Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen mummo ymmärtämään, että emme halua huonolaatuisia tarvikkeita?
27.03.2019 |
Lapsen mummo ostelee vauvallemme (8 kk täytti juuri) huonolaatuisia vaatteita ja tarvikkeita. Esimerkiksi marketin poistomyynnistä hengittämättömät muoviset huonolaatuiset ja huonosti muotoillut ensikengät. Keinokuituisia hiostavia vaatteita jostain halpamyynnistä. Jonkun vaunuliikkeen loppuunmyynnistä halvimman mahdollisen turvakaukalon (ennen lapsen syntymää, halusi antaa hänelle syntymälahjan yllätyksenä). Jne. Näitä ei tietenkään voi palauttaa, koska on hankittu erilaisista alennus- ja loppuunmyynneistä, joissa ei ole palautusoikeutta. Olemme sanoneet monta kertaa, että ei saa ostaa tuollaisia, vaan käytämme lapsella vain kunnollisia tarvikkeita, esimerkiksi testeissä hyvät arviot saanutta turvakaukaloa. Meillä on ihan hyvin rahaa itsellä hankkia sellaiset hyvät tarvikkeet lapselle ja laadukkaat nahkakengät jne. Mummo ei tästä välitä vaan ostelee vain, ja joka kerta käydessään tenttaa, että ollaanko käytetty niitä hänen antamia asioita. Kun näki, että meillä on autossa eri turvakaukalo kuin hänen hankkima, niin loukkaantui moneksi päiväksi (ne krokotiilinkyyneleet on todella rasittavia, kun muutenkin vauva-arki on rankkaa).
Hän ostelee itselleenkin tuollaisia huonolaatuisia halpajuttuja ja oikeasti kai kuvittelee, että ne on yhtä hyviä kuin esim. kunnolliset nahkaiset jalkaa oikealla tavalla tukevat laatukengät. Ja nyt ensimmäisen lapsenlapsensa saatuaan haluaa hukuttaa tämän tällaisiin lahjoihin. Miten saada hänet ymmärtämään, että jos haluaa jotain ostaa, niin on kysyttävä mikä on oikeanlainen ennen kuin menee kaupoille. Suora sanominen kun ei ole vielä ainakaan tehonnut eikä se, että jätämme käyttämättä ne tavarat.
Kommentit (836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ongelman, mutta vähän erilaisena. Me olemme miehen kanssa ekologisen ideologian vuoksi "tavaranvihaajia" eli ympäristösyistä ei koskaan osteta mitään ylimääräistä, ja nekin mitä ostetaan on aivan pakottavaan tarpeeseen. Meillä ei ole kotona paljoakaan tavaraa, koska ei haluta tänne mitään tavaraa. Normaalit huonekalut (ruokapöydät, sohvat, sängyt jne) on tietenkin, mutta esim. vaatteita vain muutama laadukas vaatekerta, jotka käytetään ns. loppuun ennen kuin ostetaan uutta. Emme halua vauvallekaan isoa vaatekasaa, vaan vauvakin pärjää muutamilla bodyilla, kun kasvaakin niin nopeasti, että vaatteet jää nopeasti pieneksi. Pussilakanoita riittää 2 kpl per henki, samaten pyyhkeitä, kun toinen on pesussa niin toinen on käytössä. Sekä anoppini että oma äitini kuitenkin sai jonkun ostosvimman meidän lapsen synnyttyä, ja ovat ostelleen valtavasti vauvanvaatetta, lakanaa, lelua, pyyhettä, haalaria jne. Meillä on vauvalle 5 kpl talvihaalareita, yhtään ei olla itse niistä ostettu, ja vain yksi olisi riittänyt talven yli hyvin. Eivät onneksi osta mitään ihan krääsää ja huonolaatuista, mutta tuo määrä on todella ongelma, koska me ei tehdä mitään noin isolla määrällä vaatetta ja pyyhettä. Ei millään ehditä käyttää niitä. Ja kyttäävät sitten aina, että ollaanko käytetty, soittelevatkin perään, että onko sejase haalari nyt ollut käytössä. Eniten kuitenkin ärsyttää, että ennen he kunnioittivat meidän arvomaailmaa ja ostivat vain aineettomia lahjoja jne ja pitivät ideologiaamme hyvänä, mutta nyt vauvan myötä kaikki se on heiltä unohtunut.
Pakko kysyä ohiksena, että miten te olette pärjänneet/ajatelleet pärjätä sitten kun vauvalla on ensimmäinen vatsatauti?
