Minimalismi ja "minimalismi"...ihmettelyä aiheesta

Ärsyttää kaikki muodikkaat hipster minimalisti pelleilijät.

Oisko tuo enemmän bloggaajien "ongelma"? Blogeissahan näkee paljon tuota, kun ensin konmaritetaan koko asunto ultratyhjäksi, ja sitten löytyykin seuraavalta kauppareissulta lampaantalja ja koristeheiniä ruukussa kokonaisuutta pehmentämään? Mutta sisustusblogien funktiohan on juurikin saada sitä krääsää kaupaksi, bloggarin tulot katoaa täysin jos se vaan kertoo että laittoi kaiken ylimääräisen mäkeen ja mitään uutta ei tilalle hankita.

Toki tuo hämärtää minimalismin ja "minimalismin" rajaa, ja luo ehkä hieman kyseenalaisen kuvan koko ajatuksesta, mutta kaipa keskiverto taapertaja tajuaa kuitenkin tuon minimalismin ydinajatuksen ilman että se tarvitsee rautalangasta vääntää.

Hämmentääkö sinua oikeasti, että jotkut ihmiset toimivat eri lailla kuin puhuvat?

Varmaan minimalisteiksi luokitellaan (joko he itse tai muut) ihmisiä, jotka ei tosiaan klassisessa mielessä ole minimalisteja. 

Itseänikin joku varmasti pitää minimalistina, koska olen konmarittanut kotini niin että siellä tosiaan on sellaista väljää ja seesteistä. Mutta en pyri mihinkään köyhäilyyn tai materialismista luopumiseen. Minun "minimalismini" tarkoittaa pyrkimystä selkeyteen ja kauneuteen, ja varsinkin viimemainittu tarkoittaa että kyllä korvaan itseäni ei-miellyttävät esineet uusilla, vaikka vanha vielä voisi käyttötarpeensa täyttääkin. Esim. vaihdoin ihan toimivan Dellin vanhan tietokoneen MacBookiin, koska se on kauniimpi ja tuottaa minulle enemmän iloa. Huonekalujakin olen vaihtanut enemmän itselleni iloa tuottaviin.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan minimalisteiksi luokitellaan (joko he itse tai muut) ihmisiä, jotka ei tosiaan klassisessa mielessä ole minimalisteja. 

Itseänikin joku varmasti pitää minimalistina, koska olen konmarittanut kotini niin että siellä tosiaan on sellaista väljää ja seesteistä. Mutta en pyri mihinkään köyhäilyyn tai materialismista luopumiseen. Minun "minimalismini" tarkoittaa pyrkimystä selkeyteen ja kauneuteen, ja varsinkin viimemainittu tarkoittaa että kyllä korvaan itseäni ei-miellyttävät esineet uusilla, vaikka vanha vielä voisi käyttötarpeensa täyttääkin. Esim. vaihdoin ihan toimivan Dellin vanhan tietokoneen MacBookiin, koska se on kauniimpi ja tuottaa minulle enemmän iloa. Huonekalujakin olen vaihtanut enemmän itselleni iloa tuottaviin.

Harmi tuosta Dellistä, sillä Dellin koneet ovat keskimäärin paljon kestävämpiä kuin Applen. (Itselläni on ollut molempia.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan minimalisteiksi luokitellaan (joko he itse tai muut) ihmisiä, jotka ei tosiaan klassisessa mielessä ole minimalisteja. 

Itseänikin joku varmasti pitää minimalistina, koska olen konmarittanut kotini niin että siellä tosiaan on sellaista väljää ja seesteistä. Mutta en pyri mihinkään köyhäilyyn tai materialismista luopumiseen. Minun "minimalismini" tarkoittaa pyrkimystä selkeyteen ja kauneuteen, ja varsinkin viimemainittu tarkoittaa että kyllä korvaan itseäni ei-miellyttävät esineet uusilla, vaikka vanha vielä voisi käyttötarpeensa täyttääkin. Esim. vaihdoin ihan toimivan Dellin vanhan tietokoneen MacBookiin, koska se on kauniimpi ja tuottaa minulle enemmän iloa. Huonekalujakin olen vaihtanut enemmän itselleni iloa tuottaviin.

Harmi tuosta Dellistä, sillä Dellin koneet ovat keskimäärin paljon kestävämpiä kuin Applen. (Itselläni on ollut molempia.)

