Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan loppu mun ocdn kanssa.... :(
07.03.2019 |
Vertaistukea?
Ahdistaa nykyään jopa lenkkeillä tai käydä kaupassa kun pelkään että tyyliin huudan ohikulkijoille rivouksia tai käyn heihin käsiksi... Tiedän kyllä, etten ikinä tekisi mitään sellaista mutta silti jatkuvasti päätä kalvaa ahdistus, että mitä jo olenkin tehnyt niin mutta en vain muista tarkkaan.
Minulla on myös kaikkia outoja valemuistoja, joita vatvon edetakakaisin. :(
Olen käynyt kaikenmaailman terapioissa jne. mutta ne auttavat vain hetkeksi. OCD tuntuu vaan muuttavan muotoaan ja kun yksi ahdistus on voitettu niin tonen tulee jo kulman takaa. Alan olemaan todella loppu tähän. :/
Kommentit (21)
Tutulta kuulostaa, välillä pakkotoiminnot muuttuu pakkoajatuksiksi ja tuntuu että ahdistus vaan säilyy ja muuttaa muotoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa, välillä pakkotoiminnot muuttuu pakkoajatuksiksi ja tuntuu että ahdistus vaan säilyy ja muuttaa muotoaan.
Niin ja minua ei ainakaan ole ymmärretty missään kun olen sanonut, että ahdistus muuttaa muotoaan. Tarjotaan aina apua yhteen ongelmaan kerrallaan. Ei ole ymmärretty, että jos en ahdistu asiasta x niin sitten pelkään että tapahtuu asia y...
ap
Mulla oli just semmoinen hyvä ja rento fiilis pitkästä aikaa. Sitten erehdyin ajattelemaan ulkona ollessani, että mitäs jos ne pakkoajatukset alkaa taas vaivata. Ja alkoihan ne vaivata melkein heti. :< Tyhmä minä.
ap
Mun kommetti ei nyt jostain syystä tullut mutta kirjoitetaan uusiksi. Onko sinulla psykiatrinen hoitokontakti ja lääkitys? Minulla on. Kodista on tullut minulle turvallinen saareke josta hankala poistua, viimeaikoina tosin tullut pakkoajatuksia että saan häädön ja joudun tästä suojasta luopumaan, tuntuu ettei mikään ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Mun kommetti ei nyt jostain syystä tullut mutta kirjoitetaan uusiksi. Onko sinulla psykiatrinen hoitokontakti ja lääkitys? Minulla on. Kodista on tullut minulle turvallinen saareke josta hankala poistua, viimeaikoina tosin tullut pakkoajatuksia että saan häädön ja joudun tästä suojasta luopumaan, tuntuu ettei mikään ole hyvä.
Ei ole tällä hetkellä kumpaakaan. Tai no lääkitystä en ole koskaan huolinut. Pelkään, että mitä jos se vaikuttaa jollain epäsuotuisalla tavalla.
Kotona koen olevani turvassa. Samoin tiettyjen henkilöiden kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen ocd-tapaus. Ei ollut mitään hyötyä lääkäreistä, psykologeista, nettiterapiasta tai vertaistukiryhmästä. Lääkitystä en uskaltanut kokeilla. Itsestä se toipuminen lähtee. Hanki Kerrasta poikki-kirja ja lue netistä omahoito-ohjeita.
Omat oireeni ovat tarkistamista eikä pakkoajatuksia, paitsi jos laskee sen "pitäisikö tarkistaa vielä, tarkistinhan varmasti"-ajatyspyörän pakkoajatuksiksi. Itselleni on toiminut melko hyvin asian tiedostaminen, että kyseessä on täysin irrationaaliset ajatukset, ja se että opettelee sietämään sitä ahdistusta. Kun kestää sen ahdistuksen ilman että antaa periksi peloille ja toiminnoille, ja huomaa että mitään pahaa ei tapahtunutkaan niin jatkossa on helpompi jättää ne pakkotoiminnot pois.
Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ocd-tapaus. Ei ollut mitään hyötyä lääkäreistä, psykologeista, nettiterapiasta tai vertaistukiryhmästä. Lääkitystä en uskaltanut kokeilla. Itsestä se toipuminen lähtee. Hanki Kerrasta poikki-kirja ja lue netistä omahoito-ohjeita.
