Kertokaahan itsestänne

En nyt varmasti ole mikään keskustelija foorumilla mutta silloin tällöin käyn lukemassa viestejä.

Muutin Suomesta vuonna 1995 ja asunut pysyvästi poissa siis 24 vuotta. Käyn lukemassa tätä foorumia ja suomalaisia uutisia silloin tällöin.

Olen viisikymppinen nainen, naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa ja meillä on jo isot lapset, tyttö ja poika. Tunnen tämän maan ja kulttuurin omakseni enkä käy Suomessa saa sanoa ollenkaan.  Minulla ei ole siellä ketään, vanhemmat kuolleet jo muutama vuosi sitten ja sisar asuu myös ulkomailla.

Ammatiltani olen sairaanhoitaja, ja työskentelen eräällä yksityisellä lääkäriasemalla. Harrastan ulkoilua ja patikointia. Luen paljon. Meillä on kissa ja koira joten koiran kanssa puuhailua tulee paljon. Mies hoitaa pääosin pihan ja kasvien ja kukkien hoidon sekä hedelmäpuut. On hänen osaamis alaansa.

Matkustelemme, ja mieheni kotimaassa käymme säännöllisesti. Mitä muuta osaisin kertoa? Olen varsin tyytyväinen ja onnellinenkin elämässäni. Positiiviset asiat voittaa negatiiviset, joita ei titenkään voi välttää mutta niihin suhautumisen voi itse päättää! 

Musiikki on erittäin tärkeä myös minulle! Olen viimeksi kuunnellut soittolistastani paljon Lhasa De Selaa ja Bonoboa. Myös tietyt tieteen alat, taide ja luonto kiinnostavat minua.

Luulen että minulla on aika vahva mielikuvitusmaailma ja haaveilen tai vaan mietiskelen paljon kaikkea. Olen introvertti ja viihdyn hyvin myös itsekseni.

Minulla on mielialaan liittyvä mielenterveysongelma joka on nyt tasapainossa, mutta kun näin ei ollut ollut, saatoin käyttäytyä kuin itsevarma extrovertti. Viihdyin ja viihdytin itseäni muiden seurassa, mutta nyt siihen riittää omat ajatukseni. Se on erittäin mukava tunne, olen itsenäinen! Minua on sanottu levottomaksi sieluksi, ja sellainen minä varmaan olen yhä. Mutta elämäni on nyt tasaisista ja yksinkertaista, rakastan meidän pientä perhettä. Olen ollut hieman pettynyt itseeni. Vaikka en olekaan erityisen tavoitteellinen ihminen, en ainakaan perinteisillä standardeilla, mutta minulla on omat standarini ja olen nyt juuri siellä missä minun pitääkin. Kannatti luottaa ja pitää kiinni siitä mihin uskoo ja mitä pitää tärkeänä.

Olen aina pitänyt netissä kirjoittelusta, miellyttävintä se on silloin kun saa rauhassa pallotella ajatuksia, ilman että joutuu erikseen puolustamaan oma asemaa. Luulen että minulle tekisi hyvää kirjoittaa päiväkirjaa ja tutkiskella henkistä hyvinvointiani, joten olen ajatellut että keskustelupalsta on päiväkirjani. Jäsentelen ajatuksiani ja mielipiteitäni samalla kuin kirjoitan.

Tämä on paikka jossa käyn aikani, kunnes poistun vähin äänin paikalta enkä enää palaa.

Olen nelikymppinen suuressa kaupungissa asuva lapseton nainen.

Olen akateemisesti koulutettu, mutta työskentelen nykyään matalapalkka-alalla. Olen kiinnostunut kuntoilusta (harrastan), musiikista, ajankohtaisista asioista. Tunnen hyväosaisia ihmisiä ja myös näköalattomasti ajattelevia huonompiosaisia. Siten aika erilaisetkin keskustelut viehättävät.

 Koukutuin palstaan aiemmassa parisuhteessa, luultavasti sen vuoksi, kun kiehtoi se, että palstalta voi kysyä mitä tahansa. Tosin nykyään tuota ajatusta nakertaa tietoisuus trolleista ja yleisesti suosituista puheenaiheista. Huomasin, että parisuhteessani kaipasin myös jotain, mitä palsta tarjoaa, ehkä se on väittely tai omien ajatusten peilaus.

Olen 60-luvun lapsi, 70-luvun teini. Kirjoittanut ylioppilaaksi, mutta en ole ollut päivääkään peruskoulussa. Sitä sukupolvea. Lapset aikuisia, eronnut jo neljännesvuosisata sitten. Talous kunnossa, mukava työ, josta tämän viikon vielä sairaslomalla. Aloitteleva kyborgi eli 8 kuukauden sisällä olen saanut kumpaankin polveeni tekonivelet. 

