Suru lasten kummeista (onko enää mitään tehtävissä?)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nykyään missä tahansa seurakunnassa on valmiuksia lapsen kristilliseen kasvatukseen, jos vanhemmat niin haluavat.

On lasten ilrapäivätkerhot, pyhäkoulut ja nuorisolle illanviettoja ja hartaushetkiä.

Kummin tehtävä on kristillinen kasvatus ja nyt jo kirkossa mietitään, voisiko lasten kummiudesta luopua kokonaan, kun seurakunnalla on hyvät mahdollisuudet kristilliseen kasvstukseen, toisin kuin vaikka 50v sitten.

Kirkko miettii kummiudesta luopumista, koska vanhemmilla on välillä vaikeaa löytää ystäväpiiristään kirkkoon kuuluvia kummiksi kelpaavia.

Vierailija kirjoitti:

Mistä olet nyt eniten huolissasi? Lapsesi kristillisestä kasvatuksesta, mikä on kummien tärkein tehtävä? Vai siitä, kuka huolehtii lapsesta jos sinä ja miehesi kuolette -kummien toinen tehtävä?

Vaiko siitä, että lahja-automaatti ei tuo lahjoja?

Jos taas suret ettei lapsen elämässä ole muita aikuisia kuin vanhemmat, siihen hommaan käyvät ketkä hyvänsä läheiset ystävät ja sukulaiset. Kummi-nimikettä ei tarvita.

veit sanat suustani! Itse kieltäydyin kun kummiksi pyydettiin, koska olisivat vaan haluneet minusta lahja-automaatin (eivät ole uskonnollisia).

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia ne kummit hommataan sukulaisista mahdollisimman läheltä (omat sisarukset jne). Niihin tulee muutenkin pidettyä yhteyttä, joten eivät "hylkää" kuin harvoissa tapauksissa. Kaverit vaihtelee, työkaverit myös, mutta sukulaisiaan ei voi vaihtaa.

Nimenomaan. Kirjoitinkin jo, että toiset kummini olivat vanhempieni työkavereita! He olivat muuttaneet 60-luvulla tehtaan perässä uudelle paikkakunnalle, etsivät siellä vähän tukea ja turvaa toisistaan, ja kun minä synnyin, oli kummivalinta selvä. Kukaan perheestäni ei ole asunut tuolla paikkakunnalla kahteenkymmeneen vuoteen. Ihan älytön ajatus, että tuollainen kummius välttämättä kestäisi. Sikäli koko kummipakon saisi minusta poistaa.

Toinen kummilapseni on ystäväni lapsi. Meillä oli aikanaan aika samanlainen elämäntilanne ja ehdimme tavata toisiamme, vaikka asuimme kymmenien kilometrien päässä toisistamme. Ystäväni varmaan pyysi minut kummiksi, kun olin hyvä ja lohdullinen juttukaveri vaikeina hetkinä. Lämmöllä ajattelen tätä ihmistä, mutta hänen elämäntilanteensa on täysin muuttunut, silloin tällöin laittaa viestin "huh, kun on kiireistä, en ole ehtinyt pitämään yhteyttä". Laitan lapselle synttärilahjan postitse joka vuosi, matkoilta joskus kortin jne. Siinä se. Ei minulla ole tähän lapseen mitään erityistä yhteyttä, hän on yksi tämän nyt jo aika etäisen ystäväni lapsista. Toinen kummilapseni on miehen siskon lapsi eli periaatteessa näemme juhlapyhinä, sukujuhlissa jne. Käytännössä hänkin on ihan vieras ihminen ja voisin kuvitella, ettei teinityttöä voisi vähempää kiinnostaa.

Eli eiköhän tätä kummiutta nyt vähän liioitella.

Kuulostaa siltä, että lapsiesi kummien elämässä on ollut paljon murhetta. Surisit sitä, jos jotain pitää surra,

No kyllä on kumma, jos olettaa että kummia näkyy muuten kuin ristiäisissä ja sukujuhlissa.

Kummius ei ole enää nykypäivää. Joutaa jäämään pois koko traditio.

Älkää valitko kummiksi koskaan muuta kuin sukulainen,ystävät kääntävät selkänsä hetkessä..heille kummius ei ole mikään elämäntehtävä,sukulaisiaan lapsi taasen ei voi valita..kulkee mukana kuin tauti halusit tai ei. Kummi tulee latinankielen sanasta sponsor. Tämän kertoi lapseni kastepappi loppukevennyksenä..ja se oikeasti on latinaksi sponsor

Vierailija kirjoitti:

Mihin lapsi kummin tarvitsee? Välittävät aikuiset lapsen elämässä ovat tärkeitä, mutta ei siihen titteleitä tarvita. Ja koska kummius ei ole millään tasolla juridista, voit ihan vapaasti ruveta kutsumaan vaikka Vicky Rostia lapsen kummiksi, eikä Vickylle tarvitse siitä kertoa.

😂😂😂😂

Vakavasti puhuen. Nykyään kumilla ei ole mitään virkaa ellei kummi satu olemaan ihminen, joka aidosti haluaa olla osa lapsen elämää. Aikaisempina aikoina käsittääkseni kummi oli tehtävän vastaanottaessaan lupautunut huolehtimaan lapsesta, jos lapsi esim. joutuisi orvoksi. Lisäksi tietenkin se kristillinen kasvatus.

Ennen lapsen rippikoulua saa kummin vaihtaa ev. lut. srk.

Koko kummi-systeemi voitaisiin lopettaa, niin vältyttäisiin tällaisilta turhilta mielensäpahoittamisilta. Monilla on tapana ladata ihan liikaa odotuksia kummeille.

Omilla lapsillani on kaikilla kaksi kummia, ja kolmesta lapsesta kahden kohdalla toinen kummi on hävinnyt elämästä. Onneksi on se yksi kummi jäljellä. Itse en ajattele kummiuden olevan rahaa tai lahja-automaatti enkä edes sitä kristillistä kasvatusta, vaan se kummi on lapsen oma juttu. Sukulaiset on jokaisella lapsella samat, mutta se Sanna on vain Venlan kummitäti, muille äidin ystävä tms.

Nyt kun omat lapseni ovat rippikouluiässä, se kummin merkitys korostuu. Ainakin täällä kummi on osa konfirmaatioseremoniaa ja osalla nuorista on huoli siitä kun ei ole kummeja enää. Vanhempainillassa seurakunnan edusta sanoi, että kummeja voi lisätä jälkikäteen jos haluaa virallistaa kummisuhteen, mutta konfirmaatioon voi ottaa mukaan jonkun muunkin läheisen aikuisen.

Joten ap, kysy ensin seurakunnasta miten siellä suhtaudutaan kummien lisäämiseen ja sen jälkeen kysy jotain oikeasti läheistä ihmistä kummiksi. Korosta ettet odota lahja-automaattia, koska se ikävä kyllä on monella se ajatus kummiudesta.