Kuvaile 3-6kk sitten ajokortin saaneen ajotaitoa. Poikani ajaminen on tosi epävarmaa ja nykivää..

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut ajokortti 20 v. enkä edelleenkään osaa ajaa sujuvasti käsivaihteilla. Jossain välissä miehellä oli käsivaihdeauto, joten ajoin sillä aina silloin tällöin enkä oppinut silti. Itselleni en ikinä osta muita kuin automaatteja. Mulla oli myös yksi 6 v. jakso, kun ajoin 70 km suuntaansa työmatkaa joka arkipäivä, eli sikäli pidän itseäni ok kuskina, mutta käsivaihteet ovat hankalat. Mutta ehkä se on vain jotenkin asenneongelma, ne ovat minusta niin typerät etten jotenkin vaivaudu oikeasti oppimaan niitä kunnolla.

Automaatti on ihan hyvä, mutta itse inhoan sitä hankalissa kurveissa ja huonolla kelillä, pykältää minun makuuni väärin. Kyllä sen oppii, kun ajaa vain.

Mulla sammuu välillä vieläkin vieras manuaaliauto risteyksessä. Mutta en siitä välitä. Olen hyvä automaattikuski. Armahda hyvä ap lastasi ja hommaa automaatti!

Kytkimen kanssa pelaaminen traumatisoi, jos on huono koordinaatio ja voi alkaa jopa inhota ajamista.

Minä tykkään ajaa nykyisin, jos on automaatti alla. Manuaali pelottaa aina vähän, trauman vuoksi.

Hyi, en uskaltais kyytiin. Kamalaa.

Aikuisissakin on näitä kuskeja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pojat eivät opi ajamaan. Hahmotuskyky voi olla heikko, ei osaa arvioida etäisyyksiä, nopeutta, miten mahtuu peruuttamaan jne. Aspergerin oireyhtymä aiheuttaa mm.tätä, että voi olla vaikeuksia hallita autoa ja reagoida stressaavissa tilanteissa.

Aspergerpoikani ei ole saanut ajokorttia, vaikka on yrittänyt. Ehkä parempi näin. Olisi vaaraksi sekä itselleen että toisille.

Mä katson sun pojan huonon ajotaidon hyväksi asiaksi niin hän ei joudu tulevaisuudessa kuljetusalan kurimukseen vaan hankkii jonkun fiksumman ammatin jossa autoa ei tarvitse ajaa t: väsynyt bussikuski

Tohtori Zivago kirjoitti:

Ap:n poika on vain vähän pölö, ei siinä mitään sen kummempaa.

Joskus asiat pitää ottaa niinkuin ne on. Toiset koheltaa auton ratissa enemmän kuin toiset.  Ajaminen ja kokemus ei auta, jos vika synnynnäinen

Eikä kirjaviisaus tarkoita, että olisit hyvä kuski. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pojat eivät opi ajamaan. Hahmotuskyky voi olla heikko, ei osaa arvioida etäisyyksiä, nopeutta, miten mahtuu peruuttamaan jne. Aspergerin oireyhtymä aiheuttaa mm.tätä, että voi olla vaikeuksia hallita autoa ja reagoida stressaavissa tilanteissa.

Aspergerpoikani ei ole saanut ajokorttia, vaikka on yrittänyt. Ehkä parempi näin. Olisi vaaraksi sekä itselleen että toisille.

Todellakin parempi niin. Olen assi joka ei pääse edes kotonaan oviaukoista törmäilemättä karmeihin, oviin ja seiniin. Vasta lähempänä neljää kymppiä todettiin, että minulla on spatiaalisen hahmottamisen ongelmia. Siksi kupit tippuu pöydältä ja isken laseja rikki pöydänkulmiin ja kaapin reunoihin, kun en kertakaikkiaan hahmota etäisyyksiä. Siksi myös seison aina suojatien reunassa niin pitkään että auto varmasti pysähtyy tai ajaa ohi, koska en todellakaan kykene hahmottamaan sen kulkunopeutta ja etäisyyttä. Ajokorttia en ole edes yrittänyt ajaa kun tiedän olevani vaaraksi liikenteessä ihan kävellessäkin jos en ole tarkkana.

Höhöhö

Tuo on muuten totta, että sitä ajaa jotenkin ihan tosi huonosti aina kun joku on kyydissä. En tajua mistä se johtuu. Minulla on mielestäni ihan hyvä itsetunto eikä kukaan yleensä arvostele ajamistani, mutta ihan sama onko kyydissä mies vai kaveri vai omat vanhemmat, niin ajan paljon huonommin ja teen outoja virheitä kun joku istuu kyydissä. Jotenkin se haittaa keskittymistä.

Poislukien oma lapsi ja sen kaverit, joita kuskaan jatkuvasti. Niihin olen vissiin niin tottunut että onneksi ajan yhtä hyvin kuin normaalistikin. Meiltä on 10-70 km ihan tavallisiinkin jokapäiväisiin palveluihin, joten ajan paljon.

Mitä olen Rovanperän poikaa seurannut, niin kovasti hyvinhän tuo ajoi rallia jo teininä.

 Mulla on hahmotushäiriö, joten pitää olla tosi varovainen kun perutteelee ja kääntyilee. Jos ei keskity kunnolla, niin helposti se kytkin nousee liian nopeasti.  Tilannenopeus kehittyy kyllä ajanmyötä, toisaalta on tuolla kyllä välillä ihmisiä, joiden renkaat vinkuu tyhjää ja autot luisuilee sivuluisuja kääntyessään ja kun on jyrkkä käännös, niin painavat ennemmin kaasua kuin jarrua, että poikasi kuulostaa kuitenkin tuossa mielessä järkevämmältä, on vain kokematon, siinä kaikki.

