Lue keskustelun säännöt.
Lapsen mummo ajaa minut hulluksi!
27.03.2019 |
Ihan alkuun sanon, että kyseessä on minun äitini, ei miehen.
Mummo ei usko mitään, mitä hänelle sanotaan. Hän ostaa lapselle kaikkea turhaa, leluja, vaatteita, tavaroita, ruokaa jne. Ei tietenkään haittaisi, jos ostaisi tarpeeseen, mutta ei. Hän ostaa lapselle 120cm tai isompia vaatteita, kun lapsi käyttää nyt 104cm vaatteita. Osti tuon kokoisia vaatteita, kun lapsi käytti vasta 86cm vaatteita. Sitten kiukuttelee ja loukkaantuu, kun ei kelpaa hänen ostamat vaatteet.
Leluja hän ostaa sellaisia, jotka eivät kiinnosta lasta, esim. nukkeja. Poikaa ei kiinnosta nuket, vaan autot ja työkoneet. Hänelle on aina ollut myös pehmoleluja ja muutama nukke, mutta ne eivät koskaan ole häntä kiinnostaneet.
Tavaroista mm. hoitoalustan osti pari viikkoa sitten, kun lapsi on jo 3v. Hoitoalustaa käytettiin viimeksi vauvana, 1v ikäisestä on vaihdettu vaipat seisten ja nyt on oppimassa pöntölle, päivisin ei ole enää vaippoja lainkaan jalassa.
Ruokaa toi myös viime viikolla. 8kk tarkoitettuja Pilttejä. Lapsi siirtyi normaaliin, muussattuun ruokaan 1v ikäisenä ja karkeaan ruokaan hyvin nopeasti sen jälkeen. Pilttejä annettiin pienenä hedelmäsoseita ja muutamia lihasoseita söi erikoistapauksissa.
Hän ei usko, vaikka miten monta kertaa olen sanonut nätisti ja myös rumasti. Jo pitkään olen sanonut, että jos ei tarvita ja myydään tai lahjoitetaan jos niitä raahaa, kun ei tarvita. Isompia vaatteita tottakai on säilytetty tulevaa varten, mutta niitäkin on jo kaappi täynnä yli tarpeen. Olen sanonut, että tottakai voi ostaa, mutta kysyisi ensin vaikka lapsen kokoa, ettei turhaan osta.
Lisäksi ilmestyy yhtäkkiä ovelle ilmoittamatta, että hän nyt hiukan tuli katsomaan mummon kullannuppua, ihan pikaisesti vaan kun kulki ohitse. Olen sanonut, että jos ei ilmoita, ei välttämättä voi tulla ja olenkin useamman kerran sanonut ettei sovi ja sulkenut oven. Sitten tietysti taas heittää ylleen marttyyrin viitan ja viestittelee jatkuvasti. Olen useamman kerran estänyt hänen numeronsa, josta olen ensin kyllä sanonut, että jos ei lopeta, estän hänen numeronsa. Silloin tietysti myös ilmestyy ovelle.
Kun lapsi oli vauva, neuvoi KAIKESSA. Neuvoi esim. että lapsen pitää saada tarpeeksi unta, jos nukkui 1h, oli kauheasti herättämässä tätä, että kyllä on jo nälkä, mummon pitää antaa syöttää nyt. Ei yhtään tykännyt kun imetin sen mitä pystyin, aina hoki että pitää kokonaan lopettaa imettämästä, ihan turhaa sellainen on, ei hänkään meitä lapsia imettänyt. Mummo niiiiin tykkäisi syöttää pullosta.
Jatkuu.
Kommentit (38)
Enpä tiedä tuollaisesta kirjeestä, auttaisiko se mitään ja sitten jos oikeasti tilanne kärjistyy ja joudun hakemaan sitä lähestymiskieltoa, onko siitä haittaa, kuten joku sanoi?
Viestit minulla on tallessa, puhelulokista voisin ottaa kuvan kyllä vielä varmuudeksi. Naapureita ei ole paljoa, kun asumme maalla. On yksi naapuri, mutta välissä on metsikköä ja matkaa joitain satoja metrejä.
