Lapsen kaveri oli yökylässä, nyrpisteli nenäänsä kun iltapalaksi oli lämpimiä voileipiä ja mokkapaloja

Vierailija kirjoitti:

Kännykällä peukutus ei kyllä toimi. Painoin yläpeukkua, niin tuli kolme alas ja kaksi yläpeukkua.

Tyhmä...

Lapseni kaveri oli kylässä ja olivat ehkä 10-vuotiaita. Kaveri jätti syömättä kun pasta oli eri muotoista kuin kotona. En tiennyt itkeäkö vai nauraa.

Siihen aikaan kun tuollaista harrastettiin, täällä ihmiset teki tarjoilut omien tapojensa mukaan ja joka paikassa ne oli erilaiset. Oli kahvia ja känttyä tai pelkkä sokeripala, leipää ja makkaraa, mehua ja useaa sorttia nisua huoneeseen tuotuna, spagettia ketsupilla, sitä lämmintä ruokaa jota sille päivälle oli ja vieras söi mitä tarjottiin. Jos ei syönyt siksi ettei tykännyt jostain niin sitten ei syönyt, hän söi sitten vähemmän ihan nälkäänsä tai hänelle ehdotettiin jotain muuta mitä oli. Ei kyllä diivailtu noin eikä toisaalta tehty ongelmaa. Takana varmasti puhuttiin ja vertailtiin, en muista ketään dissatun ja erikoistilaisuuksiahan nuo on. Ruokarajoitteet oli silloin harvemmassa, niitäkin tajuttiin huomioida viimeistään pyynnöstä eikä tuosta niin kauaakaan ole. Kaikenikäisten pitäisi tajuta ja oppia joustavuutta ja miten omasta satunnainen poikkeaminen ei ole vaaraksi.

Meillä oli kerran lapsi joka ei ollut koskaan maistanut itse tehtyä keittoa eikä lasagnea. Kaikenlaisia tarinoita sitä näkee. Olisin itekin tehny lämppärit ja laittanu tarjolle tänään leivottuja mitä tahansa leivonnaisia

Kyläilleiden kotona, jos ei olis tarjottu:

Meidän mukula oli kylässä kaverillaan mut ei tarjottu edes leipomuksia vaikka oli mokkapaloja kuulemma just tehty.

Ei tarjottu oikein mitään iltapalaakaan.

NÄIN NE JUTUT KULKEE JA MUUTTUU

Olin itse lapsena juuri tuollainen. Kotona ei ollut ikinä mitään ihmeempiä ruokia tarjolla, jolloin kyläpaikassa ”ei kehdannut” myöskään syödä mitään erikoisempaa. Halusi siis kylässäkin olla mahdollisimman vaivaton ja otin vain mahdollisimman huomaamattomia ruokia. Varmaan joku aikuinen se on noin tulkinnut, että lapsi nyrpistelee tarjottaville, tulkinta kuitenkin oli vain ap:n päässä.

Talo elää tavallaan, vieras käy ajallaan.

On meilläkin pojalla kaveri, jolle ei kelpaa normaali ruoka.

Muroja, eineshampurilaisia ja -pizzojja syö.

Olkoon nälissään, jos ei meidän sapuskat kelpaa.

No, täysjyvämuroja löytyy meiltäkin.

Vierailija kirjoitti:

Kännykällä peukutus ei kyllä toimi. Painoin yläpeukkua, niin tuli kolme alas ja kaksi yläpeukkua.

Kun klikkasit sitä nuolta, siihen päivittyi muidenkin peukutukset.

Minä olin lapsena niin ujo että en pystynyt syömään kyläpaikoissa. Eli ymmärrän ihan täysin lapsesi kaveria

Kokenut kaiken tietää kirjoitti:

Meillä syödään joka päivä iltapalaksi lautasellinen graham-puuroa kerman kera. Kukaan ei ole koskaan valittanut. Ei koskaan. Vieraina on ollut sekä lapsia että aikuisia.