Omat oireeni ovat tarkistamista eikä pakkoajatuksia, paitsi jos laskee sen "pitäisikö tarkistaa vielä, tarkistinhan varmasti"-ajatyspyörän pakkoajatuksiksi. Itselleni on toiminut melko hyvin asian tiedostaminen, että kyseessä on täysin irrationaaliset ajatukset, ja se että opettelee sietämään sitä ahdistusta. Kun kestää sen ahdistuksen ilman että antaa periksi peloille ja toiminnoille, ja huomaa että mitään pahaa ei tapahtunutkaan niin jatkossa on helpompi jättää ne pakkotoiminnot pois.
Tsemppiä.
Kiitos vastauksesta!
Minulla on tuo Kerrasta poikki-kirja mutta koen, että se on enemmän pakkotoimintoja kuin ajatuksia käsittelevä. Minulla on pakkotoimintona hellan yms. sähölaitteiden tarkastus mutta en koe, että se haittaa hirveästi elämääni (vaikka joudunkin tekemään sen n. 5 kertaa ennekuin pääsen ovesta).
Enemmän koen lamaannuttaviksi pakko-ajatukset, joiden sisältö on yleensä väkivaltainen, loukkaava tai seksuaalinen. Ne ovat kamalia, sillä en koe niitä ajatuksia omikseni ollenkaan, sillä olen tosi rauhallinen ja kiltti ihminen. Luulen, että ne johtuvat siitä, että lapsuudessani minuun kohdistui väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. :/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ocd-tapaus. Ei ollut mitään hyötyä lääkäreistä, psykologeista, nettiterapiasta tai vertaistukiryhmästä. Lääkitystä en uskaltanut kokeilla. Itsestä se toipuminen lähtee. Hanki Kerrasta poikki-kirja ja lue netistä omahoito-ohjeita.
Omat oireeni ovat tarkistamista eikä pakkoajatuksia, paitsi jos laskee sen "pitäisikö tarkistaa vielä, tarkistinhan varmasti"-ajatyspyörän pakkoajatuksiksi. Itselleni on toiminut melko hyvin asian tiedostaminen, että kyseessä on täysin irrationaaliset ajatukset, ja se että opettelee sietämään sitä ahdistusta. Kun kestää sen ahdistuksen ilman että antaa periksi peloille ja toiminnoille, ja huomaa että mitään pahaa ei tapahtunutkaan niin jatkossa on helpompi jättää ne pakkotoiminnot pois.
Tsemppiä.
Kiitos vastauksesta!
Minulla on tuo Kerrasta poikki-kirja mutta koen, että se on enemmän pakkotoimintoja kuin ajatuksia käsittelevä. Minulla on pakkotoimintona hellan yms. sähölaitteiden tarkastus mutta en koe, että se haittaa hirveästi elämääni (vaikka joudunkin tekemään sen n. 5 kertaa ennekuin pääsen ovesta).
Enemmän koen lamaannuttaviksi pakko-ajatukset, joiden sisältö on yleensä väkivaltainen, loukkaava tai seksuaalinen. Ne ovat kamalia, sillä en koe niitä ajatuksia omikseni ollenkaan, sillä olen tosi rauhallinen ja kiltti ihminen. Luulen, että ne johtuvat siitä, että lapsuudessani minuun kohdistui väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. :/
ap
Hmm saatoin sotkea jonkun ohuemman itsehoito-oppaan tuohon Kerrasta poikki-kirjaan, en ole varma. Mutta siinä oli ainakin esimerkkihenkilöinä nuori äiti joka ei uskaltanut yksin vaihtaa vauvalleen vaippaa kun pelkäsi saavansa pedofíilisia ajatuksia ja vahingoittavansa lastaan, ja mies joka ei uskaltanut käydä kirkossa kun pelkäsi että kesken jumalanpalveluksen häpäisee patsaita ja ikoneja.
Nettiterapiassa http://mielenterveystalo.fi/ ainakin käydään vastaavia läpi mutta sinne tarvitsee lähetteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ocd-tapaus. Ei ollut mitään hyötyä lääkäreistä, psykologeista, nettiterapiasta tai vertaistukiryhmästä. Lääkitystä en uskaltanut kokeilla. Itsestä se toipuminen lähtee. Hanki Kerrasta poikki-kirja ja lue netistä omahoito-ohjeita.
