Koin että tein hyvän teon kun annoin lapseni adoptioon
Vaikka sitä ei suku hyväksynyt. Adoptioäiti on ainakin ollut kiitollinen kun ei muuten lasta saanut.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vaan mietin näitä jotka kritisoi mua että olisitteko jääneet 32v elämään loppuelämän ne yksin jos se olisi ollut lapsen toive?
Tuskin olisivat. Eli eivät.
Niin, epäilen samaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos valitsit antaa lapsesi adoptioon vaihtoehtona abortille niin UPEAA!
Adoptiojonossa on paljon ihmisiä. Kunpa muutkin tekisivät saman ratkaisun kuin sinä abortin sijaan.
Voi luoja miten mua ärsyttää tällainen asenne! Ihanko oikeasti jonkun pitäisi ottaa kaikki raskauden mukanaan tuomat riskit, kantaa lasta sisällään kuukausia, synnyttää se tähän maailmaan ja sitten vain antaa pois koska siellä on ihmisiä adoptiojonossa?! Järkyttävää, miten jotkut eivät ymmärrä, miten paljon tuo on pyydetty. Ei raskaus, lapsen synnyttäminen ja pois antaminen ole mitään pikkujuttuja! Et voi vaatia tai edes olettaa kenenkään käyvän sitä kaikkea läpi vain sinun vuoksesi.
Vierailija kirjoitti:
Mä vaan mietin näitä jotka kritisoi mua että olisitteko jääneet 32v elämään loppuelämän ne yksin jos se olisi ollut lapsen toive?
Siihenkö loppui sinun keinot ja halu välittää lapsestasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vaan mietin näitä jotka kritisoi mua että olisitteko jääneet 32v elämään loppuelämän ne yksin jos se olisi ollut lapsen toive?
Siihenkö loppui sinun keinot ja halu välittää lapsestasi?
Kyllä mä välitän hänestä mutta mielestäni minullakin on oikeus jatkaa elämää. Jäin 32v leskeksi enkä halunnut elää loppuelämää yksin. ap
Vierailija kirjoitti:
Mä vaan mietin näitä jotka kritisoi mua että olisitteko jääneet 32v elämään loppuelämän ne yksin jos se olisi ollut lapsen toive?
En ole kritisoinut, ja minusta ei ole realistista että joku jättäisi pariutumatta tuon takia. Olen kyllä kuullut, että joku on jättänyt lapset tekemättä, koska on kokenut sen vääräksi adoptioon antamisen jälkeen (tosin ehkä nämä ihmiset eivät sitten hirveästi halunneet lapsia).
Mutta on silti myös totta että uusi lapsi tuossa tilanteessa on todennäköisesti hyvin vaikea asia prosessoida sille adoptioon annetulle. Ja sitä ei kannata yrittää lakaista maton alle tai kieltää. Eikä hymistellä että adoptiovanhemmat korvaavat täydellisesti biovanhemmat ja kaikki on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vaan mietin näitä jotka kritisoi mua että olisitteko jääneet 32v elämään loppuelämän ne yksin jos se olisi ollut lapsen toive?
En ole kritisoinut, ja minusta ei ole realistista että joku jättäisi pariutumatta tuon takia. Olen kyllä kuullut, että joku on jättänyt lapset tekemättä, koska on kokenut sen vääräksi adoptioon antamisen jälkeen (tosin ehkä nämä ihmiset eivät sitten hirveästi halunneet lapsia).
Mutta on silti myös totta että uusi lapsi tuossa tilanteessa on todennäköisesti hyvin vaikea asia prosessoida sille adoptioon annetulle. Ja sitä ei kannata yrittää lakaista maton alle tai kieltää. Eikä hymistellä että adoptiovanhemmat korvaavat täydellisesti biovanhemmat ja kaikki on ok.
Tiedän minä että se on kova paikka siksi hänelle varmaan olisi hyvä purkaa katkeruuttaan esim psykologin juttusilla. Hän tosin ei ole missään yhteydessä minuun joten tämä nyt vaan oli mielipiteeni. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lapsen antaminen adoptioon on nykyään iso tabu. abortti on ihan perus juttu, mutta lapsen antaminen pois koetaan huonoksi vanhemmuudeksi. lapsen tappaminen kohtuun on vastuullista vanhemmuutta, mutta lapsen pois antaminen ei. miksi?
Lapsi kärsii adoptiosta, mutta ei abortista.
joo. jos näyttää siltä, että lapsi tulee jossain vaiheessa kärsimään, niin henki pois vain. eiköhän sovita niin että kun lapsi elää siinä turvallisessa adoptioperheessa ja alkaa kärsimään liikaa adoptiovanhempiensa rakkaudesta, niin lapsi itse abortoi itsensä. lapsellakin voi olla jotain päätösvaltaa elämäänsä
Tuskin olisivat. Eli eivät.