9v on innostunut matikasta ja koodaamisesta. "LAHJAKAS LAPSI"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, Suomessa on muistaakseni valmistunut joskus alaikäinen matematiikan maisteri, jolla oli muu lukio vielä kesken. Tämä on sitten kuulopuhetta eikä varmaa tietoa.

Pelkkää kuulopuhetta se onkin ja sellaiseksi jääkin, sillä Suomessa tuollainen ei ole mahdollista.

Ei ole kuulopuhetta. Siitä on ollut lehdessäkin artikkeli. Joten älä selitä asioista joista et tiedä idiootti. :D

Tuttuni 2,5v lapsi käyttää sujuvasti läppäriä ja älypuhelinta. Tästä hurmioituneena äitinsä toitottaa kaikille että lapsi on erityislahjakas. Todellisuudessa on vaan ruuturiippuvainen jo tuossa iässä. Muuten hienomotoriikka on ikäistään heikompi, värittää reilusti yli kuvien ikätasoonsa nähden, askartelu ja muu käsillä tekeminen ei meinaa sujua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, Suomessa on muistaakseni valmistunut joskus alaikäinen matematiikan maisteri, jolla oli muu lukio vielä kesken. Tämä on sitten kuulopuhetta eikä varmaa tietoa.

Pelkkää kuulopuhetta se onkin ja sellaiseksi jääkin, sillä Suomessa tuollainen ei ole mahdollista.

Ei ole kuulopuhetta. Siitä on ollut lehdessäkin artikkeli. Joten älä selitä asioista joista et tiedä idiootti. :D

LINKKIÄ!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö lapsesi kuka on Gottfried Wilhelm Leibniz? Jos ei niin lapsesi ÄO on korkeintaan 120.

Sinulla on älykkyyden määritelmä nyt aika hakusessa. Älyä ei mitata hankitun tiedon määrässä vaan kykyä käsitellä sitä tietoa ja oppia uutta.

 

AP sanoi lapsensa olevan innostunut matematiikasta. Leibniz on vaikuttanut matematiikkaan monella tavoin mm. keksinyt infinitesimaalilaskennan. 9lk matikkaa tekevän pitäisi tietää tämä.

Ei ysiluokalla käsitellä infinitesimaalilaskentaa? Ja siis voithan sinä osata vaikka soittaa jonkin musiikkikappaleen tietämättä sen säveltäjää. Toki sinua pidettäisiin tosi tietämättömänä, mutta se tieto sinänsä ei mittaa kykyäsi/taitoasi.

No käsitelläänhän? Ainakin kun olin 9lk silloin derivoitiin ja integroitiin funktioita.  

Ja vaikka ei käsiteltäisikään, infitesimaalilaskenta (differentiaali- ja integraalilaskenta) tulee viimeistään lukiossa.

Lukiossa tulee joo, näin ainakin minulla. Ysillä ei ollut. Ei olisi kyllä minua haitannut vaikka olisikin ollut.

vasta lukiossa aletaan opiskelemaan aikuisten matikkaa.

Vierailija kirjoitti:

vasta lukiossa aletaan opiskelemaan aikuisten matikkaa.

Mitä on aikuisten matikka? -8lk tyttö, opiskelen differentiaalilaskentaa vapaa-ajallani

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni 2,5v lapsi käyttää sujuvasti läppäriä ja älypuhelinta. Tästä hurmioituneena äitinsä toitottaa kaikille että lapsi on erityislahjakas. Todellisuudessa on vaan ruuturiippuvainen jo tuossa iässä. Muuten hienomotoriikka on ikäistään heikompi, värittää reilusti yli kuvien ikätasoonsa nähden, askartelu ja muu käsillä tekeminen ei meinaa sujua.

Itse opin lukemaan 2v 10kk, olen nyt 8lk.

Tietokonetta en käyttänyt tuohon aikaan, mutta 4v aloin käyttämään.

Se kannattaa ainakin pitää mielessä, että vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, on hän tunne-elämältään kuitenkin lapsi. Edes huippuälykästä lasta ei pidä kohdella minikokoisena aikuisena eikä edes teininä.

Vierailija kirjoitti:

Se kannattaa ainakin pitää mielessä, että vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, on hän tunne-elämältään kuitenkin lapsi. Edes huippuälykästä lasta ei pidä kohdella minikokoisena aikuisena eikä edes teininä.

Totta.

