Keski-ikä ja luhistunut keskivartalo

Ihan sama. Siinäpä rupsahtakoon, jos semmoisen temppelin on sielulleen saanut.

Sekin on terveysriski aina kun lähtee kotoa ulos missä on vilkas liikenne ja saasteet.

Vierailija kirjoitti:

Sisäinen eheytyminen ja hyvästijättö objektina olemiselle sen aiheuttaa. Loppuu taistelu ja hirveä kurinalaisuus ja pelko, ettei oliskaan ihan täydellinen. "Mitä miehet ajattelee"-asenne korjautuu. Elämä alkaa, orjuus loppuu. Tällaisia syitä.

...mies lähtee....

Vierailija kirjoitti:

Kun ikää tulee, kaikkein tärkeintä olisi kyykätä, kyykätä ja kyykätä. Pakara- ja reisilihakset pitää saada niin vahvaksi kuin suinkin mahdollista. On tutkittu että se lisää toiminnallista ikää vanhuudessa useita vuosia. Kävelykyky, tasapaino, tuolista ylös nousu... kaikki nämä romahtavat jossain vaiheessa. Mitä myöhemmin, sen parempi minusta.

Toinen on se keskivartalon tuki. Siihen tarvitaan ennemminkin joogaa ja pilatesta, koska omin neuvoin moni aktiivikuntoilijakaan ei saa korsettia kuntoon ja selkävaivat saattavat alkaa jo nuorena. Ja kaikki selän ongelmat tunnetusti invalidisoivat lähes yhtä tehokkaasti kuin kävelykyvyn heikkeneminen.

Tosi moni suomalainen yli 50-vuotias nainen tosiaan on jaloista ohut ja keskeltä ja rinnoista iso. Lisäksi ontuvat usein (tai kävelevät oudosti keinuen jalat harallaan). Vaikka se olisi kuinka vapauttavaa jonkun mielestä, en itse ainakaan tavoittele sellaista itselleni.

Mulla on jaloissa aina ollut paljon voimaa, mutta tiedän ja tiedostan, että meillä on sukurasitteena pökkelöt jalat. Eli itse näkisin venyttelyn (varsinkin takareidet) vähintään yhtä tärkeänä kuin kyykkäyksen.

Mahtavaa keskustelua, tosi hienoa että niin moni on ymmärtänyt pointtini. Eli kansanterveydestä haluan puhua, en lisätä naisten ulkonäköpaineita.

-Ap.

Vierailija kirjoitti:

Niin, siis miksi naisen ulkonäkö ei saisi muuttua? Ketä varten sitä on pyrittävä estämään? Oletteko kriittisiä omaa äitiänne ja mummojanne kohtaan, ärsyttääkö heidän ulkonäkönsä muutokset?

Ei mua kinnosta mummon eikä äidin eikä muidenkaan naisten kropat. Mua kiinnostaa mun kroppa. Ja ehkä mä olen jotenkin viallinen ja epäfeministinen, kun en kykene vain istumaan perseelläni ja toivottamaan jokaista rupsahdusta avosylin tervetulleeksi niin kuin sinä. Mä oon sillä tavalla sairas, että tykkään kropastani hoikkana, vahvana, ryhdikkäänä ja tehokkaana. Sekä kauniina.

-Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ikää tulee, kaikkein tärkeintä olisi kyykätä, kyykätä ja kyykätä. Pakara- ja reisilihakset pitää saada niin vahvaksi kuin suinkin mahdollista. On tutkittu että se lisää toiminnallista ikää vanhuudessa useita vuosia. Kävelykyky, tasapaino, tuolista ylös nousu... kaikki nämä romahtavat jossain vaiheessa. Mitä myöhemmin, sen parempi minusta.

Toinen on se keskivartalon tuki. Siihen tarvitaan ennemminkin joogaa ja pilatesta, koska omin neuvoin moni aktiivikuntoilijakaan ei saa korsettia kuntoon ja selkävaivat saattavat alkaa jo nuorena. Ja kaikki selän ongelmat tunnetusti invalidisoivat lähes yhtä tehokkaasti kuin kävelykyvyn heikkeneminen.

Tosi moni suomalainen yli 50-vuotias nainen tosiaan on jaloista ohut ja keskeltä ja rinnoista iso. Lisäksi ontuvat usein (tai kävelevät oudosti keinuen jalat harallaan). Vaikka se olisi kuinka vapauttavaa jonkun mielestä, en itse ainakaan tavoittele sellaista itselleni.