Vaikutat siltä, että sulle ei kukaan uskalla sanoa vastaan. Parempi syödä vaan.

Vierailija kirjoitti:

No tuskinpa tuollaista iltapalaa normaalisti syödään, ideahan oli, että oli kaveri yökylässä.

En todellakaan ymmärrä, missä joidenkin lasten käytöstavat ovat.

Ihmeellistä valittamista ja nyrpistelyä olen itsekin todistanut mm. syntymäpäivillä, jossa oli jokaiseen makuun kaikenlaista ruhtinaallisesti. Eräs keräsi kaikki karkit omalle lautaselleen ja lähmi sen läpi käsillään, kunnes kasasi osan takaisin kulhoon. Toinen otti todella ison palasen kakkua ja sen jälkeen vielä samanmoisen lisää, jonka mäskäsi lautaselle, muttei syönyt siitä enää kuin päällisen. On myös syljetty hedelmiä takaisin lautaselle, sotkettu limsoja sekaisin, heitelty sipsejä lattialle jne. Omituista sikailua!

Toinen, mitä nämä pikkukuningattaret/kuninkaat pitävät itsestäänselvyytenä on erilaiset pienet palvelukset (esim. oven pitäminen auki perässätulijalle, jonkun asian nostaminen lattialta hänelle tai muu apu). Niistä ei edes kiitetä. Pidetään itsestäänselvyytenä, että Häntä palvellaan.

Käsiä ei osata pestä, neniä kaivellaan, likaisia sukkia käpälöidään ruokapöydässä, kiemurrellaan ja pärskitään. Syödään suu auki, puhutaan ruoka suussa.

No, ei tällaisten vanhemmillakaan niitä tapoja usein ole, vaikka olisivat mitä juristeja tahansa. Esitetään hienoa, muttei osata edes perustapoja.

Ja sitten AP vastailee itselleen - ruhtinaallisesti.

Kyllähän tuo vaan on niin, että lasten kaverit ovat äärettömän nirsoja. Vain yksi kyläilevä mukula on ns kaikki ruokainen ja utelias maistelemaan.

Meillä on lähes joka viikko, jokunen vesseli syömässä ja/tai yökylässä. Kiva, kun on kavereita, mutta tuohan se haastetta, kun napiset jatkuvasti ruuasta. Kyse on ihan vaan siitä, että me taidetaan olla ainoa paikka missä nää mukulat käy. Eivät ole tottuneet syömään erilaisia asioita. Esim ihan vaan jos leipä on toisenlaista kauraleipää tai kalkkuna on "väärää" kalkkunaa leivän päälle.

Pisimpään jaloissa pyörineet on jo oppinut, että mitä söikään. Se tyyppi ei syö kalaa, paitsi graavilohta, toinen syö vain jauhelihaa, yksi syö kasviksista vaan tomaatteja.. :D Enhän mä näihin välttämättä mukaan lähde, mutta joskus tulee automaattisesti ostettua kaupasta kavereiden tuotteita. Kyllä ne meillä menee.

Olen jäänyt miettimään monesti, että onko meidän lapset vastavuoroisesti kyläillessä sitten samanlaisia. Kysellytkin, mutta kuulemma uppoo kaikki. Yksi paikka sanoi, ettei tytär hirveesti tykännyt paistetusta häränsilmä kanamunasta. Söi kyllä ja kiitti, mutta jälkeenpäin isäntä siellä oli kysässyt, että oliko parasta kanamunaa - ei ollut, oli vastaus.

Yritit liikaa ja nyt v.tuttaa turha vaiva. Sehän tässä kiikastaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin itse lapsena juuri tuollainen. Kotona ei ollut ikinä mitään ihmeempiä ruokia tarjolla, jolloin kyläpaikassa ”ei kehdannut” myöskään syödä mitään erikoisempaa. Halusi siis kylässäkin olla mahdollisimman vaivaton ja otin vain mahdollisimman huomaamattomia ruokia. Varmaan joku aikuinen se on noin tulkinnut, että lapsi nyrpistelee tarjottaville, tulkinta kuitenkin oli vain ap:n päässä.

