Miksi Suomessa ei lapset ja nuoret puhuneet mitään s eksuaalisista h yväks ikäyt öistä?

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan kuinka paljon aikuiset vaikenee joutuessaan raiskatuksi, niin miten lapsi voisi tajuta toimia erilailla? Ja jos ajatellaan laitoksesta harjat ottamutta tyttöä, joka menee miehen mukaan yöpaikan tarpeessa. Juo alkoholia ja ehkä tötsyttelee. Kuinka moni on tytön puolella, jos hän kertoo joutuneensa ahdistelun kohteeksi? Tässä nyt varmaan kaikki, mutta uutisten keskustelupalstoilla ei monikaan.

Itse luin yhden tuomion lehdestä. Siinä tuomio oli monta vuotta ehdotonta. Ajattelin, että kerrankin kunnon tuomio. Ja heti sen jälkeen ajattelin, että muutama vuosi ei ole kunnon tuomio. Muutama vuosikymmen ehkä olisi. Omatkin asenteet kun menee helposti yleisen ilmapiirin mukaan.

Surullista kyllä, mutta Suomessa ehdoton tuomio, vaikka olisi lyhytkin, on edistystä. Meillähän on paljon tuomitsematta jättämisiä ja ehdollisia, joka on käytännössä sama kuin tuomitsematta jättäminen. Annetaan nimellinen tuomio, josta ei kuitenkaan seuraa rangaistusta. Jos mitään iloa, niin tämä järkyttävä vyyhti on aiheuttanut edes paineen tuomita ehdottomia rangaistuksia ehdollisten sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan kuinka paljon aikuiset vaikenee joutuessaan raiskatuksi, niin miten lapsi voisi tajuta toimia erilailla?

Tämä kertoo vain siitä kuinka läpimätä yhteiskunta meillä on. Yhteiskunnassa on silloin paljon vialla jos aikuinen ei uskalla tai voi hakea apua. Meillä ja maailmalla on silti oikein tomeria lapsia, jotka ovat toimineet mallikkaasti erilaisissa kriisitilanteissa. Lapsista löytyy joskus jopa enemmän voimaa kuin aikuisista.

Kasvatuksessa vaikutetaan juuri siihen tajuamispuoleen, minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi näiden julkisuudessa olleiden tapahtumien tekijä on ollut seurakunnan työntekijä tai vastuuhenkilö. Tällaisissä tapauksissa voi olla myös pelkoa oman perheen puolesta, pelkoa siitä että seurakunta hyljeksii.

Olin itse 12-vuotiaana partiossa, kun partio-ohjaaja lähenteli. Kerroin tapauksesta äidille. Äiti kertoi tämän tekijän äidille, joka kuului seurakunnan ”vanhemmistoon”. Koko seurakunta kääntyi meidän perhettä vastaan ja käänsi sen niinpäin, että minä olisin lähennellyt sitä ohjaajaa (joka oli 19-vuotias nuori mies). Meni useampi kuukausi, että meidän perhe ei voinut käydä seurakunnassa. Sitten, kun tuo perhe muutti toiselle paikakunnalle, aloimme taas käydä seurakunnassa.

Ja seurakunnassa voi olla myös kiero ajatus, että ”tämä on Jumalan tahto” ja että ”uhmaan Jumalaa, jos kieltäydyn”.

Silloin kouluissa pitää pystyä avaamaan sitä, että seurakunnan ja jumalan lisäksi on laki, joka Suomessa on toistaiseksi seurakunnan ja jumalan yläpuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin karmiva asia, että kyllä jokaisen pitäisi vähän pitää silmällä myös niitä ”naapurinkin” lapsia.

Mieti kuinka usein täälläkin karjaistaan, että "pidä huolta omista asioistasi!". Varsinkin, jos on lapseton itse, niin ei saisi pihaustakaan sanoa toisten lapsista, koska "et sinä voi mitään ymmärtää". 

Mitä siinä voi tehdä?

