Miten se muka poissulkee asian? Oikeasti, ei mitenkään! Se, että on ujo, ei tarkoita, että pelkää ihan jokaista asiaa maailmassa.
Jos ei ole ronkeli, niin on paljon yksin tehtävää siivoustyötä.
Onko ap.n ongelma siis vain punastelu ja muuten pystyy kommunikoimaan täysin normaalisti? Vai kommunikaatiossakin on ongelmaa?
Kyllä on sairaita ja empatia kyvyttömiä ihmisiä Suomi pullollaan. Ei ihme että ihmiset ei enää jaksa työelämää ja useampi tippuu pois kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, miten ilkeitä täällä ollaan aloittajalle. Hänhän on hakenut apua monelta taholta. Hänhän nimenomaan yrittää jaksaa käydä töissä. Hänestä tehdään täällä joku pummi.
Ap:ta kiusataan töissä. Tuollainen toisen matkiminen on aivan sairasta. Jos esimies ei puutu asiaan, koska kiusaajat ovat ns. hyviä työntekijöitä, esimies laiminlyö törkeästi velvollisuuksiaan.
Ole, Ap, yhteydessä esimiehen esimieheen ja työterveyteen. Muistaakseni et maininnut työterveyttä. Puhu ensin tästä kiusaamisasiasta. MIkäli kiusaaminen saadaan kuriin, voisit jaksaa aivan kohtuullisesti töissä. Nyt jotkut oikeesti sairaat työkaverit ovat tehneet sinusta ja ujoudestasi syntipukin. Jos asiaan ei saada muutosta, olet kohta aivan lopussa.
Ja oikeasti teille kommentoijat: ujoutta on monenlaatuista. Punastelua on monenlaatuista. Jotkut punastuvat helposti, mutta eivät varsinaisesti ole ujoja. Jotkut ovat ujoja, mutta eivät punastele eivätkä kädet vapise. Jos on sekä ujo että voimakkaat fysiologiset reaktiot, tilanne on monesti todella vaativa. Jos muut vielä pilkkaavat ja matkivat, uskon kyllä, että tilanne on melko kestämätön.
On täysin eri asia olla ujo hyväksyvässä ympäristössä kuin pilkkaavien ihmisten läsnäollessa. Hyväksyvien ihmisten läsnäollessa ujo voi rauhassa olla ujo, hänen ei tarvitse kuluttaa energiaansa ujouden peittelemiseen. Ujohan voi olla loistava työntekijä.
Ap:na yrittäisin siis esimiehen esimiestä ja ehdottamasti työterveyslääkäriä. Jos ensimmäinen lääkäri ei kuuntele, mene toiselle, vaikka tk-lääkärille tai yksityiselle psykiatrille. Jos tilannetta ei saa parannusta, et jaksa kauan.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Onko ap.n ongelma siis vain punastelu ja muuten pystyy kommunikoimaan täysin normaalisti? Vai kommunikaatiossakin on ongelmaa?
Jännittäminen saa myös sanat sekaisin, joskus unohdan sanoja jne. Tämä tietenkin on joistakin perin hauskaa. Kiusaaminen on myös suuri osa ongelmaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä alalla olet? Eikö muka oikeasti olisi vähemmän sosiaalisia ammatteja, joissa et joudu olemaan juurikaan muiden kanssa tekemisissä, saati tekemään heidän töitään?
Oletko siis ollut monessa saman alan firmassa ja aina alkaavat kiusaamaan sinua ujoudestasi matkien eleitäsi? Miksi et muka saa esim. bentsoja? Onko sinulla aiempaa huumausainetaustaa tms väärinkäytöksiä?
Joku juttu tässä ei nyt ihan kohtaa.
Itselläni on paha sosiaalisten tilanteiden pelko ja huonoimpina päivinä turvaudun bentsoihin. Altistaminen on auttanut parhaiten, eli se ihmisten kanssa oleminen, niin kamalaa kuin se onkin. Kukaan ei ole kyllä tähän asti ilkkunut ainakaan päin naamaa vaikka minusta kyllä huomaa aika pian sen että en ole se kaikista sosiaalisin persoona.
