Kuvaile 3-6kk sitten ajokortin saaneen ajotaitoa. Poikani ajaminen on tosi epävarmaa ja nykivää..

Se miten ajaa on ihan yksilöllistä. Jotkut ajavat koko ikänsä noin kuten kuvailet, ja toiset taas lähtevät heti ajamaan kuin olisivat tehneet sitä koko ikänsä. Noin ääripään esimerkkeinä. Enemmän tässä kiinnostaa se, että miksi kyselet tuollaista täällä? Miksi se häiritsee sinua niin paljon?

Ihan villi arvaus, mutta mitäpä jos poikaasi jännittää? Jännittää autoilu sen takia, että mikä on sinun reaktiosi jos jotain käy. Ja etenkin jännittää, kun sinä istut vieressä arvostelemassa hänen ajoaan. Mitä jos antaisit lapsellesi vähän tilaa hengittää, ja olla suorittamatta koko ajan?

Osta pojalle BMW tai Audi niin osaa heti ajaa kovasti varmanpäälle. Kyllä auto kuskin tekee.

Olen nyt opettamassa kolmatta lastani ajamaan. Kaikki on erilaisia, toiset handlaa auton paremmin kuin toiset. Myös keppivaihdeautoissa on eroja, jotkut on tosi huonoja kytkimeltään jos on tottunut vaikka alhaalta ottavaan polkimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minusta kuulostaa oudolta, ettei noin pitkän ajan päivittäin ajamisen jälkeen vieläkään onnistu. Se tietysti vaikuttaa, ettei ole mitään pohjalla. 

Minulla oli teininä mopo ja oli siis joku haju jo kytkimen käytöstä. En olekaan koskaan onnistunut sammuttamaan autoa, edes ensimmäisellä ajokerralla.

Mulla on ollut ajokortti jo yli 20 vuotta ja silti välillä sammuu auto, kun ajatuksissani nostan liian nopeesti kytkimen valoista lähtiessä. Mun miehellä on sama ja se on kuitenkin hyvä kuski, joka osaa peruuttaa kärryn ja asuntovaunun kanssa jne. Mutta kaipa se on mahdollista, että on ihmisiä, joilla ei auto ikinä sammu.

Takana pari miljoonaa kilometriä ja tänä syksynä auto sammunut kahdesti. Ja toisella kertaa vielä oma autoni, oikein kauniisti kaupan pihaan. Kaupan pihaan sammui toinenkin auto, sen omistajallakin sammuu usein, uudehko Opel, joka sammuu helposti, jos kaasua liian vähän.

Heikkolahjainen. Sellainen Niilo22-tapaus, joka polkee trikoot vinkuen päin punaisia ja ajelee ihmisten päälle kadulla ja huutaa jotain "lällällää en menny valoistaaaa en menny valoistaaaa diudau!"

Ap kuvasi huonon kuskin oireet...

Täällä sama vika, mutta ajaja on 36 v nainen.

Eli ajo on epävarmaa, auto nykii koko ajan.

Tilannenopeus yleensä väärä

Väärä vaihde käytössä

Kytkimen käyttö kurjaa

Kytkimen ja kaasun yhteistyö surkeaa

Radiossa 120 db, eli ei havaitse liikennettä

Eukko vetäisi viime talvena auton katon kautta ympäri! Suoralla tiellä.

Mä ainakin jännitin monta vuotta kortin saamisen jälkeen aina kun kyydissä oli joku, jolla oli enemmän ajokokemusta. Yksin sujui ihan hyvin.

Mutta itsellä kyllä varmuus siihen ajamiseen tuli vasta 10 vuotta kortin saamisen jälkeen kun ostin oman auton ja jouduin töiden vuoksi ajamaan todella paljon ja itselleni niissä haastavissa paikoissa (hgin keskusta yms.).

Mielummin liian varovainen nyt alkuun kuin sellainen töhöttäjä. Suurin osa niistä vasta kortin saaneiden onnettomuuksista johtuu nimenomaan siitä, että yliarvioidaan omat taidot, harvemmin siitä että on liian epävarma.

