Anoppi huomauttelee kaikesta
Tämä on varmaan jo sata kertaa käsitelty aihe niin täällä palstalla kuin muuallakin. Mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin.
Minulla ja anopilla on aina ollut hyvät ja läheiset välit. Jo ensi tapaamisella pidin anopista kovasti, ja olen aina mielelläni kutsunut häntä kylään tai vieraillut miehen kanssa anopin luona.
Tilanne on kuitenkin muuttunut sen jälkeen, kun meille syntyi lapsi. Anoppi on kyllä edelleen ystävällinen, mutta hänellä on nykyisin tapana huomautella jatkuvasti jostakin. Siis ihan joka kerta, kun anopin kanssa tavataan, hänellä on jotain huomautettavaa siitä, miten hoidan lasta tai kotia. Hän on arvostellut sitä, miten lapsi on puettu, mitä lapsi syö ja alkuaikoina sitä, miten imetin lasta. Viime kerralla hän huomautti, että olen ripustanut verhon ikkunaan väärinpäin. :D
Anopin tapa tehdä näitä huomautuksia on sellainen, että hän sanoo ne aina hymyssä suin tai naurahtaen, sillä tavalla että siihen on vaikea sanoa vastaan, koska se on naamioitu huumoriksi. Usein hän kommentoi myös lapsen kautta, sanomalla lapselle esimerkiksi, että "voi voi, tämmöistäkö se äiti sinulle syöttää". Useamman kerran on vienyt itkevänkin lapsen pois luotani ja sanonut tälle, että "ei me sitä äitiä mihinkään tarvita".
Monikaan noista anopin kommenteista ei yksinään olisi mitenkään maata järisyttävän kauhea, mutta alan oikeasti uupua siihen, että hän huomauttelee joka kerran jostain. Aina ennen anopin tuloa mietin, mistä hän mahtaa sanoa tällä kertaa. Anopin seurassa tulee sellainen olo, että olen ihan kelvoton äiti enkä osaa tehdä mitään oikein.
Haluaisin lähinnä kuulla, onko jollakulla samalla tavalla muuttunut suhde anopin kanssa lapsen synnyttyä ja onko suhde korjaantunut sitten myöhemmin esimerkiksi lapsen kasvamisen myötä. Meidän lapsi on siis vielä ihan taapero. Ikävöin läheisiä välejä anopin kanssa ja toivoisin, että asiat voisivat joskus palata ennalleen.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä en halua tutustua miniöihin lainkaan. Teki mitä tahansa, tekee aina väärin. Kun miniät tulevat käymään, puhun niin vähän kuin mahdollista enkä missään nimessä sano mitään henkilökohtaista. Voin todeta, että vaalit ovat kohta, mutta en halua missään nimessä puhua asiasta yhtään sen enempää. Lapsenlapset tulevat käymään omien lasteni kanssa ilman äitejään, koska pyrin siihen, että en tapaa miniöitä ja joudu mukaan kummallisiin riitoihinsa.
Jouluna ja muina juhlapyhinä saavat ihan mielellään mennä miniöiden sukujen luokse, en todellakaan toivo luokseni käymään äitienpäivänä. Ja se olen jo sanonut, että virpomaan ei tarvitse tulla, koska en jaksa ryhtyä etsimään sitä yhtä ainoaa kallista eettisesti tuotettua vegaanisuklaata, joka on sallittua antaa. lapsenlapset eivät tosin sitä saa itse syödä.
Ai koska olet mulkkero?
Unohda nyt jo ne teidän kerran hyvät välit. Aiempi ystävällisyys oli vain välinpitämättömyyttä, nyt näyttää todelliset karvansa, kun on panos pelissä (=lapsenlapsi), jota sä et saa pilata.
t.kristallikissa
näin aina kirjoitti:
Ilmeisesti mihese on vässykkä?
On miehen vika kun nainen ei saa suutaan auki?
Vierailija kirjoitti:
näin aina kirjoitti:
Ilmeisesti mihese on vässykkä?
On miehen vika kun nainen ei saa suutaan auki?
Miehen vika että anoppi on kuvioissa
Vierailija kirjoitti:
Voisiko sen anopin viedä tutustumiskäynnille krematorioon? Esittelet vähän paikkoja ja sanot, että jos se lässytys ei lopu niin uurna kaupoille tulee asiaa.