Tuota, jos epäilee, että jotain lasta hyv äksikäytetään tai muuten satutetaan, niin ei siinä aleta miettiä, että "mutta jos ne vanhemmat suuttuu mulle". Vaan toimitaan.

Kirjoitin huonosti. En tarkoittanut ihan noin suoraa esimerkkiä, vaan yleistä ilmapiiriä, joka alkaa ihan siitä, että vanhemmat saavat raivokohtauksen, jos esim. toruu heidän taaperoaan, joka lyö toista. Kyllä siinä lopulta alkaa vain välittää omista asioistaan ja pysyttelee poissa näiden ihmisten seurasta, poissa leikkikentän hiekkalaatikolta tms. 

Jos sinä haluat syyllistää minua tai muita, niin sori, en usko, että sinäkään olet toiminut jokaisessa asiassa oikein. Olet varmasti itsekin jättänyt huomiotta merkkejä, joista voisi päätellä, että jollain lapsella menee huonosti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan kuinka paljon aikuiset vaikenee joutuessaan raiskatuksi, niin miten lapsi voisi tajuta toimia erilailla?

Tämä kertoo vain siitä kuinka läpimätä yhteiskunta meillä on. Yhteiskunnassa on silloin paljon vialla jos aikuinen ei uskalla tai voi hakea apua. Meillä ja maailmalla on silti oikein tomeria lapsia, jotka ovat toimineet mallikkaasti erilaisissa kriisitilanteissa. Lapsista löytyy joskus jopa enemmän voimaa kuin aikuisista.

Kasvatuksessa vaikutetaan juuri siihen tajuamispuoleen, minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Tarkoitat varmaan hyvää, mutta minusta tästä paistaa vahingollinen asenne. Meidän täytyy suojella kaikkia lapsia, myös niitä, jotka eivät ole "vahvoja" (ja olosuhteet voivat aika pitkälti sanella sen, kuinka "vahvasti" lapsi voi ylipäätään toimia). Ja ajattele, jos joku nuori ihminen, joka on lapsena joutunut uhriksi eikä ole vienyt asiaa eteenpäin, lukee viestisi. Mknkä viestin hän saa? Hän ei ollut tomera ja voimakas kuten nämä ihailemasi myyttiset "lapset"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin karmiva asia, että kyllä jokaisen pitäisi vähän pitää silmällä myös niitä ”naapurinkin” lapsia.

Mieti kuinka usein täälläkin karjaistaan, että "pidä huolta omista asioistasi!". Varsinkin, jos on lapseton itse, niin ei saisi pihaustakaan sanoa toisten lapsista, koska "et sinä voi mitään ymmärtää". 

Mitä siinä voi tehdä?

Tuota, jos epäilee, että jotain lasta hyv äksikäytetään tai muuten satutetaan, niin ei siinä aleta miettiä, että "mutta jos ne vanhemmat suuttuu mulle". Vaan toimitaan.

Kirjoitin huonosti. En tarkoittanut ihan noin suoraa esimerkkiä, vaan yleistä ilmapiiriä, joka alkaa ihan siitä, että vanhemmat saavat raivokohtauksen, jos esim. toruu heidän taaperoaan, joka lyö toista. Kyllä siinä lopulta alkaa vain välittää omista asioistaan ja pysyttelee poissa näiden ihmisten seurasta, poissa leikkikentän hiekkalaatikolta tms. 

Jos sinä haluat syyllistää minua tai muita, niin sori, en usko, että sinäkään olet toiminut jokaisessa asiassa oikein. Olet varmasti itsekin jättänyt huomiotta merkkejä, joista voisi päätellä, että jollain lapsella menee huonosti. 