No jos vanhemmat hyysää lapsiaan liikaa, niin lopputulos on tuo. Jokaisen nuoren pitäisi saada ajaa traktoria, jäärata-autoa ja vaikka metsäkonetta ennen autokouluun lähtöä. Tulisi varmoja ja ennakoivia kuskeja. Mutta kun ei. Polkupyöräily ei anna ajotaitoa, mopo antaa jo paljon.

Meidän 14-vuotias tyttö ajaa traktoria ja metsäkonetta. Ajelee myös mopolla ja on innokas ajamaan peltoautolla. Ei ole mikään arka, mutta on tarkka ja huolellinen. Saa mopo- ja traktorikortin ensi kesänä ja alkaa kulkea traktorilla ja mopolla kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Lisätietona vielä, ettei poika ole ajanut aiemmin mopolla tai mopoautolla, että moottoriajoneuvoista ei ole juuri kokemusta. Fillarointi on kyllä sujunut mallikkaasti.

ap

Onko näkökyky tarkistettu jos ei näe aitaa, tienreunaa, toista autoa...?

Alussa kytkin hankala, mutta kyllä siihen vähitellen pitäisi tottua. Onko mahdollista miettiä automaatti vaihteiseen vaihtamista, jos kytkimen kanssa ongelma saattaa vaikuttaa jo hänen (ja muiden tiellä liikkujien) liikenneturvallisuuteen, jos siihen vaihtamiseen/kytkimeen pitää liikaa keskittyä?

Menkää yhdessä harjoittelee johonkin hiljaiseen ja turvalliseen paikkaan vaihteistoa, kykintä, peruuttamista ja havainnointia. Ehkä sutokoulun opetus oli liian ylimalkaista?

Tsemppiä, antakaa tukea ja opetusta pojalle!

Vierailija kirjoitti:

Kaikista ei tule autokuskeja vaikka miten paljon olisi kilometrejä takana.

Tämä. Vaimo on ajanut jo melkein neljäkymmentä vuotta ja ajo on juuri aloituksessa kuvatun kaltaista.

En hirveästi pelkää tai jännitä asioita, mutta vaimon kyydissä istuessa on aina hirvittää. Ihmetellä pitää miten vähillä kolhuilla on kuitenkin selvinnyt. ei kylläkään aina omaa ansiotaan.

Manuaalivaihteista. Joku mainitsi että vie hahmotuskykyä. Ei vie, eikä vie mitään muutakaan. Kun oppii ajamaan vaihteiden kayttö tulee automaattisesti pääkopasta, samoin kytkimen kanssa työskentely. Ei siihen tarvitse kiinnittää mitään huomiota, käyttö tulee selkäytimestä. Mikään ei sen sijaan ole ärsyttävämpää kuin automaatti joka saa aikaan vaikutelman kuin olisi kumilanka voimansiirron ja moottorin välissä, eikä vaihteen valinnassa ole mitään logiikkaa. Uusimmat kaksoiskytkinlaatikot lienevät jo vähän fiksumpia.

Mitä ajamiseen yleensä tulee, monet naiset ajavat huonosti. Valitettavasti. Niin ei tarvitsisi olla. Monissa suorituksissa yhdistyy seuraavat tavat tai osa niistä: Tasanopeusajo, hyväksitodettua 70 kaikki nopeusrajoitukset väliltä 50-80. Perässäroikkuminen ajattelemattomuuttaan tai tietämättömyyttään (näkee todella usein). Aina puhelin käsissä! Tämä on todella yleistä. Ja se on myös erittäin vaarallista. Maantiellä tulee autoja vastaan joissa kuski katsoo syliinsä (se f:n luuri) useimmiten nainen

Itse nautin ajamisesta ja olen "syntynyt" ratin taakse, ihan kuten joku täällä mainitsikin. Ajamista opetellessa auto ei koskaan sammunut tai nykinyt, ajaminen oli minusta helppoa ja rauhallista, ajettiinpa moottoritiellä, kaupungissa tai suoraa maalaistietä. Inssi meni kerralla läpi. Ensimmäisellä ajotunnilla väännettiin opettajan kanssa kättä siitä, että en ole ikinä aiemmin ollut ratin takana.