Tää on aika hyvä, menee vihjailun tasolla suunnilleen samalla viivalla, millälailla tuollaiseen reagoisi (anoppi siis)? :D
Kuulostaa ihan mun anopilta. Hän on liitttänyt tuohon viime vuosina vielä sellaisen pakkomielteen, että hänen täytyy saada tuntemattomatkin ihmiset halveksimaan minua. Saatetaan olla kaupan kassalla aivan tavanomaisesti pakkaamassa ostoksia, niin hän sanoo kovaan ääneen takana jonottaville "anteeks nyt kun kestää, tää on vähän tämmöistä meillä joskus" ja osoittaa minua päätään puistellen. Saatetaan olla kadunvarressa pakkaamassa autoa ja joku kävelijä kävelee siitä, niin anoppi yhtäkkiä repäisee tai työntää mua tästä poispäin ja huudahtaa "väistetääs että muutkin pääsee kulkemaan". Anoppi siis haluaa ihmisten ajattelevan, että käyn hitaalla. Viimeisin oli tänään, kun ohitimme kaupungilla kerjäläisen. Käveltiin siitä ohi ja vastasin kerjäläiselle "ei", niin anoppihan jäi siihen rallienglannillaan selittämään kerjäläiselle, etten minä osaa kieliä. Hän varmaan tulis mielellään lääkäriin kertomaan, etten ole sairas, ja töihin kertomaan, että olen epäpätevä.
Ap, psykiatrit sanovat meidän anoppien kaltaista käytöstä mikroaggressioksi ja passiivis-aggressiivisuudeksi.
Se on mielenterveys- ja sosiaalinen ongelma. Johtuu hiekasta p:ssa. Tsemppiä!
Anoppini on pienikokoinen mutta ilkeä. Koppasin kainaloista sen ylös ja pyyhkäisin anopilla pöydän. Tuli siistiä ja loppui vattuilu.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun anopilta. Hän on liitttänyt tuohon viime vuosina vielä sellaisen pakkomielteen, että hänen täytyy saada tuntemattomatkin ihmiset halveksimaan minua. Saatetaan olla kaupan kassalla aivan tavanomaisesti pakkaamassa ostoksia, niin hän sanoo kovaan ääneen takana jonottaville "anteeks nyt kun kestää, tää on vähän tämmöistä meillä joskus" ja osoittaa minua päätään puistellen. Saatetaan olla kadunvarressa pakkaamassa autoa ja joku kävelijä kävelee siitä, niin anoppi yhtäkkiä repäisee tai työntää mua tästä poispäin ja huudahtaa "väistetääs että muutkin pääsee kulkemaan". Anoppi siis haluaa ihmisten ajattelevan, että käyn hitaalla. Viimeisin oli tänään, kun ohitimme kaupungilla kerjäläisen. Käveltiin siitä ohi ja vastasin kerjäläiselle "ei", niin anoppihan jäi siihen rallienglannillaan selittämään kerjäläiselle, etten minä osaa kieliä. Hän varmaan tulis mielellään lääkäriin kertomaan, etten ole sairas, ja töihin kertomaan, että olen epäpätevä.
Ap, psykiatrit sanovat meidän anoppien kaltaista käytöstä mikroaggressioksi ja passiivis-aggressiivisuudeksi.
Se on mielenterveys- ja sosiaalinen ongelma. Johtuu hiekasta p:ssa. Tsemppiä!
Miksi käyt kaupassa anoppisi kanssa, jos hän nolaa sinua jatkuvasti?
Meillä anoppi alkoi tekemään samaa kun esikoinen syntyi. Naljaili sisustuksesta, lapsen hoidosta ja vaikka mistä. Itse kyllästyin jossain vaiheessa ja aloin vain sanomaan anopille puolihuolimattomasti vastaan.
Kun yritti naljailla lapsen imetykseen liittyvistä asioista ja vihjata että pitäisi toimia kuten anoppi oli toiminut omiensa kanssa, saatoin vain sanoa että Silloin ei ikävä kyllä tiedetty paremmasta ja luoda anoppiin merkitsevän katseen.
Tai kun haukkui ostamaani nojatuolia totesin vain ettei kannata sitten varmaan sellaista omaan kotiinsa ostaa.