Häh? En lainkaan halunnut syyllistää sinua, vaan tuoda esiin, että mielestäni sillä, onko sosiaalisesti sallittua puuttua esimerkiksi naapurin lapsen huonoon käytökseen pihalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa uskaltaako puuttua mahdolliseen hyvä ksikäyttö- tai väk ivaltatapaukseen. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa ja kenenkään ei pitäisi antaa sosiaalisen ilmapiirin estää puuttumasta epäiltyyn hyväk sikäyttöön. Mielestäni teit väärän rinnastuksen, siinä kaikki.

Alakoululaiset lapsenlapseni kysyivät minulta, mitä tarkoittaa lasten ahdistelu.

Kyllä tuli pitkä keskustelu ja sanoivat lopuksi ymmärtävänsä asian.

Tähdensin myös sitä, että aina pitää kertoa kotona, vaikka joku uhkailisi miten, sillä se uhkailukin on rikos ja ne uhkailijat ovat myös rikollisia.

Koulussa oli kavereiden kanssa spekuloitu vaikka mitä ja sanoin lapsille, että kertomani asiat ovat totta ja voitte ne myös toisille kertoa, jos jollekin ei kotona puhuta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on todella vaikea aihe niin aikuiselle, nuorelle kuin lapselle käsitettäväksi.

Lapsi on valitettavan helppo saada huijatuksi mukaan tuollaiseen. Lapsi haluaa olla lojaali. Nuori taas voi etsiä identiteettiään ihan väärällä tavalla ja väärässä seurassa, jotta tuntee olevansa pidetty, rakastettu ja hyväksytty.

Itse kerron lapsilleni nämä klassiset esimerkit, että kenenkään autoon ei saa mennä, kenenkään mukaan ei saa mennä vaikka houkuteltaisiin karkilla tai söpöjen koiranpentujen näkemisellä. Vaikea tosin itsekään uskoa, että näillä tavoin päätyy tänä päivänä uhriksi. Maailma on muuttunut ja keinot muuttuneet. Olen myös ottanut uimapukuesimerkin mukaan eli alueet, jotka uimapuvun alla eivät kuulu muiden nähtäviksi tai kosketeltaviksi.

Koulusta tuli tiedote vanhemmille, että puhukaa asiasta. Koulutettu, ulkomaillakin asunut keski-ikäinen äiti kysyy miten...

Toivoisin jo alakouluihin kiertävää luennoitsijaa aiheesta.

Tuossa aiemmin mainittiin grooming, vanhempi pystyy kyllä vaikuttamaan siihen miten lapsi ottaa vastaan netistä ja muualta tulevia yrityksiä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Grooming

https://www.vaestoliitto.fi/nuoret/turvallisuus/media/grooming/

http://www.vaestoliitto.fi/?x27375=3423983

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan kuinka paljon aikuiset vaikenee joutuessaan raiskatuksi, niin miten lapsi voisi tajuta toimia erilailla?

Tämä kertoo vain siitä kuinka läpimätä yhteiskunta meillä on. Yhteiskunnassa on silloin paljon vialla jos aikuinen ei uskalla tai voi hakea apua. Meillä ja maailmalla on silti oikein tomeria lapsia, jotka ovat toimineet mallikkaasti erilaisissa kriisitilanteissa. Lapsista löytyy joskus jopa enemmän voimaa kuin aikuisista.

Kasvatuksessa vaikutetaan juuri siihen tajuamispuoleen, minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Tarkoitat varmaan hyvää, mutta minusta tästä paistaa vahingollinen asenne. Meidän täytyy suojella kaikkia lapsia, myös niitä, jotka eivät ole "vahvoja" (ja olosuhteet voivat aika pitkälti sanella sen, kuinka "vahvasti" lapsi voi ylipäätään toimia). Ja ajattele, jos joku nuori ihminen, joka on lapsena joutunut uhriksi eikä ole vienyt asiaa eteenpäin, lukee viestisi. Mknkä viestin hän saa? Hän ei ollut tomera ja voimakas kuten nämä ihailemasi myyttiset "lapset"?