Mä olin sitten ihan päinvastainen lapsi :D. Meillä kotona oli aika köyhää, joten ruoka oli hyvin yksinkertaista ja yksipuolista. Olin aina ihan innoissani kun mentiin jonnekin kyläpaikkaan tai sukuloimaan ja sain "erikoisia" herkkuja. Muistan miten ihan hullaannuin jossain katkarapuihin! Tapahtui 80- luvun alussa maaseudulla, ja noita herkkuja sai sitten kaupunkireissuilla :). 

Ei makeeta iltapalaa.

Minäkin arastelin ja häpeilin syömistä kyläpaikoissa kun olin lapsi.

Kotona oli toitotettu miten röyhkeää ja ahnetta on ahmia ruokapöydässä ja siksi yritin kyläpaikoissa olla huomaamaton, vaatimaton ja etten kuluttaisi liikaa heidän ruokiaan ja ts rahojaan. Söin aina vain vähän ja kerroin kiitosten lomassa miten kylläinen olin vaikka oikeasti olisin voinut syödä vaikka kuinka paljon lisää. En vain kehdannut ettei minua olisi tuomittu ahneeksi ja huonotapaiseksi.

Kuulostaa ihan hullulta, mutta sitä se lapsuus narsistiperheessä teettää.

Ohis, mutta olen aina hämmästynyt siitä, miten helposti AV:llä pöyristytään milloin mistäkin.

Itselleni saattaa tulla joskus mieleen leipoa kakku kahdeksalta illalla, ja kakunpalasta tulee sitten iltapala. Joskus syön kuudelta teetä ja näkkileipää, enkä jaksa enää muuta. Joskus ehdin lämmittää päivän varsinaisen lämpimän aterian vasta yhdeksältä.

No, minulla ei ole lapsia, joten ainakaan kukaan ei tule minusta lasua tekemään...

Vierailija kirjoitti:

Meillä iltapala on todella iltapala, ei rasvainen ateria. Oma lapsi ei olisi varsinaisesti nyrpistänyt nenäänsä, vaan todella pyytänyt jotain kevyempää.

Niin varmaan :D

Täällä taas äipät teilaavat toisen. Kuinka rikollista onkaan tarjota lämppäreitä ja mokkapaloja. Ihan normaalia ja vieläpä yökyläherkuksi tarkotettu. On se syntistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä iltapala on todella iltapala, ei rasvainen ateria. Oma lapsi ei olisi varsinaisesti nyrpistänyt nenäänsä, vaan todella pyytänyt jotain kevyempää.

Kermapersekakara.

Iltapalassa perheen sosiaalinen asema todella tulee esille. Toiset syövät mättömääriä rasvaa ja sokeria ihmetellen, miksi lihovat, toiset täysjyväleipää ja kevytlevitettä (tai hätätilassa sitä paahtoleipää, jos kyläpaikassa ei muuta ole) eikä läskiä synny. Perheen elämänhallinta näkyy jopa lasten painossa.

Tämä se vasta huono iltapala onkin. Leivänpalanen ja jotain keinotekoista kevytlevitettä? Täysin ravinneköyhä välipala. Ehkä jollekin keski-ikäiselle istumatyöläiselle menee, mutta sellaisenakin jättäisin ennemmin väliin kokonaan. Ei ole pakko mennä ääripäästä toiseen. Joko syödä rasva- ja sokerimättöä tai sitten leivänkänttyä margariinilla. Siinä välissä on aika paljon vaihtoehtoja, myös oikeasti ravinteikkaita ja terveellisiä. Ja tuo sun sosiaalisesta asemasta paasaaminen herättää lähinnä myötähäpeää.