Rakastan ruuanlaittoa, käsitöitä ja keräilyä. Odottelen innolla päivää, kun pystyn taas käymään kirpputoreilla. Vapaa-ajallani olen laiska, saamaton ja mukavuudenhaluinen. Teen mitä mieleen juolahtaa ja jätän tekemättä asiat, joita ei ole ihan pakko tehdä. Tykkään myös sisustamisesta, mutta tällä hetkellä remontointi on pahasti kesken polvileikkausten vuoksi. Mulla on omituinen sisustusmaku (esim remontissa olevasta työhuoneestani on tulossa steampunk-henkinen) ja jokainen huone kodissani on aivan eri teemaa ts jokaisen kiinteistövälittäjän pahin painajainen. En kuitenkaan ole aikeissa muuttaa tästä enää minnekään, joten jää sitten perikunnan painajaiseksi saada asunto myytyä. Tai remontoida se neutraaliksi. 

Mulla on sopivasti ihmissuhteita. Perhettä ja ystäviä. Viihdyn myös hyvin yksinkin. Olen jo vuosia tehnyt etätöitä. Aiemmalta ammatiltani olen sairaanhoitaja, nykyisin it-alalla. Mitäs muuta? Mulla on yksi rescue-koira ja kaksi kodinvaihtajakissaa. 

Nelikymppinen nainen. Amispohjalta työelämään päätynyt oman alansa sekatyöläinen. Parisuhteessa. Av:n veteraaneja, ensikäynnit täällä jo vuonna 2002, kun odotin toista lastani. Harrastuksena puutarhanhoito, sivistävä lukeminen, ongelmien ratkaisu, kaikenlainen itsensä kehittäminen, mutta ei liikunta hyötyliikuntaa lukuunottamatta. Kärsin tinnituksesta.

Olen 20 vuotias ja opiskelen rakennusalan suunnittelijaksi. Olen asunut pari vuotta 4 vuotta vanhemman avomieheni kanssa. Olen introvertti ja viihdyn parhaiten mieheni kanssa. Olen luontoihminen, keräilen 70 luvun astioita, luen paljon, kuuntelen lähinnä 70 ja 80 luvun rockia, kiertelen kirppareilla. En ole kovin kirjaviisas, mutta ehkä henkisesti sitäkin viisaampi. Puhun puhelimessa monta kertaa viikossa pitkiä puheluita äitini kanssa, joka on mieheni lisäksi paras ystäväni. Olen hyvin rauhallinen ja minua ei asiat pahemmin puristele. 

Luen täältä lähinnä ihmisten draamasta ja tv ohjelmien keskusteluja, koska omassa elämässäni ei tapahdu juurikaan mitään draamaa, vaikka suvussani tällä hetkellä kuohuu joka suuntaan. Koen olleeni koko elämäni seinäruusu rauhallisuuden ja kiltteyden takia, vaikka ulkonäöllisesti olen ehkä räväköin. Perheessäni on todella vahvoja persoonia, joten jään usein heidän varjoon, mutta toisaalta tasapainoitan perhettäni ja olen ns "sovittelija". Olen myös perheeni nuorin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 20 vuotias ja opiskelen rakennusalan suunnittelijaksi. Olen asunut pari vuotta 4 vuotta vanhemman avomieheni kanssa. Olen introvertti ja viihdyn parhaiten mieheni kanssa. Olen luontoihminen, keräilen 70 luvun astioita, luen paljon, kuuntelen lähinnä 70 ja 80 luvun rockia, kiertelen kirppareilla. En ole kovin kirjaviisas, mutta ehkä henkisesti sitäkin viisaampi. Puhun puhelimessa monta kertaa viikossa pitkiä puheluita äitini kanssa, joka on mieheni lisäksi paras ystäväni. Olen hyvin rauhallinen ja minua ei asiat pahemmin puristele. 

Luen täältä lähinnä ihmisten draamasta ja tv ohjelmien keskusteluja, koska omassa elämässäni ei tapahdu juurikaan mitään draamaa, vaikka suvussani tällä hetkellä kuohuu joka suuntaan. Koen olleeni koko elämäni seinäruusu rauhallisuuden ja kiltteyden takia, vaikka ulkonäöllisesti olen ehkä räväköin. Perheessäni on todella vahvoja persoonia, joten jään usein heidän varjoon, mutta toisaalta tasapainoitan perhettäni ja olen ns "sovittelija". Olen myös perheeni nuorin. 

Mulla on suurin osa arkiastioista 70-luvu retroa :) Myös kattilat, kasarit, uunivuuat jne. Lisäksi keittiöni on täynnä 70-luvun retrotarjottimia, leipälaatikoita ja säilytyspurkkeja. Pääasiassa Anita Wangelin suunnittelemia. 

 

Nro 4