Ehkä sinun kannattaa keskittyä vain siihen puoleen, että ei kannata luovuttaa, joka oli viestin pointti. Viesti, johon on vastattu vähättelee lapsia: Jos eivät aikuiset pysty niin eivät lapsetkaan. Olisin enemmän huolissani tuosta mallista.

Tästä aiheesta pitäisi nyt keskustella enemmän. Itse ihmettelen, että miten nämä lapset on houkuteltu näihin tilanteisiin, vai onko ne kaapattu väkisin? Mistä he ovat löytäneet nämä lapset ja nuoret?Miten voimme suojella omia lapsiamme paremmin nykypäivänä? Ja miten lapsi voi mennä tuollaisen tilanteen ja jopa huumaamisen jälkeen kotiin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut? En voi ymmärtää. Eikö lasten vanhemmilla ole ollut kiinnostusta siitä, missä lapset liikkuvat? Miten tällaista voi tapahtua? 

Vierailija kirjoitti:

Ap, just hesarissa oikeuspsykologian dosentti selitti, miten alle kouluikäisiä on oikeastaan mahdoton ohjeistaa niin, että he pystyisivät kertomaan hyväk sikäytöstä. Tietty varmaan joissain tilanteissa pystyvät, mutta ei kaikissa. Ja hyv äksikäyttäjät tietysti pyrkivät luomaan lasta hämmentävän, syyllistävän jne. tilanteen. Jäähän todella suuri osa aikuistenkin kohtaamasta s eksuaalisesta ah distelusta ja vä kivallasta ilmoittamatta.

On tietty ihan hyvä miettiä näitä miten lasta voisi valmentaa jne. mutta kun ajattelee että näissäkin tapauksissa uhrit olivat vailla vanhempia tai vanhemmat ilmeisesti hyvin ongelmaisia, niin tärkeämpää olisi huolehtia siitä, että jokaisella lapsella on huolehtiva, välittävä aikuinen elämässään. SE vähentää tällaisen todennäköisyyttä huomattavasti. Ja toiseksi ihan se huolenpito, että lapsi ei ole ties missä yksin.

Nuo lapsille annettavat ohjeet auttavat mielestäni parhaiten konkreettisiin tilanteisiin, jotka yleensä tapahtivat vieraan groo maajan kanssa: älä mene vieraan autoon, älä lähetä itsestäsi kuvia, älä anna osoitettasi. Kuitenkin kuten tiedämme, suurin osa hväksikäytöstä tapahtuu tutun toimesta.

Mikään ei ole mahdotonta, oikeuspsykologian dosentti on väärässä. Onhan se jo edistystä, että saadaan kouluikäiset ohjeistettua. Nyt emme ole edes vielä niin pitkällä. Sen tutunkin ahdistelun paljastumiseen löytyy keinot jos niiden halutaan löytyvän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin karmiva asia, että kyllä jokaisen pitäisi vähän pitää silmällä myös niitä ”naapurinkin” lapsia.

Mieti kuinka usein täälläkin karjaistaan, että "pidä huolta omista asioistasi!". Varsinkin, jos on lapseton itse, niin ei saisi pihaustakaan sanoa toisten lapsista, koska "et sinä voi mitään ymmärtää". 

Mitä siinä voi tehdä?

Tuota, jos epäilee, että jotain lasta hyv äksikäytetään tai muuten satutetaan, niin ei siinä aleta miettiä, että "mutta jos ne vanhemmat suuttuu mulle". Vaan toimitaan.

Kirjoitin huonosti. En tarkoittanut ihan noin suoraa esimerkkiä, vaan yleistä ilmapiiriä, joka alkaa ihan siitä, että vanhemmat saavat raivokohtauksen, jos esim. toruu heidän taaperoaan, joka lyö toista. Kyllä siinä lopulta alkaa vain välittää omista asioistaan ja pysyttelee poissa näiden ihmisten seurasta, poissa leikkikentän hiekkalaatikolta tms. 