Meillä on nyt viikon aikana mennyt kaikki pyyhkeet ja lasten lakanat pesuun, osa jo toistakin kertaa, ja meillä pyyhkeitä ja petivaatteita on mielestäni paljon. Myös vauvan vaatteita ja omia vaatteita on saanut pestä ihan urakalla.Mitään fiksumpaa sänkyjen suojaa en ole keksinyt kuin pyyhkeet (tai muovilakana) joita joutuu kyllä pesemään heti kun likaantuvat, kertakäyttösuojia en haluaisi ostaa kun tuntuisi epäekologiselta ja tuhlaukselta.
Ekologinen ideologia... pakko nauraa.
Entä kun lapsi tulee teini-ikään ja kaapissa on vain kaksi laadukasta loppuun asti käytettyä vaatekertaa.. jep jep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus lapseen ja lapsenlapseen voi ilmetä monella tavalla. Jotkut osaavat ilmaista sen sanoilla ja teoilla, mutta joillekin ainoa tapa on konkreettinen antaminen: ruoka, tavara, matka. Yrittäkää ymmärtää ja miettikää, miten lempeästi ohjaisitte rakkaudenosoituksia. Rakkaudestahan siinä on kyse. Olemme vaan niin erilaisia ja eri tavoin toimivia. Lempeyttä ja suvaitsevaisuutta!
Tavaralla rakkautta osoittava taitaa pohjimmiltaan itsekin toivoa, että hän saisi mahdollisimman paljon tavaraa. Ei muuta kuin ottamaan jokainen ilmainen tavara olipa se autonraato tai homeinen patja roskakatoksesta ja viemään se mummolle. Kyllä mummo ilahtuu!
Vierailija kirjoitti:
Tavaralla rakkautta osoittava taitaa pohjimmiltaan itsekin toivoa, että hän saisi mahdollisimman paljon tavaraa. Ei muuta kuin ottamaan jokainen ilmainen tavara olipa se autonraato tai homeinen patja roskakatoksesta ja viemään se mummolle. Kyllä mummo ilahtuu!
Vietkö sen silloin rakkaudesta? Vai kostosta? Kyllä mummo aistii vittuilun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmyys on osin geneettisesti periytyvä ominaisuus. Sanoo Hannu Lauerma, psykiatrinen ylilääkäri. Varokaa, äidit, lapsistanne tulee samanlaisia kuin te. Tunnekylmiä.
Eiköhän se kulje miehen suvussa. Mulkkuus.
Miksi ihmeessä sinä olet valinnut vapaaehtoisesti tuollaisen suvun miehen itsellesi? Oletko tyhmä?
Syy miksi adoptoin lapseni.
Mies muuttanut jo teininä mahdollisimman kauas koko roskasakista.
Ei se auta. Ei geenejään voi muuttaa muuttamalla pois. Olet siis tyhmä. Tiedätkö adoptiolapsesi suvun mulkkuudesta?
Ei geenejä, mutta kun on ollut hyvä koulu, hyvät kaverit ja pääsee ajoissa pois, voi pelastua.
Epäsiisteyys eli sellainen ryysyrantageeni miehestä löytyy. Valitettavasti.
Adoptiolapsia on kaksi ja aikuisia jo. Ei ole mulkkugeeniä kummallakaan.
Miksi osallistut keskusteluun, joka ei koske sinua, et ole pienten lasten äiti tai mummo? Hus pois! Kohderyhmä on kärsivät äidit, joille kammomummot raahaa rojua.
Olen mummo.
Et ole biologinen mummo. Adoptiolasten oikea äiti on mummo. Sinä olet "mummo".
Adoptiolapsiinkin voi kiintyä, mutta jos ei ole synnyttänyt, ei ole käynyt läpi sitä hormonaalista myrskyä, jonka vain äiti voi kokea. Äidin suhtautuminen lapseensa ja lapsenlapseensa on toisenlainen kuin adoptiovanhemman. Joten olet väärässä ketjussa.
Myös biolapseen voi olla täysin kiintymättä, eikä yleensä edes tehdä isyystestiä, joten ei voi mitenkään olla sataprosenttisesti varma mummoudestaan.
Adoptiolapsi sen sijaan on ihan varmasti sataprosenttisesti oma. Ja äidin suhtautuminen on tismalleen sama, ellei parempikin, koska adoptioäiti on tutkitusti parempi äiti. Biolapsen voi pyöräyttää ihan kuka vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus lapseen ja lapsenlapseen voi ilmetä monella tavalla. Jotkut osaavat ilmaista sen sanoilla ja teoilla, mutta joillekin ainoa tapa on konkreettinen antaminen: ruoka, tavara, matka. Yrittäkää ymmärtää ja miettikää, miten lempeästi ohjaisitte rakkaudenosoituksia. Rakkaudestahan siinä on kyse. Olemme vaan niin erilaisia ja eri tavoin toimivia. Lempeyttä ja suvaitsevaisuutta!
