Lue keskustelun säännöt.
Tein hirveän virheen, muutin kerrostalosta pienten lasten kanssa omakotitaloon
31.03.2019 |
Nyt tajuan sen, kun katson taaksepäin. Voimia ei ollut siihen kaikkeen ja aloin saada raivokohtauksia itselleni lapsuudessa asetettujen vaatimusten takia. Äitini mielestä kaikkeen pystyy, jos vain haluaa. No, olisin mä halunnut jaksaa, mutta enpä vain jaksanut, eli jos äitini ei olisi valehdellut mulle ja halunnut minun olevan kaiken osaava, muuten tuli halveksuntaa ja hän oli vihainen niin en tiedä, miten paljon paremmin olisin tiennyt mitä haluan ja mikä on minusta kivaa tai mahdollista.
En jaksanut hoitaa pihaa ja puutarhaa, kun lapset olivat niin pieniä ja koin siitä kauheaa häpeää ja huonommuudentunteita. En sitten jaksanut hoitaa lapsiakaan, kun mies vielä kaikenlisäksi oli kasvatusasioissa eri linjalla kuin itse, sanalla sanoen siis huono kasvattaja ja huono malli lapsille. En itse ollut hirven paljon parempi malli lapsille, nutta ainakin mä tiedän, miten lapsia kasvatetaan, vaikkei se olisi lapsesta aina kivaa. Mies ei tiennyt ja sai mut aivan raivon partaalle kun mun ois pitänyt nekin yksin hoitaa, asiat, joissa ei voi olla "kiva" lapsen mielestä aina. Ei ihme, että meni koko helvatun yritys, perheenäitinä eläminen, ihan pilalle. :'(
Kommentit (161)
Lasten vuoksi mekin muutimme omakotitaloon. Jotta olisi oma piha ja oma rauha. Rivitalossa asuimme aiemmin, mutta jatkuvasti vaihtuvien asukkaiden vuoksi, se alkoi tuntua levottomalta. Ei enää tiennyt ketä siinä asui ja ketkä olivat vieraita. Sisäpihassa ramppasi kaikenlaista kulkijaa.
En ole koskaan ollut omakotitaloasuja. Lasten kanssa se on ollut kuitenkin helpompaa. Toisaalta en ole ottanut mitään paineita pihan laitosta. Suunnittelen kyllä, mutta en hirveästi toteuta. Kukkia on vain parissa ruukussa. Sitten on nurmea ja laattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole reiluun vuoteen enää pitänyt yhteyttä äitiin, mutta ei se vieläkään tajua, että olen hylännyt hänet. Ei toki soittele kovin usein, mutta sillä se ei asiaa tajuakaan. Ei tajua, vaikka en enää koskaan ole yhteydessä.
Ap
Huokaisi varmasti helpotuksesta.
Voisi tämä mielipuoli trolli lopettaa. Ei ole ap:ta taaskaan olemassa, vaan ainoastaan ap trollaaja joka mukamas ”keskustelee” sincciksen kanssa. Ties vaikka sinccis on itse tämä äitihullu trolli. Kyllä tämä provo trolli on itse terapian tarpeessa. Menkää sinne yhdessä sincciksen kanssa. Nämä ei varmaan useimpien mielestä ole edes mitään jänniä ketjuja. Parempia provoja vaaditaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole omakotitalon vika että sulla on paska äiti ja paska mies.
Ei tietenkään olekaan. Asiahan alkaa keriytyä auki vasta nyt kun asun tässä eikä ole perhettä. Että kai mulla nyt on aikaa hiukan eri lailla tehdä edes jotain. Mies asuu lasten kanssa, koska sain niin hirvittäviä raivareita asioista. En halunnut lasten altistuvan niille, eikä mistään tulisi edelleenkään mitään koska lapset eivät tee mitään kuin toivoisi. Miehen kasvattamia.
Olisi voinut muotoilla tuon otsikon osuvammaksi.
Mäkin luulin, että tässä puhutaan oikeista asumisen haasteista, mutta sama week end madness se vaan jatkuu. Parin lauseen jälkeen jo tiesi, mistä tässäkin on kyse.
Oli ne ihan oikeita haasteita.
Ap
voi voi.
Ongelmia tämä ihminen olisi löytänyt elämäänsä vaikka olis jäänyt kerrostaloonkin.
Olis kuitenkin jäänyt asunto sotkuiseksi, pyykit pesemättä ja lapset hoitamatta, kuitenkin.
Ei se ole lainkaan kiinni siitä omakotitalosta tai asunnosta tai naapureista.
Asun onnellisena , hotamattoman puutarhani keskellä, sotkuisessa huoneessa.