Jos sinä haluat syyllistää minua tai muita, niin sori, en usko, että sinäkään olet toiminut jokaisessa asiassa oikein. Olet varmasti itsekin jättänyt huomiotta merkkejä, joista voisi päätellä, että jollain lapsella menee huonosti. 

Häh? En lainkaan halunnut syyllistää sinua, vaan tuoda esiin, että mielestäni sillä, onko sosiaalisesti sallittua puuttua esimerkiksi naapurin lapsen huonoon käytökseen pihalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa uskaltaako puuttua mahdolliseen hyvä ksikäyttö- tai väk ivaltatapaukseen. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa ja kenenkään ei pitäisi antaa sosiaalisen ilmapiirin estää puuttumasta epäiltyyn hyväk sikäyttöön. Mielestäni teit väärän rinnastuksen, siinä kaikki.

Mielestäni en tehnyt väärää rinnastusta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Minä esim. olen ollut koulu- ja työpaikkakiusattu. Jos minua haukutaan koko ajan, niin ei minulla ole jaksamista katsella koko ajan ympärilleni, ja miettiä meneekö jollain muulla vielä huonommin. Eivät ihmiset välttämättä huomaa hyväksikäytön uhria, jos omassakin elämässä on tarpeeksi tekemistä. 

Se toista lasta lyövä taapero saattaa olla kotonaan hyväksikäytön uhri, mutta hänen käytöksensä näyttäytyy ulkopuolisesta vain kiusanteolta, jota siis hänen vanhempansa saattavat puolustella. 

Siitähän tässä on paljolti kyse, että hyväksikäyttöä on vaikea huomata. Montako olet itse huomannut? Mitä teit niille tapauksille? 

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta pitäisi nyt keskustella enemmän. Itse ihmettelen, että miten nämä lapset on houkuteltu näihin tilanteisiin, vai onko ne kaapattu väkisin? Mistä he ovat löytäneet nämä lapset ja nuoret?Miten voimme suojella omia lapsiamme paremmin nykypäivänä? Ja miten lapsi voi mennä tuollaisen tilanteen ja jopa huumaamisen jälkeen kotiin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut? En voi ymmärtää. Eikö lasten vanhemmilla ole ollut kiinnostusta siitä, missä lapset liikkuvat? Miten tällaista voi tapahtua? 

Voitko jakaa omat linjauksesi siihen, miten teillä on kotona rakennettu luottamusta (että vanhemmille voi kertoa ne hirveimmätkin asiat) ja mitä ohjeita teillä on annettu netin kautta esiintyvää vaanimista vastaan ja tosielämän vaanijoita vastaan? Oletko opettanut lapsesi kyseenalaistamaan myös teidän omien tuttujen, ehkä mahdollisten kummien tms. tekoja ja motiiveja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin karmiva asia, että kyllä jokaisen pitäisi vähän pitää silmällä myös niitä ”naapurinkin” lapsia.

Mieti kuinka usein täälläkin karjaistaan, että "pidä huolta omista asioistasi!". Varsinkin, jos on lapseton itse, niin ei saisi pihaustakaan sanoa toisten lapsista, koska "et sinä voi mitään ymmärtää". 

Mitä siinä voi tehdä?

Tuota, jos epäilee, että jotain lasta hyv äksikäytetään tai muuten satutetaan, niin ei siinä aleta miettiä, että "mutta jos ne vanhemmat suuttuu mulle". Vaan toimitaan.

Kirjoitin huonosti. En tarkoittanut ihan noin suoraa esimerkkiä, vaan yleistä ilmapiiriä, joka alkaa ihan siitä, että vanhemmat saavat raivokohtauksen, jos esim. toruu heidän taaperoaan, joka lyö toista. Kyllä siinä lopulta alkaa vain välittää omista asioistaan ja pysyttelee poissa näiden ihmisten seurasta, poissa leikkikentän hiekkalaatikolta tms. 

