Kuvaile 3-6kk sitten ajokortin saaneen ajotaitoa. Poikani ajaminen on tosi epävarmaa ja nykivää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Minusta kaikki nuoret pitäisi opettaa ajamaan viimeistään 14 vuotiaana. Jossain mökkitiellä, soramontulla tms. Aloitin 14 v., 16 v ajelin kuin vanha tekijä.

Enpä nyt tiedä, kun siellä mökkitiellä voi oppia huonoja tapoja joista todella vaikea päästä eroon.

Olen ollut monta kertaa opetuslupa opetajana. Mieleen on jäänyt yksi jolla oli ollut peltoauto ja omasta ja äitinsä mielestä osasi jo ajaa hyvin. Jouduttiin tekemään todella paljon töitä että saatiin "rallimaneerit" pois ajamisesta. Oikeassa liikenteessä ei voi lähteä aina liikkeille renkaat sutien eikä risteyksistä voi kääntyä siten että pyöristää ajolinjan kulkemaan vastakkaisen liikenteen kaistan kautta.

Sitten oli toinen jolla oli ollut skootteri ja harrastanut ratsastusta. Skootterin vuoksi vaihteiden oppiminen oli todella vaikeaa ja hevoskokemuksen vuoksi tahkottiin pitkään sitä että auto ei välitä vaikka kääntelee päätä, hevosen vuoksi kun pitäisi pitää koko ajan katse menosuunnassa.

Helppoja opetettavia ovat ne joilla ei ole valmiiksi haitallisia ajotapoja, eikä ole mitään tekniikka kammoa.

Pääsääntöisesti pojilla on parepi kyky hahmottaa avaruutta ja liikettä, joka sitten ulosmitataan törkeästi sillä että vauhtia on liikaa ja otetaan riskejä. Jarrut ei toimi poikien autoissa yhtään paremmin kuin tyttöjen autoissa.

Tämä on aivan naurettava kommentti. Ei siellä sorateillä rallia ajettu, vaan opeteltiin ihan perus ajoa. Välillä käytiin maanteillä, kesäöisin kun ei ollut liikennettä. Pääsin ensimmäisellä ajotunnilla vilkkaaseen liikenteeseen, koska hallitsin auton. Ajoin myös mopoa ihan nuoresta ja harrastin ratsastusta, eikä näillä ole mitään tekemistä autolla ajon kanssa. Jos ei opi vaihteita, tai yrittää "ohjastaa" autoa kuin hevosta, on jotenkin vähä-älyinen.

Ratsastamiseen verrattuna autolla ajo on lasten leikkiä.

Tehkääs joku pidempi ajomatka. Kaupungissa matkat usein lyhyitä ja paljon liikennevaloja yms. Käykää vaikka naapuri kaupungissa parin tunnin päässä. Siinä saa ajotuntumaa ja tulee paremmin auto tutuksi. Minulle autoilu oli myös aluksi vaikeaa mutta kesäreissu mökille toi varmuutta ajoon.

Kannattaa olla kommentoimatta pieniin virheisiin ja kannustavasti ohjata ajon aikana. Omat vanhempani olivat tosi negatiivisia kun sain kortin ja minulle räyhättiin. Ei ihme että olin arka kuski aluksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole päristellyt lapsena peltoautoilla tai vastaavilla, joten ensikosketukseni auton rattiin oli ihan todella siellä autokoulussa. Olen älyltäni todella teoreettinen ihminen ja hidas oppimaan käytännön asioita, joten ihmettelen, että lopulta edes sain ajokortin. Koetin kortin saatuani ajella noin puolen vuoden ajan, kunnes päätin, että ei tästä mitään tule. En hahmottanut liikennettä ja jouduin koko ajan keskittymään ihan siihen auton käyttöön, polkimiin, vaihteisiin jne, joten ajamiseni oli näin jälkikäteen ajatellen hengenvaarallista.

Ehkä poikasikin tarvitsisi tehotreeniä ihan auton käytön perustaidoissa, jotta ajaminen menisi selkärankaan ja poikasi voisi sitten keskittyä muuhunkin kuin siihen, että auto pysyy käynnissä ja vaihde on oikea?

