Koiranhankkimisongelma puolison kanssa ja milloin uusi koira taloon
Meillä on yksi koira, yli 10-vuotias. En siedä ajatusta koirattomasta elämästä ja vaikka koira on vielä pirteä, hirvittää se päivä kun siltä elämä loppuu. Toisaalta meillä on aina ollut muita koiria tai kissoja ja nyt tämä koira ollut yksin reilun puoli vuotta. Stressaa nyt yksin ollessaan, tärisee ja läähättää hermostuksissaan niin että vesi valuu silmistä. Voisi ilahtua koirakaverista hyvinkin. Nyt ei usein joudu olemaankaan yksin, mutta omiin töihini tulossa muutos vuodenvaihteessa ja etätyö vähenee, ennakoiden ajattelisin että kaveri olisi hyvä löytää ajoissa. Aikuinen kodinvaihtaja jos vaan suinkin sopiva löytyisi jostain, tai sitten pentu.
Mutta rotuasiasta on miehen kanssa "vääntöä". Mies ei haluaisi toista koiraa ollenkaan mutta hän suostuu siihen että sellainen tulisi. Asuu itse osan viikosta muualla ja ymmärtää että minulle koira/-t on tärkeitä seuralaisia kotona.
Nykyinen koira on pieni ja minulle sopisi toinenkin pieni tai pienehkö koira. Mies taas haluaisi että jos koira tulee, se olisi vähintään keskikokoinen, mielellään paimenkoira. No, sellainen vaatisi vielä paremman koulutuksen kuin pieni (tiedän kyllä että perusjutut opetettava pienillekin, nykyinenkin koulutettu), ja mies ei sitä kouluttaisi, hänellä ei riitä mielenkiintoa siihen. Kauan sitten halusi ehdottomasti sakemannin ja sellainen hankittiin, koulutus jäi yksin minulle vaikka mies oli luvannut sen puolen hoitaa, eli selvää on ettei mies kouluttaisi nytkään.
No ei ongelmaa, jos isompi koira tulisi niin minulla on kyllä halua ja aikaa sitä kouluttaa, tosin kursseille tms en menisi vaan ihan kotikoulutus ja sosiaalistaminen sitten kotipihan ulkopuolella.
Mutta. Kumman mielipide rodusta ratkaisee? Mies ei yhtään halua pientä koiraa. Minulle pieni kävisi, ja mies ei isoa kouluttaisi. Ulkoiluttaisi ym toki.
Ja milloin sopiva aika ottaa toinen koira? Nyt vanhuksen riesaksi pentu, vai juurikin nyt kun nykyinen koira opettaisi pennulle vielä joitain tottelemisiakin? Hyvän aikuisen kodinvaihtajan löytäminen tuntuu olevan kuin etsisi neulaa heinäsuovasta...
Kommentit (17)
Älkää hankkiko koiraa. Ei olisi reilua koiralle tulla kotiin, johon sitä ei edes haluta. Eikä koiran tehtävä saisi olla pitää seuraa toiselle koiralle. Jos on liian vähän aikaa yhdelle koiralle ja se reagoi yksinoloon, toinen koira ei tilannetta korjaa.
Jos mies ei yhtään innostu pienestä koirasta, sellainen ei siinä tapauksessa oikein tule kysymykseen.
Myös se pikkuinen koira pitää kouluttaa, ja sama tekninen vaivahan siinä on kuin isossakin, ainakin minun mielestäni. Itsellä on ollut isoja ja pieniä, ihan sama homma kaikissa on ollut, kun olen saman käytöksen kaikille koosta riippumatta halunnut kasvattaa. Jos sinulla on aikaa ja halua kouluttaa paimenkoiraa, niin sellainen sitten vaan. Itse ottaisin vanhuksen seuraksi kyllä koirakaverin, sitä kun ei ihminen voi millään korvata. Etenkin, kun vanha koira selvästi oireilee yksinoloa, ottaisin ehdottomasti uuden koiran heti kun mahdollista, jos itselläsi vaan resurssit riittävät.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei yhtään innostu pienestä koirasta, sellainen ei siinä tapauksessa oikein tule kysymykseen.
Myös se pikkuinen koira pitää kouluttaa, ja sama tekninen vaivahan siinä on kuin isossakin, ainakin minun mielestäni. Itsellä on ollut isoja ja pieniä, ihan sama homma kaikissa on ollut, kun olen saman käytöksen kaikille koosta riippumatta halunnut kasvattaa. Jos sinulla on aikaa ja halua kouluttaa paimenkoiraa, niin sellainen sitten vaan. Itse ottaisin vanhuksen seuraksi kyllä koirakaverin, sitä kun ei ihminen voi millään korvata. Etenkin, kun vanha koira selvästi oireilee yksinoloa, ottaisin ehdottomasti uuden koiran heti kun mahdollista, jos itselläsi vaan resurssit riittävät.
Kyllä, sitä juuri koitin sanoa että meillä on pienikin koulutettu, mutta itse olen isojen kanssa ollut vielä tarkempi. Jos pieni hyppii ja huhtoo innostuessaan, se ei haittaa ketään, mutta iso täytyy siitäkin opettaa pois, ym vivahde-eroja.
