Mistä keski-ikäistyvät ihmiset saavat onnensa?

Ei mistään. Arkkuja sovittelen ja uurnalehdossa lenkkeilen.

Keski-ikäistyminen on ihan parasta.

Vierailija kirjoitti:

Sanopa se.

Terveys alkaa rapista. Sukulaisia alkaa kuolla, omatkin vanhemmat kohta saattokunnossa.

Ostin itselleni uuden moottoripyörän. Pienistä asioista ne ilot tulee tässä iässä.

Pienistä tai isoista. Minä otin rakastajan ja aviomies sai kenkää.

Keski-ikäisen sedän touhuilu on karua. Lapset kai, ei tässä muuta hyvää keksi.

Nyt on maailma valmis. Siinähän se ilo ja tyytyväisyys tulee. Ei ole enää mitään teiniangstia tai itsetunto-ongelmia vaan voi tehdä, mitä huvittaa, kun elintasokin alkaa olla mallillaan.

Onni on liukkaasti toimiva suoli ja hyvät yöunet.

On vakkari työ ja asuntolaina maksettu. Parisuhde vakaa ja onnellinen ja kaikki järjestyksessä. Vapaa-ajalla purjehtimista, puutarhanhoitoa ja koiran ulkoiluttamista. Mitä sitä muuta kaipaa?

Mulla oli rahaa ihan riittävästi jo nuorena, joten en oikein tajua miten se keski-ikäisyyteen liittyy. Jos ajatellaan ihan vaan ihmisen kokemusta omasta elämästään, keski-iässä alkaa olla vaikea perustella olemassaoloaan muuten kuin lasten kautta.

Jotenkin aika onnetonta, jos ihminen kokee, että on joutunut nöyristelemään pöljien pomojen edessä työelämässä, kärsimään köyhyyttä ja surkeutta koko elämänsä ennen keski-ikää. Olis varmaan kannattanut elää elämänsä vähän toisin, ja kuunnella itseään jo nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

"Onni tulee asenteesta" -tyypit= huomaatteko edes, että kerrotte onnenne tulevan perheestä, ystävistä, rahasta, talosta jne, eikä suinkaan asenteesta?

Jos teillä ei olisi mitään edellämainittua materiaalista hyvää tai ihmissuhteita, niin olisitteko muka silloinkin onnellisia?

Juu tietyt puitteet helpottaa onnellisuutta. Mutta marisija ei ole onnellinen missään puitteissa. Kiitollisuus tuo tutkitusti eniten onnea.

Itsekin kuvasin että asenne tuo onnen vaikka kuvasin myös materiaalisia ilon aiheita elämässäni, minkä tein koska ap niitä ilonaiheita kysyi.

Lähestyn viittäkymppiä ja elämä on tällä hetkellä ihanaa. Olen rakastunut. Odotan tulevaisuutta innoissani. Lapset ovat jo niin isoja, että saan omaa aikaa, ehdin laiskottelemaan, harrastaman, tapaamaan ystäviäni, kuntoilemaan ja tekemään kaikkea kivaa. Tällä hetkellä päällimmäisenä on mielessä täydellisen ihana mies, jonka kanssa rakastuimme toisiimme. Tuntuu siltä, että meillä on elämä vasta alkamassa ja kaikki hienot asiat vielä edessä.

Se tieto, että elämä kantaa. Kukaan ei määräile. Työ ei ole herkkua, mutta sehän nyt vain on välttämätön paha rahan saamiseksi. Ei tarvitse tehdä vaikutusta ihmisiin eikä etsiä hukassa olevaa merkitystä. Ei enää vertaa itseään muihin. Ei tarvitse löytää miestä. Elämä ei pyöri enää hankintojen ympärillä vaan turhaa voi karsia. Aikuisikään ehtineen lapsen ja kummilapsen kanssa ystävyys syvenee. Vaikean lapsuuden arvet ovat haalistuneet ja turhat nuoruuden katkeruudet pudonneet kuin taakka harteilta. Luonnon kauneus puhuttelee aina vain enemmän. Loppu lähenee horisontissa hitaasti, mutta varmasti, ja sitä suurinta ja viimeistä arvoitusta miettii rauhallisin mielin. Vielä. toinen mokoma, sitten pääsee lepäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap... Oletko ajatellut koskaan, miten yksinkertaisista asioista onnellisuus pohjimmiltaan koostuu; sopiva määrä merkityksellisiä ihmissuhteita, jonkinlainen tulotaso ja terveys.

Nuorilta voi yhtä lailla puuttua nämä asiat. Ymmärrät kun vanhenet, miten elämässä on ihan eri tavalla syvyyttä :)

Niin no juuri ihmissuhteiden laimeneminen ja katkeaminen on iso osasyy miksi nyt tuntuu tältä. Mun on vaikea ymmärtää ajatusta, että pelkkä ikääntyminen luo ymmärrystä

ap

Sinä itse olet aiheuttanut ihmissuhteiden laimenemiset ja katkeamiset. Ilmeisesti et ole muutenkaan tyytyväinen yhtään mistään, joten voi olla, että elämäsi ei tule olemaan tästä eteenpäinkään nykyistä kummallisempaa, jopa päinvastoin. On hyvinkin mahdollista, että parhaat päiväsi ovat siis historiaa.

Pyyhi kyyneileitäsi siis vain kun me muut hymyilemme ja porskutamme onnellisina ympärilläsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap... Oletko ajatellut koskaan, miten yksinkertaisista asioista onnellisuus pohjimmiltaan koostuu; sopiva määrä merkityksellisiä ihmissuhteita, jonkinlainen tulotaso ja terveys.