Ei siinä ole kyse millään tavoin rakkaudesta, vaan vallanhimosta, hämärtyneistä rajoista, omista mielenterveyden ja tunne-elämän ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Tavaralla rakkautta osoittava taitaa pohjimmiltaan itsekin toivoa, että hän saisi mahdollisimman paljon tavaraa. Ei muuta kuin ottamaan jokainen ilmainen tavara olipa se autonraato tai homeinen patja roskakatoksesta ja viemään se mummolle. Kyllä mummo ilahtuu!
Onko sinua rakastettu, kun olet noin kyyninen? Saitko olla mummosi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko Ap ihan terve? Onko hänellä persoonallisuushäiriö, empatiakyvyttömyyttä autismin tai narsismin vuoksi? Ovatko kaikki tänne "omia rajojaan puolustavat", "empaattista kiristystä" pelkäävät ihan terveitä?
On oikeastikin kauheita asioita elämässä ja te teette tällasesta suuren jutun?
Niin, rajojen ylittäminen ja emotionaalinen kiristys on niitä kauheita asioita. Sinulla ei ilmeisesti ole sellaisesta kokemusta koska suhtaudut noin.
Tottakai maailmassa on sotia, sairauksia, väkivaltaa jne mutta eihän se poista sitä että tämän ketjunkin aihe on vakava niille jotka sellaista ovat joutuneet vastaanottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus lapseen ja lapsenlapseen voi ilmetä monella tavalla. Jotkut osaavat ilmaista sen sanoilla ja teoilla, mutta joillekin ainoa tapa on konkreettinen antaminen: ruoka, tavara, matka. Yrittäkää ymmärtää ja miettikää, miten lempeästi ohjaisitte rakkaudenosoituksia. Rakkaudestahan siinä on kyse. Olemme vaan niin erilaisia ja eri tavoin toimivia. Lempeyttä ja suvaitsevaisuutta!
Ei siinä ole kyse millään tavoin rakkaudesta, vaan vallanhimosta, hämärtyneistä rajoista, omista mielenterveyden ja tunne-elämän ongelmista.
Sitten pitää hankkia mummolle apua, viedä hoitoon ja tarjota ymmärrystä. Ei saa jättää yksin! Sehän voi olla avunhuuto. Heittelejättöä, jollette auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus lapseen ja lapsenlapseen voi ilmetä monella tavalla. Jotkut osaavat ilmaista sen sanoilla ja teoilla, mutta joillekin ainoa tapa on konkreettinen antaminen: ruoka, tavara, matka. Yrittäkää ymmärtää ja miettikää, miten lempeästi ohjaisitte rakkaudenosoituksia. Rakkaudestahan siinä on kyse. Olemme vaan niin erilaisia ja eri tavoin toimivia. Lempeyttä ja suvaitsevaisuutta!
Ei siinä ole kyse millään tavoin rakkaudesta, vaan vallanhimosta, hämärtyneistä rajoista, omista mielenterveyden ja tunne-elämän ongelmista.
Sitä suuremmalla syyllä pitää ymmärtää, jos on kyse sairaudesta! Ei kukaan tahallaan sairastu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Ap ihan terve? Onko hänellä persoonallisuushäiriö, empatiakyvyttömyyttä autismin tai narsismin vuoksi? Ovatko kaikki tänne "omia rajojaan puolustavat", "empaattista kiristystä" pelkäävät ihan terveitä?
On oikeastikin kauheita asioita elämässä ja te teette tällasesta suuren jutun?
Niin, rajojen ylittäminen ja emotionaalinen kiristys on niitä kauheita asioita. Sinulla ei ilmeisesti ole sellaisesta kokemusta koska suhtaudut noin.
Tottakai maailmassa on sotia, sairauksia, väkivaltaa jne mutta eihän se poista sitä että tämän ketjunkin aihe on vakava niille jotka sellaista ovat joutuneet vastaanottamaan.
Niin, minulta on kuollut lapsi. Tällaiset murheet tuntuvat todella turhilta. Vaikka mummo olisi peittänyt lapsen roinaan, kunhan olisi lapsi ja mummo. Nyt ei ole kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavaralla rakkautta osoittava taitaa pohjimmiltaan itsekin toivoa, että hän saisi mahdollisimman paljon tavaraa. Ei muuta kuin ottamaan jokainen ilmainen tavara olipa se autonraato tai homeinen patja roskakatoksesta ja viemään se mummolle. Kyllä mummo ilahtuu!
Vietkö sen silloin rakkaudesta? Vai kostosta? Kyllä mummo aistii vittuilun.