Vierailija kirjoitti:

Se kannattaa ainakin pitää mielessä, että vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, on hän tunne-elämältään kuitenkin lapsi. Edes huippuälykästä lasta ei pidä kohdella minikokoisena aikuisena eikä edes teininä.

Ei sitä nyt ihan noin vain voi lapsen puolesta päättää, että millä tasolla on emotionaalisesti. Olin itse jo lapsena aika lailla aikuisen tasolla, mitä kypsyyteen tulee, ja oli tosi turhauttavaa, kun aikuiset puhuivat minulle kuin olisin imbesilli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kannattaa ainakin pitää mielessä, että vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, on hän tunne-elämältään kuitenkin lapsi. Edes huippuälykästä lasta ei pidä kohdella minikokoisena aikuisena eikä edes teininä.

Ei sitä nyt ihan noin vain voi lapsen puolesta päättää, että millä tasolla on emotionaalisesti. Olin itse jo lapsena aika lailla aikuisen tasolla, mitä kypsyyteen tulee, ja oli tosi turhauttavaa, kun aikuiset puhuivat minulle kuin olisin imbesilli.

Kuulostatkin siltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kannattaa ainakin pitää mielessä, että vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, on hän tunne-elämältään kuitenkin lapsi. Edes huippuälykästä lasta ei pidä kohdella minikokoisena aikuisena eikä edes teininä.

Ei sitä nyt ihan noin vain voi lapsen puolesta päättää, että millä tasolla on emotionaalisesti. Olin itse jo lapsena aika lailla aikuisen tasolla, mitä kypsyyteen tulee, ja oli tosi turhauttavaa, kun aikuiset puhuivat minulle kuin olisin imbesilli.

Kuulostatkin siltä.

Näin nyt vain itselleni kävi. En minä sinun mieliksesi voi sanoa, ettei mennyt noin omalla kohdalla. En ihan oikeasti olisi halunnut tanssia muiden kanssa keijutanssia koulun kevätjuhlassa tai vastata jotain söpöä aikuisten söpöihin kysymyksiin. Oli tosi raskasta esittää lasta, koska aikuiset vaativat sitä. Minua olisi kiinnostanut ihan samat asiat kuin aikuisiakin, luultavasti vain vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kannattaa ainakin pitää mielessä, että vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, on hän tunne-elämältään kuitenkin lapsi. Edes huippuälykästä lasta ei pidä kohdella minikokoisena aikuisena eikä edes teininä.

Ei sitä nyt ihan noin vain voi lapsen puolesta päättää, että millä tasolla on emotionaalisesti. Olin itse jo lapsena aika lailla aikuisen tasolla, mitä kypsyyteen tulee, ja oli tosi turhauttavaa, kun aikuiset puhuivat minulle kuin olisin imbesilli.

Kuulostatkin siltä.

Näin nyt vain itselleni kävi. En minä sinun mieliksesi voi sanoa, ettei mennyt noin omalla kohdalla. En ihan oikeasti olisi halunnut tanssia muiden kanssa keijutanssia koulun kevätjuhlassa tai vastata jotain söpöä aikuisten söpöihin kysymyksiin. Oli tosi raskasta esittää lasta, koska aikuiset vaativat sitä. Minua olisi kiinnostanut ihan samat asiat kuin aikuisiakin, luultavasti vain vielä enemmän.

Henkisessä kypsyydessä on yksilöllisiä eroja, ja lapsi voi olla kiinnostunut hyvinkin "aikuismaisista" asioista, mutta joku raja siinäkin on kuinka kehittynyt lapsi voi olla. Älykkyys ja muu kypsyys kun tosiaan eivät ole yksi yhteen. Ihmisiä, jotka olisivat jo lapsina henkisesti aikuisia ei ole.

Lasta ei tarvitse eikä pidäkään kohdella kuin tämä ei ymmärtäisi mitään ja hänen kanssaan voi keskustella muustakin kuin keijutansseista, mutta aikuislapsena kohtelu ihan oikeasti vahingoittaa sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kannattaa ainakin pitää mielessä, että vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, on hän tunne-elämältään kuitenkin lapsi. Edes huippuälykästä lasta ei pidä kohdella minikokoisena aikuisena eikä edes teininä.

Ei sitä nyt ihan noin vain voi lapsen puolesta päättää, että millä tasolla on emotionaalisesti. Olin itse jo lapsena aika lailla aikuisen tasolla, mitä kypsyyteen tulee, ja oli tosi turhauttavaa, kun aikuiset puhuivat minulle kuin olisin imbesilli.