Minä olen ihan samanlainen. Ratkaisin asian ajamalla automaatilla. Pystyn keskittymään liikenteeseen, vauhdin säätelyyn ym. aivan eri tavalla  ja olen turvallinen kuljettaja, kun ei tarvitse säätää polkimien ja vaihteiden kanssa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

autoinssi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä automaattivaihteista autoa pojalle tässä vaiheessa. Eihän se sillä tavalla kytkintä ja vaihteita opi käyttämään!

Ite olin alkuun tosi epävarma kuski just sen auton käsittelyn kanssa. Ihan kelvollinen kuski tuli lopulta minustakin, ei siis kannata luovuttaa. Omalla kohdalla kytkintuntuma löyty sillä, että ajoin mahdollisimman paljo ja mahdollisimman monella eri autolla. Sen jälkeen ollu ihan sama, minkä auton ottaa alle, ei jännitä ajaa, eikä nyi. Ei se oo auton vika, jos ei osaa sillä ajaa, niinku joku tuolla edellä arveli.

Miksi ihmeessä vielä tänä päivänä pitäisi kaikkien osata manuaalivaihteisella ajaa? Johan koko polttomoottoriautot on poistumassa liikenteestä kohtapuoliin ja sähköautoissa nyt ei ainakaan mitään manuaalivaihteita ole.

Polttomoottoriautoihinkaan kukaan järkevä uuteen autoon ei enää ota manuaalia, kun automaatti on joka osa-alueella nykyään niin paljon parempi. Kaikkia automalleja ei edes saa enää manuaalina.

Eihän nykyään opetella ajamaan esimerkiksi millään 80-luvun tekniikalla olevalla autolla mistä puuttuu muutenkin kaikki elektroniset järjestelmät ja mukavuudet mitä nykyään autoissa on ja ollut jo pitkään. Esim. ABS-jarrut, elektroninen moottorinohjaus, ajonvakautukset, ohjaustehostin jne. mitä nyt muutamia mieleen tulee, minkä puuttuminen muuttaa auton käyttäytymistä aika merkittävästi.

Osuva kommentti. Vuosi vuodelta on turhempaa manuaalivaihteiston opettelu. Esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, kun tyttäreni tulee aika hankkia ajokortti, opetan hänelle varmasti ajamisen automaattivaihteisella, jos harrastuneisuutta riittää voi sitten kun liikennetilanteet sujuu automaatilla, opetella sen manuaalinkin, joka löytyy harrasteautosta. Nykysysteemi, että opetellaan väkisin manuaalivaihteistolla, on järjetön, koska pitää oppia kaksi vaikeaa asiaa, liikenne ja kytkintuntuma, samaan aikaan.

Jenkeissähän tilanne on ollut jo 1960-luvulta sellainen, että automaatilla ajetaan pääosin, manuaalivaihteistot ovat erikoistapaus. Jotkut osaa ajaa manuaalilla, jotkut ei. Auto valitaan sen mukaan. Toki tästä saadaan hauskoja kohtauksia toimintaleffoihin, kun pitäisi nopeasti johonkin ajaa ja sitten päähenkilö onkin tyyliin "I can't drive stick shift", mutta käytännön ongelma manuaalivaihteiston osaamattomuus ei ole.

P.S. Moni luulee osaavansa ajaa manuaalivaihteistolla, mutta jos pistettäisiin jonkun urheiluauton rattiin, polttaisivat kytkimen alta aikayksikön. Jos tehoja on paljon, ei kaasua voi käyttää niin ronskisti kuin normiautoissa, ennen kuin kytkin on todella ottanut kiinni. Muuten kytkin jää luistamaan, ja palaneen käry saattelee matkaan..

Jos ajaa inssin automaattivaihteisella autolla, tulee korttiin merkintä siitä. Ei saa ajaa manuaalivaihteisella.

Onhan se melkoinen handycap jos ajokortissa on rajoitettu manuaalivaihteiset pois, siksi missään autokoulussa ei ole automaativaihteista ajo-opetusautoa.

