Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?
Itellä on kokemus että joskus työhaastattelun jälkeen toivoo saavansa "Kiitämme mielenkiinnostanne mutta..." -kirjeen.
Eräässä firmassa oli puitteet niin vanhanaikaiset, siis jostain 80-luvulta, ja tuli tunne että tässä firmassa muutenkin asiat junnaa. Valitettavasti pääsin työkokeiluun (säästivät siis rahaa, olin ammattitaitoinen työharjoittelussa) ja ensivaikutelma piti paikkansa. Firma säästi ihan joka asiassa, ja oli hyvin hierarkinen ja jäykkä. Join kakkukahvit kun se pesti loppui.
Toisen kerran tunne tuli haastattelijasta (tulevasta pomosta). En onneksi saanut paikkaa, mutta olen nykyisen työn suhteen häneen välillä yhteydessä. Vaikutti erittäin nipolta, joka pomottaa minkä ehtii. Haastattelun kysymyksetkin ärsytti, kysyi mm. olenko siisti työpisteelläni; miltä autoni näyttää sisältä jos hän menee sitä katsomaan. Ärsytti siksi että autoani käyttää muutkin kuin minä (=lapset) ja auton siisteys antaa vain viitettä omasta siisteydestäni. Henkilö joka hommaan valittiin oli korkeammin koulutettu, eikä minua harmittanut lainkaan että en saanut paikkaa.
Kommentit (848)
Vierailija kirjoitti:
Kun esitetään kysymys: Mitä annettavaa sinulla on tähän työyhteisöön? Siihen se mielenkiinto loppuu.
Tämän lisäksi on jo kysytty kysymykset: Mitkä ovat vahvuuksiasi? Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?
Miksi juuri sinä olisit paras henkilö tehtävään?
Samoin, mielenkiintoni lopahtaa kun haastattelija alkaa ladella kysymyksiä suoraan jostain rekryoppaasta. Kertoo AINA, että haastattelua pitävä henkilö ei tiedä mitään työn todellisesta sisällöstä, eikä työhön tarvittavasta osaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin työhaastatteluun toimistoassistentin paikkaan pieneen yritykseen, haastattelussa oli kaksi lipevän oloista miestä. Haukkuivat edellistä työntekijää, jonka kuulemma heittävät pihalle, kun ei osaa mitään. Yrityksessä oli pieni myymälä, ja valitun henkilön olisi pitänyt hoitaa myymälä yksin koko heinäkuun ajan, miehet kun halusivat kaikki lomailla silloin. (Työ olisi alkanut keväällä) Tuotteet olivat sellaisia, mistä minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta. Haastattelun lopussa toinen miehistä vielä sanoi, että työnkuvaan kuuluisi koko myymälän siivoaminen, ”me miehet kun ollaan niin laiskoja siivoamaan”.. Huokaisin helpotuksesta, kun soittivat rekryfirmasta etten tullut valituksi. En olisi kyllä ottanut paikkaa vastaan..
Minulta kysyttiin kerran olenko aikeissa hankkia lapsia... Olin juuri jäänyt leskeksi. Että sillee.
Se väkinäinen pakosti väännetty hymy muiden työntekijöiden kasvoilla, kun tutustut paikkaan kierroksella. Se ku aistii heti, että täällä on kireä ilmapiiri.
Silloin soi hälytyskellot jo niin lujaa, että tekisi mieli paeta paikalta.
Ylimielisetja osaamistani halveksivat haastattelijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän tuntee itsensä näitä lukiessa jo aivan guruksi, kun useampikin haastattelemani on vuosien saatossa sanonut, että haki paikkaa siksi, kun on kuullut minusta esimiehenä niin paljon hyvää.
Olin pari kk sitten haastattelussa jossa haettiin ilmoituksessa tiettyä tyyppiä, mutta haastattelun aikana kävi ilmi että pitäisikin muutosjohtajatyyppistä pakettia siihen sivuun ruveta vetämään omien työtehtävien päälle. Olisin saanut vakipaikan, en ottanut vastaan koska olin pyytänyt palkkatoiveen joka ei korrelointu tuohon työnkuvaan eli alakanttiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulta kysyttiin kerran olenko aikeissa hankkia lapsia... Olin juuri jäänyt leskeksi. Että sillee.