Kuulostatkin siltä.

Näin nyt vain itselleni kävi. En minä sinun mieliksesi voi sanoa, ettei mennyt noin omalla kohdalla. En ihan oikeasti olisi halunnut tanssia muiden kanssa keijutanssia koulun kevätjuhlassa tai vastata jotain söpöä aikuisten söpöihin kysymyksiin. Oli tosi raskasta esittää lasta, koska aikuiset vaativat sitä. Minua olisi kiinnostanut ihan samat asiat kuin aikuisiakin, luultavasti vain vielä enemmän.

Henkisessä kypsyydessä on yksilöllisiä eroja, ja lapsi voi olla kiinnostunut hyvinkin "aikuismaisista" asioista, mutta joku raja siinäkin on kuinka kehittynyt lapsi voi olla. Älykkyys ja muu kypsyys kun tosiaan eivät ole yksi yhteen. Ihmisiä, jotka olisivat jo lapsina henkisesti aikuisia ei ole.

Lasta ei tarvitse eikä pidäkään kohdella kuin tämä ei ymmärtäisi mitään ja hänen kanssaan voi keskustella muustakin kuin keijutansseista, mutta aikuislapsena kohtelu ihan oikeasti vahingoittaa sekin.

Minä olin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kannattaa ainakin pitää mielessä, että vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, on hän tunne-elämältään kuitenkin lapsi. Edes huippuälykästä lasta ei pidä kohdella minikokoisena aikuisena eikä edes teininä.

Ei sitä nyt ihan noin vain voi lapsen puolesta päättää, että millä tasolla on emotionaalisesti. Olin itse jo lapsena aika lailla aikuisen tasolla, mitä kypsyyteen tulee, ja oli tosi turhauttavaa, kun aikuiset puhuivat minulle kuin olisin imbesilli.

Hahahahah :D pikkuvanha. Sitten kun olet edes 20, tajuat miten lapsellinen oikeasti olitkaan nuorempana... kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kannattaa ainakin pitää mielessä, että vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, on hän tunne-elämältään kuitenkin lapsi. Edes huippuälykästä lasta ei pidä kohdella minikokoisena aikuisena eikä edes teininä.

Ei sitä nyt ihan noin vain voi lapsen puolesta päättää, että millä tasolla on emotionaalisesti. Olin itse jo lapsena aika lailla aikuisen tasolla, mitä kypsyyteen tulee, ja oli tosi turhauttavaa, kun aikuiset puhuivat minulle kuin olisin imbesilli.

Kuulostatkin siltä.

Näin nyt vain itselleni kävi. En minä sinun mieliksesi voi sanoa, ettei mennyt noin omalla kohdalla. En ihan oikeasti olisi halunnut tanssia muiden kanssa keijutanssia koulun kevätjuhlassa tai vastata jotain söpöä aikuisten söpöihin kysymyksiin. Oli tosi raskasta esittää lasta, koska aikuiset vaativat sitä. Minua olisi kiinnostanut ihan samat asiat kuin aikuisiakin, luultavasti vain vielä enemmän.

Henkisessä kypsyydessä on yksilöllisiä eroja, ja lapsi voi olla kiinnostunut hyvinkin "aikuismaisista" asioista, mutta joku raja siinäkin on kuinka kehittynyt lapsi voi olla. Älykkyys ja muu kypsyys kun tosiaan eivät ole yksi yhteen. Ihmisiä, jotka olisivat jo lapsina henkisesti aikuisia ei ole.

Lasta ei tarvitse eikä pidäkään kohdella kuin tämä ei ymmärtäisi mitään ja hänen kanssaan voi keskustella muustakin kuin keijutansseista, mutta aikuislapsena kohtelu ihan oikeasti vahingoittaa sekin.

Minä olin.

Olitko seksuaalisestikin aikuisen tasolla jo ihan lapsena? Tunsit että olisit valmis seksiin ja suhtautumisesi siihen oli vakavamielinen? jos et niin etpä sitten kyllä kovin kypsä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kannattaa ainakin pitää mielessä, että vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, on hän tunne-elämältään kuitenkin lapsi. Edes huippuälykästä lasta ei pidä kohdella minikokoisena aikuisena eikä edes teininä.