Jos sinä haluat syyllistää minua tai muita, niin sori, en usko, että sinäkään olet toiminut jokaisessa asiassa oikein. Olet varmasti itsekin jättänyt huomiotta merkkejä, joista voisi päätellä, että jollain lapsella menee huonosti. 

Häh? En lainkaan halunnut syyllistää sinua, vaan tuoda esiin, että mielestäni sillä, onko sosiaalisesti sallittua puuttua esimerkiksi naapurin lapsen huonoon käytökseen pihalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa uskaltaako puuttua mahdolliseen hyvä ksikäyttö- tai väk ivaltatapaukseen. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa ja kenenkään ei pitäisi antaa sosiaalisen ilmapiirin estää puuttumasta epäiltyyn hyväk sikäyttöön. Mielestäni teit väärän rinnastuksen, siinä kaikki.

Mielestäni en tehnyt väärää rinnastusta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Minä esim. olen ollut koulu- ja työpaikkakiusattu. Jos minua haukutaan koko ajan, niin ei minulla ole jaksamista katsella koko ajan ympärilleni, ja miettiä meneekö jollain muulla vielä huonommin. Eivät ihmiset välttämättä huomaa hyväksikäytön uhria, jos omassakin elämässä on tarpeeksi tekemistä. 

Se toista lasta lyövä taapero saattaa olla kotonaan hyväksikäytön uhri, mutta hänen käytöksensä näyttäytyy ulkopuolisesta vain kiusanteolta, jota siis hänen vanhempansa saattavat puolustella. 

Siitähän tässä on paljolti kyse, että hyväksikäyttöä on vaikea huomata. Montako olet itse huomannut? Mitä teit niille tapauksille? 

Minä en ole huomannut lasten hk-tapauksia, mutta jokaikisestä kotiperheväkivaltatilanteesta olen ilmoittanut (joissain on myös ollut lapsia). Nykyään voi tehdä ilmoitukset nimettömänä (muistaa vaan olla kertomatta itsestään liikoja ilmoitusta tehdessään, ettei lehdessä lue ne tuntomerkit ilmoituksen antajasta). Mikäli epäilen lasten hk-tapausta niin ilmoitan samalla tavalla. Se on ihan totta, että hk-tapauksia on hankalaa havaita.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Onhan meillä tukijärjestelmiä, mutta miten ne saavuttaa nämä lapset ja nuoret. Tiedetäänkö näistä yleisesti, vai onko se vaan numero, jonkun lehtisen kulmassa?

Tässä on ongleman alku ja juuri johon pitää nyt puuttua ja tehdä muutos. Tiedon pitää tavoittaa lapset ja kouluvelvollisuuden kautta koulu on se oikea paikka. Pitemmän tähtäimen ajatuksena neuvolaan voitaisiin alkaa kehittelemään mallia, jossa pienemmät lapset voisivat opetella tunnistamaan hyv äksikäytön piirteitä ja tapoja ilmoittamaan niistä. Tämä vaatii enemmän tutkimuksia, pohjatyötä ja mallintamista.

Sekä koulu että vanhemmat ovat pulassa myös siksi, että seksuaalisuus ja sukuelimet ovat yhä melkoinen tabu.

Kouluissa varoitellaan internet-saalistajistakin, mutta Ns. Ikätasoisesti, joka helposti luo lapsille väärän kuvan.

Vanhempienkaan on vaikea kertoa lapsille, että ulkona voi olla ihmisiä, jotka haluavat koskea alapäähän tai tarjota omaa elintään lapselle.

Siinä menee helposti kakisteluksi kun lapsi haluaa tarkempaa selitystä.

Pitäisihän se osata selittää, mutta eipä se olekaan niin helppoa käytännössä kun takana on sukupolvia jatkunut punastelun kulttuuri.

Omasta lapsuudesta muistan, että namusedistä varoiteltiin. Lapsena siis pelkäsin vanhoja miehiä joilla on karkkia.