Mitä ihmettä selität, kyllä on. Itse muutama vuosi sitten ajoin kortin autokoulussa automaatilla. Tiesin että opettelu tulisi olemaan minulle haasteellista, joten päätin helpottaa projektia. Ja kuten joku aiemmin kirjoitti niin minunkin kohdallani automaatilla ajaminen on myös turvallisuustekijä. Pystyn nyt keskittymään hyvin muuhun liikenteeseen ym. kun ei tarvitse säätää kytkimen ym. kanssa. Monet asiantuntijat suosittelevat myös esim. ikääntyneille automaattia juuri turvallisuuden takia. 

En ole kyllä kokenut tätä mitenkään erityisen rajoittavana. Toki, jos joskus pitäisi pystyä hyppäämään kaverin manuualivahteisen auton rattiin niin se ei onnistuisi. Tällaista tilannetta ei kuitenkaan näinä vuosina ole tullut kertaakaan vastaan. Automaatteja on myynnissä hyvin ja tulevaisuudessa vielä paljon enemmän. Suurista valmistajista osa on jo siirtynyt valmistamaan vain automaatteja. 

Anna poikasi ajaa nyt rauhassa, älä painosta ja ahdista häntä. Poikasi on hyvä ihminen ja haluaa tehdä asiat oikein. Luota ja anna rauha hänen pärjäämiselleen. Ikävää, ettet arvosta poikaasi luottaaksesi häneen.

Eka poikaystäväni ajoi tuolla tavalla juuri kortin saatuaan. Kaveri ajaa epätasaisesti vielä nelikymppisenäkin, vaikka ajaa paljon.

Liikkeellelähdön hankaluudet voivat johtua autostakin. Uusi autoni on juuri sellainen että kytkintä ja kaasua joutuu annostelemaan tosi tarkasti. Joko se sammuu tai sitten ampuu liikkeelle kuin raketti. Kadun ostostani.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole päristellyt lapsena peltoautoilla tai vastaavilla, joten ensikosketukseni auton rattiin oli ihan todella siellä autokoulussa. Olen älyltäni todella teoreettinen ihminen ja hidas oppimaan käytännön asioita, joten ihmettelen, että lopulta edes sain ajokortin. Koetin kortin saatuani ajella noin puolen vuoden ajan, kunnes päätin, että ei tästä mitään tule. En hahmottanut liikennettä ja jouduin koko ajan keskittymään ihan siihen auton käyttöön, polkimiin, vaihteisiin jne, joten ajamiseni oli näin jälkikäteen ajatellen hengenvaarallista.

Ehkä poikasikin tarvitsisi tehotreeniä ihan auton käytön perustaidoissa, jotta ajaminen menisi selkärankaan ja poikasi voisi sitten keskittyä muuhunkin kuin siihen, että auto pysyy käynnissä ja vaihde on oikea?

Minulla oli samanlaista ongelmaa ja ratkaisu oli automaattivaihteet.

Manuaalilla koko keskittyminen meni kytkimeen ja vaihteisiin. Sinnikkäästi yritin opetella, mutta kokeiltuani automaattia päätin lopettaa sen turhan tappelun manuaalin kanssa.

Ihmettelen kyllä edelleen tätä automaattivaihteisen käyttämisen nälvimistä. Ette varmaan sitten käytä tv:ssäkään kaukosäädintä ja pyykitkin pesette käsin, kun automatisoitu on synti ja kauhistus?

Poika kuulostaa aika neidiltä. Onko ollut tyttöystäviä?

Kaikista ei tule hyviä kuskeja vaikka ajaisivat joka päivä 50 vuoden ajan.

Naapurin hikari (kympin oppilas koulussa, Mensan jäsen) on surkea autokuski. Törmäsi pysäköidyn auton perään kirkkaana kesäpäivänä ja väitti, ettei muka nähnyt, että siinä oli auto. Aivoissa on vain faktatietoa ja nippelitietoa (tietosanakirjojen sisältö) mutta terve maalaisjärki ja ongelmanratkaisukyky puuttuu täysin.

Fiksu oppilas ei siis ole automaattyisesti hyvä kuski. Tiettyä korrelaatiota löytyy ihmisen luonteenpiirteistä (oppilas, joka häiriköi koulussa, on luultavasti häirikkö myös liikenteessä) mutta raaka älykkyys ei takaa motorista kykyä, havaintokykyä tai tilannetajua.