Voi olla, sillä ei ole kuitenkaan itselleni niin kovin paljon merkitystä. Se Dell vaan oli ruma, paksu möhkäle, joka piti käytettäessä hurinaa ja lämpeni paljon, näppäimistökin sellainen missä korkeat näppäimet, ja kovin pieni touchpad alue. Nautin joka päivä kun saan käyttää litteää, lähes äänetöntä uutta konettani, jonka kanssa ei tarvita lainkaan hiirtä kun on kunnon touchpad, ja näppiksellä on tosi nopea kirjoittaa kun näppäimet painuu vain noin millin.

Olen viehättynyt minimalistisesta elämästä, siis sellaisesta aika yksinkertaisesta ja rutiininomaisesta elämäntyylistä, jossa turha materia on karsittu pois, eikä koti ole kaiken maailman rompetta täynnä, vaan vain ne elämiseen tarvittavat asiat. Tiedostan vain olevani kovin turhamainen. Tykkään vaihdella vaatteita yms ja siksi vaatekaappini onkin aina sekasotkun vallassa :/

Nykyajan minimalismi on aika elitististä touhua, ei kenelläkään vähävaraiseksi joutuneella ole varaa laittaa mitään kertynyttä ylimääräistä pois, koskaan kun ei tiedä jos vielä vaikka tarvitsee, eikä ole varaa hankkia parempaa tai uutta.

Eihän minimalismi tarkoita sitä, että alat nuukailemaan.

Itse aloitin karsimisen äitiyslomalla ja samaa olen jatkanut kaikki nämä vuoden.

Ennen ostin Anttilasta joka kevät uuden olohuoneen maton, Marimekon ystävämyynnistä uudet verhot tai jopa monet jne.

Nyt luovun tarpeettomista 1 kerralla. Viikonloppuna hain varastosta 2 mattoa, pesin ne painepesurilla ja nyt ovat myynnissä.

Karsiminen on jatkuvaa, koska talo on iso ja varastot täynnä.

Meillä on vasta vierashuone kunnossa. Pidin siellä vanhaa päiväpeittoa, kun etsin uutta, mistä tykkäsin. Kun löysin mukavan, myin vanhan pois. Sitten vasta ostin uuden.

En minä ole minimalisti. Moni voisi niin luulla. Meidän kotoa on monta tarpeetonta tavaraa laitettu kiertoon, mutta aion silti hakea uudet verhot ysmistä. Olen miettinyt niitä jo pari vuotta ja rahatkin ovat koossa. Ja vanhat laitan kiertoon, tietenkin.

No siis heille minimalismi on sisustustyyli eikä elämäntapa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan minimalismi on aika elitististä touhua, ei kenelläkään vähävaraiseksi joutuneella ole varaa laittaa mitään kertynyttä ylimääräistä pois, koskaan kun ei tiedä jos vielä vaikka tarvitsee, eikä ole varaa hankkia parempaa tai uutta.

En alapeukuttanut, vaan olet mielestäni oikeilla jäljillä. - Taroitan tai sanoisin olevan, osittain ehkä hieman paradoksaalisesti, että jos pelkkiä esineitä laskee määrällisesti, niin vähävaraisemmalla saattaa toden totta olla enemmän erilaisia enemmän ja vähemmän tarpeellisia esineitä kuin varakkaammalla.

Toisaalta on yleisemmin lienee myös sukupolvien välistä eroa: Nuormmat sukupolvet saattavat esimeriksi haluta ja pitää tavoitteellisena sitä, että pääsevät matkustamaan ja näemään ja kokemaan erilaisa kulttuuri ja taide -tapahtumia. Panostavat ruokaan ja juomaan ihan toisella tavalla kuin vanhemmat ikäluokat, joille on saattanut olla että rahat on kiinni einissä e. ykkösprioriteettina on ollut haave ja unelma omasta asunnosta.     

Loukkaavaa on jos oletetaan, että köyhemmälle tulisi sopia ja käydä mikä tahansa, koska ei saattaisi olla "oikeasti köyhä" jos tai kun haluaa ja pyrkii osoittamaan pyrimystä omiin valintoihin ja päätöksiin.  

Tuo köyhyys pointti on oikeasti hyvä ja ainakin voin itse allekirjoittaa tämän. Mistään ei oikein raaskisi luopua, vaikka ei välttämättä ole vuosiin käyttänyt tai tarvinut, mutta pelkää että jos heittää pois sille olisi tullutkin käyttöä jossain elämän vaiheessa. Samoin rikkinäisiä kodinkoneita yms. säästää helpsoti varalle, varaosiksi tai muuta mahdollista hyötykäyttöä ajatellen yms.

