Tein hirveän virheen, muutin kerrostalosta pienten lasten kanssa omakotitaloon

Nyt tajuan sen, kun katson taaksepäin. Voimia ei ollut siihen kaikkeen ja aloin saada raivokohtauksia itselleni lapsuudessa asetettujen vaatimusten takia. Äitini mielestä kaikkeen pystyy, jos vain haluaa. No, olisin mä halunnut jaksaa, mutta enpä vain jaksanut, eli jos äitini ei olisi valehdellut mulle ja halunnut minun olevan kaiken osaava, muuten tuli halveksuntaa ja hän oli vihainen niin en tiedä, miten paljon paremmin olisin tiennyt mitä haluan ja mikä on minusta kivaa tai mahdollista.
En jaksanut hoitaa pihaa ja puutarhaa, kun lapset olivat niin pieniä ja koin siitä kauheaa häpeää ja huonommuudentunteita. En sitten jaksanut hoitaa lapsiakaan, kun mies vielä kaikenlisäksi oli kasvatusasioissa eri linjalla kuin itse, sanalla sanoen siis huono kasvattaja ja huono malli lapsille. En itse ollut hirven paljon parempi malli lapsille, nutta ainakin mä tiedän, miten lapsia kasvatetaan, vaikkei se olisi lapsesta aina kivaa. Mies ei tiennyt ja sai mut aivan raivon partaalle kun mun ois pitänyt nekin yksin hoitaa, asiat, joissa ei voi olla "kiva" lapsen mielestä aina. Ei ihme, että meni koko helvatun yritys, perheenäitinä eläminen, ihan pilalle. :'(