Minulla on yli 60-vuotias naistuttu jolla ollut ajokortti nuoruudesta saakka ja edelleen kyyti on nykivää.

Minulle suorastaan tulee paha olo jos jostain syystä joudun hänen kyytiinsä. Koko ikänsä on ollut omituinen kuski, huudattaa autoa pienellä vaihteella jne. Äkkinäiset liikkeet. Olen ajatellut että sopisi ohjelmaan suomen surkein kuski ja pääsisi pitkälle.

Kaikista vaan ei ole hyviksi ajajiksi joiden kyyti on tasaista ja sujuvaa, suorastaan miellyttävän pehmeää.

Turhaan ap haukut lastasi. Se nyt ei ainakaan auta että "pitäisi" osata. Lapses kuulostaa aspergerpiirteiseltä. On muitakin mahdollisuuksia kuin itse ajaa autoa.

Muistan, kuin sain kortin, niin isäni oli ihan järkyttävä kyytiläinen! Arvostelua, huutamista ja haukkumista. Monesti myös käski pysäyttää tien sivuun, että hän ajaa nyt, kun ei tuosta tule mitään. En edes mokaillut mitään oikeasti suuria asioita ja tuli koko ajan ristiriitaisia ohjeita milloin piti painaa kaasua oikein kunnolla ja milloin piti taas jarruttaa ja sitä rataa.

Isäni ohjailee myös äitiäni ratissa edelleen, vaikka äitini on kyllä hyvä kuski ja aikas pitkä ajokokemus.

Mua pelottaa ihan hirveästi kuinka käy kun poika menee autokouluun. Ei ole koskaan saanut kokeilla mopoa tai autoa. Kunpa olisikin mahdollisuus lähteä harjoittelemaan edes jollain.

Minun äiti on ajanut koko ikänsä eikä silti ole erityisen sujuva kuski :D toiset vaan on (turhankin) varovaisia joka tekee ajosta helposti töksähtelevää. Toisaalta hänelle ei kyllä satu mitään onnettomuuksiakaan. Puoli vuotta on lyhyt aika, varsinkin jos toinen istuu siinä vieressä kyttäämässä koko ajan. Täällä on ollut hyviä vinkkejä, esim. tuo että lähtee ajelemaan pitempää matkaa ja soreteille ja sit ihan sitä peruuttamista ja pakittamista kannattaa vaan harjoitella vaikka kotipihassa. Puoli vuotta on aika lyhyt aika, toiset tarvii enemmän treeniä kuin toiset!

Nykiminen voi tulla kuskista tai autosta, ei sama asia.

Jos ajaa huonosti kun sinä istut vieressä ja ihmettelet ja neuvot, niin siinä ei ole mitään kummallista. Itse en meinannut saada korttia lainkaan, kun jännitin ärsyttävää autokoulunopettajaa, olisin yksin selvinnyt paljon paremmin. Nyt olen ajanut 25 vuotta, nykyisin 500km viikossa, enkä ainuttakaan kolaria.

Eli suosittelen pojalle yksin tehtyjä autolenkkejä; ensin vähän syrjemmässä, sitten kaupungilla tuttuja reittejä jne. Kyllä se siitä sitten kokemuksella lähtee.

Mä en ollu ajanu ikinä millään ennen autokoulua, mulla meni polkimet sekaisin yms

Äitipä päätti että ajetaan veljen luo 600km päähän ja minä ajan.

Sen reissun jälkeen muistin kaiken ja oon hyvä kuski.

Itsekin suosittelen, että hän lähtee pidempään reisuun ja hyvien kavereiden kanssa. Jos äiti tai isä istuu vieressä, niin vaikka ei sanoisi mitään, mutta on aiemmin neuvonut, arvostellut jne. niin kyllä se vaikuttaa ajamiseen.  Kaikki me tiedämme jännityksen vaikutukset mihin tahansa tekemiseen.  Jos nyt on ajanut lyhyitä, toistuvia matkoja, niin kannattaa ajaa useiden satojen kilometrien reissu, niin siitä tulee tarvittava ajokokemuksen ja itsevarmuuden lisäys, viimestään paluumatkalla.