Minulle sanottiin parissakin haastattelussa, että älä nyt muutamaan vuoteen hankkiudu raskaaksi. Olin kärsinyt vuosia lapsettomuudesta.
Haastattelija jäi jankkaamaan, että miksi en laittanut hakemukseen syntymäaikaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi mitä olette muuten vastannut noihin asiattomiin kysymyksiin esimerkiksi siviilisäädystä udeltaessa? Miten sellaiseen kannattaa suhtautua?
ei mua koskaan ole haitannut niihin vastata. Tosin en vuosiin ole hakenut töitä, joten en tiedä kysytäänkö niitä enää. Aina olen vastannut ”avioliitossa, ei lapsia, ehkä muutaman vuoden päästä hankitaan lapsia” ja sitä rataa.
Itse palkkasin erään naisen vuosi sitten. Kertoi haastattelussa kysymättä, että on raskaana. Arvostin rehellisyyttä ja palkkasin, koska oli sopivin henkilö. Tuli sellainen olo, että henkilöön voin luottaa, koska tuollaisenkin asian kertoi ihan itse. Moni olisi piilotellut asiaa koeajan loppuun asti ja ilmoittanut juuri ennen äitiyslomaa, että nähdään parin vuoden päästä. Nyt pystyin hyvissä ajoin alkaa palkkaamaan korvaajaa ja tekemään järjestelyt.
Propsit siitä että palkkasit raskaana olevan. Varmasti ymmärrät myös että miksi naiset sortuvat kuvailemaasi "piilotteluun"?
Tieto siitä, ettei ole mahdollisuutta omaan huoneeseen vaan on avokonttori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä toivonut etten saisi hakemaani työpaikkaa. Työtähän ei ole mikään pakko vastaanottaa jos se ei enää syystä tai toisesta kiinnostakaan. Tällainen ongelma taitaa koskettaa ainoastaan niitä jotka ovat työttömiä ja haluavatkin maata kotona nostaen työttömyysrahoja.
Olipas tekopyhä ja epälooginen kommentti.
Ensin ilmoitat ylimielisesti, että et ota paikkaa vastaan jos se ei kiinnosta, ja toistenkin pitäisi tehdä samoin.
Sitten syytät työttömiä siitä, että he haluavat maata kotona. Kun kyse oli nimenomaan siitä, että työtön ei saa kieltäytyä työpaikasta tai tulee karenssia.
Eli sun mielestä työttömät, jotka hakevat jotain työpaikkaa ja ottavat sen pakosta vastaan, haluavat oikeasti vain maata kotona... vai miten se meni?
Vierailija kirjoitti:
Haastattelija jäi jankkaamaan, että miksi en laittanut hakemukseen syntymäaikaani.
No miksi et sitten laittanut? Eikö se ole aika perustieto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain asiantuntijatyöhön (ohjelmointi) ja työhaastattelussa palkaksi sanottiin "se maksimimäärä, mitä kela suostuu maksamaan". Tähän sanottiin lisäksi "meillä kukaan ei saa 1200€/kk enempää palkkaa, mutta ei me tätä rahan vuoksi tehdä".
Onneksi eivät soitelleet perään. Lähdin nauraen haastattelusta. Jessus. Mä lähdin opiskelemaan IT-alaa ollessani siivooja. Just siksi, että saisi korkeampaa palkkaa. Siivoojana sain parhaimmillaan 1500€/kk NETTONA (sis. paljon yövuoroja ja pyhäpäiviä).
MILLAISTA ON OLLA NUORI JA TYÖTÖN
Eräässä haastattelussa taannoin oli olo kuin olisin ollut kuulustelussa. Nimekäs suomalainen yritys ja siellä johtajapositio eli olisi voinut olettaa haastattelun olevan keskustelua ns. aikuisten kesken. Sen sijaan tunnelma oli ahdistava ja minulle syntyi vahva tunne, että yrityksen työskentelyilmapiirissä on pahoja ongelmia. Ilmoitin samana päivänä jättäväni leikin kesken.
