Minimalismi ja "minimalismi"...ihmettelyä aiheesta

Vierailija kirjoitti:

Köyhyydestä tuli mieleeni että ärsyttää, kun yleinen olettamus on se että näin köyhänä kaikki tekemäni valinnat jotka näkyy ulos päin ovat "mun tyyliä" tai asioita joista tykkään että ovat juuri niin.

Esimerkiksi, se että hiukseni ovat kotona värjätty ja leikattu, se miltä kotonani näyttää, eli se olematon "sisustustyyli",  tai kaikki mun vaatteet, varsinkin käytännön syistä pakolliset ostokset, kuten ulkoiluvaatteet eri tilanteisiin jne.

Kuitenkaan mikään näistä asioista ei ole ns. tyyli kysymyksiä, tai valintoja jotka on tehty oman maun ja mieltymyksen mukaan, vaan ovat kiinni siitä mihin on varaa. Kaikki eivät siis todellakaan ole sellaisia kuin haluaisin tai oman makuni ja tyylini mukaisia, mutta tätä monikaan ei tunnu tajuavan.

Hätäisempi luija voisi melkein luull, että sinut on pkotettu ja vaadittu ottamaan jotain. - Kyllä suurin osa meistä joutuu ja on pakotettu tekemään valintansa sen mukaan miten paljon tai vähän on varaa. Vähävaraisen ja varakkaammaan merkittävimpiä eroja onkin juuri se, että ensin mainitulla on paljon rajallisemmin mahdollisuuksia tehdä valintoja. Mutta on loukkaavaa, jos ajatellaan, ettei niitä tulisi olla lainkaan, koska tekemällä valinnan osoittaa olevansa muuta kuin köyhä. Aivan kuin köyhä = täysin ja yksinomaisesti muiden armoilla ja hyväntahtoisuuden varassa vielä elävä ja oleva.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan minimalismi on aika elitististä touhua, ei kenelläkään vähävaraiseksi joutuneella ole varaa laittaa mitään kertynyttä ylimääräistä pois, koskaan kun ei tiedä jos vielä vaikka tarvitsee, eikä ole varaa hankkia parempaa tai uutta.

Itse olen köyhä ja aikoinaan ajattelin juuri tuohon sävyyn, että ei voi heittää pois, jos sitten tarvitseekin. Mutta kun alkoi varastossa olla tavaroita, joihin ei ole koskenyt kymmeniin vuosiin niin tajusin, että tämä tavaroiden säästäminen on ihan typerää. Monet tavaroista ovat vielä sellaisia, ettei varmaan kovinkaan paljoa koske. Ihan turhaa tavaraa ja siivottavaa siis tuli, suurinta osaa ei edes muistanut olevan olemassa, kun kaiken oli aina heittänyt jonkun kaappien pohjalle.

Mielestäni on nyt paljon ihananpaa, kun kotona on vain tavaroita joita käyttää vähintään sen kerran vuodessa. Eikä ole liikaa roinaa laatikoissa.

Mutta eihän kuvailemasi ole mitään minimalismia, vaan normaalia elämää. Harva ei-minimalisti tavisperhe nyt ihan kaikkea turhaketta säilytä, vaikka vähävaraisia olisivatkin.

En sanonut missään olevani minimalisti, vaan että se kaiken roinan säilyttäminen on oikeasti haitallista köyhälle, kuin tarpeellista. Yhtäkään tavaraa, jonka olen heittänyt pois tai laittanut kierrätykseen en ole myöskään tarvinnut. 

Minimalismi kukkarossa ihmetyttää eli vtuttaa köyhää. Rikkaalla on varaa valita tavaransa ja setelinsä.

:)

Mä olen ollut oikeesti köyhä ja en ole säästellyt tavaroita saati sitten heittänyt pois vaan myynyt tarpeetonta.

Nyt on fb sivuilla ilmaisia myyntipaikkoja. Samaan aikaan moneen ryhmään yhdellä kerralla ja väh kerran viikossa joku menee kaupaksi.

Mukavinta myymisessä on se, ettei ne itsekseen lisännyt. Kun on yhden hyllyn tyhjentynyt, se ei automaattisesti täyty.

Ei myymisessä rikastumaan pääse. Pysyypähän koti siistinä ja ei mitään mielenkiintoa kodin täyttämiseen ole.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut oikeesti köyhä ja en ole säästellyt tavaroita saati sitten heittänyt pois vaan myynyt tarpeetonta.