Matematiikkaa en sitten opikaan millään, vaikka miten vääntäisi ja otin lisäkursseja, vaikka joillekin se on niin helppo aine, että heistä tulee astronomeja ja matematiikan lehtoreita.

Ap:n poika oppii hitaammin ja saattaa tarvita pidemmän ajan ajamisen oppimiseen. Se on ihan OK. Pääasia, että oppii ajamaan niin, ettei ole liikkuva kuolemanvaara tuolla liikenteessä.

Vierailija kirjoitti:

Manuaalivaihteista. Joku mainitsi että vie hahmotuskykyä. Ei vie, eikä vie mitään muutakaan. Kun oppii ajamaan vaihteiden kayttö tulee automaattisesti pääkopasta, samoin kytkimen kanssa työskentely. Ei siihen tarvitse kiinnittää mitään huomiota, käyttö tulee selkäytimestä. Mikään ei sen sijaan ole ärsyttävämpää kuin automaatti joka saa aikaan vaikutelman kuin olisi kumilanka voimansiirron ja moottorin välissä, eikä vaihteen valinnassa ole mitään logiikkaa. Uusimmat kaksoiskytkinlaatikot lienevät jo vähän fiksumpia.

Mitä ajamiseen yleensä tulee, monet naiset ajavat huonosti. Valitettavasti. Niin ei tarvitsisi olla. Monissa suorituksissa yhdistyy seuraavat tavat tai osa niistä: Tasanopeusajo, hyväksitodettua 70 kaikki nopeusrajoitukset väliltä 50-80. Perässäroikkuminen ajattelemattomuuttaan tai tietämättömyyttään (näkee todella usein). Aina puhelin käsissä! Tämä on todella yleistä. Ja se on myös erittäin vaarallista. Maantiellä tulee autoja vastaan joissa kuski katsoo syliinsä (se f:n luuri) useimmiten nainen

Minulla on päinvastainen kokemus. Kaikki tuntemani naiset,  myös minä mukaanlukien, ajavat todella hyvin ja luonnollisesti - luurissa roikkumatta. Oma 60-vuotias äitinikin ajaa erinomaisesti. Miehillä on taas edelleen rallikuskivaihde päällä, vaikka ollaan keski-ikäisiä.

Tyttärellä ollut kortti lähes 6 kk. Juuri eilen sanoin hänelle, että eikö ole jännää, kuinka nopeasti se ajaminen alkaa tulla selkäytimestä. On todella sujuva ja välillä ehkä turhankin reipas (olen juuri muistutellut, että ottaa nyt erityisen rauhallisesti, kun ei ole ennen ajanut talvikelillä). Tyttärellä ei ollut mitään ajokokemusta ennen opetuslupaa, sitten kyllä ajoimme pari kuukautta lähes joka päivä.

Mun 4v pysyy hyvin tiella sahkoautollaan. Valilla jaa kaivelee nenaa ja meinaa menna ojaan, mutta muuten luonistuu hyvinperuutus ja eteenpain ajo.

Nuorena oppii

Hankikaa automaattivaihteinen auto.

Manuaali ei ole tarkoitettu kaikille.

Sitten Anna vinkkeja. Katso horisonttiin, kayta peileja peruutuksessa yms. Naita mulle opettivat ihan muut miehet ei autokouluope.