Siskot sotkua moittii, mutta ei haittaa mitään. :) Kivaa että voivat tuntea itsensä minua paremmaksi ihmiseksi, edes siinä suhteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sen puutarhan tarvi olla vimpsnpäälle. Itse olen ulkoistanut kaikki kuusiaidan leikkuut. Kesällä ajan nurmikot, nyt tosin jo lapset. Meillä vanha talo tontteineen. Ihan sellaista ei ole kuin haluaisin, mutta enempää en ehdi. Ihanaa kun lapsilla tilaa temmeltää ulkona. Jos joku mulle huomauttelee, niin saapi tulla tekemään! Ai niin ja tontti on tosi iso.
Mua ahdisti jotenkin itseni takia se, mille näyttää. Vaikka en tavallaan välittänyt, en ainakaan niin että mitä muut sanoo. Vaan jotenkin se, mihin itse ei kykene. Vaikka kun ajattelee, niin miksi piti kyetä? Niin, miksi? Miksi äiti moitti kun ei kyennyt? Millä oikeudella satutti ja pahoitti siitä mieleni?
ApOot aivan kreisi, pähkähullu. Sä oot faijaasi nääs tullu.
Itse olet jos loukkaantuminen ei haittaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
voi voi.
Ongelmia tämä ihminen olisi löytänyt elämäänsä vaikka olis jäänyt kerrostaloonkin.
Olis kuitenkin jäänyt asunto sotkuiseksi, pyykit pesemättä ja lapset hoitamatta, kuitenkin.
Ei se ole lainkaan kiinni siitä omakotitalosta tai asunnosta tai naapureista.
Asun onnellisena , hotamattoman puutarhani keskellä, sotkuisessa huoneessa.
Siskot sotkua moittii, mutta ei haittaa mitään. :) Kivaa että voivat tuntea itsensä minua paremmaksi ihmiseksi, edes siinä suhteessa
Et tajua siitä mitään, kun itseä häiritsee jonkun toisen sulle asettamat paineet, kun ei voinut tukea ja auttaa, jos kerran jotain vaatii hyväksyäkseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turha pilkata ap:ta. Jos yksin joutuu yrittämään ja muyt vain arvostelevat, kyllä siinä väsyy.
Omakotitaloissa on just se ongelma, että helposti joutuu naapuruston silmätikuksi, jos ei jaksa laittaa kaikkea yhtä hyvin kuin muut.
Kun muutimme omakotitaloon, kaivoin kaikki kukkapenkit pois ja pistin nurmelle. Samoin karsin kaikki muutkin edellisen asukkaan ylimääräiset pensaat ja kasvit.
Kaksi naapurin rouvaa kävi itkemässä, että kun edellisellä asukkaalla oli aina niin nättiä ja se aina pylly pystyssä nyppi ja laittoi. Vastasin heille, että en ole edellinen omistaja, oma piha ja oma lupa. En ole puutarhatyyppiä. Toinen jaksoi vielä muutaman vuoden kitistä, mutta kun annoin mennä korvasta sisään ja toisesta ulos, lopetti jossain vaiheessa.
Ei minun mielenrauhaan vaikuttanut noiden kahden eläkkeellä olevan akan kitinät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha pilkata ap:ta. Jos yksin joutuu yrittämään ja muyt vain arvostelevat, kyllä siinä väsyy.
Omakotitaloissa on just se ongelma, että helposti joutuu naapuruston silmätikuksi, jos ei jaksa laittaa kaikkea yhtä hyvin kuin muut.Kun muutimme omakotitaloon, kaivoin kaikki kukkapenkit pois ja pistin nurmelle. Samoin karsin kaikki muutkin edellisen asukkaan ylimääräiset pensaat ja kasvit.
Kaksi naapurin rouvaa kävi itkemässä, että kun edellisellä asukkaalla oli aina niin nättiä ja se aina pylly pystyssä nyppi ja laittoi. Vastasin heille, että en ole edellinen omistaja, oma piha ja oma lupa. En ole puutarhatyyppiä. Toinen jaksoi vielä muutaman vuoden kitistä, mutta kun annoin mennä korvasta sisään ja toisesta ulos, lopetti jossain vaiheessa.
Ei minun mielenrauhaan vaikuttanut noiden kahden eläkkeellä olevan akan kitinät.
Juu, ei sillä ole minullekaan tässä mitään väliä, mitä ympäristö ajattelee tai sanoo. Kyse on paineista, joita äitini asetti minulle ja jotka olivat ihan sairaita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sen puutarhan tarvi olla vimpsnpäälle. Itse olen ulkoistanut kaikki kuusiaidan leikkuut. Kesällä ajan nurmikot, nyt tosin jo lapset. Meillä vanha talo tontteineen. Ihan sellaista ei ole kuin haluaisin, mutta enempää en ehdi. Ihanaa kun lapsilla tilaa temmeltää ulkona. Jos joku mulle huomauttelee, niin saapi tulla tekemään! Ai niin ja tontti on tosi iso.