Mulla on jaloissa aina ollut paljon voimaa, mutta tiedän ja tiedostan, että meillä on sukurasitteena pökkelöt jalat. Eli itse näkisin venyttelyn (varsinkin takareidet) vähintään yhtä tärkeänä kuin kyykkäyksen.

Mahtavaa keskustelua, tosi hienoa että niin moni on ymmärtänyt pointtini. Eli kansanterveydestä haluan puhua, en lisätä naisten ulkonäköpaineita.

-Ap.

Minulla ainakin nuorempana lihakset oli muhevia ja pulleita, nyt nelivitosena sellaisia sitkeämpiä ja kuivempia eli ei se välttämättä välity esteettisinä muotoina.

Vierailija kirjoitti:

Myös sisäinen muutos on tapahtuva, se, ettei kaikki pyöri sen ympärillä, miltä näyttää edestä, takaa ja sivulta.

Kenellä tälläinen tapahtuu? Itselläni EI IKINÄ ole ajatukset pyörineet ulkonäön ympärillä, ei etenkään nuorena. En tarkkaillut kehoani. Nyt keski-iässä ekan kerran on käynyt mielessä, että ehkä ulkonäköönkin voisi hitusen panostaa joskus, ja ettei ole kiva lihoa muodottomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, siis miksi naisen ulkonäkö ei saisi muuttua? Ketä varten sitä on pyrittävä estämään? Oletteko kriittisiä omaa äitiänne ja mummojanne kohtaan, ärsyttääkö heidän ulkonäkönsä muutokset?

Ei mua kinnosta mummon eikä äidin eikä muidenkaan naisten kropat. Mua kiinnostaa mun kroppa. Ja ehkä mä olen jotenkin viallinen ja epäfeministinen, kun en kykene vain istumaan perseelläni ja toivottamaan jokaista rupsahdusta avosylin tervetulleeksi niin kuin sinä. Mä oon sillä tavalla sairas, että tykkään kropastani hoikkana, vahvana, ryhdikkäänä ja tehokkaana. Sekä kauniina.

-Eri

Kaikkien kroppa ei ole tuonut mitään kauneustuntemusta edes nuorempana ja hoikempana, joten ei ole henkisesti mitään vaalittavaa. Toki vanhoja valokuvia katsoessaan tajuaa, että olisi pitänyt olla kiitollisempi siitä, mitä oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös sisäinen muutos on tapahtuva, se, ettei kaikki pyöri sen ympärillä, miltä näyttää edestä, takaa ja sivulta.

Kenellä tälläinen tapahtuu? Itselläni EI IKINÄ ole ajatukset pyörineet ulkonäön ympärillä, ei etenkään nuorena. En tarkkaillut kehoani. Nyt keski-iässä ekan kerran on käynyt mielessä, että ehkä ulkonäköönkin voisi hitusen panostaa joskus, ja ettei ole kiva lihoa muodottomaksi.

Mielenkiintoista. Mähän olen siis ollut täysi metsäläinen ekat 40 vuotta. En ole ollut eläessäni laihdutuskuurilla enkä edes teininä opetellut meikkaamaan. Siksi tuntuu tosi hämmentävältä täällä kohtaamani vihamielisyys ja henkisen kasvun vaatimus näissä keskivartaloasioissa.

Keski-ikä on henkisen kasvun aikaa, mutta jokainen ilmeisesti kasvaa henkisesti omaan suuntaansa. Ne, joille ulkonäkö on ollut nuorena tärkeä, kokevat vapautuvansa paineista keski-iässä, ja ne jotka eivät ole ulkonäöstä aiemmin välittäneet, taas kokevat oppivansa välittämään itsestään.

Niin tai näin, omia valintojahan nämä ovat, ja pääasia että tuntee menevänsä oikeaan suuntaan.

-Ap.