Ei työhaastattelussa, mutta jo sähköpostiviesteissä joita vaihdettiin haastattelun sopimiseen. Tuleva työnantaja ei edes kirjoittanut tervehdystä ja "ystävällisin terveisin", vaan vastaili tylysti suoraan yksittäisillä lauseilla. En tuntenut itseäni kunnioitetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelija jäi jankkaamaan, että miksi en laittanut hakemukseen syntymäaikaani.
No miksi et sitten laittanut? Eikö se ole aika perustieto?
Ai jotta voitaisiin karsia hakijoita iän perusteella?
Haastattelussa kävi ilmi että työtehtävät eivät täysin vastaisikaan hakuilmoituksessa olleita tehtäviä vaan olisivat ns. alempitasoisia hommia kuin mitä tein jo silloisessa työssäni. Ilmoitinkin jo siinä haastattelussa tämän tultua ilmi (tuli ilmi kun kysyin jonkin yleisen kysymyksen työtehtäviin liittyen, eivät kertoneet itse avoimesti että hakuilmoituksessa oli väärää tietoa) että en ole enää kiinnostunut paikasta.
"Surkea palkka. Minun oli pakko ottaa paikka, koska syöpähoitojen jälkeen oli vaikeaa löytää uusi työ.
Minut irtisanottiin edellisestä paikasta yt-neuvotteluissa. Ovela teko, koska mm. syöpäpotilaan saa irtisanoa vasta vuoden sairastamisen jälkeen. [/quote]
Et todellakaan ole yksin kokemuksesi kanssa.
Ensin "taistelet" syövän kanssa ja toivut hoitojaksojen läpi työkykyiseksi, vain huomataksesi ettet enää ikinä saa vakituista työtä tyyliin "katotaan sitten kun noi kontrollikäynnit on ohi".
Kontrollikäynnit kestää 5 vuotta.
Mikäli työnantajan pitää valita perusterveestä tai syövän sairastaneesta, arvatkaapa kumman valitsee. CV:stä tämä (sairausjakso) tulee ilmi aukkona ja työhaastatelussa kysytään asiasta."
Tiedän, että useimmat on hyvin avoimia syöpäsairaudestaan noin yleensäkin. Mutta voi sen toisinkin tehdä. Sairastin vuoden itse syöpää 90-luvulla, eikä siitä ole koskaan tiennyt yksikään työnantaja. Olin silloin opiskelija ja pätkätyöläinen. Kyllä sitä jonkun selityksen aukolle keksii jos haluaa, kuten reissaamisen tai omaishoidon. Itse käytin reissaamista.
Mitä ihmettä se kellekään työnantajalle kuuluu sun sairaushistoria, jos se ei mitenkään vaikuta työhön! Valkoiset valheet vaan kehiin, minua ei ainakaan yhtään hävetä sepittää jotain. Voin nimittäin taata, että työn saatuasi nuo aukot ei kiinnosta ketään.
Syövän jälkeen tosin on vielä usein heikko hoitojen jälkeen. Itse menin vuodeksi opiskelemaan, siitä alkoi muutenkin uusi elämä."
Kun rehellisyyttä ja avoimuutta korostetaan,niin olkaamme rehellisiä ja avoimia. Samalla asenteella varustettu erinomainen työnantaja on kyllä minut (edelleen syöpäkontrollilaisen) palkannut s-kontrollista huolimatta ja työpaikka oli juuri täsmälleen hyvä. Ennen sitä oli muutama työnantaja jolle tämä oli ongelma ja silloin muutenkin oli itselläkin vahva tunne etten halunnut heidän alaisekseen.
Ei kannata alentua valehtelemaan mitään.
Puhuu totta ja sillä selvä jos kysytään miksi muutaman vuoden (kuten minulla) aukko CV:ssä.
Syövästä selviytyjät useinmiten eivät tyhjästä rutise työntekijöinä, ovat sen verran kovan henkisen mankelin läpi menneet.