Suru lasten kummeista (onko enää mitään tehtävissä?)

Surullista, itse saman lapsena kokeneena koko kummius ei oikein kolahtanut, takia lapsillani ei ole kummeja eikä niitä ole kastettukaan.

Mistä olet nyt eniten huolissasi? Lapsesi kristillisestä kasvatuksesta, mikä on kummien tärkein tehtävä? Vai siitä, kuka huolehtii lapsesta jos sinä ja miehesi kuolette -kummien toinen tehtävä?

Vaiko siitä, että lahja-automaatti ei tuo lahjoja?

Jos taas suret ettei lapsen elämässä ole muita aikuisia kuin vanhemmat, siihen hommaan käyvät ketkä hyvänsä läheiset ystävät ja sukulaiset. Kummi-nimikettä ei tarvita.

Minä en ole nähnyt vuosikausiin kummejani. Yksi on kyllä sukulainen, ehkä jossain hautajaisissa joskus nähdään. Toiset ovat vanhempieni entisiä työkavereita, eikä heihin pidetä enää yhteyttä, kun kukaan perheestä ei enää asu sillä suunnalla. En nyt suoraan sanoen ymmärrä, miksi tuo olisi elämän isoimpia murheita. Läheisiä ihmisiä kyllä toivottavasti tulee elämän varrella lapsillesikin, ei heidän mitään kummeja tarvitse olla.

Joskus käy noin, mutta onko sillä nyt varsinaisesti väliä, onko kyseessä viralliset kummit, jos lasten elämässä kuitenkin jotain läheisiä aikuisia on.

Kyllä kummeja voi lisätä jälkeenpäin. Se vaan täytyy perustella seurakunnalle, eivät automaattisesti ilmoituksesta lisää.

Lapseni sai "rippilahjaksi" uuden kummitädin. Syyt suurinpiirtein samat kuin teillä. Ne kelpasivat perusteluksi.

Mihin lapsi kummin tarvitsee? Välittävät aikuiset lapsen elämässä ovat tärkeitä, mutta ei siihen titteleitä tarvita. Ja koska kummius ei ole millään tasolla juridista, voit ihan vapaasti ruveta kutsumaan vaikka Vicky Rostia lapsen kummiksi, eikä Vickylle tarvitse siitä kertoa.

Etköhän tee kummiudesta vähän turhan suuren haloon. En edes muita keitä omat kummini ovat. Jos tuolla toisen lapsen kummipariskunnalla olisi vähän pelisilmää, he huomioisivat tasavertaisesti molemmat lapset, kummiudesta viis.

Vierailija kirjoitti:

Mistä olet nyt eniten huolissasi? Lapsesi kristillisestä kasvatuksesta, mikä on kummien tärkein tehtävä? Vai siitä, kuka huolehtii lapsesta jos sinä ja miehesi kuolette -kummien toinen tehtävä?

Vaiko siitä, että lahja-automaatti ei tuo lahjoja?

Jos taas suret ettei lapsen elämässä ole muita aikuisia kuin vanhemmat, siihen hommaan käyvät ketkä hyvänsä läheiset ystävät ja sukulaiset. Kummi-nimikettä ei tarvita.

Muuten samaa mieltä, mutta kummit eivät automaattisesti huolehdi lapsesta jos vanhemmat menehtyvät.

Mitä väliä?

Vierailija kirjoitti:

Mistä olet nyt eniten huolissasi? Lapsesi kristillisestä kasvatuksesta, mikä on kummien tärkein tehtävä? Vai siitä, kuka huolehtii lapsesta jos sinä ja miehesi kuolette -kummien toinen tehtävä?

Vaiko siitä, että lahja-automaatti ei tuo lahjoja?

Jos taas suret ettei lapsen elämässä ole muita aikuisia kuin vanhemmat, siihen hommaan käyvät ketkä hyvänsä läheiset ystävät ja sukulaiset. Kummi-nimikettä ei tarvita.

Itselle kummi oli aina (ja on edelleen) läheinen. Lapsena oli ihanaa, kun puhuttiin kummeista ja sain mainita omani. En muista mitään häneltä saamiani lahjoja, muistan vain sen tunteen, että hän on elämässäni.