Todellista hyväksikäyttötilannetta tuskin olisin osannut varoa. Eiväthän ne hyväksikäyttäjät ole satuhahmon stereotyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin karmiva asia, että kyllä jokaisen pitäisi vähän pitää silmällä myös niitä ”naapurinkin” lapsia.

Mieti kuinka usein täälläkin karjaistaan, että "pidä huolta omista asioistasi!". Varsinkin, jos on lapseton itse, niin ei saisi pihaustakaan sanoa toisten lapsista, koska "et sinä voi mitään ymmärtää". 

Mitä siinä voi tehdä?

Tuota, jos epäilee, että jotain lasta hyv äksikäytetään tai muuten satutetaan, niin ei siinä aleta miettiä, että "mutta jos ne vanhemmat suuttuu mulle". Vaan toimitaan.

Kirjoitin huonosti. En tarkoittanut ihan noin suoraa esimerkkiä, vaan yleistä ilmapiiriä, joka alkaa ihan siitä, että vanhemmat saavat raivokohtauksen, jos esim. toruu heidän taaperoaan, joka lyö toista. Kyllä siinä lopulta alkaa vain välittää omista asioistaan ja pysyttelee poissa näiden ihmisten seurasta, poissa leikkikentän hiekkalaatikolta tms. 

Jos sinä haluat syyllistää minua tai muita, niin sori, en usko, että sinäkään olet toiminut jokaisessa asiassa oikein. Olet varmasti itsekin jättänyt huomiotta merkkejä, joista voisi päätellä, että jollain lapsella menee huonosti. 

Häh? En lainkaan halunnut syyllistää sinua, vaan tuoda esiin, että mielestäni sillä, onko sosiaalisesti sallittua puuttua esimerkiksi naapurin lapsen huonoon käytökseen pihalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa uskaltaako puuttua mahdolliseen hyvä ksikäyttö- tai väk ivaltatapaukseen. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa ja kenenkään ei pitäisi antaa sosiaalisen ilmapiirin estää puuttumasta epäiltyyn hyväk sikäyttöön. Mielestäni teit väärän rinnastuksen, siinä kaikki.

Mielestäni en tehnyt väärää rinnastusta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Minä esim. olen ollut koulu- ja työpaikkakiusattu. Jos minua haukutaan koko ajan, niin ei minulla ole jaksamista katsella koko ajan ympärilleni, ja miettiä meneekö jollain muulla vielä huonommin. Eivät ihmiset välttämättä huomaa hyväksikäytön uhria, jos omassakin elämässä on tarpeeksi tekemistä. 

Se toista lasta lyövä taapero saattaa olla kotonaan hyväksikäytön uhri, mutta hänen käytöksensä näyttäytyy ulkopuolisesta vain kiusanteolta, jota siis hänen vanhempansa saattavat puolustella. 

Siitähän tässä on paljolti kyse, että hyväksikäyttöä on vaikea huomata. Montako olet itse huomannut? Mitä teit niille tapauksille? 

Olemme tästä eri mieltä ja se on ihan ok. Sinun ei tarvitse olla hyökkäävä siksi, että olet eri mieltä, en syyttänyt sinua mistään. Kaikilla on tietysti omat rajansa, mihin pystyy ja jaksaa. Mä en vaan ihan oikeasti koe, että yleinen ilmapiiri vaikuttaisi siihen, miten pystyisin raportoimaan vakavia lapsen kaltoinkohteluja. Olen itsekin koulukiusattu ja itsetunto on mitä on mutta tässä asiassa koen silti näin. Peace.