Minimalistithan pyrkivät vähentämään ympäristöä haitallisia tavaroita, mikä myös tulee siihen, että pyritään vähentämään tavaran määrää kotoa ja ettei kotiin osteta mitään turhaa tavaraa. Ja jos ostetaan, pyritään ostamaan kierrättämällä, eikä siis osteta uutta, paitsi jos on pakko. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan minimalismi on aika elitististä touhua, ei kenelläkään vähävaraiseksi joutuneella ole varaa laittaa mitään kertynyttä ylimääräistä pois, koskaan kun ei tiedä jos vielä vaikka tarvitsee, eikä ole varaa hankkia parempaa tai uutta.

Itse olen köyhä ja aikoinaan ajattelin juuri tuohon sävyyn, että ei voi heittää pois, jos sitten tarvitseekin. Mutta kun alkoi varastossa olla tavaroita, joihin ei ole koskenyt kymmeniin vuosiin niin tajusin, että tämä tavaroiden säästäminen on ihan typerää. Monet tavaroista ovat vielä sellaisia, ettei varmaan kovinkaan paljoa koske. Ihan turhaa tavaraa ja siivottavaa siis tuli, suurinta osaa ei edes muistanut olevan olemassa, kun kaiken oli aina heittänyt jonkun kaappien pohjalle.

Mielestäni on nyt paljon ihananpaa, kun kotona on vain tavaroita joita käyttää vähintään sen kerran vuodessa. Eikä ole liikaa roinaa laatikoissa.

On terveellistä miettiä, että mitä ei kotonaan tarvitse, mitä ilman elämä on hyvää, jopa parempaa, kuin tavaroiden ympäröimänä. 

Veikkaan että suurin osa on omaksunut minimalismin juurikin sisustustrendinä ja minimalismin taakse on todella kätevää naamioida myös tavaroihin ja osteluun liittyvää pakkomielteistä käytöstä, kun liika tavara ei näy missään ei se silloin ole myöskään ongelma...vai onko? Kuitenkin moni minimalistinen sisustaja kamppailee jatkuvasti ostohalujensa kanssa, eikä kodin sisustus ole koskaan valmis tai tyydyttävä, kuin ehkä vain sen hetken, kunnes jostain turhasta/rumasta on taas aika hankkiutua eroon tai bongaat jostain nykyistä hienomman sisustuselementin, joka on vieläkin optimaalisempi tmv.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan minimalismi on aika elitististä touhua, ei kenelläkään vähävaraiseksi joutuneella ole varaa laittaa mitään kertynyttä ylimääräistä pois, koskaan kun ei tiedä jos vielä vaikka tarvitsee, eikä ole varaa hankkia parempaa tai uutta.

Itse olen köyhä ja aikoinaan ajattelin juuri tuohon sävyyn, että ei voi heittää pois, jos sitten tarvitseekin. Mutta kun alkoi varastossa olla tavaroita, joihin ei ole koskenyt kymmeniin vuosiin niin tajusin, että tämä tavaroiden säästäminen on ihan typerää. Monet tavaroista ovat vielä sellaisia, ettei varmaan kovinkaan paljoa koske. Ihan turhaa tavaraa ja siivottavaa siis tuli, suurinta osaa ei edes muistanut olevan olemassa, kun kaiken oli aina heittänyt jonkun kaappien pohjalle.

Mielestäni on nyt paljon ihananpaa, kun kotona on vain tavaroita joita käyttää vähintään sen kerran vuodessa. Eikä ole liikaa roinaa laatikoissa.

Mutta eihän kuvailemasi ole mitään minimalismia, vaan normaalia elämää. Harva ei-minimalisti tavisperhe nyt ihan kaikkea turhaketta säilytä, vaikka vähävaraisia olisivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että suurin osa on omaksunut minimalismin juurikin sisustustrendinä ja minimalismin taakse on todella kätevää naamioida myös tavaroihin ja osteluun liittyvää pakkomielteistä käytöstä, kun liika tavara ei näy missään ei se silloin ole myöskään ongelma...vai onko? Kuitenkin moni minimalistinen sisustaja kamppailee jatkuvasti ostohalujensa kanssa, eikä kodin sisustus ole koskaan valmis tai tyydyttävä, kuin ehkä vain sen hetken, kunnes jostain turhasta/rumasta on taas aika hankkiutua eroon tai bongaat jostain nykyistä hienomman sisustuselementin, joka on vieläkin optimaalisempi tmv.