Omat oireeni ovat tarkistamista eikä pakkoajatuksia, paitsi jos laskee sen "pitäisikö tarkistaa vielä, tarkistinhan varmasti"-ajatyspyörän pakkoajatuksiksi. Itselleni on toiminut melko hyvin asian tiedostaminen, että kyseessä on täysin irrationaaliset ajatukset, ja se että opettelee sietämään sitä ahdistusta. Kun kestää sen ahdistuksen ilman että antaa periksi peloille ja toiminnoille, ja huomaa että mitään pahaa ei tapahtunutkaan niin jatkossa on helpompi jättää ne pakkotoiminnot pois.
Tsemppiä.
Kiitos vastauksesta!
Minulla on tuo Kerrasta poikki-kirja mutta koen, että se on enemmän pakkotoimintoja kuin ajatuksia käsittelevä. Minulla on pakkotoimintona hellan yms. sähölaitteiden tarkastus mutta en koe, että se haittaa hirveästi elämääni (vaikka joudunkin tekemään sen n. 5 kertaa ennekuin pääsen ovesta).
Enemmän koen lamaannuttaviksi pakko-ajatukset, joiden sisältö on yleensä väkivaltainen, loukkaava tai seksuaalinen. Ne ovat kamalia, sillä en koe niitä ajatuksia omikseni ollenkaan, sillä olen tosi rauhallinen ja kiltti ihminen. Luulen, että ne johtuvat siitä, että lapsuudessani minuun kohdistui väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. :/
ap
Hmm saatoin sotkea jonkun ohuemman itsehoito-oppaan tuohon Kerrasta poikki-kirjaan, en ole varma. Mutta siinä oli ainakin esimerkkihenkilöinä nuori äiti joka ei uskaltanut yksin vaihtaa vauvalleen vaippaa kun pelkäsi saavansa pedofíilisia ajatuksia ja vahingoittavansa lastaan, ja mies joka ei uskaltanut käydä kirkossa kun pelkäsi että kesken jumalanpalveluksen häpäisee patsaita ja ikoneja.
Nettiterapiassa http://mielenterveystalo.fi/ ainakin käydään vastaavia läpi mutta sinne tarvitsee lähetteen.
Olen kokeillut nettiterapiaa ja se ei oikein sopinut itselle. :/
Otan kyllä mielelläni kirjaehdotuksia vastaan, jos on ehdottaa jotain muuta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Irti pakko-oireista, Riitta Suvanto-Witikka et. al. 2016
- Pakko-oireet ja OCD, 2014
- Pysyvä muutos : kognitiivinen käyttäytymisterapia käytännössä, Martin M. Anthony et al., 2008
Tuollaisia löytyi googella, en harmillisesti muista mikä se ohut lukemani kirja oli eikä äkkiseltään löytynyt hyllystäkään.
Kovin tuttua.
Neuvoja en osaa antaa. Seuraan tätä jos oppisin parantamaan itseäni.
Kognitiivista terapiaa minulle on neuvottu, mutta en sinne pääse rajoittamatta itse ja siihen tulon eivät riitä.
Googlella "pure o" ja "pure OCD" kertovat, että ei tämä niin harvinaista ole. Onneksi tietoisuus lisääntyy ja ehkä joskus tästä voi parantuakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Irti pakko-oireista, Riitta Suvanto-Witikka et. al. 2016
- Pakko-oireet ja OCD, 2014
- Pysyvä muutos : kognitiivinen käyttäytymisterapia käytännössä, Martin M. Anthony et al., 2008Tuollaisia löytyi googella, en harmillisesti muista mikä se ohut lukemani kirja oli eikä äkkiseltään löytynyt hyllystäkään.
Kiitos. Täytyy varmaan käydä kirjastossa katsomassa löytyisikö.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kovin tuttua.
Neuvoja en osaa antaa. Seuraan tätä jos oppisin parantamaan itseäni.
Kognitiivista terapiaa minulle on neuvottu, mutta en sinne pääse rajoittamatta itse ja siihen tulon eivät riitä.
Googlella "pure o" ja "pure OCD" kertovat, että ei tämä niin harvinaista ole. Onneksi tietoisuus lisääntyy ja ehkä joskus tästä voi parantuakin?