Olen itsekin ollut ujo mutta vuosien saatossa se on hävinnyt. Työssä ei tosiaankaan saa arvostella toisen luonteenpiirteitä, jokainen saa olla sellainen kuin on. Ujoudesta on tehty sinulle ongelma jota suurennellaan. Muista että kukaan ei ole täydellinen sillä sellaista ihmistä ei ole. Ole vain töissä ja tee työtehtäväsi säntillisesti. Kehitä itseäsi vapaa-ajalla ja tee semmoisia asioita joissa tunnet onnistuvasi. Ole armollinen itsellesi ja yritä olla välittämättä tyhmien kommenteista joka on kyllä työpaikkakiusaamista. Hyvää jatkoa toivoo ujouden selättänyt sh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista, miten ilkeitä täällä ollaan aloittajalle. Hänhän on hakenut apua monelta taholta. Hänhän nimenomaan yrittää jaksaa käydä töissä. Hänestä tehdään täällä joku pummi.
Ap:ta kiusataan töissä. Tuollainen toisen matkiminen on aivan sairasta. Jos esimies ei puutu asiaan, koska kiusaajat ovat ns. hyviä työntekijöitä, esimies laiminlyö törkeästi velvollisuuksiaan.
Ole, Ap, yhteydessä esimiehen esimieheen ja työterveyteen. Muistaakseni et maininnut työterveyttä. Puhu ensin tästä kiusaamisasiasta. MIkäli kiusaaminen saadaan kuriin, voisit jaksaa aivan kohtuullisesti töissä. Nyt jotkut oikeesti sairaat työkaverit ovat tehneet sinusta ja ujoudestasi syntipukin. Jos asiaan ei saada muutosta, olet kohta aivan lopussa.
Ja oikeasti teille kommentoijat: ujoutta on monenlaatuista. Punastelua on monenlaatuista. Jotkut punastuvat helposti, mutta eivät varsinaisesti ole ujoja. Jotkut ovat ujoja, mutta eivät punastele eivätkä kädet vapise. Jos on sekä ujo että voimakkaat fysiologiset reaktiot, tilanne on monesti todella vaativa. Jos muut vielä pilkkaavat ja matkivat, uskon kyllä, että tilanne on melko kestämätön.
On täysin eri asia olla ujo hyväksyvässä ympäristössä kuin pilkkaavien ihmisten läsnäollessa. Hyväksyvien ihmisten läsnäollessa ujo voi rauhassa olla ujo, hänen ei tarvitse kuluttaa energiaansa ujouden peittelemiseen. Ujohan voi olla loistava työntekijä.
Ap:na yrittäisin siis esimiehen esimiestä ja ehdottamasti työterveyslääkäriä. Jos ensimmäinen lääkäri ei kuuntele, mene toiselle, vaikka tk-lääkärille tai yksityiselle psykiatrille. Jos tilannetta ei saa parannusta, et jaksa kauan.
Tsemppiä!
Kiitos, tämä oli tosi hyvä vastaus. Olen puhunut työterveydessä ongelmasta ja esimiehen suhtautumisesta, niin minulle alettiin puhua työterveydessä hyvistä alaistaidoista, siitä, että minun pitäisi siis opetella näitä hyviä alaistaitoja. Esimiestä kohtaan sieltä löytyi paljonkin ymmärrystä, koska hän tekee niin paljon töitä. Nyt täytyy olla yhteydessä esimiehen esimieheen, josko hän tähän asiaan voisi puuttua. Silloin kun olin palkkasimputuksen vuoksi tähän esimiehen esimieheen yhteydessä, oli tulos ihan nolla. Kerran tein niin, että kun olin ihan lopussa, hain yksityislääkäriltä saikkua, kun työterveydestä en saanut. Niin tämän yksityisen saikkulapun esimies hyväksyi, mutta ilmoitti, että jatkossa ei enää yksityisen hyväksy, vaan pitää olla työterveydestä mahdollinen jatko. Ap
Vierailija kirjoitti:
lol
Yli 12 vuotias joka kirjoittaa "lol" on säälittävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä alalla olet? Eikö muka oikeasti olisi vähemmän sosiaalisia ammatteja, joissa et joudu olemaan juurikaan muiden kanssa tekemisissä, saati tekemään heidän töitään?