En tiedä, onko äitini ollut nuorena tällainen, tai miksi isä hänestä aikanaan kiinnostui. Ehkä muuttui tällaiseksi vasta lapsen saatuaan, en tiedä.
Mummo ilmestyi ovelle klo 5.30, vaikka tietää lapsen nukkuvan yleensä 8 tai 9 asti. Pimpotti ihan hulluna ovikelloa, en ottanut sitä irti kun luulin että tajusi illalla, kun lopetti pommittamasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Tuossa toista lasta odottaessa mekin jouduttiin ottamaan etäisyyttä. Tästä on 10 vuotta aikaa ja elämä helpotti. Nyt lapset on jo sen verran isoja, että osaavat itsekin toimia mummon kanssa. Tosin näkevät melko harvoin, onneksi. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä tuollaisesta kirjeestä, auttaisiko se mitään ja sitten jos oikeasti tilanne kärjistyy ja joudun hakemaan sitä lähestymiskieltoa, onko siitä haittaa, kuten joku sanoi?
Viestit minulla on tallessa, puhelulokista voisin ottaa kuvan kyllä vielä varmuudeksi. Naapureita ei ole paljoa, kun asumme maalla. On yksi naapuri, mutta välissä on metsikköä ja matkaa joitain satoja metrejä.
En tiedä, onko äitini ollut nuorena tällainen, tai miksi isä hänestä aikanaan kiinnostui. Ehkä muuttui tällaiseksi vasta lapsen saatuaan, en tiedä.
Mummo ilmestyi ovelle klo 5.30, vaikka tietää lapsen nukkuvan yleensä 8 tai 9 asti. Pimpotti ihan hulluna ovikelloa, en ottanut sitä irti kun luulin että tajusi illalla, kun lopetti pommittamasta.
Ap
Oikeasti 5.30. Tuon on jo todella sairasta. Oikeasti et nyt pidä mitään yhteyttä. Ei kirjeitä eikä viestejä. Soitto poliisille, jos noin häiriköi. Nyt kun lämpimät säät tulee niin mummi voi jäädä pihalle kyttäämään ja oikeasti noin sairas ihminen saattaa tehdä jotain vakavampaakin.
Minustakin tämä on aika sairasta jo, olen kyllä tiennyt että äitini on hankala, mutten osannut kuvitella tällaista. En ole eilisen jälkeen pitänyt yhteyttä, tänään sanoin, että pidämme nyt etäisyyttä ja kielsin tulemasta tänne ja laitoin oven kiinni ja irrotin ovikellon. Ikkunasta katsoin, että lähti menemään, saa nähdä tuleeko takaisin.
Toivottavasti ei tosiaan jää kyttäämään kun säät lämpenevät. Tässä on monta paikkaa piilotella pihassa ja sen ympäristössä. Onneksi meillä on kuitenkin vahtikoira aina pihalla mukana, se varmasti ehkäisee pahimmat tapahtumat, jos niitä olisi tapahtuakseen. Koira suhtautuu todella suojelevasti lapseen vähänkään vieraita kohtaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppini on myös ilmestynyt sunnuntaiaamuna oven taakse kello 5.30, kiilannut kynnykseltä ohitseni ja rynnännyt raivokkaasti tutkimaan kaappejamme.
Äidilläni on muuten myös ollut tuollainen tapana, että penkoo kaikki kaapit meillä ja yleensä alkaa järjestelemään niitä ilman lupaa. Tutkii myös kaikki laskut ja paperit, jotka löytää. Hänet on joka kerta heitetty ulos tästäkin syystä ja se on rauhoittunut, mutta silti on kovasti kiinnostunut eräästä kaapistamme, joka on lukittu ja sinne aina kärttää pääsyä. Olemme laittaneet sinne todella tärkeitä papereita, joita emme todellakaan tahdo äitini näkevän.
