Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako tunnustaa jos pettää?
10.04.2013 |
Olen pettänyt miestäni sellaisella tavalla, että jos hän sen saisi selville, ero olisi varma. Kadun pettämistäni. Tiedostan kuitenkin ne tekijät, jotka siihen johtivat. Ne ovat tietysti tekosyitä, ei minun niistä huolimatta olisi ollut mikään pakko pettää. Ne tekevät asian kuitenkin sellaiseksi, että pystyn elämään asian kanssa tunnustamatta sitä miehelleni. No, aina se ei ole helppoa, syyllisyys painaa. Isoin juttu liittyi miehen ajankäyttöön ja arvomaailmaan. Hakkasin tämän asian tiimoilta päätäni seinään vuosia, mutta nyt, pitkällisen painostuksen (tai vain miehen oman ahaa-elämyksen) takia tilanne on muuttunut.
Meillä on 2 alle kouluikäistä lasta. Rakkaus, joka tuntui hävinneen liitostamme kaiken pahan alle tuntuu taas löytyvän. Perhe-elämämme on tasaista, emme riitele juurikaan. Mies tuntuu nyt hiukan varttuneempana havahtuneen siihen, että perhe ja lapset ehkä sittenkin ovat ne tärkein juttu elämässä. En halua enää pettää. Haluan elää mieheni kanssa. Mutta tämä parisuhde ei ole ikinä ennallaan. Kaikki ei ole todellakaan mennyt niin, kuin nuorena kuvittelin. Meillä on kuitenkin liki 20 vuotta yhteistä elämää takana ja olemme edelleen yhdessä.
Jos kerron, rikon lapsiltani kodin. Tieto olisi miehelleni järkytys ja satuttaisi häntä pahasti. Ehkä kertominen helpottaisi omaa oloani. Mutta se, mihin se johtaisi satuttaisi paitsi minua itseäni, myös miestäni ja lapsiani pahoin.
Mutta onko kertominen ainoa moraalisesti hyväksyttävä tapa toimia? Onko minulla oikeutta salata asiaa mieheltäni? Onko kertominen ainoa tapa toimia vastuullisesti ja oikein? Olisiko se vain oikein minulle, että lapseni kärsisivät ja minä joutuisin katsomaan sitä? Ja toisaalta, onko minulla oikeutta kertoa ja satuttaa, kun voisin säästää toiset siltä? Onko minulla enää oikeutta olla onnellinen tämän miehen kanssa, jolta salaan tällaisen asian? Vai riittääkö minulle rangaistukseksi tämä, että joudun nyt kuuntelemaan omantuntoni kolkutusta, kärsimään syyllisyyden ja häpeän tunteesta? Siitä ei ole pelkoa, että mies kuulisi asiasta jotain muuta kautta kuin minulta itseltäni.
Jostämän kokemuksen pohjalta voin jonkin neuvon antaa, niin se olisi se, että älkää pettäkö, jos ette ole 100% varmoja, että haluatte erota. Älkää varsinkaan, jos on pienintäkään pelkoa, että tunnette asiasta syyllisyyttä jälkikäteen. Ehkä täällä joku on niin viisas, että voi oppia muidenkin kuin itsensä tekemistä virheistä.
Kommentit (25)
Kertomalla helpotat vain omaa oloasi et kenekään muun, olisi tosi itsekäs teko, josta miehesi tai lapsesi ei sinua koskaan kiittäisi.
Eli unohda menneet niihin et voi enää vaikuttaa, ainoastaan tulevaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kertominen on ainoa moraalisesti hyväksyttävä tapa toimia. Itse ainakin haluaisin tietää totuuden. Sillä miehellä on oikeus tietää totuus ja sitten päättää antaako anteeksi vai ei.
Paskan marjat noille jutuille että "kertomalal helpotat vain omaa oloasi". Ei, nimenomaan sitä sillä ei tee. Onhan sekin toki vähän epämukavaa jonkin aikaa että on syyllinen olo jos ei kerro, mutta kyllä se kertominen PALJON epämiellyttävämpää on myös pettäjälle itselleen, koska tosiaan joutuu kohtaamaan sen seuraamukset paljon pidempiaikaisesti kuin pienet omantunnon pistot vähän aikaa - esim. suhteessa voi olla pitkään kriisi sen takia tai puoliso voi jopa jättää.