Mua ahdisti jotenkin itseni takia se, mille näyttää. Vaikka en tavallaan välittänyt, en ainakaan niin että mitä muut sanoo. Vaan jotenkin se, mihin itse ei kykene. Vaikka kun ajattelee, niin miksi piti kyetä? Niin, miksi? Miksi äiti moitti kun ei kyennyt? Millä oikeudella satutti ja pahoitti siitä mieleni?
ApOot aivan kreisi, pähkähullu. Sä oot faijaasi nääs tullu.
Itse olet jos loukkaantuminen ei haittaa.
Ap
Toivottavasti olen, hänellä oli näkemystä ja huumorintajua.
Hän ei ollut deeku tai narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha pilkata ap:ta. Jos yksin joutuu yrittämään ja muyt vain arvostelevat, kyllä siinä väsyy.
Omakotitaloissa on just se ongelma, että helposti joutuu naapuruston silmätikuksi, jos ei jaksa laittaa kaikkea yhtä hyvin kuin muut.Kun muutimme omakotitaloon, kaivoin kaikki kukkapenkit pois ja pistin nurmelle. Samoin karsin kaikki muutkin edellisen asukkaan ylimääräiset pensaat ja kasvit.
Kaksi naapurin rouvaa kävi itkemässä, että kun edellisellä asukkaalla oli aina niin nättiä ja se aina pylly pystyssä nyppi ja laittoi. Vastasin heille, että en ole edellinen omistaja, oma piha ja oma lupa. En ole puutarhatyyppiä. Toinen jaksoi vielä muutaman vuoden kitistä, mutta kun annoin mennä korvasta sisään ja toisesta ulos, lopetti jossain vaiheessa.
Ei minun mielenrauhaan vaikuttanut noiden kahden eläkkeellä olevan akan kitinät.
Juu, ei sillä ole minullekaan tässä mitään väliä, mitä ympäristö ajattelee tai sanoo. Kyse on paineista, joita äitini asetti minulle ja jotka olivat ihan sairaita.
Ap
Miten helvetissä sä osaat yhdistää nuo asiat toisiinsa, muka-äititraumat ja omakotitalon??
Et olis elämääsi tyytyväinen savupirtissä tai palatsissa, koska olet jo syntynyt huonoilla valmiuksilla. Ihan sama, missä ja miten asut. Olet epävakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap trolli, saatko tästä psyko provoilusta edes palkkaa? Huolestuttaa kun teet niin paljon vapaaehtoistyötä. Perusta oma vastaanotto ja saat sinne varmasti asiakkaita, jotka tyytyväisinä jopa maksavat ja kiittävät.
Vierailija kirjoitti:
Kävin itse sitten vielä töissä, mies oli kotona lasten kanssa. Kesäisin ajeli lähinnä ruohon, ei leikannut pensaita, ei kuskannut oksaroskia minnekään, ei haravoinut syksyisin.... jatkuvaa riitaa ja pahaa mieltä siitä, että puutarha on hirveässä kunnossa. Ja mies on vain ihan että ei tartte tehrä enempää.
Sun mies oli ihan oikeassa. Asuitekko omakotitalossa itseänne vai naapureitanne varten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei siis TODELLAKAAN ollut ihminen, joka olisi valanut minuun lämpöä, tukea ja rakkautta sanomalla esim. että se mitä jaksan, riittää, ja että se mitä jaksan, on hyvä. Minä kelpaan. Ei todellakaan. Hänen syytään mun kaikki raivarit, koska ne johtuvat siitä, miten hän on loukannut ja haukkunut minua aina.
Niin? Luuletko olevasi ainoa joka tulee huonoista oloista vai mitä haet näillä jatkuvilla äiti-aloituksilla? Sinua ei voi kukaan auttaa niin kauan kun roikut menneessä eikä tilanteesi koskaan parane. Ihan itse valitset. Menneisyyttä et voi muuttaa mutta nykyhetkeen ja tulevaisuuteen voit vaikuttaa.
Niin no kyllä, nykyisyyteen vo vaikuttaa, mutta äitini esitti etten mä edes mitään tukea tartte. koitti opettaa mut ajattelemaan niin. Eikö se muka ole mielestäsi väärin ja muuttamisen arvoinen asia. Ei se muutu, jos en saa valittaa ja purnata miten väärin se oli opettaa niin.
Ap
Ei kukaan kiellä valittamista vaan ihmettelee miksi et tee asialle mitään? Kuulostaa siltä ettei asiat oikeasti ole niin huonosti kuin väität vaan yrität huonosta elämästäsi syyttää muita (äitiäsi), koska et ole valmis pääsemään yli ja tekemään jotain konkreettisesti sen eteen että nykyään ja tulevaisuudessa olisi asiat toisin. Valittaa voi, mutta kukaan ei sitä jaksa loputtomiin kuunnella varsinkin jos tilanne ei ole muuttumassa miksikään.