Mulla on ollut ajokortti 20 v. enkä edelleenkään osaa ajaa sujuvasti käsivaihteilla. Jossain välissä miehellä oli käsivaihdeauto, joten ajoin sillä aina silloin tällöin enkä oppinut silti. Itselleni en ikinä osta muita kuin automaatteja. Mulla oli myös yksi 6 v. jakso, kun ajoin 70 km suuntaansa työmatkaa joka arkipäivä, eli sikäli pidän itseäni ok kuskina, mutta käsivaihteet ovat hankalat. Mutta ehkä se on vain jotenkin asenneongelma, ne ovat minusta niin typerät etten jotenkin vaivaudu oikeasti oppimaan niitä kunnolla.

Musta tulee ihan kauhea kuski kun mutsi on kyydissä. Olen jo keski-ikäinen, en ole ikinä ajanut edes peltikolaria, mutta mun mutsi istuu joka saatanan kerta ihan p*skajäykkänä mun kyydissä ja painaa kuvitteellista jarrua jalallaan, puristaa kauhukahvaa ja päästelee henkäyksiä. Niinpä musta sitten tulee sellanen ylivarovainen ja uskomattoman stressaantunut joka kerta, auto sammuu ja sitä rataa. En halua ajaa niin että mutsi on kyydissä, mutta aina ei oo vaihtoehtoja. Parasta tässä on, että mutsi on mällännyt ainakin kaksi autoa lunastukseen, niin että en tiiä kuka se huono kuski nyt oikeesti on. Toinen kultakimpale kyydissä on mun veli, joka sitten haukkuu mun ajotyylin ja neuvoo koko ajan "nyt voisit muuten vaihtaa sitä vaihdetta".

Kaikkien muiden mielestä mä ajan ihan normaalisti. Puolison mukaan mä olen jopa hyvä kuski, joka osaa ennakoida.

Nykyään ei taida enää olla sitä II -vaihetta autokoulussa, jossa oli mm. arvioiva ajo, eli autokoulun opettaja kyydissä arvioi ajosuorituksen. Itsellä tämä II -vaihe oli 1993 ja opettaja kehui rauhalliseksi kuskiksi ja jos kaikki ajaisi kuten minä niin eipä juuri kolareita tulisi :D

Ei pitäisi kiitellä eikä kehua, mutta eipä ole kolareita sattunutkaan tähän mennessä. Pahin tilanne oli kun eräissä liikennevaloissa edelläajava laski autonsa valumaan oman autoni keulaan, mutta onneksi ei tullut mitään merkittäviä vaurioita, vetokoukku kolhi hieman valtionpeltiä, mutta koska katsastajaa ei asia kiinnostanut, ei kiinnostanut minuakaan.

Vierailija kirjoitti:

Lisätietona vielä, ettei poika ole ajanut aiemmin mopolla tai mopoautolla, että moottoriajoneuvoista ei ole juuri kokemusta. Fillarointi on kyllä sujunut mallikkaasti.

ap

Tämä on jopa hyvä. Yleensä ne, jotka sudittelevat mopedeilla teininä, ovat niitä kuskeja, joilla auto ei pysy hanskassa sitten millään. Pumpataan kaasua paikallaan ja kaasupolkimen käyttö on muutenkin liian raskasta ja taidotonta.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei taida enää olla sitä II -vaihetta autokoulussa, jossa oli mm. arvioiva ajo, eli autokoulun opettaja kyydissä arvioi ajosuorituksen. Itsellä tämä II -vaihe oli 1993 ja opettaja kehui rauhalliseksi kuskiksi ja jos kaikki ajaisi kuten minä niin eipä juuri kolareita tulisi :D

Ei pitäisi kiitellä eikä kehua, mutta eipä ole kolareita sattunutkaan tähän mennessä. Pahin tilanne oli kun eräissä liikennevaloissa edelläajava laski autonsa valumaan oman autoni keulaan, mutta onneksi ei tullut mitään merkittäviä vaurioita, vetokoukku kolhi hieman valtionpeltiä, mutta koska katsastajaa ei asia kiinnostanut, ei kiinnostanut minuakaan.

Nykyäänhän niitä vaiheita on kolme, ettei liian halvaksi tulisi...