Kauhea ajattelutapa tämä nykyinen, että ajatellaan että jos toinen ei jostain teosta tiedä, ei sillä niin väliä, ei tarvi tietääkään. Toivottavasti ihmiset kertovat jo suhteen alussa että ovat sitten näitä jotka eivät tule kertomaan jos joskus lankeavat pettämiseen - itse en ainakaan suhdetta sellaisen kanssa haluaisi. Vain sellaisen kanssa, jolla on munaa kertoa päin naamaa kun on mokannut, vaikka tietääkin että totuus satuttaa niin itseä kuin muita.
Kertomalla et helpota omaa oloasi. Kertomalla satutat kaikkia asianosaisia. Kertomalla voit toki tuntea itsesi suoraselkäiseksi ja vastuunsa kantavaksi.
Kertomatta jättämällä satutat itseäsi. Olet selvästi pohtinut ja vatvonut asiaa itseksesi ja syyllisyys ja häpeä paistaa kirjoituksestasi. Ei kukaan voi sanoa onko se sulle "riittävä" rangaistus. Sen tiedät vain sä itse. Täällä riittää kuule tallaajaa, jotka eivät tuollaisia edes miettisi, porskuttaisivat eteenpäin vaan!
Itse olin aikanaan lähes tismalleen samanlaisessa tilanteessa ja pohdin ihan samaa asiaa. Päätin olla kertomatta juuri siksi, etten halunnut satuttaa ja koska tiesin, että se melko varmasti johtaisi eroon, mitä en halunnut. Asia alkoi kuitenkin syödä minua sisältäpäin. Pettäminen kertoo aina jonkinlaisesta suhteen toisen osapuolen kunnioituksen puutteesta ja kun on kerran mennyt tietyn rajan yli, seuraavalla kerralla se on jo paljon helpompaa. Kaikille ei näin tietenkään käy, mutta minä päädyin pettämään useammankin kerran. Suhde päättyi eroon. En koskaan kertonut miehelleni, sillä se olisi loukannut häntä turhaan tilanteessa, jossa liittomme päättyi joka tapauksessa. Sen tiesin, että jos olisin halunnut jatkaa, minun olisi pitänyt kertoa ja kaikki olisi pitänyt aloittaa puhtaalta pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse en haluais tietää jos kyseessä ei olisi suhde, vaan kerta-kaksi, ja jos toinen on tehnyt parannuksen ja katuu.
En kertoisi sinuna.
No, itse petettynä vastaan. On käsittämätöntä tuubaa että kertomatta jättämisellä suojellaan petettyä. Itsekin pelkäät että avioliittosi päättyisi siihen, joten mitä oikeastaan pelkäätkään? Haluatko itse olla miehesi kanssa kun kerran tiedät että hän jättäisi sinut heti jos tietäisi millainen oikeasti olet?
Itse olen päätynyt jatkamaan liittoa toistaiseksi. En kyllä rakkaudesta mieheeni kuten hän haluaisi, vaan taloudellisista syistä ja lasten takia. Rakkaus loppui tasan siihen kun sain syrjähypyistä tietää. Hän kertoi itse. Valitettavasti ei kertonut ajoissa vuosia sitten sattuneista tapauksista vaan vasta kaikki kerralla muutama kk sitten. On siis elellyt kanssani vuositolkulla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Jossain vaiheessa kuitenkin erona aikaisempaan ehdottoman uskollisuuden kannattamiseen hän alkoi puhua että ei kuulemma ottaisi eroa jos kävisi ilmi että minä olen joskus pettänyt häntä. Tosin sanoen halusi vähän pohjustaa, kun itse oli käynyt vieraissa. Niin läpinäkyvää nyt jälkikäteen.
Minulle "rakkaus" merkitsi täydellistä luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Mieheni voi tehdä mitä parhaaksi näkee, jatkaa kaveriliitossa kanssani tai lähteä muualle, yhdentekevää minulle. Hän haluaisi että saisimme parisuhteemme kuntoon ja eläisimme loppuelämämme yhdessä. Rakastaa minua kuulemma. Minulle se rakkaus ei niin tärkeää ole, varsinkin kun se on näköjään sallinut pettämisetkin. Henkilökohtaisesti minua ei haittaisi vaikka en näkisi miestäni enää ikinä. Ihan mielelläni antaisin anteeksi jos voisin, mutta en voi enää mitään sille että se mies, jota rakastin, lakkasi olemasta kun sain pettämisistä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomasi perusteella ei kannata kertoa.
Olitte eri tilanteessa silloin, kun pettäminen tapahtui ja nyt teillä on mahdollisuus jälleen suhteeseen ja rakkauteen. Miksi heittää 20 vuotta pois yhden hairahduksen takia, joka tapahtui hyvinkin ymmärrettävissä oloissa?
