Menee hermo.. Miten saada järkyttävät pakkoajatukset pois päästä?

Lääkäriin. Näissä tarvitaan mielialalääkitys, kannattaa ottaa oireet tosissaan ja hakea apua, vielä kun itse osaat erottaa mikä on totta ja mikä ei, psykoosin riski on olemassa, jos jätät itsesi vaille hoitoa.

Tästä oli ihan hiljan myös keskustelua.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3409789/olen-ihan-loppu-mun-ocdn-kanssa

Vierailija kirjoitti:

Lääkäriin. Näissä tarvitaan mielialalääkitys, kannattaa ottaa oireet tosissaan ja hakea apua, vielä kun itse osaat erottaa mikä on totta ja mikä ei, psykoosin riski on olemassa, jos jätät itsesi vaille hoitoa.

Erotan kyllä mikä on totta ja mikä ei, niin epärealistisia nämä on. Tottakai välillä pelottaa että jos vaan sekoaa ja tulee "hulluksi" kun tuollaisia ajatuksia sinkoaa päähän. Mutta en usko että totuuden raja hämärtyisi. Toki minulla on ocd maagista ajattelua että jos en tee niin tai näin niin sattuu jotain ikävää. Ap

Pakkoajatuksiin löytyy apua. Älä odota sen hakemusessa.

Omalla lapsella on vaikea muoto ocd: sta. Silti paranemisennuste on ihan hyvä.

Yleensä jossain vaiheessa alkaa helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäriin. Näissä tarvitaan mielialalääkitys, kannattaa ottaa oireet tosissaan ja hakea apua, vielä kun itse osaat erottaa mikä on totta ja mikä ei, psykoosin riski on olemassa, jos jätät itsesi vaille hoitoa.

Höpö höpö! Pakkoajatuksissa ei ole mitään psykoosin riskiä.

Mutta ap: ongelma on se vasta-ajatus jolla kumoat alkuperäisen ajatuksen. :) Se vain vahvistaa alkuperäisen ajatuksen pelottavuutta ja voimaa mielessäsi. Paras apu pakkoajatuksiin on se, että antaa niiden tulla, olla aikansa ja mennä pois omia aikojaan. Älä siis keksi mitään korvaavaa toimintoa/ajatusta pakkoajatuksen poistamiseksi.

Jos tuntuu ettet pärjää, niin kannattaa mennä psykologille tai psykiatrille. Apua on kyllä saatavilla!

Tässä Mielenterveystalon vinkkejä omahoitoon: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/pakko-oireiden_omahoito/Pages/default.aspx

Kaikkia ajatuksia ei tarvitse omistaa, mitä päähän pälkähtää. Tulee meille muillekin ei-pakkomielteisille joskus mieleen kaikenlaista pimeää, mutta semmoiset ne ihmisaivot ovat. Sun ajatukset eivät ole yhtä kuin sinä. Minustakin tuo sinun pakottama vasta-ajatus kuulostaa enemmän ongelma kuin päähän pulpahtelevat muut ajatukset.

Irtipäästämistä kannattaa harjoitella. Suosittelen tutustumaan tietoiseen hyväksyvään läsnäoloon, ns. mindfullnessiin. Ja ihan terapiastakin on varmasti apua, suosittelen lämpimästi. Hyvää jatkoa sinulle ap!

Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta niihin ei pidä jäädä vellomaan. Ne ovat vain ajatuksia, joita tulee ja menee. Ne eivät voi vahingoittaa sinua eivätkä ne saa sinua vahingoittamaan muita. Kaikista pahinta on kieltää itseään "ajattelemasta", koska silloin niitä ajatuksia ajattelee varmasti. Ja kaikista tärkeintä on muistaa, että pakkoajatukset eivät ole yhtä kuin sinä, sinun alitajuntasi vaan nyt sattuu suoltamaan kaikenlaista paskaa, mutta anna niiden ajatusten tulla, älä välitä. Ja todellakin, helpommin sanottu kuin tehty.

Ja muuten. Niiden takia ei kyllä psykoosiin joudu, ellei ole erikseen taipumista psykoosiin sairastua. Ja ainakaan omalla kohdallani lääkitys ei auttanut, mutta kunnollinen terapeutti kylläkin.

Jostain "päätä tyhjentävästä" harrastuksesta voisi olla apua myös. Joillekin se voi olla jooga, toisille ulkona luonnossa kävely/juoksu, joillekin uinti. Liikunta useinkin auttaa, ja ulkoilu. Jos olet yhtään taiteellisuuteen taipuvainen, niin vaikkapa piirustus/maalaus. Tai käsityöt tai leivonta. Mitä vaan (tervehenkistä), missä pääset uppoutumaan asiaan hetkeksi kunnolla. Näin saat vapaata ajatuksistasi ja hengähtää, eikä ole pinna koko ajan kuin viulun kieli asian kanssa.

Omat ajatusongelmani eivät käsittääkseni ihan täytä pakkoajatusten kriteerejä mutta sen verran läheltä liippaa että kerron omista kokemuksistani: olen psykologin ja terapeutin opastamana opetellut pikkuhiljaa tarkkailemaan ajatuksiani. Ennen menin pää edellä täysillä mukaan kaikkiin ajatuksiin jotka mieleen pulpahtivat (omaan kelvottomuuteen ja huonouteen liittyviä väittämiä lähinnä), nykyään onnistun jo jonkinlaisella prosentilla tunnistamaan että jahas, nyt lähti tämä levy soimaan. Kun huonot ajatukset ehtii tunnistamaan ennen kuin niihin hyppää täysillä mukaan, on mahdollista jättää ne omaan arvoonsa, vähän kuin radiosta tuleva ärsyttävä biisi.