Se on se häpeä ja vaikeus puhua kuten ensimmäinen kommentoija sanoi. Mielestäni nyt päästään siihen asiaan että Suomessa on vieläkin sitä häpeäkulttuuria vanhemmilla sukupolvilla, siis on edelleen vaikea olla avoin ja näyttää ettei kaikki ole hyvin. Toivon mukaan tulevaisuuden sukupolvilla on helpompaa ja apua uskalletaan hakea ja muut ovat vastaanottavaisia eikä ruveta panikoimaan asiasta...kuten omat vanhempani ja äitini varsinkin usein panikoi kaikesta pienestäkin ja mulle usein tuli tunne että olen itse syypää asioihin mitä tapahtui vakken edes ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Sekä koulu että vanhemmat ovat pulassa myös siksi, että seksuaalisuus ja sukuelimet ovat yhä melkoinen tabu.

Kouluissa varoitellaan internet-saalistajistakin, mutta Ns. Ikätasoisesti, joka helposti luo lapsille väärän kuvan.

Vanhempienkaan on vaikea kertoa lapsille, että ulkona voi olla ihmisiä, jotka haluavat koskea alapäähän tai tarjota omaa elintään lapselle.

Siinä menee helposti kakisteluksi kun lapsi haluaa tarkempaa selitystä.

Pitäisihän se osata selittää, mutta eipä se olekaan niin helppoa käytännössä kun takana on sukupolvia jatkunut punastelun kulttuuri.

Omasta lapsuudesta muistan, että namusedistä varoiteltiin. Lapsena siis pelkäsin vanhoja miehiä joilla on karkkia.

Todellista hyväksikäyttötilannetta tuskin olisin osannut varoa. Eiväthän ne hyväksikäyttäjät ole satuhahmon stereotyyppejä.

Sitä pitää harjoitella. On ihan totta, että pitää opetella kertomaan oikealla tavalla.

Täällä pieniä ohjeita:

Hyvä salaisuus: Esimerkiksi lapsi on tekemässä päiväkodissa lahjaa äitien-/isänpäiväksi ja päiväkodissa on juteltu, että tämä on salaisuus eikä lahjasta kannata vielä puhua äidille/isälle. Tämän salaisuuden tarkoitus on ilahduttaa lapsen vanhempaa ja siksi siitä ei puhuta. Yleensä hyvällä salaisuudella on tarkoitus tuottaa mielihyvää ja iloa, kun salaisuus tulee ilmi tai siitä kerrotaan.

Huono salaisuus: Jos joku aikuinen tai lapsi kertoo, että salaisuudesta ei saa puhua, koska siitä seuraa jotain pahaa tai ongelmia, silloin kyseessä on huono salaisuus. Tällaisessa tilanteessa lapsen on hyvä puhua vanhemmalleen asiasta.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/01/20/nain-kerrot-lapselle-pahoista-…

Täällä kuinka suhtautua lapsen kertomaan

https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/laps…

On muistettava, että erityisesti leikki-ikäisillä on hyvin usein mm. jaloissa mustelmia, joiden ilmaantu­mista he eivät leikkiessään ole huomanneet. Sen sijaan genitaali- ja anaalialueella, reiden sisäpinnalla, käsivarsissa tai selässä "luon­nol­liset" mustelmat sitä vastoin ovat harvinai­sempia.

https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/erityiskysym…

Vierailija kirjoitti:

Se on se häpeä ja vaikeus puhua kuten ensimmäinen kommentoija sanoi. Mielestäni nyt päästään siihen asiaan että Suomessa on vieläkin sitä häpeäkulttuuria vanhemmilla sukupolvilla, siis on edelleen vaikea olla avoin ja näyttää ettei kaikki ole hyvin. Toivon mukaan tulevaisuuden sukupolvilla on helpompaa ja apua uskalletaan hakea ja muut ovat vastaanottavaisia eikä ruveta panikoimaan asiasta...kuten omat vanhempani ja äitini varsinkin usein panikoi kaikesta pienestäkin ja mulle usein tuli tunne että olen itse syypää asioihin mitä tapahtui vakken edes ollut. 

Tärkeimmässä osassa onkin tämänhetkinen vanhempien sukupolvien ja tulevaisuuden sukupolvien jäävä sukupolvivalikoima, jotka saavat aikaan tämän muutoksen, eli me.