Nuorilta voi yhtä lailla puuttua nämä asiat. Ymmärrät kun vanhenet, miten elämässä on ihan eri tavalla syvyyttä :)

Niin no juuri ihmissuhteiden laimeneminen ja katkeaminen on iso osasyy miksi nyt tuntuu tältä. Mun on vaikea ymmärtää ajatusta, että pelkkä ikääntyminen luo ymmärrystä

ap

Sinä itse olet aiheuttanut ihmissuhteiden laimenemiset ja katkeamiset. Ilmeisesti et ole muutenkaan tyytyväinen yhtään mistään, joten voi olla, että elämäsi ei tule olemaan tästä eteenpäinkään nykyistä kummallisempaa, jopa päinvastoin. On hyvinkin mahdollista, että parhaat päiväsi ovat siis historiaa.

Pyyhi kyyneileitäsi siis vain kun me muut hymyilemme ja porskutamme onnellisina ympärilläsi!

Minä? En minä ole pakottanut ketään pariutumaan tai hankkimaan lapsia. Yritän pitää ihmissuhteita yllä, mutta se on hankalaa, kun ihmiset eivät koskaan ehdi tapaamaan. Miten te viisikymppisinä ihmissuhteitanne hehkuttavat olette saaneet pidettyä porukan mukana? Vai oletteko saaneet uusia ihmissuhteita myöhemmin?

ap

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin aika onnetonta, jos ihminen kokee, että on joutunut nöyristelemään pöljien pomojen edessä työelämässä, kärsimään köyhyyttä ja surkeutta koko elämänsä ennen keski-ikää. Olis varmaan kannattanut elää elämänsä vähän toisin, ja kuunnella itseään jo nuorempana.

No niin ehkä, mutta kaikki eivät ole nuorena vielä niin tiedostavia. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös vain?

Onhan siinäkin syytä iloon, että on saanut kasvatettua suhteellisen järkevät jälkeläiset. Heidän vuoksi ei joudu menettämään yöuniaan.

Ilmastonmuutosbuumi puolestaan on hyvä syy perustella sitä, ettei kiinnosta juosta materian perässä. Toisaalta ihmissuhteista ovat jääneet muutenkin pois ne materialistisimmat tuttavuudet, joiden kanssa oli pikku pakko olla tekemisissä kun lapset olivat pieniä ja tuli käytyä heidän kanssaan muskarissa jne. Minua ärsytti jo silloin toisten asunnon, sisustuksen ja syömisten arvostelu ja vertailu. Niiltä ei voinut välttyä kun joku mamma toi lapsensa meille leikkimään ja päättikin jäädä juomaan kahvia/teetä siinä samalla kun lapsi leikki omieni kanssa.

Enää ei tarvi varata näiden yllätyskävijöiden varalle mitään tarjottavaakaan kaappiin. Meillä tosin sen vierasvaran hankkiminen oli kallista lystiä koska lapset löysivät ne aina piilosta.

Nyt ei tarvi enää kuunnella kenekään kiukuttelua jos ei ole tarjolla juuri jonkin tietynlaista keksiä mehun kanssa kuten kotona aina tarjotaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli rahaa ihan riittävästi jo nuorena, joten en oikein tajua miten se keski-ikäisyyteen liittyy. Jos ajatellaan ihan vaan ihmisen kokemusta omasta elämästään, keski-iässä alkaa olla vaikea perustella olemassaoloaan muuten kuin lasten kautta.

No, kai ymmärrät, että kaikilla ei ollut. Minulla ainakin oli asuntolaina maksettuna vasta noin viisikymppisenä ja nuorena aina rahapulaa ja ahdistusta sen takia. 

Vierailija kirjoitti:

"Onni tulee asenteesta" -tyypit= huomaatteko edes, että kerrotte onnenne tulevan perheestä, ystävistä, rahasta, talosta jne, eikä suinkaan asenteesta?

Jos teillä ei olisi mitään edellämainittua materiaalista hyvää tai ihmissuhteita, niin olisitteko muka silloinkin onnellisia?

En voisi edes kuvitella tilannetta jossa minulla ei olisi hyviä ihmissuhteita. Minulla on ollut aina ympärilläni ihania ihmisiä ja en keksi yhtään syytä miksi niin ei olisi. Ystävinä minulla on naisia ja miehiä, nuoria ja vanhoja. Ystäväni ovat minulle tärkeitä ja tiedän olevani ystävilleni myös hyvin tärkeä. Minkälaisella ihmisellä ei ole ympärillään ystäviä ja kavereita?

Olen ollut aina myös hyvin tekeväinen ja samalla säästäinen, joten rahaa on vähitellen kertynyt säästöön. Myös mieheni on täysin samanlainen, joten saimme tällä hyvällä yhdistelmällä rakennettua kotimme ja maksettua vähäset velkamme pois muutamassa vuodessa. Joka ikinen euro on ihan itse tienattua rahaa.

Asenne on tärkeä. Minun ja meidän asenne on onkin varmaan tullut jo kirjoituksessa selväksi. Se ei ole luovuttaminen ja valittaminen, vaan myönteinen ja eteenpäin pyrkivä.

Seksistä muiden kuin puolison kanssa.

Keski-ikäinen kirjoitti:

Monella keski-ikäisellä on työura jo yli puolen välin. Tilastojen mukaan palkka on huipussaan, velat maksettu ja lapset lentämässä pesästä. On aikaa nauttia elämästä vaikkapa matkustellen. Suurimmalla osalla terveys on vielä hyvä. Haaveilla vain taivas on rajana.

Joillakin näin. Joillakin vielä opintoja edessä, työ huonopalkkaista, velkoja riittää, ei varaa matkustella...