Puhuin isän kanssa tästä tämän aamuisesta ja hän tulee tänään käymään ja mietimme, mitä asialle tehdään. Ja varmasti on vihainen äidille ja yrittää saada tämän tolkkuihinsa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten olisin ehdottanut muistisairautta, mutta jos on jo kerran ollut tuollainen sinun lapsuudessasi, tuskin on siitä kyse
En tiedä voisiko olla muistisairautta, tuskin kun on käyttäytynyt aina ailahtelevasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellenikin tuli mieleen alkava dementia (noiden väärien ostosten takia) ja lopusta ehkä joku muu mielenterveyden häiriö. Eihän tuo nyt enää tervettä ole, en ole lääkäri, mutta voisiko olla joku epävakaa persoonallisuus tai muuta?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voisiko olla muistisairautta, tuskin kun on käyttäytynyt aina ailahtelevasti.
Ap
Ei se ailahteleva luonne tai ikiaikainen mt-häiriö suojaa muistisairaudelta. Äkkipikainen, häilyväinen ja sovinistinen appeni muuttui vain täysin totaalisen sietämättömäksi ennen alzheimer-diagnoosiaan eli tavallaan se muistisairaus alleviivasi ikävää luonnetta ja mänttiä käytöstä potenssiin sata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai voi olla alkavaa muistisairautta, mutta äitini on aina käyttäytynyt näin, myös lapsen vauva-aikana. Onhan se mahdollisuus, mutta jotenkaan en osaa uskoa siihen. Lääkäriin äiti silti olisi hyvä saada tutkimuksiin, voisi sen sitten sulkea pois tai todeta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istut alas sen äitisi kanssa pöydän ääreen että nyt tämä peli loppuu tai muussa tapauksessa hankit lähestymiskiellon.
Kuulostaa siltä että äitisi on yksinäinen, kun hakee noin paljon lapsesta seuraa.
Olen istunut monesti alas ja puhunut, aina vähättelee, että höpö höpö, kyllä mummo saa sitä ja tätä. Olen myös sanonut, että harkitsen oikeasti välien katkaisua, koska tilanne on niin kuormittava. Tätä ei oikein noteeraa mitenkään.
En tiedä saisinko lähestymiskieltoa, joten en tiedä voinko sanoa noin. Jos sanoisin, senkin pyyhkäisisi maton alle.
Hän ei ole yksinäinen, isäni kanssa tekevät paljon ja isä yrittää toppuutella ja on pitänyt pari puhutteluakin, kerran kyläilyn aikana jyrähti äidilleni asiasta ja sitten äiti oli naama nurin päin kahvipöydässä loppu vierailun ajan. Hänellä on paljon ystäviä ja harrastuksia, joten en tosiaan tiedä miksi käyttäytyy näin. Muistan kyllä, että jo lapsuudessani käytti tekoitkua ja minun syyllistämistäni, tiesi aina paremmin, haukkui kaikkia tuttujaan ja heidän tekemisiään jne.
Ap
Kuulostaa samanlaiselta kuin meillä :/
Äitini kohdalla kaikessa tuossa temppuilussa on kyse vain kontrolloimisesta.
Hänellä on suunnaton tarve kontrolloida aivan kaikkea omaan ja lastensa elämään liittyvää. Aivan kuin hän pelkäisi, että tulee joku suunnaton katastrofi jos hän ei hallitse koko ajan kaikkea.
Tähän liittyy myös se, että hän pohtii koko ajan kaikenlaisia kauhuskenaarioita ja pyrkii varautumaan ennalta ihan kaikkeen. Vähän kuin joku palstamamma, joka väittää varautuneensa aina ihan kaikkeen siten, ettei syöpä eikä tulipalo eikä tsunami tai mikään pääse kaatamaan hänen elämäänsä vaan oma selusta on aina turvattu. Se on todellakin täydellisen kontrollin tavoittelemista.
Yksi hyvä esimerkki siitä kontrollin tavoittelusta on se, kun äiti oli (omasta vaatimuksestaan) meillä iltapäivällä pikkukoululaisen seurana parina päivänä viikossa. Tällöin hän soitteli minulle säännöllisesti töihin ja raportoi kodin tapahtumista.
Kerran hän soitti ja kertoi kuka pihan lapsista leikkii juuri sillä kenenkin kanssa ja kertoi oman mielipiteensä siitä kuka saisi leikkiä kenenkin kanssa. Omat lapset leikkivät sillä hetkellä sisällä koulukavereidensa kanssa ja pihalla oli vain naapuruston lapsia.