Oletko siis ollut monessa saman alan firmassa ja aina alkaavat kiusaamaan sinua ujoudestasi matkien eleitäsi? Miksi et muka saa esim. bentsoja? Onko sinulla aiempaa huumausainetaustaa tms väärinkäytöksiä?
Joku juttu tässä ei nyt ihan kohtaa.
Itselläni on paha sosiaalisten tilanteiden pelko ja huonoimpina päivinä turvaudun bentsoihin. Altistaminen on auttanut parhaiten, eli se ihmisten kanssa oleminen, niin kamalaa kuin se onkin. Kukaan ei ole kyllä tähän asti ilkkunut ainakaan päin naamaa vaikka minusta kyllä huomaa aika pian sen että en ole se kaikista sosiaalisin persoona.
Olen ollut useammassa työpaikassa, aina jossain vaiheessa alkaa ilkeily, jos ei nyt ihan matkiminen, niin joku muu. Alaani en halua kertoa. Huumetaustaa eikä mitään lääkkeiden väärinkäyttöä ei ole, mutta ajattelevat kai, että kun tilanne on mikä on, kuluisi bentsoja paljon. Ap
Osaan samaistua ongelmaan. Itselläni sairaalloisen tasoinen ujous on vaikeuttanut sekä opintoja että töissä olemista. Minulla oli lisäksi voimakas sosiaalisten tilanteiden pelko. Itse sain lopulta avun psyyken lääkityksestä sekä terapiasta.
Olen edelleen ujo, mutta en enää sairaudeksi luokiteltavalla tavalla. Olen siirtynyt työhön, jossa vaaditaan hyviä sosiaalisia taitoja ja läheistä kontaktia eri ikäisiin ihmisiin. Tapaan pelkästään jo viikossa kymmeniä uusia ihmisiä ja opin kokoajan luontevammaksi niissä tilanteissa. Tähän pisteeseen pääseminen on vaatinut valtavasti henkistä työstämistä. Vielä viisi vuotta sitten en olisi ikinä kyennyt voivani työskennellä nykyisen kaltaisessa ympäristössä.
En usko, että eläkkeelle pääseminen on tuon perusteella mahdollista. Minusta tuntuu, että sairaseläkkeelle päästetään todella heikosti nykyään niitäkin, joiden psyykkinen oireilu (esim. masennus) on vaikea-asteista.
Niin siis miksi työkaverit eivät auta sinua silloin kun pyydät apua?
Minä olen eläkkeellä ahdistuneisuushäiriön takia. Ehkä se joskus kauan sitten ujouttakin oli.
Jotenkin pärjäilen lääkityksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen eläkkeellä ahdistuneisuushäiriön takia. Ehkä se joskus kauan sitten ujouttakin oli.
Jotenkin pärjäilen lääkityksen kanssa.
Miten ihmeessä sait eläkkeen? Onko sinulla - yhtään vähättelemättä - vain ja ainoastaan ahdistuneisuushäiriö? Kauan oirehtimiseen ja eläkkeen saamiseen meni? Vuosikymmeniä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen eläkkeellä ahdistuneisuushäiriön takia. Ehkä se joskus kauan sitten ujouttakin oli.
Jotenkin pärjäilen lääkityksen kanssa.
Miten ihmeessä sait eläkkeen? Onko sinulla - yhtään vähättelemättä - vain ja ainoastaan ahdistuneisuushäiriö? Kauan oirehtimiseen ja eläkkeen saamiseen meni? Vuosikymmeniä?
Ahdistuneisuushäiriö ei ole "vain ja ainoastaan." Olen myös kärsinyt keski-vaikeasta masennuksesta.
Toiseen kysymykseen, n.20v.
Et voi olla ujo.