Menette pojan kanssa autolla Helsingin keskustaan ja sahaatte siellä edestakaisin katuja niin kauan, että ajaminen sujuu.

Meillä ollut kolme nuorta ja kaikilla ajaminen ajokortin saamisen jälkeen ollut varmaa ja auto hallinnassa. Jokainen on itse opetettu ja kaikilla ollu mopo/skootteri aiemmin. Joskus mietityttänyt myös, että onko heillä auttanut kilpaurheilutausta taitolajeissa, joissa myös tietyt fyysiset ominaisuudet ovat kehittyneet.

Yksi nuorista ajoi ja ajaa edelleen 5v kortin saamisen jälkeen hyvin reaktiivisesti. Luottaa omiin reaktioihinsa ja hallitsee auton todella hyvin ja reagoi nopeasti. Mutta edelleen tuon aikuisen kanssa keskustelen ajoittain, ettei voi olla varma mitä yllättävää liikenteessä tapahtuu. Ajaa suht paljon ja kolareita yms ei pahemmin ole sattunut. Haluaa mieluiten itse toimia kuskina.

Toinen nuori oli alkuun varovainen ajo-opetuksen aikana. Ajoi muuten hyvin, mutta juurikin ihan alussa saattoi mennä mutkaan liian suurella tilannenopeudella. Oppi kuitenkin muutamasta kerrasta ja pääsi sinuiksi ajamisen kanssa ja oli jo varma tekijä ennen ajokortin saamista. On myös huolellinen kuski ja ajaa kyllä, mutta ei välttämättä niin rakasta ajamista.

Kolmas nuori oppi nopeasti ja ajoi hyvin. Ei mitään erityistä, hyvin kulkee muun liikenteen joukossa ja huomiokykin kohdillaan. Ajaa mielellään ja luontevasti.

Eli meidän nuorten tilanteisiin peilaten ap:n nuori tuntuu poikkeavalta ajotaidon suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Siis te jollain manuaalivaihteisella autolla pakotatte toisen ajamaan? Ihan älytöntä, kun ei sellaisia tule tulevaisuudessa kuitenkaan olemaan. Menee iso osa huomiokyvystä sen auton hallintaan ja äkkiä jää joku tärkeämpi asia huomaamatta

Ei siihen manuaalivaihteisella autolla ajamiseen pitäisi mennä mitään huomiokykyä, kyllä se ihan luontevasti on ajettavissa ilman erillistä miettimistä. Näin ainakin normaalisti. Ja Suomen autokanta on sellaista, että manuaalivaihteisia autoja tulee olemaan vielä pitkään.

Sain itse pari vuotta sitten kortin, sen uudistuksen jälkeen kun ajotuntien määrä väheni huomattavasti. Inssi meni miten sattuu, mutta pääsin läpi, kuulemma koska olen kypsä aikuinen. Kun opettaja istui vieressä neuvomassa, ajoin ihan hyvin, sitten kortin saaneena omaan autoon istuessa tunsinkin olevani ihan hukassa. Pointtini on siis, että en tainnut kuitenkaan saada tarpeeksi opetusta, enkä ollut valmis rattiin. Nyt olen ottanut lisätunteja, että uskallan taas ajaa. Pääsin liian helpolla läpi.

Vierailija kirjoitti:

Liikkeellelähdön hankaluudet voivat johtua autostakin. Uusi autoni on juuri sellainen että kytkintä ja kaasua joutuu annostelemaan tosi tarkasti. Joko se sammuu tai sitten ampuu liikkeelle kuin raketti. Kadun ostostani.

Autoissa on tosiaan eroja, mutta kyllä niitä herkempiäkin pystyy ajamaan, pitää olla vain tarkempi. Yleensä ne isommat ja tehokkaammat autot, joissa vääntöä riittää, ovat miellyttävimpiä ajaa. Dieselit varsinkin antavat paljon anteeksi. Ne todella pienet bensa-autot ovat usein ikävämpiä, kun on todella tarkkaa millä vaihteella ajaa missäkin nopeudessa ja välillä tuntuu että vaihteisto loppuu kesken. Lisäksi eri autoilla, olisiko merkinkin mukaan, eroa kytkimien herkkyydessä.

Kyllä koneisiin tottuminen jo nuorempana auttaa . Tosin ajoin mopon metsään 1. mutkassa aikoinaan. Mutta sittemmin on mennyt hyvin. Markku Alen taitaa olla ainoita todella menestyneitä rallikuskeja Suomessa helsinkiläisistä.

Maaseudulla totutaan koneisiin jo nuorena ja opitaan niitä käyttämään. MIT: huippu yliopiston professori sanoi joskus: parhaat insinöörit tulevat (useimmiten?) maatiloilla kasvaneilta.

Vierailija kirjoitti:

Homosexuell? Kurkkaa housuun. Vaihtakaa museoauto oikeaan.

Entä miksikä heitä sanotaan, jotka yrittävät munanjatkeautoillaan tehdä vaikutusta toisiin miehiin? Naisia kun ei vauhdilla tai hevosvoimilla rehentely kiinnosta.

Minä en ollut koskaan ajanut mitään moottoriajoneuvoa kun 20-vuotiaana lähdin autokouluun. Sain kortin vasta kolmannella yrityksellä, ja pelkästään autokoulussa ajamalla en olisi saanut sittenkään. Vanhempien kanssa menimme syrjäseutujen metsäteille harjoittelemaan kytkimen ja vaihteiden käyttöä sekä peruuttamista ja lopulta minusta tuli ihan hyvä kuski.