Toivon, että siskoni ottaa lapset jos meille jotain sattuu (hän on juuri tämä yhteyttä pitävä kummi toiselle lapselle). Siitä ei ole kyse, eikä lahjoistakaan. En välitä mistään lahjoista. Se mitä lapset tarvitsee, sen voidaan ostaa itsekin.

Kai tuo se huoli on, ettei ole riittävästi niitä läheisiä ja turvallisia aikuisia. Se se on.

Vierailija kirjoitti:

Joskus käy noin, mutta onko sillä nyt varsinaisesti väliä, onko kyseessä viralliset kummit, jos lasten elämässä kuitenkin jotain läheisiä aikuisia on.

Toki näin on, kummiushan on vaan instituutio.

Lapselle sillä voi kuitenkin olla isokin merkitys, jos hänen kummit "eivät ole olemassa" ja sisaruksilla mahdollisesti aktiivisetkin kummit. 

Minä voin ruveta ihmisten kummeiksi, mutta en kuitenkaan voi olla rahallinen kummi, mutta henkinen jos tarvitaan. Harmi vain, että usein ihmiset haluavat kummeista niitä lahjanantajia lapsille. 

Kummius on aikansa elänyt systeemi. Eihän sitä mihinkään enää tarvita. Lapsesi ei pode kummin puutetta, jos et sitä hänelle toitota.

Joko olet varannut lapsille terapia ajan, että selviävät tästä kriisistä? Etteivät sitten parinkymmenen vuoden päästä  kirjoittele aihe vapaalla kuinka kärsivät koko lapsuutensa kumminen puutteesta.

Tämän takia ne kummit hommataan sukulaisista mahdollisimman läheltä (omat sisarukset jne). Niihin tulee muutenkin pidettyä yhteyttä, joten eivät "hylkää" kuin harvoissa tapauksissa. Kaverit vaihtelee, työkaverit myös, mutta sukulaisiaan ei voi vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kummeja voi lisätä jälkeenpäin. Se vaan täytyy perustella seurakunnalle, eivät automaattisesti ilmoituksesta lisää.

Lapseni sai "rippilahjaksi" uuden kummitädin. Syyt suurinpiirtein samat kuin teillä. Ne kelpasivat perusteluksi.

Tämä riippuu ilmeisesti seurakunnasta, joissain on todella tiukka linja, uuden kummin saa lisätä vain, jos joku entisistä kuolee.

Meillä yhden lapsen kummi osoittautui pedofiiliksi, ja sai pitkän tuomion. Ei olla sen jälkeen oltu yhteyksissä. Hänellä on onneksi kaksi hyvää kummia.

Yhdellä lapsistamme on kaksi kummia. Vain toinen heistä oli ristiäisissä. Kumpikin (ovat lastemme serkkuja) on tavannut kummilapsensa myöhemmin, mutta ei millään tavalla osoittanut olevansa kummi.

Kyllä nykyään missä tahansa seurakunnassa on valmiuksia lapsen kristilliseen kasvatukseen, jos vanhemmat niin haluavat.

On lasten ilrapäivätkerhot, pyhäkoulut ja nuorisolle illanviettoja ja hartaushetkiä.

Kummin tehtävä on kristillinen kasvatus ja nyt jo kirkossa mietitään, voisiko lasten kummiudesta luopua kokonaan, kun seurakunnalla on hyvät mahdollisuudet kristilliseen kasvstukseen, toisin kuin vaikka 50v sitten.

Ei kummeja tarvitse yhtään mihinkään, aivan turha uskonnollinen muinaisjäänne.

Olen pahoillani puolestasi. Itse tosin olen vähän sitä mieltä, että pienet lapset eivät varsinaisesti *tarvitse* muita aikuisia kuin vanhempansa. Mun lasten kummeilla on itsellään pieniä lapsia ja kiireinen elämä ja sama toisinpäin. Hirveästi ei ehdita kukaan varsinaisesti tehdä kummilastemme kanssa. Vanhinta olen pari kertaa vuodessa vienyt teatteriin tms., toivon voivani tehdä saman pienempien kanssa myöhemmin. Mutta nyt kun meille syntyi kolmas niin sekin on vähän jäänyt. Joskus nähdään porukalla mutta aika paljon se on tuota synttäreillä käyntiä.