Kun kuulin vahingossa sukujuhlissa miten anoppi haukkui minua muille siitä että olin palkannut siivoojan (laiskana tein etätöitä kotona vauvan kanssa), kävelin anopin selän taakse ja totesin että ikävä kyllä minulla ei ole sellaista vaihtoehtoa että jäisin vain hoitamaan kodin ja vauvan miehen elättämänä ja jos jostain pitää tinkiä niin se on siivous, ei vauva tai työt.
Tuossa vain muutamia mainitakseni. Lopetti tuon jossain vaiheessa, mutta oli valittanut miehelleni kuinka olen ilkeä vaikka hän vain antaa neuvoja. Itsehän olin anopille aina muuten mukava, näpäytin vain takaisin kun hän näpäytti minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun anopilta. Hän on liitttänyt tuohon viime vuosina vielä sellaisen pakkomielteen, että hänen täytyy saada tuntemattomatkin ihmiset halveksimaan minua. Saatetaan olla kaupan kassalla aivan tavanomaisesti pakkaamassa ostoksia, niin hän sanoo kovaan ääneen takana jonottaville "anteeks nyt kun kestää, tää on vähän tämmöistä meillä joskus" ja osoittaa minua päätään puistellen. Saatetaan olla kadunvarressa pakkaamassa autoa ja joku kävelijä kävelee siitä, niin anoppi yhtäkkiä repäisee tai työntää mua tästä poispäin ja huudahtaa "väistetääs että muutkin pääsee kulkemaan". Anoppi siis haluaa ihmisten ajattelevan, että käyn hitaalla. Viimeisin oli tänään, kun ohitimme kaupungilla kerjäläisen. Käveltiin siitä ohi ja vastasin kerjäläiselle "ei", niin anoppihan jäi siihen rallienglannillaan selittämään kerjäläiselle, etten minä osaa kieliä. Hän varmaan tulis mielellään lääkäriin kertomaan, etten ole sairas, ja töihin kertomaan, että olen epäpätevä.
Ap, psykiatrit sanovat meidän anoppien kaltaista käytöstä mikroaggressioksi ja passiivis-aggressiivisuudeksi.
Se on mielenterveys- ja sosiaalinen ongelma. Johtuu hiekasta p:ssa. Tsemppiä!
Miksi käyt kaupassa anoppisi kanssa, jos hän nolaa sinua jatkuvasti?
Miksihän? Kukahan ostokset maksaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun anopilta. Hän on liitttänyt tuohon viime vuosina vielä sellaisen pakkomielteen, että hänen täytyy saada tuntemattomatkin ihmiset halveksimaan minua. Saatetaan olla kaupan kassalla aivan tavanomaisesti pakkaamassa ostoksia, niin hän sanoo kovaan ääneen takana jonottaville "anteeks nyt kun kestää, tää on vähän tämmöistä meillä joskus" ja osoittaa minua päätään puistellen. Saatetaan olla kadunvarressa pakkaamassa autoa ja joku kävelijä kävelee siitä, niin anoppi yhtäkkiä repäisee tai työntää mua tästä poispäin ja huudahtaa "väistetääs että muutkin pääsee kulkemaan". Anoppi siis haluaa ihmisten ajattelevan, että käyn hitaalla. Viimeisin oli tänään, kun ohitimme kaupungilla kerjäläisen. Käveltiin siitä ohi ja vastasin kerjäläiselle "ei", niin anoppihan jäi siihen rallienglannillaan selittämään kerjäläiselle, etten minä osaa kieliä. Hän varmaan tulis mielellään lääkäriin kertomaan, etten ole sairas, ja töihin kertomaan, että olen epäpätevä.
Ap, psykiatrit sanovat meidän anoppien kaltaista käytöstä mikroaggressioksi ja passiivis-aggressiivisuudeksi.
Se on mielenterveys- ja sosiaalinen ongelma. Johtuu hiekasta p:ssa. Tsemppiä!
Miksi käyt kaupassa anoppisi kanssa, jos hän nolaa sinua jatkuvasti?
Miksihän? Kukahan ostokset maksaa...
Mä oon tasan kerran ollut anoppini kanssa ostoksilla, joten en tunne protokollaa. Toista kertaa tuskin tulee.
Maksoin ostokseni ihan itse.
Meillä appi nalkuttaa ja juoruaa.