Oksettavia ovat ihmiset jotka syyttävät joka asiasta muita ihmisiä. teitä ei jaksa kukaan. Sinä ap kuulut heihin rutkuttajiin.
En lukenut kuin eka sivun. Ei jaksa enempää. Voi herranpieksut, ÄITIÄKÖ sinä aikuinen ihminen syyllistät omasta jaksamattomuudestasi...??? Oletko ihan viisas?
ÄITI se nyt on joka asiaan aina syypää, että kehtaa aikuinen ihminen, jolla on jo omiakin lapsia. Äiti äiti äiti.
Itse olet syypää omiin mokiisi ja väsymyksiisi. Itse teit lapset, itse otit ukkosi, itse ostit omakotitalon. Itse.
Mitäs jos ottaisitte marisijat itse vastuun elämästänne. Onko liikaa vaadittu?
Liittyykö tämäkin siihen uusavuttomuuteen? Ei ennen vinguttu äitiä syypääksi joka asiaan. Opittiin jo aika nuoresta se, että aikaihmisen on huolehdittava omista asioistaan. Oli ne kotiolot olleet ihan mitkä tahansa ja vanhemmat millaisia tahansa, niin itse oli otettava elämänsä ohjat käsiinsä.
Ootteletko aikaa, jolloin sun lapset alkaa vinkua, kuinka sinä pilasit heidän elämänsä ja olet syypää heidän kaikkiin ongelmiinsa? Jos tuon opetat lapsillesi, niin totta he sen mallin kopioi, sitten olet sinä se syyllinen joka asiaan.
Ihan saamarin sama, miten sun omakotitalosi kanssa on. Ihan sama. Se ei tässä ole se pointti olenkaan, vaan sun kakaramaisuutesi.
Vierailija kirjoitti:
Byää byää yhyy yhyy.
Ja tässä meillä taas joku A-luokan sankari ja hieno ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Turha pilkata ap:ta. Jos yksin joutuu yrittämään ja muyt vain arvostelevat, kyllä siinä väsyy.
Omakotitaloissa on just se ongelma, että helposti joutuu naapuruston silmätikuksi, jos ei jaksa laittaa kaikkea yhtä hyvin kuin muut.
Hmm. väitätkö, että pientaloalueilla vallitsee pienempi monimuotoisuus kuin rivitaloalueilla puhumattakaan kerrostaloalueista? Erittäin hämmentävä ajatus eikä kaupunkilaisjärjellä ajateltuna voi mitenkään pitää paikkaansa ja tuskin pitääkään.
"Kaunaisuus on voimakas, johonkin (joskus kaukaisessa) menneisyydessä tapahtuneeseen liittyvä kielteinen tunne, joka pysyy hengissä pakonomaisen ajattelun turvin - mielen tai äänen toistaessa tarinaa siitä, "miten minua kohdeltiin" tai "miten meitä kohdeltiin". Se saastuttaa elämän muitakin osa-alueita. Esimerkiksi silloin, kun ajattelet katkeraa vihaasi ja tunnet sen, sen negatiivinen tunne-energia voi vääristää havaintojasi nykyhetken tapahtumasta tai vaikuttaa tapaan, jolla puhut tai käyttäydyt tällä hetkellä. Yksi kitkerä kauna riittää myrkyttämään suuren osan elämääsi ja pitämään sinut egon otteessa.
Vaatii rehellisyyttä huomata, haudotko edelleen vihaasi eli onko elämässäsi joku, jolle et ole antanut täysin anteeksi: "vihollinen". Jos havaitset tällaista, tiedosta kaunasi sekä ajatuksen että tunteen tasolla. Tiedosta siis tilaa ylläpitävät ajatukset ja koe tunne, joka on kehon vastaus noihin ajatuksiin. Älä yritä irrottautua kaunasta. Irti päästäminen ja anteeksiannon _yritys_ ei onnistu. Anteeksianto syntyy luonnostaan, kun ymmärrät kaunan ainoaksi tarkoitukseksi valheellisen minätunteen vahvistamisen, egon paikallaan pitämisen. Ymmärtäminen vapauttaa."
Echart Tolle - Läsnäolon voima
Toivottavasti tämä siemen itää sinussa. Ketään ei voi pakottaa oivaltamaan, jokainen herää itse jos ja kun on siihen valmis. Heräämisen jälkeen elämä jatkuu usein pintapuolisesti ennallaan, mutta kaikki on silti toisin. Mikään ei enää oikeasti häiritse.
Hys, se voi vaikka kuulla.