Yksi alkeisaskel on hyväksyä että mieli tuottaa päivittäin tuhansia ajatuksia ja ne tulevat täysin automaattisesti ja tilaamatta. Meidän oma roolimme on säädellä sitä miten reagoimme niihin. Se vaatii opettelua mutta työnteko todella kannattaa. Toivotan ap:lle voimia, on hankalaa kun oma mieli tuntuu sabotoivan hyvinvointia.

Hullut täällä avautuu:)

Kokeile sanoa Jeesuksen Kristuksen nimeen lopeta tai jotain tuollaista, kun tapahtuu. Voi olla jonkun pahan hengen kiusaa. En tiedä, en ole itse kokenut tuollaista eikä ole kokemusta asiasta, mutta et menetä mitään jos kokeilet.

Ota iisisti,pakkoajatukset kuuluvat ahdistushäiriöiden oireisiin,yksi yleisin oire itse asiassa. Ja ne ovat yleensä juuri niitä todella pimeitä,epärealistisia ja usein sairaita ajatuksia(tunkevat vaan mieleen ihan randomisti ja jäävät pyörimään kunnes häipyvät) Psykoosia ei tarvitse tämän kanssa pelätä jos ei ole muita siihen viittaavia oireita. Moni ei tiedäkkään että juurikin nämä randomi psyko pakkoajatukset kuuluvat ihanaan ahdistuneisuushäiriöön. Mutta apua on haettava jos ne oikeasti haittaavat elämää..Lääkkeitä kyllä löytyy,ja terapiaa vaikkei ne enää sitä taida antaa. Ennen kaikkea,relaa..et ole tulossa hulluksi tai napsahda. 

Vierailija kirjoitti:

Lääkäriin. Näissä tarvitaan mielialalääkitys, kannattaa ottaa oireet tosissaan ja hakea apua, vielä kun itse osaat erottaa mikä on totta ja mikä ei, psykoosin riski on olemassa, jos jätät itsesi vaille hoitoa.

Ei kannata levittää väärää tietoa. Ocd ei liity psykoosiin mitenkään. Lääkkeitä voi kokeilla, niistä ei välttämättä saa apua. Monen pakko-oireet eivät helpotu lääkityksellä. 

Meille opetettiin terapiassa sitä, että miten ajatukset voi tietoisesti sivuuttaa ja päästää irti. Kylläkin jonkun läsnäoloharjoituksen yhteydessä, mutta mikäpä jottei tätä voisi tiukkoinakin hetkinä soveltaa.

Ensinnäkin pitää tosiaan hyväksyä, että ajatuksia tulee päähän. Ajatuksen voi noteerata, olla että "ok, tämmöinen", mutta ei jää sitä kummemmin pureskelemaan. Ajatusta ei aleta torjumaan, ei estelemään, mutta ei myöskään jäädä siihen kiinni roikkumaan. Todetaan vain että tämmöinen ajatus nyt on.

Sitten se irtipäästäminen. Ajatukset voi ajatella vaikkapa pilviksi taivaalla, ja mielessä sitten katsotaan miten ne lipuu ohi. Tai ne voivat olla paketteja liukuhihnalla. Tai vaikkapa kaarnalaivoja purossa. Itse voi valita itselleen mieluisimman ja sopivimman "hahmon" noille ajatuksille. Yhteistä niille on se, että sinä olet siinä harjoituksessa pelkkä katsoja etkä avaa niitä liukuhihnan paketteja, et pysäytä hihnaa, et jää mietiskelemään pakettia, vaan pelkästään katsot kuinka se tulee ja menee.

Me harjoiteltiin tätä sillä lailla, että oltiin minuutti-pari ihan vaan hiljaa paikallaan ja keskityttiin tarkkailemaan omia ajatuksia. Eli järjestettiin ihan tilanne tälle harjoitukselle. Suosittelen aloittamaan samoin, ja jos pystyt, niin kokeilemaan akuutissa hetkessä että pystytkö soveltamaan ajatusta siinä paikassa.

Kokeile chilikarkkia tai piikkimattoa

https://yle.fi/uutiset/3-10696575

Kiinalainen akupunktio auttoi minua näihin pakkoajatuksiin ja pakkoliikkeisiin. Ei siihen mitään lääkitystä tarvittu.

Liittyykö tähän monesti jokin täydellisyyden ja nuhteettomuuden vaatimus itseä kohtaan? Entä jos rehellisesti tutkii psyykeään, myös kielteisiä tunteitaan? Myös siten, että pohtii, missä omat rajat kulkevat ja miten niitä voisi jatkossa puolustaa.

Ajatukset pitää systemaattisesti ohittaa ja sivuuttaa niin kuin aiempikin kommentoija kertoi. Ajatusten kanssa ei pidä ryhtymään mihinkään dialogiin tai riitelyyn eikä pidä mitenkään myöskään rationalisoida ajatuksia tai analysoida niitä tai myöskään mitenkään vastustaa ajatusimpulsseja vaan antaa niiden tulla ja mennä. Kun pää käy kovilla kierroksilla, niin tämä tietysti tuntuu hankalalta aluksi, mutta kannattaa vain harjoitella asiaa. Tärkeää on välttää stressiä ja ahdistuneisuutta, koska ne ruokkivat pakkoajatuksia (jotka taas ruokkivat ahdistuneisuutta). Kannattaa keskittyä vain mahdollisimman rauhallisesti hetkeen. Pidemmän ajan kuluessa (voi kulua kuukausiakin) ajatukset rupeavat helpottamaan eivätkä enää herätä samanlaista ahdistusreaktiota kuin aiemmin.

Monilla ihmisillä lisäksi SSRI-lääkkeet auttavat asiaan, koska ne lievittävät ahdistuneisuutta.