Nyt on fb sivuilla ilmaisia myyntipaikkoja. Samaan aikaan moneen ryhmään yhdellä kerralla ja väh kerran viikossa joku menee kaupaksi.

Mukavinta myymisessä on se, ettei ne itsekseen lisännyt. Kun on yhden hyllyn tyhjentynyt, se ei automaattisesti täyty.

Ei myymisessä rikastumaan pääse. Pysyypähän koti siistinä ja ei mitään mielenkiintoa kodin täyttämiseen ole.

Kenkään taloudelliseen tilanteeseen puuttumatta, niin nyt koronan aikaan olen kokenut, että tätä kaappien katselmusta ja tyhjentämistä voisi ajatella tämän eristysajan pienimuotoisena harrastuksena. Vaikka ne muutamat eurot tai kympit ei niin rikastuttaisikaan, niin minäkin saan iloa kierrättämisestä ja siitä, että joku voi saada ihan käyttökelpoisen tavaran edullisesti.

Olen myös huomannut, että onnellisuuteni ja rauhallisuuteni lisääntyy kun turhan tavaran määrä kotona vähenee. Ainakin omalla kohdallani pitää paikkaansa minimalistien ajatus: jokainen omistettu tavara lisää stressin määrää. Jos olisin tiennyt tämän kun olin pienituloinen, niin tätä tilannetta ei olisi syntynyt.

Veljoni asui ulkomailla ja tuli takaisin vain muutaman tavaran ja vaatteen kanssa. Nyt pari vuotta myöhemmin ihmettele että mistä kaikki tavara oikein on kertynyt kun ei ole omasta mielestään ostellut juuri mitään. Vaatteitakin on jo monta jätesäkillistä. Huomasi kun nyt suunnittelee muuttoa. Eikä hän ole todellakaan mikään materialisti.

Jos tavaramäärää ei aktiivisesti valvo, niin sitä varmaan vaan huomaamatta kertyy koko ajan lisää. Nykyään tulee kyllä mietittyä aika tarkkaan ennen kuin ostaa mitään kaapintäytettä. Mm. aikanaan ostetut kaikki kuntoiluvälineet on suureksi osaksi jääneet pölyttymään. Minulle paras liikuntamuoto on kävely, siihen ei mitään ihmeempää välinettä tarvitse. Ulkoiluvaatteet pitää olla koiran lenkitystä varten joka tapauksessa 😀

Up

Kaipa minimalismissa on eri tasoja ja tulkintoja kuten keräilyssäkin. Tai säilöjässä. Tai ihan missä vaan. Sehän on pelkkä sana, joka kuvastaa vähyyttä. Se vähä voi olla missä vaan. Vaikka älyssä.

Meikäläisen minimalismi on sitä, että esim. uuden television ostaminen on 3kk pähkäilyn lopputulos ja lopulta se jää kokonaan ostamatta tai ostetaan torista käytettynä.

Mulle minimalismi tai pyrkimys kohti minimalismia näkyy paitsi kotona, myös laajemmin elämäntavassa. Se tarkoittaa, että myyn, lahjoitan tai kierrätän itselleni tarpeettomat tavarat ja hankin uutta erittäin harkiten. Nautin siitä, että löydän heti etsimäni, kaapit ovat järjestyksessä ja kodin siistinä pitäminen on helppoa, kun tavaroita on vain tarpeelliset. Yritän muutenkin pärjätä arjessa vähäisillä ponnisteluilla ja välttää ylimääräistä säätämistä; tavaroiden rajaaminen välttämättömiin auttaa tässä mutta kyse on mun kokemuksen mukaan ennen kaikkea oikeiden rutiinien löytymisestä.

Itselle ja omalle perheelle sopivien rutiinien etsiminen ja vakiinnuttaminen ei käy ihan käden käänteessä, mutta olen huomannut niiden helpottavan arkea tosi paljon ja ne jättävät tilaa muille asioille ja tekemiselle. Joissain yhdysvaltalaisissa videoissa puhutaan tarkoituksellisesta elämisestä (intentional living), ja minusta se on aika hyvä ilmaisu. Kun arjen saa rullaamaan, tulee tehtyä paljon vähemmän turhaa työtä ja jää enemmän voimia keskittyä siihen, mitä oikeasti arvostaa, on se sitten perhe, ystävät, harrastukset tms.