Minun naisystäväni on jo yli viiskymppinen, ja hänen vartalonsa on todella sopusuhtainen, on kapea vyötärö, litteä vatsa, hyvänmuotoinen peppu, kaunismuotoiset sääret, hoikka kaula ja terhakkaat rinnatkin läpäisevät kynätestin. Eli on myös naiselliset muodot oikeissa painoissa. Sanoisin, että hän voittaa vartaloltaan suurimman osan parikymppisistä. Monasti häntä luullaan yli 10 vuotta nuoremmaksi. Hän itse arvelee syyksi sen, että on 17-vuotiaana innostunut Kike Elomaan takia käymään kerran viikossa kuntosalilla. Hän käy kerran viikossa myös jumpassa ja tanssikurssilla. Koira vie hänet joka päivä vähintään tunnin lenkille. Lisäksi hän on aina pitänyt painonsa normaaleissa lukemissa. Tokihan hänen seurassaan liikkuminen miellyttää minua enemmän kun hän näyttää vartaloltaankin hyvältä. On tietysti monessa muussakin tilanteessa mukavaa, että hän on herkullinen pakkaus...

Minä itse olen pituuskasvun loputtua pitänyt painoni kurissa siten, että käyn joka päivä vaa´assa. Jos paino joskus on noussut kilon tai pari siitä ihannepainostani, niin sitten syön vähän vähemmän. Jos paino on tippunut ihannepainostani, niin sitten herkuttelen vähän enemmän. Kun painoaan seuraa joka päivä, niin ei ikinä käy niin kuin jotkut sanovat "yhtäkkiä oli vaan tullut 30 kiloa lisää".  Ja se vaaka pitää olla sijoitettu kotona niin, että siihen kävelee melkein vahingossakin, eikä piilotettuna jonnekin kaappiin. Kun antaa painon nousta korkeintaan sen pari kiloa, niin ei tarvitse edes kiusata itseään sen määrän laihduttamisessa. Tietysti pitää kuntoilla ja liikkuakin vähän, mutta kyllä ylipaino tulee terveelle ihmiselle  lähinnä siitä itsekurin puutteesta, eli ylensyömisestä. Joulua, Pääsiäistä ym. sellaisia juhlia ennen pudotan muutaman kilon, että voi sitten huoletta nostaa itsensä taas normaalipainoiseksi vetämällä kinkkua ja torttua naamaan vähän enemmän. Älkää tehkö yksinkertaisesta asiasta vaikeata...

Uros kirjoitti:

Minun naisystäväni on jo yli viiskymppinen, ja hänen vartalonsa on todella sopusuhtainen, on kapea vyötärö, litteä vatsa, hyvänmuotoinen peppu, kaunismuotoiset sääret, hoikka kaula ja terhakkaat rinnatkin läpäisevät kynätestin. Eli on myös naiselliset muodot oikeissa painoissa. Sanoisin, että hän voittaa vartaloltaan suurimman osan parikymppisistä. Monasti häntä luullaan yli 10 vuotta nuoremmaksi. Hän itse arvelee syyksi sen, että on 17-vuotiaana innostunut Kike Elomaan takia käymään kerran viikossa kuntosalilla. Hän käy kerran viikossa myös jumpassa ja tanssikurssilla. Koira vie hänet joka päivä vähintään tunnin lenkille. Lisäksi hän on aina pitänyt painonsa normaaleissa lukemissa. Tokihan hänen seurassaan liikkuminen miellyttää minua enemmän kun hän näyttää vartaloltaankin hyvältä. On tietysti monessa muussakin tilanteessa mukavaa, että hän on herkullinen pakkaus...

Minä itse olen pituuskasvun loputtua pitänyt painoni kurissa siten, että käyn joka päivä vaa´assa. Jos paino joskus on noussut kilon tai pari siitä ihannepainostani, niin sitten syön vähän vähemmän. Jos paino on tippunut ihannepainostani, niin sitten herkuttelen vähän enemmän. Kun painoaan seuraa joka päivä, niin ei ikinä käy niin kuin jotkut sanovat "yhtäkkiä oli vaan tullut 30 kiloa lisää".  Ja se vaaka pitää olla sijoitettu kotona niin, että siihen kävelee melkein vahingossakin, eikä piilotettuna jonnekin kaappiin. Kun antaa painon nousta korkeintaan sen pari kiloa, niin ei tarvitse edes kiusata itseään sen määrän laihduttamisessa. Tietysti pitää kuntoilla ja liikkuakin vähän, mutta kyllä ylipaino tulee terveelle ihmiselle  lähinnä siitä itsekurin puutteesta, eli ylensyömisestä. Joulua, Pääsiäistä ym. sellaisia juhlia ennen pudotan muutaman kilon, että voi sitten huoletta nostaa itsensä taas normaalipainoiseksi vetämällä kinkkua ja torttua naamaan vähän enemmän. Älkää tehkö yksinkertaisesta asiasta vaikeata...