Toki hän raportoi myös omien lasteni tapahtumista hyvin tarkasti. Kertoi jopa sen jos hänen mielestään lapsen kaverilla oli ollut tympeä ilme. Niitä puheluita tuli paljon, sillä jokainen yksityiskohta piti raportoida juuri tapahtumahetkellä.
Hän seurasi myös tarkkaan naapureiden asioita ja raportoi niistä minulle. Hän tiesikin naapureistani paljon enemmän kuin minä. Kävi heidä luonaan kylässäkin.
Meillä (tai sisarusteni) luona vieraillessaan hän huomauttaa välittömästi jos näkee pölyä portaiden alla tai jos vaikka kahvikuppi ei satu miellyttämään. Saattaa jopa neuvoa, että "koskaan ei saa kattaa näitä kuppeja vieraille", jos kyseisten kuppien väri tai kuvio tai koko ei miellytä häntä. Hirveä stressihän sellaisesta tulee ja sitä pyrkii aina stailaamaan kodin sellaiseksi ettei kommentteja tulisi. Mutta aina niitä tulee.
Häneltä tuleekin paljon näitä "koskaan ei saa sitäjatätä" ja "aina täytyy tehdä näinjanäin" -ohjeita.
Nuorempana luulin että ne ovat jotain unversaaleja faktoja tai yhtä rikkumattomia kuin fysiikan lait ja typeränä noudatin sääntöjään.
Myöhemmin huomasin, että tämä kaikki kuormittaa minua ja perhettäni aivan liikaa ja rajoja piti vetää rankalla kädellä. Oltiin kaikki lopulta niin väsyneitä siihen jatkuvaan sekaantumiseen, neuvomiseen ja hämmentämiseen, että ei ollut muita vaihtoehtoja kuin vähentää yhteydenpitoa ja lakata kertomasta hänelle perheen asioita.
Nykyään elämä on helpompaa, vaikka huono omatunto vaivaakin siitä rajojen vetämisestä. Äiti on niin taitava manipuloimaan ja syyllistämään että onnistuu siinä hyvin vaikka kuinka yritän muistuttaa itseäni siitä että kyse on oman perheeni hyvinvoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen puhunut isän kanssa ja hän yrittää saada äidin lääkäriin tutkimuksiin, jos on alkamassa muistisairautta, vaikka tuskin on. Onpa sitten ainakin se pois rajattu.
Mummoa ei ole näkynyt aamun jälkeen, mutta kun olin pihalla lapsen kanssa, koira alkoi rähistä puskaa kohden ja sieltä lähti liikkeelle joku tai jokin, saattoi tietysti olla jokin eläin, mutta laittaa kyllä eilinen miettimään muitakin mahdollisuuksia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istut alas sen äitisi kanssa pöydän ääreen että nyt tämä peli loppuu tai muussa tapauksessa hankit lähestymiskiellon.
Kuulostaa siltä että äitisi on yksinäinen, kun hakee noin paljon lapsesta seuraa.
Olen istunut monesti alas ja puhunut, aina vähättelee, että höpö höpö, kyllä mummo saa sitä ja tätä. Olen myös sanonut, että harkitsen oikeasti välien katkaisua, koska tilanne on niin kuormittava. Tätä ei oikein noteeraa mitenkään.
En tiedä saisinko lähestymiskieltoa, joten en tiedä voinko sanoa noin. Jos sanoisin, senkin pyyhkäisisi maton alle.
Hän ei ole yksinäinen, isäni kanssa tekevät paljon ja isä yrittää toppuutella ja on pitänyt pari puhutteluakin, kerran kyläilyn aikana jyrähti äidilleni asiasta ja sitten äiti oli naama nurin päin kahvipöydässä loppu vierailun ajan. Hänellä on paljon ystäviä ja harrastuksia, joten en tosiaan tiedä miksi käyttäytyy näin. Muistan kyllä, että jo lapsuudessani käytti tekoitkua ja minun syyllistämistäni, tiesi aina paremmin, haukkui kaikkia tuttujaan ja heidän tekemisiään jne.
Ap
Kuulostaa samanlaiselta kuin meillä :/
Äitini kohdalla kaikessa tuossa temppuilussa on kyse vain kontrolloimisesta.