Jos on tai haluaisi olla minimalisti, niin se on paljossa viime vuosikymmenten, sanosinko paljossa maailman sotien jälkeisen "ajan hengen" vastaista, joka rakentunut hvvin paljossa markkinatalouden varaan, joka taas ei toimi, jos ihmist jättävät ostamatta.

 Kun minimalistiksi pyrkivä kamppailee ostohalujensa kanssa, niin hän luultavammin kamppailee sen kanssa, mikä oikeastaan on tärkeää, kun vallalla oleva kulttuuri ei tue tai vahvista hänen omaa tapaansa pyrkiä ja tavoitella mnimalismia  

Ei se ole helppoa; ei vallankaan aikana, jolloin on paljossa ajateltu, että kaiken voi ja pystyy ostamaan. Ja kun sitten kieltäytyy ostamasta ja pyrkien kuten sanottu jo vaikka sitten jo mainittuun minimalismiin, niin siihen sattaa liittyä odotuksia ja toiveita, mitä se ei pystykkään täyttämään; jo pelkästään siksi, että odotukset sitä kohtaan ovat käynet liian isoiksi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan minimalismi on aika elitististä touhua, ei kenelläkään vähävaraiseksi joutuneella ole varaa laittaa mitään kertynyttä ylimääräistä pois, koskaan kun ei tiedä jos vielä vaikka tarvitsee, eikä ole varaa hankkia parempaa tai uutta.

Itse olen köyhä ja aikoinaan ajattelin juuri tuohon sävyyn, että ei voi heittää pois, jos sitten tarvitseekin. Mutta kun alkoi varastossa olla tavaroita, joihin ei ole koskenyt kymmeniin vuosiin niin tajusin, että tämä tavaroiden säästäminen on ihan typerää. Monet tavaroista ovat vielä sellaisia, ettei varmaan kovinkaan paljoa koske. Ihan turhaa tavaraa ja siivottavaa siis tuli, suurinta osaa ei edes muistanut olevan olemassa, kun kaiken oli aina heittänyt jonkun kaappien pohjalle.

Mielestäni on nyt paljon ihananpaa, kun kotona on vain tavaroita joita käyttää vähintään sen kerran vuodessa. Eikä ole liikaa roinaa laatikoissa.

Mutta eihän kuvailemasi ole mitään minimalismia, vaan normaalia elämää. Harva ei-minimalisti tavisperhe nyt ihan kaikkea turhaketta säilytä, vaikka vähävaraisia olisivatkin.

Niinpä. - Kuten joku täällä jo edellä kirjoitti, niin on turhauttavaa kun jotkut ajattelevat, että jotta voi olla (ns.) oikeasti köyhä, niin silloin ei ole oikeutta itsenäsiin valintoihin ja päätöksiin. Ja esimerkiksi siten oikeutta kieltäytyä, jos jtai kun joku haluaisi antaa ja lahjoittaa jotain. Ei vähävaraisemmalla ole velvollisuutta ryhtyä miksikään tavaranvastaanottajaksi vain siksi, että hän ehkä saataisi joskus, ehkö tarvita sitä tai tätäkin tavaraa ja esinettä, kun muutenhan tuo hyvä esine saattaisi päätyä vaikka kaatopaikalle, eikä sitä enää sieltä saa takaisin, jos sitä sitten joskus vaikka, kuitenkin tarvitsisi. Ja samanlaista ei välttämättä löydy siihen hätätään mistään.  

Köyhyydestä tuli mieleeni että ärsyttää, kun yleinen olettamus on se että näin köyhänä kaikki tekemäni valinnat jotka näkyy ulos päin ovat "mun tyyliä" tai asioita joista tykkään että ovat juuri niin.

Esimerkiksi, se että hiukseni ovat kotona värjätty ja leikattu, se miltä kotonani näyttää, eli se olematon "sisustustyyli",  tai kaikki mun vaatteet, varsinkin käytännön syistä pakolliset ostokset, kuten ulkoiluvaatteet eri tilanteisiin jne.

Kuitenkaan mikään näistä asioista ei ole ns. tyyli kysymyksiä, tai valintoja jotka on tehty oman maun ja mieltymyksen mukaan, vaan ovat kiinni siitä mihin on varaa. Kaikki eivät siis todellakaan ole sellaisia kuin haluaisin tai oman makuni ja tyylini mukaisia, mutta tätä monikaan ei tunnu tajuavan.