Mä taas en ole ikinä omistanut vaakaa, joten en ole ihan varma mitä ajattelen päivittäisen puntarilla käymisen helppoudesta.

-Ap.

Uros kirjoitti:

Minun naisystäväni on jo yli viiskymppinen, ja hänen vartalonsa on todella sopusuhtainen, on kapea vyötärö, litteä vatsa, hyvänmuotoinen peppu, kaunismuotoiset sääret, hoikka kaula ja terhakkaat rinnatkin läpäisevät kynätestin. Eli on myös naiselliset muodot oikeissa painoissa. Sanoisin, että hän voittaa vartaloltaan suurimman osan parikymppisistä. Monasti häntä luullaan yli 10 vuotta nuoremmaksi. Hän itse arvelee syyksi sen, että on 17-vuotiaana innostunut Kike Elomaan takia käymään kerran viikossa kuntosalilla. Hän käy kerran viikossa myös jumpassa ja tanssikurssilla. Koira vie hänet joka päivä vähintään tunnin lenkille. Lisäksi hän on aina pitänyt painonsa normaaleissa lukemissa. Tokihan hänen seurassaan liikkuminen miellyttää minua enemmän kun hän näyttää vartaloltaankin hyvältä. On tietysti monessa muussakin tilanteessa mukavaa, että hän on herkullinen pakkaus...

Minä itse olen pituuskasvun loputtua pitänyt painoni kurissa siten, että käyn joka päivä vaa´assa. Jos paino joskus on noussut kilon tai pari siitä ihannepainostani, niin sitten syön vähän vähemmän. Jos paino on tippunut ihannepainostani, niin sitten herkuttelen vähän enemmän. Kun painoaan seuraa joka päivä, niin ei ikinä käy niin kuin jotkut sanovat "yhtäkkiä oli vaan tullut 30 kiloa lisää".  Ja se vaaka pitää olla sijoitettu kotona niin, että siihen kävelee melkein vahingossakin, eikä piilotettuna jonnekin kaappiin. Kun antaa painon nousta korkeintaan sen pari kiloa, niin ei tarvitse edes kiusata itseään sen määrän laihduttamisessa. Tietysti pitää kuntoilla ja liikkuakin vähän, mutta kyllä ylipaino tulee terveelle ihmiselle  lähinnä siitä itsekurin puutteesta, eli ylensyömisestä. Joulua, Pääsiäistä ym. sellaisia juhlia ennen pudotan muutaman kilon, että voi sitten huoletta nostaa itsensä taas normaalipainoiseksi vetämällä kinkkua ja torttua naamaan vähän enemmän. Älkää tehkö yksinkertaisesta asiasta vaikeata...

Enpä ihaile sinua enkä naistasi. Lihanne eivät kuitenkaan ole toisten syötävissä, joten nauttikaa itse vaan.

Kaikkein eniten tähänastisista vastauksista mua ehkä puhutteli se rakennussiivoojan kommentti. Olisi tavallaan ihan mahtavaa saada olla kahdeksan tuntia päivässä fyysisissä töissä, eikä vapaa-aikana tarvitsisi nähdä vaivaa lihasten eteen.

Mutta luulen, että minusta on enemmän hyötyä yhteiskunnalle koulutustani vastaavissa hommissa. Ja aika moni siivooja taitaa kulua loppuun yksipuolisesti rasittavassa työssä.

-Ap.

En osaa sanoa, vähän hämmentävä aloitus. Itse kun olen niin H-mallin vartalo kuin voi olla, vähän liiankin hoikka, vatsa ei pömpötä, mutta vyötärö kapenee vain aivan aavistuksen lantioon verrattuna. Kai tämä nyt vähän on kiinni vartalon mallistakin? Vai onko mulla nyt siis kyseessä luhistunut keskivartalo...

Mulla on työkaveri, reippaasti yli 50-vuotias nainen joka on paljon hoikempi ja timmimpi kuin minä, joka olen aika paljhon nuorempi. Mutta hän tekee töitä sen ulkonäön eteen ja nauttii siitä. Eli vahtii syömistään todella tarkasti ja liikkuu paljon. Kroppa on sellainen tosi hoikka, tosin rinnatkin ovat häipyneet mutta ei ole säkkiä keskivartalossakaan.