Hänellä on suunnaton tarve kontrolloida aivan kaikkea omaan ja lastensa elämään liittyvää. Aivan kuin hän pelkäisi, että tulee joku suunnaton katastrofi jos hän ei hallitse koko ajan kaikkea.
Tähän liittyy myös se, että hän pohtii koko ajan kaikenlaisia kauhuskenaarioita ja pyrkii varautumaan ennalta ihan kaikkeen. Vähän kuin joku palstamamma, joka väittää varautuneensa aina ihan kaikkeen siten, ettei syöpä eikä tulipalo eikä tsunami tai mikään pääse kaatamaan hänen elämäänsä vaan oma selusta on aina turvattu. Se on todellakin täydellisen kontrollin tavoittelemista.
Yksi hyvä esimerkki siitä kontrollin tavoittelusta on se, kun äiti oli (omasta vaatimuksestaan) meillä iltapäivällä pikkukoululaisen seurana parina päivänä viikossa. Tällöin hän soitteli minulle säännöllisesti töihin ja raportoi kodin tapahtumista.
Kerran hän soitti ja kertoi kuka pihan lapsista leikkii juuri sillä kenenkin kanssa ja kertoi oman mielipiteensä siitä kuka saisi leikkiä kenenkin kanssa. Omat lapset leikkivät sillä hetkellä sisällä koulukavereidensa kanssa ja pihalla oli vain naapuruston lapsia.
Toki hän raportoi myös omien lasteni tapahtumista hyvin tarkasti. Kertoi jopa sen jos hänen mielestään lapsen kaverilla oli ollut tympeä ilme. Niitä puheluita tuli paljon, sillä jokainen yksityiskohta piti raportoida juuri tapahtumahetkellä.
Hän seurasi myös tarkkaan naapureiden asioita ja raportoi niistä minulle. Hän tiesikin naapureistani paljon enemmän kuin minä. Kävi heidä luonaan kylässäkin.
Meillä (tai sisarusteni) luona vieraillessaan hän huomauttaa välittömästi jos näkee pölyä portaiden alla tai jos vaikka kahvikuppi ei satu miellyttämään. Saattaa jopa neuvoa, että "koskaan ei saa kattaa näitä kuppeja vieraille", jos kyseisten kuppien väri tai kuvio tai koko ei miellytä häntä. Hirveä stressihän sellaisesta tulee ja sitä pyrkii aina stailaamaan kodin sellaiseksi ettei kommentteja tulisi. Mutta aina niitä tulee.
Häneltä tuleekin paljon näitä "koskaan ei saa sitäjatätä" ja "aina täytyy tehdä näinjanäin" -ohjeita.
Nuorempana luulin että ne ovat jotain unversaaleja faktoja tai yhtä rikkumattomia kuin fysiikan lait ja typeränä noudatin sääntöjään.
Myöhemmin huomasin, että tämä kaikki kuormittaa minua ja perhettäni aivan liikaa ja rajoja piti vetää rankalla kädellä. Oltiin kaikki lopulta niin väsyneitä siihen jatkuvaan sekaantumiseen, neuvomiseen ja hämmentämiseen, että ei ollut muita vaihtoehtoja kuin vähentää yhteydenpitoa ja lakata kertomasta hänelle perheen asioita.
Nykyään elämä on helpompaa, vaikka huono omatunto vaivaakin siitä rajojen vetämisestä. Äiti on niin taitava manipuloimaan ja syyllistämään että onnistuu siinä hyvin vaikka kuinka yritän muistuttaa itseäni siitä että kyse on oman perheeni hyvinvoinnista.
Minulla on samanlainen äiti. Olen jopa muuttanut kertomatta osoitetta päästäkseni hänestä.
Taas tämä sama virsi ja valitus. Luettu ihan yksi yhteen tältä palstalta jo tuhat kertaa. Keksi uusi tarina.
Minä olen aina ihmetellyt miten miehet sietävät näitä ap:n äidin kaltaisia naisia. Moni ihan kiva tolkun nainen ei sitten kelpaa. Tiedän itsekin muutaman tällaisen hullun joilla on kivat miehet passaamassa. Eikä se ole ikäkysymys, on hulluja nuoremmissakin, ilmdnee ehkä eri tavalla.