Nykyinen koira eli elämänsä ensimmäiset 9 vuotta niin että aina oli muita koiria ja kissa, ypöyksin ei tarvinnut olla koskaan. Kun jäi ainoaksi koiraksi oli vielä kissa seurana, ja silloin selvästi huomasi eron yksinolossa. Jos koira oli yksin, se oli levoton ja hermona, mutta jos kissa oli sen kanssa, kaikki oli ok. Nyt viime kesänä kissa piti päästää paremmille hiirestysmaille.
Koira on pärjännyt kun on ollut pakko, mutta tosiaan yksinoloa ei ole ollut paljoa, 1-2 työpäivää viikossa. Se tulee muuttumaan jatkossa kun meillä etätyö vähenee.
Olin alkuun isompaa koiraa vastaan, mutta kieltämättä nyt asiaa mutustellessa voisi olla kivakin, kun olisi eri tavalla aikaa koulutukselle ym. Ei enää lastenhoitoa, jatkuvaa ruoanlaittoa teineille jne 😄 Ap
Mä taas olen sitä mieltä että jos sä haluat pienen koiran niin otat pienen. Mitä sitä isoa miehen takia ottamaan jos ei mies osallistu mitenkään.
Meillä on kaksi keskikokoista koiraa, paino n. 30 kg per koira. Nämä ovat äärettömän kilttejä ja tottelevaisia. Toki pihassa ollessaan haukkuvat ohikulkijoille, mutta kun joku tulee pihaan, nämä heiluttavat häntiään aivan onnessaan.
Kannattaa kysellä kasvattajalta minkä luonteisia ovat emä ja isä. Se antaa osviittaa pennun luonteesta. Ja tietty kun menet pentuja katsomaan, seuraa niiden touhuja ajan kanssa. Siinä jo näkee niiden luonnetta.
Niin ja siitä koiran koosta: mä tekisin miehen kanssa kompromissin. Katselkaa yhdessä sopivan rotuinen sessu. Olisko labradori mitään? Ne ovat keskikokoisia ja yleensä ottaen hyväluonteisia.
Labradori on jo miehen haluamaa kokoa 😄 Eikä labukkaa muutenkaan, ei. Kokemusta on siitä jo, ei meidän rotu kuten ei noutajat ylipäätään.
Läheltä löytyi eilen yksi isomman rodun pentue, mutta vanhempien terveystuloksiin en ollut tyytyväinen. Sen jälkeen keskusteltiin pitkään ja todettiin että tyydytään käytännön syistäkin pienempään, uusi rotukin ehkä on selvillä. Koko olisi kompromissi, 45 cm. Ei siis niin pieni kuin olisin alunperin ottanut, mutta ei niin iso kuin mies alkuun olisi halunnut. Makustellaan nyt tätä ajatusta rauhassa. Ap
Kiire tulee vanhemman koiran suhteen jos pentua mietitte. Pentu/nuori on riehakas ja vanhempi koira voi ärsyyntyä jos on vähänkin jotain kremppaa. Mieluummin kodinvaihtaja, mutta on tuurista kiinni että löytää sopivan.
Miten olisi kompromissi rodun suhteen? Eli pienikokoinen paimenkoira? Vaikkapa tsekinpaimenkoira, pumi, kelpie tms?
Pampai eli pieniamerikanpaimenkoira?
Mitä rotua tämä nykyinen on? Samaa rotua tai jokin rauhallisempi, joka ei niin paljoa riivaa vanhusta? 10-vuotias voi vielä hyvinkin tykätä pennusta, jos on aina ollut muita koiria ympärillä. Vanhalle koiralle vain pitää järjestää mahdollisuus olla rauhassa ja pennulla käyttää pentuaitausta ja portteja.
Miehen mielipide rodusta on sinänsä yhden tekevä muuten, mutta et ota "pikkukoiraa". Et ota myöskään sellaista rotua, jota sinä et halua. Olisiko jokin keskikokoinen villakoira tai isompi spanieli hyvä? Melko järkeviä ja kohtuudella koulutettavia seurakoiria, mutta ei kääpiökoiria. Nämä ei tietenkään sovi miehesi sanomattomaan haluun ottaa jokin miehekäs imago-rotu. Ehkä löydätte jonkin muun vaikka hankikoira.fi avulla?
Mies ei halua "miehekästä imago-rotua", hän ei vaan halua enää kääpiökoiraakaan. Mies ei siis halua sakemannia tms, eikä ole koskaan halunnut mitään pitbulleja tai cane corsoja. Siitä ei ole kyse.
Noita pieniä paimenkoiria olen myös pitänyt mielessä, voisi niitäkin vielä katsoa. Ap
Entä jos ottaisi kaksi pientä ja niille hyvä koulutus. Rodut jotka sopivat miehelle, ettei inhoa koiria, että pitäisi niistä. Chihuahuat, pomeranian, mikä? Miehelle kyllä sopisi ne keskikokoiset koirat hyvin, eri taloon pari lapinkoiraa tai saksanpaimenkoiraa. :D Isot ja pienet eivät oikein sovi yhteen. Ellet löydä keskikokoisista nappikuonoja ja pörröturkkeja. Ja että olisi aikaa opettaa. Lapsen ikä aina myös ratkaisee näissä vähän, koska lapsen ja koirien turvallisuus / hygienia pitää taata. Myös etteivät stressaannu.
Mitä sille sakemannille tapahtui?!? 🤨 Ja kaikille muille eläimille??
Ei koiraa teille. Selvästi et osaa hoitaa koiria.