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa, vähän hämmentävä aloitus. Itse kun olen niin H-mallin vartalo kuin voi olla, vähän liiankin hoikka, vatsa ei pömpötä, mutta vyötärö kapenee vain aivan aavistuksen lantioon verrattuna. Kai tämä nyt vähän on kiinni vartalon mallistakin? Vai onko mulla nyt siis kyseessä luhistunut keskivartalo...

No tuntuuko susta, että olet iän myötä painunut kasaan sellaiseksi kumaraksi möykyksi? Onko sulla selkäkipuja? Näin minä ainakin sen luhistumisen ymmärrän.

Vierailija kirjoitti:

Sisäinen eheytyminen ja hyvästijättö objektina olemiselle sen aiheuttaa. Loppuu taistelu ja hirveä kurinalaisuus ja pelko, ettei oliskaan ihan täydellinen. "Mitä miehet ajattelee"-asenne korjautuu. Elämä alkaa, orjuus loppuu. Tällaisia syitä.

Mun mielestä jotenkin surullista, että aikuiset ihmiset ajattelee omasta vartalostaan niin ulkonäkökeskeisesti. Ihan niinkuin se miesten huomio olisi tässä se pointti. Keski-ikäisten pitäisi ymmärtää kiinnostua omasta terveydestään nimenomaan sen oman kunnon ja tulevien vuosien takia, että pysyisi toimintakykyisenä vielä kymmeniä vuosia. Jos tästä keskustelee, niin saa yleensä vihamielisiä kommentteja, koska aikuinen nainen saa näyttää miltä huvittaa jne.

Kannattaisiko treenata sitä keskivartaloa? Eihän se ikääntymistä lopeta, mutta voi auttaa. 

Jos lihakset ovat tarpeeksi kehittyneet, ne tuovat vartaloon muotoa, vaikka olisi vähän rasvaakin ja mitä isommat lihakset, sen paremmin ne erottuu isommankin rasvakerroksen alta. En näe miksei tämä pätisi myös keskivartaloon. 

Osa kehon lihaksista pienenee ikääntyessä ja toiset enemmänkin menettävät ryhtiä ja jännitystä. 

Aika iso osa treenaavista miehistäkään ei kyllä treenaa kunnolla vatsaa, koska vatsan treenaamisesta on paljon ristiriitaista tietoa ja myyttejä. Mutta naiset varmaan treenaa vielä vähemmän ja naisten ryhmäliikunnassa monesti opetetaan, että se ja se mitätön liike "vahvistaa" sitä ja tätä lihasta, vaikka vastus olisi hirveän heikko ja aina sama. 

Mun kroppa on pysynyt kunnossa, koska teen todella raskasta fyysistä työtä. Ei tarvitse ainakaan salilla käydä, työnteko pitää kunnon hyvänä.

Eli en ole siltä osin ainakaan vielä rupsahtanut.

Työssäni tarvitaan voimaa ja kestävyyttä. N40

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Kannattaisiko treenata sitä keskivartaloa? Eihän se ikääntymistä lopeta, mutta voi auttaa. 

Jos lihakset ovat tarpeeksi kehittyneet, ne tuovat vartaloon muotoa, vaikka olisi vähän rasvaakin ja mitä isommat lihakset, sen paremmin ne erottuu isommankin rasvakerroksen alta. En näe miksei tämä pätisi myös keskivartaloon. 

Osa kehon lihaksista pienenee ikääntyessä ja toiset enemmänkin menettävät ryhtiä ja jännitystä. 

Aika iso osa treenaavista miehistäkään ei kyllä treenaa kunnolla vatsaa, koska vatsan treenaamisesta on paljon ristiriitaista tietoa ja myyttejä. Mutta naiset varmaan treenaa vielä vähemmän ja naisten ryhmäliikunnassa monesti opetetaan, että se ja se mitätön liike "vahvistaa" sitä ja tätä lihasta, vaikka vastus olisi hirveän heikko ja aina sama. 

Naisilla keskivartaloon tuovat oman haasteensa ne raskaudet ja synnytykset. Väitetään, että esimerkiksi juoksun kanssa pitäisi odottaa jopa vuosi imetyksen loppumisesta, ettei tule tärvelleeksi keskikehoaan esimerkiksi laskeumilla. Itsekin imetän vielä nuorimmaistani.

-Ap.