Podet huonoa omatuntoa ja olet miettinyt asiaa, luultavasti siis opit kerrasta läksysi ja jos ja kun seuraavan kerran suhteessa on alamäki, ehkä muistat tämän tunteen etkä mene uudelleen tekemään moista.
ja jos petätkin uudelleen, älä kerro edes silloin. Mutta silloin rakkaudesta ja kunnioituksesta miestäsi kohtaan eroa. Ei sitä pettämistä tarvitse heittää toisen naamalle, se on turhaa loukkaamista.
Sulle 9: mitä hyötyä olikaan oikeastaan kenellekään siitä, että miehesi kertoi sinulle pettäneensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko kertoa, mutta muista, että asia saattaa tulla jopa vuosien jälkeen miehellesi muuta kautta ilmi. Juuri kun olit huokaissut ja unohtanut...
Kaverilleni kävi niin :(
Mielestäni ei kannata kertoa. Ajattelen sen niin miten toivoisin että mieheni tekisi. Siis jos pettää niin en todellakaan halua sitä tuskaa mitä tieto aiheuttaisi. Se on puolisonkin suojelua, ei vaan oman itsen. Tottakai moraali vaatii että pitää olla rehellinen. Se ei vaan aina ole mustavalkoista. Jokainen päättää itse. Mielestäni kamala syyllisyys on oikein hyvä opetus. Asiaa ei pidä siirtää puolison tuskaksi. Ymmärrän toki toisenlaisenkin ratkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle oli se hyöty, että en rakenna enää valheelle. En myöskään itse turhaan vastusta eteen sattuvia kiusauksia kuten tähän asti, kun kuvittelin että mieheni ei ikimaailmassa pettäisi minua.
Miehelleni kertomisesta tietysti ei ollut hyötyä. Kuitenkin verrattuna tilanteeseen. jossa pettäminen olisi paljastunut muuta kautta, hänellekin on se hyöty, että en välttämättä jätä häntä. Hän kun haluaa jatkaa kanssani.Hän myös tuntee olonsa keventyneen kertomisesta. Tosin hän luulee että rakastan häntä edelleen ja jatkamme siksi yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 14:26"]
Sulle 9: mitä hyötyä olikaan oikeastaan kenellekään siitä, että miehesi kertoi sinulle pettäneensä?
[/quote]
Totuus tuossa tilanteessa vain satuttaa tarpeettomasti. Pahimmassa tapauksessa voit saada jopa lähtöpassit, eli pilaat oman ja perheesikin elämän. Miehesi voi jopa romahtaa täysin, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.
T: sen helvetin läpikäynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tottakai kerrot jos OIKEASTI rakastat miestäsi. kukaan joka oikeasti rakastaa, ei pakota toista elämään valheessa.
Mistä sitä tietää, vaikka miehesikin olisi pettänyt. En tiedä oikein itsekään, mitä merkitystä sillä olisi, mutta muuttaisihan se tilannetta.
Kun mietin omalle kohdalleni vastaavaa, siis että meillä olisi ollut kriisiä, josta ollaan selvitty ja päästy uuteen alkuun, en todellakaan haluaisi että mies kertoisi tuossa kohtaa pettäneensä minua kriisin aikana. Saisi kestää tunnontuskansa yksin ja pitää vastaisuudessa varansa ja käyttää kaiken energian tulevaan elämään.
Ei tällaiseen ole nyrkkisääntöjä tai vippaskonsteja. Lopulta asian yksityiskohdat ja omat arvot sanelevat, miten tulee toimittua, ja korjattua sato sen mukaan. Kaikkea ei saa, ja jostain on luovuttava: puhtaasta omatunnosta, parisuhteesta tai kunnioituksesta..
Mutta tekee ap kuinka päin tahansa, kukaan ei voi väittää vaihtoehdon olevan oikein tai väärin. Ei ole valmiita vastauksia ja toimintamalleja, on vain ihmisiä, jotka kohtaavat tekemiään virheitä - toisten tai omiaan..
Et todellakaan kerro. Jos kaduttaa, kärsit itseksesi tai korkeintaan käyt ripittäytymässä jossain kirkossa, et ikimaailmassa ala pohtimaan kavereittesi kanssa tuota.
Ota opiksesi ja kidu. Tai sitten eroat ja alat nauttimaan elämästäsi, mutta siltikään erotessa et kerro miehelle että olet pettänyt.
Alue: Aihe vapaa
älä kerro, parempi kaikille, varsinkin miehellesi. T: petetty mies