Rakkaudesta tietenkin. Eikö lahjan antaja yleensäkin mieti lahjan saajaa, että saaja ilahtuu lahjasta eikä antaja? Minä en halua saada roinaa, mutta todennäköisesti sen antaja pitää siitä. Miksen siis antaisi saajalle mieluista lahjaa?
Onpas ap typerä ihminen. Ilmeisesti tuo kamala " mummo" on anoppi eli miehen äiti.
Tuommoinen ajattelu ennustaa että lapsen äiti aiheuttaa paljon surua ja pahaa mieltä ympäristölleen. Sääliksi käy lasta, aviomiestä ja tietysti tuota herttaista ha lämminsydämistä mummoa, jonka mieltä jatkuvasti pahoitetaan. Huh.
Sääliksi käy lasta, joka ei saa kokea lämmintä suhdetta isovanhempaan, typerän ja lapsellisen äidin vuoksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ketään teistä hirvitä se rahamäärä, mitä joku pistää tavaraan, jonka saaja vie heti roskiin? Jos siitä pari vaatekappaletta jääkin käyttöön, niin kalliita vaatteita ne on silti. Varsinkin jos antaja on oikeasti pienituloinen, niin eikö hän keksi mitään parempaa tilalle?
Ennustan avioeroa. Äiti liian lapsellinen ja itsekäs.
Mies ahdistuu tuommoisessa materiaaliin keskittyvässä avioliitossa ennen pitkää. Löytää toisen jolla sydämen viisautta.
Vierailija kirjoitti:
Ennustan avioeroa. Äiti liian lapsellinen ja itsekäs.
Mies ahdistuu tuommoisessa materiaaliin keskittyvässä avioliitossa ennen pitkää. Löytää toisen jolla sydämen viisautta.
Entä jos mies ahdistuu siihen tavaramäärään, mikä kaapeissa ja eteisessä on? Muovikasseja täynnä vaatteita kuukaudesta toiseen haittaamassa liikkumista. Pitkäpinnainen mies, jos tuota kestää.
Vierailija kirjoitti:
MInä olen kasvanut maatalossa, jossa isovanhemmat asuivat meidän kanssamme. Ikinä en kuullut riitaa äidin ja mummoni välillä. Miten ihmeessä nykyäidit ovat tuollaisia? Minä rakastin molempia, äitiä ja mummoa. Mummon luo menin surujani kertomaan, äidille kerroin vähemmän. Mitään valtataistelua ja ylikävelyä en huomannut. Tai emotionaalista kiristämistä. Tai rajojen rikkomista. Isäni vanhempia olivat.
Taitaa olla tämä jonkun mummon märkää haavetta. Ainakin oma anoppini haaveilee juuri tuollaisesta, että lapsi kertoo mummolle huolista ohi äidin..
Kaikenlaisia fantajisoita sitä tänne tuleekin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus lapseen ja lapsenlapseen voi ilmetä monella tavalla. Jotkut osaavat ilmaista sen sanoilla ja teoilla, mutta joillekin ainoa tapa on konkreettinen antaminen: ruoka, tavara, matka. Yrittäkää ymmärtää ja miettikää, miten lempeästi ohjaisitte rakkaudenosoituksia. Rakkaudestahan siinä on kyse. Olemme vaan niin erilaisia ja eri tavoin toimivia. Lempeyttä ja suvaitsevaisuutta!
Ei siinä ole kyse millään tavoin rakkaudesta, vaan vallanhimosta, hämärtyneistä rajoista, omista mielenterveyden ja tunne-elämän ongelmista.
Sitten pitää hankkia mummolle apua, viedä hoitoon ja tarjota ymmärrystä. Ei saa jättää yksin! Sehän voi olla avunhuuto. Heittelejättöä, jollette auta.
Ei pidä. Mummo on aikuinen ihminen jolla on itsellään vastuu hyvinvoinnistaan.
Voi millainen äiti tuolla vauvalla on.
Oneeksi en itse ollut noin hölmön itsekäs. Anoppi sai antaa lapsillemme rauhassa myös sellaisia lahjoja joista itse en pitänyt. Lapset kyllä pitivät! Pidin tärkeänä että en mene lapsen ja mummon väliin määräilemään mistään, vaan heidän suhde sai muodostua rauhassa.
Nyt anoppi kuollut, ja hänen antamansa " huonot " lahjatkin arvokkaita muistoja.
Minkä sortin ylipappi täällä määräilee, kuka saa kirjoittaa ketjuun ja kuka ei? Onko tämä mummouden laadun valvoja sama tyyppi, joka nimitti aikuisten lasten äitiä epä-äidiksi?