Kun syrjäytyy elämästä

Joo, joku täällä epäili, että Ammattivalittaja tulee parin päivän päästä valittamaan, että elämänmuutos ei onnistunutkaan.

Mutta saavatpa epäilijät pitkän nenän. Tällä kertaa Ammattivalittaja toteuttaa kaikki uhkauksensa!

Minä olen tilanteessa jossa syrjäydyin masennuksen ja syömishäiriön takia jo vuosia sitten. Minulla ei ole koulutusta ja vain satunnaisia, lyhyitä työkokemuksia taustalla. Nyt vointini on se, että pystyisin ehkä omien voimavarojeni mukaan tekemään jotain. Eniten haluaisin tehdä töitä sillä olen totaalisen väsynyt tähän jatkuvaan huonoon rahatilanteeseen. Ei ole kuitenkaan yhtään niin yksinkertaista päästä töihin kun ei ole koulutusta ja moni hylkää jo pelkästään sen vuoksi että olen pitkään ollut sairaana. Tilanne tuntuu tosi toivottomalta ja harmittaa, kun jotkut vielä kuvittelevat että tästä jatkuvasta kotona lojumisesta nauttii. En minä ainakaan! 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tilanteessa jossa syrjäydyin masennuksen ja syömishäiriön takia jo vuosia sitten. Minulla ei ole koulutusta ja vain satunnaisia, lyhyitä työkokemuksia taustalla. Nyt vointini on se, että pystyisin ehkä omien voimavarojeni mukaan tekemään jotain. Eniten haluaisin tehdä töitä sillä olen totaalisen väsynyt tähän jatkuvaan huonoon rahatilanteeseen. Ei ole kuitenkaan yhtään niin yksinkertaista päästä töihin kun ei ole koulutusta ja moni hylkää jo pelkästään sen vuoksi että olen pitkään ollut sairaana. Tilanne tuntuu tosi toivottomalta ja harmittaa, kun jotkut vielä kuvittelevat että tästä jatkuvasta kotona lojumisesta nauttii. En minä ainakaan! 

Mikset hae ammattikouluun?

Olin samassa tilanteessa, syrjäytynyt siis. 21-vuotiaana asuin yhä kotona, olin sinkku, ylipainoinen ja vailla toisen asteen koulutusta. Olin kyllä opiskellut useampaakin alaa amiksessa, mutta kaikki jäivät kesken kun ahdisti liikaa eikä mikään kiinnostanut (huom! yritin kyllä koko ajan ja hain siis uusiin kouluihin, töitä yms.). Kuvittelin, että lukioon joka kiinnosti enemmän ei rahkeet riittäisi. Ihan ensiksi otin itseäni niskasta kiinni ja aloin käymään lenkillä ja laihduin, sitten tapasin ruotsalaisen miehen johon rakastuin. Vuoden seurustelun jälkeen muutin Ruotsiin hänen luokseen, kävin aikuislukion ja nyt opiskelen yliopistossa ja työskentelen osa-aikaisesti. En olisi ikinä uskonut, että elämäni voisi järjestyä vaan tulevaisuus ahdisti. Toivo tuntui menetetyltä, mutta nyt olenkin yhtäkkiä täysin normaali yhteiskunnan jäsen. En halua mitenkään vähätellä kenenkään tunteita. Tiedän, että syrjäytyminen on kamalaa ja epätoivo ottaa vallan, mutta haluan kannustaa teitä muita yrittämään. Etsimään uusia asioita, jotka voisivat parantaa elämänlaatuanne. On mahdollista päästä takaisin osaksi yhteiskuntaa.

No Ammattivalittaja ei ole koskaan ollut mikään syrjäytynyt.

Se on naimisissa oleva, omakotitalossa asuva nainen, jolla on mies ja lapsi ja työpaikka perheyrityksessä.

Plus että se hankkii nyt vielä uuden ammatin ja työpaikan. Se on ihan professional woman.

Vierailija kirjoitti:

Olin samassa tilanteessa, syrjäytynyt siis. 21-vuotiaana asuin yhä kotona, olin sinkku, ylipainoinen ja vailla toisen asteen koulutusta. Olin kyllä opiskellut useampaakin alaa amiksessa, mutta kaikki jäivät kesken kun ahdisti liikaa eikä mikään kiinnostanut (huom! yritin kyllä koko ajan ja hain siis uusiin kouluihin, töitä yms.). Kuvittelin, että lukioon joka kiinnosti enemmän ei rahkeet riittäisi. Ihan ensiksi otin itseäni niskasta kiinni ja aloin käymään lenkillä ja laihduin, sitten tapasin ruotsalaisen miehen johon rakastuin. Vuoden seurustelun jälkeen muutin Ruotsiin hänen luokseen, kävin aikuislukion ja nyt opiskelen yliopistossa ja työskentelen osa-aikaisesti. En olisi ikinä uskonut, että elämäni voisi järjestyä vaan tulevaisuus ahdisti. Toivo tuntui menetetyltä, mutta nyt olenkin yhtäkkiä täysin normaali yhteiskunnan jäsen. En halua mitenkään vähätellä kenenkään tunteita. Tiedän, että syrjäytyminen on kamalaa ja epätoivo ottaa vallan, mutta haluan kannustaa teitä muita yrittämään. Etsimään uusia asioita, jotka voisivat parantaa elämänlaatuanne. On mahdollista päästä takaisin osaksi yhteiskuntaa.

Naisillehan tuo on helppoa, kun parisuhteen saa ongelmitta. Syrjäytynyttä miestä sen sijaan ei kukaan nainen huoli.

Ei ole pakko tehdä mitään; elämä kulkee kuitenkin omia ratojaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko tehdä mitään; elämä kulkee kuitenkin omia ratojaan.

Juuri näin. Elämä kulkee kulkuaan joka tapauksessa.

Elämästä syrjäytyy vasta kun kuolee. Ja siinä vaiheessa syrjäytyy sitten ihan jokainen.

No sitten vietetään aika av-palstalla.

Vierailija kirjoitti:

No Ammattivalittaja ei ole koskaan ollut mikään syrjäytynyt.

Se on naimisissa oleva, omakotitalossa asuva nainen, jolla on mies ja lapsi ja työpaikka perheyrityksessä.

Plus että se hankkii nyt vielä uuden ammatin ja työpaikan. Se on ihan professional woman.

Ainakin yritin ja kun tosiaan luettelit kaikki mitä minulla on niin eihän ne asiat niin huonosti olekkaan.

Ai onko ammattivalittaja taas tekemässä elämänmuutoksen? Minkälaisen tällä kertaa? Hoitokodinko se perustaa vai ryhtyy kioskiyrittäjäksi?

Ap on ammattivalittaja! Elämänmuutokset on taas peruttu.

Vierailija kirjoitti:

Ai onko ammattivalittaja taas tekemässä elämänmuutoksen? Minkälaisen tällä kertaa? Hoitokodinko se perustaa vai ryhtyy kioskiyrittäjäksi?

Eikun se muuttaa asumaan siihen miehensä perimään taloon ja ryhtyy perhepäivähoitajaksi.  :)

Ei ole peruttu mitään Ammattivalittajan elämänmuutosta.

Se vannoi viikonloppuna, että tällä kertaa kaikki suunnitelmat toteutuvat.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole peruttu mitään Ammattivalittajan elämänmuutosta.

Se vannoi viikonloppuna, että tällä kertaa kaikki suunnitelmat toteutuvat.

Näin varmasti on. Ammattivalittaja pitää aina kaiken minkä lupaa.