Ei sitä nyt ihan noin vain voi lapsen puolesta päättää, että millä tasolla on emotionaalisesti. Olin itse jo lapsena aika lailla aikuisen tasolla, mitä kypsyyteen tulee, ja oli tosi turhauttavaa, kun aikuiset puhuivat minulle kuin olisin imbesilli.

Kuulostatkin siltä.

Näin nyt vain itselleni kävi. En minä sinun mieliksesi voi sanoa, ettei mennyt noin omalla kohdalla. En ihan oikeasti olisi halunnut tanssia muiden kanssa keijutanssia koulun kevätjuhlassa tai vastata jotain söpöä aikuisten söpöihin kysymyksiin. Oli tosi raskasta esittää lasta, koska aikuiset vaativat sitä. Minua olisi kiinnostanut ihan samat asiat kuin aikuisiakin, luultavasti vain vielä enemmän.

Henkisessä kypsyydessä on yksilöllisiä eroja, ja lapsi voi olla kiinnostunut hyvinkin "aikuismaisista" asioista, mutta joku raja siinäkin on kuinka kehittynyt lapsi voi olla. Älykkyys ja muu kypsyys kun tosiaan eivät ole yksi yhteen. Ihmisiä, jotka olisivat jo lapsina henkisesti aikuisia ei ole.

Lasta ei tarvitse eikä pidäkään kohdella kuin tämä ei ymmärtäisi mitään ja hänen kanssaan voi keskustella muustakin kuin keijutansseista, mutta aikuislapsena kohtelu ihan oikeasti vahingoittaa sekin.

Minä olin.

Olitko seksuaalisestikin aikuisen tasolla jo ihan lapsena? Tunsit että olisit valmis seksiin ja suhtautumisesi siihen oli vakavamielinen? jos et niin etpä sitten kyllä kovin kypsä ollut.

Puhuttiin emotionaalisesta kypsyydestä. Tajusin kyllä lapsena olevani lapsen kehossa, jos sitä tarkoitat. Olin kiinnostunut seksistä, mutta ymmärsin, että se ei ole fyysisesti ajankohtaista moneen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kannattaa ainakin pitää mielessä, että vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, on hän tunne-elämältään kuitenkin lapsi. Edes huippuälykästä lasta ei pidä kohdella minikokoisena aikuisena eikä edes teininä.

Ei sitä nyt ihan noin vain voi lapsen puolesta päättää, että millä tasolla on emotionaalisesti. Olin itse jo lapsena aika lailla aikuisen tasolla, mitä kypsyyteen tulee, ja oli tosi turhauttavaa, kun aikuiset puhuivat minulle kuin olisin imbesilli.

Kuulostatkin siltä.

Näin nyt vain itselleni kävi. En minä sinun mieliksesi voi sanoa, ettei mennyt noin omalla kohdalla. En ihan oikeasti olisi halunnut tanssia muiden kanssa keijutanssia koulun kevätjuhlassa tai vastata jotain söpöä aikuisten söpöihin kysymyksiin. Oli tosi raskasta esittää lasta, koska aikuiset vaativat sitä. Minua olisi kiinnostanut ihan samat asiat kuin aikuisiakin, luultavasti vain vielä enemmän.

Henkisessä kypsyydessä on yksilöllisiä eroja, ja lapsi voi olla kiinnostunut hyvinkin "aikuismaisista" asioista, mutta joku raja siinäkin on kuinka kehittynyt lapsi voi olla. Älykkyys ja muu kypsyys kun tosiaan eivät ole yksi yhteen. Ihmisiä, jotka olisivat jo lapsina henkisesti aikuisia ei ole.

Lasta ei tarvitse eikä pidäkään kohdella kuin tämä ei ymmärtäisi mitään ja hänen kanssaan voi keskustella muustakin kuin keijutansseista, mutta aikuislapsena kohtelu ihan oikeasti vahingoittaa sekin.

Minä olin.

Olitko seksuaalisestikin aikuisen tasolla jo ihan lapsena? Tunsit että olisit valmis seksiin ja suhtautumisesi siihen oli vakavamielinen? jos et niin etpä sitten kyllä kovin kypsä ollut.

Puhuttiin emotionaalisesta kypsyydestä. Tajusin kyllä lapsena olevani lapsen kehossa, jos sitä tarkoitat. Olin kiinnostunut seksistä, mutta ymmärsin, että se ei ole fyysisesti ajankohtaista moneen vuoteen.

