Lue keskustelun säännöt.
Voiko kasvonsa meikkaava ihminen olla masentunut?
27.03.2019 |
Kun minä puhuin yläasteella opolle, että olen masentunut eikä huvita mikään opiskelu, hän katsoi minua ja kysyi: -"Miten niin muka? Sinullahan on meikkiä. En usko, että olet oikeasti masentunut, kun jaksat meikata".
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Masentunut on yleensä työtön. Ketä varten työtön meikkaisi?
Ootpa dorka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi jaksanut meikata, kun olin vakavasti masentunut.
Oletko meikannut ja laittanut hiuksia ennen masennusta?
Itsellä kokemusta vain lievästä/keskivaikeasta masennuksesta ja kyllä aina kun poistuin kotoa niin laittauduin edes jotenkin. Jos en jaksanut mennä suihkuun niin lippis päähän ja ponnari ja sporttivaatteet päälle. Nopea kasojen pesu ja edes sipaisu ehostusta.
Silloin masentuneena käytin jopa vuoden ajan joka kolmas päivä itsestäänruskettavaa koko kroppaan, käytin rakennekynsiä ja värjäsin kulmia ja ripsiä!
Kotiini en voinut ketään päästää kun oli niin sotkuista. En ollut niin siivousihminen tuolloin muutenkaan niin se oli se osa-alue josta oli helpompi höllätä ja ruuanlaitto. Syötiin eineksiä lasten kanssa.
Inhoan itseäni äitinä jollainen olin tuolloin. Onneksi lapset 2 kpl oli tosi pieniä ja jaksoin kuitenkin panostaa hyvään vuorovaikutukseen ja läheisyyteen vaikken niin ulkoilla ja leikkiä jaksanutkaan.
Onneksi noista ajoista on reilu kymmenen vuotta aikaa.
Voisin nyt ajatella että jos masennus iskisi jostain syystä uudestaan niin tällä kertaa pitäisin kotini siistinä ja antaisin ulkonäköni olla vähemmän huoliteltu. Meillä käy niin paljon lasten kavereita että sen takia jaksaisin ponnistella.
Tosin en usko että masennus koskaan välttämättä uusii. Elämäntilanne oli silloin niin kauhea hullun exän takia.
Itselle ulkonäöstä huolehtiminen on suhteellisen tärkeää. Syvimmässä masennuksen vaiheessa en jaksa syödä, puhua tai liikkua, saati sitten meikata. Siinä vaiheessa en edes enää juuri välitä miltä näytän, mutta jälkeenpäin on hieman hävettänyt millaisena ihmiset on mua nähnyt, esim. sairaalassa.
Kyllä masentunut voi meikata. Useinhan sitä halutaan peitellä viimeiseen asti. Itsekin meikkaan niin kauan kuin toimintakyky on mennyt. Masennuksen oireet myös vaihtelee. Toinen makaa vaan sängyssä, toinen taas saattaa olla hyvinkin ahdistunut ja levoton. Olen myös sitä mieltä että nämä masentuneet jotka eivät ole täysin lamaantuneita ovat myös kaikista vaarallisimpia itselleen. Sillon kuin ei jaksa nousta edes sängystä ylös, niin siinä on se hyvä puoli ettei jaksa päättää päiviäänkään.
Mulla just toisin päin.Ja uskon etten ole ainoa.Huonoa itsetuntoa olen peitrllyt pakkelilla 14 vuotiaasta saakka.Se on ollut tärkeämpi rutiini kuin hammaspesu.Jos olen masentunut, voi hampaat jäädä pesemättä ja vaatteet olla mitä sattuu, mutta meikki on naamassa, se on varma.Silloin harvoin kun olo on ollut tasapainoinen ja hyvä, on meikkikerros ohentunut, ja olen esim lähikaupassa voinut käydä" suihkunraikkaana".Kun hyvä olo kumpuaa sisältä, ei ole niin tärkeää muiden mielipiteet, näkyykö tummat silmänaluset tai epäpuhdas iho.Eli silloin kun näytän sairaimmalta, voinkin henkisesti parhaiten.