Tarkoitin nimenomaan emotionaalista kypsyyttä. Sehän on hyvin olennainen osa seksuaalisuutta.. kyllähän seksiin on fyysisesti kypsä jo heti murrosiän alettua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa harkita tarkkaan, hyppääkö ylemmälle luokalle. Sujuuko lapsella myös muut kouluaineet yhtä hyvin, vai vain matematiikka?

Isoin ongelma voi tulla siinä, kun kaverit ovat selkeästi edellä murrosiässä. Vielä jos on pojasta kyse, niin luokan tytöt voivat olla todella paljon edellä kehityksessä. Tavallaan lapsuus jää lyhyemmäksi, kun kaikki aikuisten asiat alkaa tulla kuvioihin aikaisemmin. Ja silti ikä ei vielä riitä mopoon, autoon, baareihin jne. Kaverit saa kaiken aina ennen, käy rippileirin yhtä vuotta aiemmin yms.

Mitä se haittaa, vaikka alakoulussa on helppoa? Vapaa-ajalla voi syventyä lisää kiinnostuksen kohteisiin. Myöhemmin voi hakeutua matematiikkaluokalle, jos omassa kunnassa on tälläistä tarjolla.

 

Kyseessä tyttö ja kaikki sujuu 10 tasoisesti, matikkaan olisi edellytykset opiskella 9lk matikkaa

Perheessämme ollaan agnostikkoja joten rippileiristä ei huolta, ellei lapsi itse halua.

Milloin syntynyt? Kuukausi riittää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kannattaa ainakin pitää mielessä, että vaikka lapsi olisi kuinka älykäs, on hän tunne-elämältään kuitenkin lapsi. Edes huippuälykästä lasta ei pidä kohdella minikokoisena aikuisena eikä edes teininä.

Ei sitä nyt ihan noin vain voi lapsen puolesta päättää, että millä tasolla on emotionaalisesti. Olin itse jo lapsena aika lailla aikuisen tasolla, mitä kypsyyteen tulee, ja oli tosi turhauttavaa, kun aikuiset puhuivat minulle kuin olisin imbesilli.

Kuulostatkin siltä.

Näin nyt vain itselleni kävi. En minä sinun mieliksesi voi sanoa, ettei mennyt noin omalla kohdalla. En ihan oikeasti olisi halunnut tanssia muiden kanssa keijutanssia koulun kevätjuhlassa tai vastata jotain söpöä aikuisten söpöihin kysymyksiin. Oli tosi raskasta esittää lasta, koska aikuiset vaativat sitä. Minua olisi kiinnostanut ihan samat asiat kuin aikuisiakin, luultavasti vain vielä enemmän.

Henkisessä kypsyydessä on yksilöllisiä eroja, ja lapsi voi olla kiinnostunut hyvinkin "aikuismaisista" asioista, mutta joku raja siinäkin on kuinka kehittynyt lapsi voi olla. Älykkyys ja muu kypsyys kun tosiaan eivät ole yksi yhteen. Ihmisiä, jotka olisivat jo lapsina henkisesti aikuisia ei ole.

Lasta ei tarvitse eikä pidäkään kohdella kuin tämä ei ymmärtäisi mitään ja hänen kanssaan voi keskustella muustakin kuin keijutansseista, mutta aikuislapsena kohtelu ihan oikeasti vahingoittaa sekin.

Minä olin.

Olitko seksuaalisestikin aikuisen tasolla jo ihan lapsena? Tunsit että olisit valmis seksiin ja suhtautumisesi siihen oli vakavamielinen? jos et niin etpä sitten kyllä kovin kypsä ollut.

Puhuttiin emotionaalisesta kypsyydestä. Tajusin kyllä lapsena olevani lapsen kehossa, jos sitä tarkoitat. Olin kiinnostunut seksistä, mutta ymmärsin, että se ei ole fyysisesti ajankohtaista moneen vuoteen.

Tarkoitin nimenomaan emotionaalista kypsyyttä. Sehän on hyvin olennainen osa seksuaalisuutta.. kyllähän seksiin on fyysisesti kypsä jo heti murrosiän alettua?

On joo. Mutta mieti huviksesi, miten suuri todennäköisyys on huippufiksulla löytää murrosikäisenä seksikumppani, joka on henkisesti ja emotionaalisesti yhtä pitkällä. Ihan kuule joka kadunkulmassa niitä tuli vastaan. Not.