Kävin vuoden kognitiivisessa terapiassa ja siitä oli kyllä apua jonkin verran. Ennen olin itsemurhan partaalla ja suunnilleen huutoitkin joka päivä. Nyt oireeni ovat "vain" epämääräistä ahdistusta ja v*tutusta.
Kalliiksi se terapia tuli kyllä mutta oli se sen arvoista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisen viesti 13 kirjoittaja lisää:
Koen hyötyneeni lääkityksestä.
Olin 15 vuotta sitten niin rikki ajatusteni takia, että menin lopulta työlääkäriin. Hän laittoi masennuksen takia sairaslomalle ja sitä kautta tuli lähete psyk. Polille.
Lukuisia lääkkeitä kokeiltiin, lopulta Efexor alkoi toimimaan suurella annoksella. Lisänä minulla oli 3mg Xanoria vuorokaudessa sekä 1mg tarvittaessa.
Elämään tuli valoa kun uskalsin olla tekemisissä ihmisten kanssa.
Tuli parisuhde, lapsia, työsuhde. Periaatteessa siis alkoi menemään ihan kivasti.
Terapiaa en koskaan saanut.
Hoitokontakti kesti 3 vuotta, sen jälkeen olen ollut terveyskeskuksen reseptinuusintojen varassa.
Aivan kaikista ajatuksista en päässyt eroon. Esimerkiksi korkeilla paikoilla pelkään yhä sekoavani ja tekeväni pahaa itselleni tai muille.
Koska kaikki meni hyvin, vähensi lääkitystä noin 9 vuotta sitten. Xanorista jätin vain pienen 0,25mg tarvittaessa ja Efexor putosi puoleen.
Yhä meni ihan ok.
Muutaman vuoden päästä vähensi itsekseni Efexoria aivan pieneen annokseen. Kaikki tuntui normaalilta, ehkä koin juuri korkeat paikat pahemmiksi kuin ennen.
Sitten... Matkustin pitkästä aikaa junalla ja ne ajatukset tulivat takaisin!
Ajatukset rivouksien huutamisesta, vaatteiden riisumisesta, vieressä tai vastapäätä istuvan fyysisestä vahingoittamisesta!
Se oli järkytys.
Palasin saman tien takaisin annokseen josta olin aloittanut vähentämisen. Niin järkyttävä tuo kokemus oli.
Lääkitys siis auttaa minua jossakin määrin.
Silti haluan siitä eroon ja jälleen olen vähentämässä peläten samalla, että palaavatko kaikkein kamalimmat ajatukset takaisin.
Elättelen yhä toiveita, että saan tämän hallintaan ja voisin elää lääkkeittä normaalia elämää. Mieluusti myös ilman korkeiden paikkojen laukaisemia ajatuksia. Haluaisin pystyä retkeilemään joskus jylhissä maisemissa ja kulkemaan tavallisten siltojen ylitse.
Aloittaja, oletko koskaan kokeillut meditaatiota? Ymmärrän, että tämä saattaa kuulostaa hörhöilyltä, mutta meditaation on tieteellisesti todistettu muuttavan aivoja. En nyt sano, että siitä automaattisesti olisi apua, mutta oletko kokeillut?
Kolmetoista kirjoitti:
Edellisen viesti 13 kirjoittaja lisää:
Koen hyötyneeni lääkityksestä.
Olin 15 vuotta sitten niin rikki ajatusteni takia, että menin lopulta työlääkäriin. Hän laittoi masennuksen takia sairaslomalle ja sitä kautta tuli lähete psyk. Polille.Lukuisia lääkkeitä kokeiltiin, lopulta Efexor alkoi toimimaan suurella annoksella. Lisänä minulla oli 3mg Xanoria vuorokaudessa sekä 1mg tarvittaessa.
Elämään tuli valoa kun uskalsin olla tekemisissä ihmisten kanssa.Tuli parisuhde, lapsia, työsuhde. Periaatteessa siis alkoi menemään ihan kivasti.
Terapiaa en koskaan saanut.
Hoitokontakti kesti 3 vuotta, sen jälkeen olen ollut terveyskeskuksen reseptinuusintojen varassa.Aivan kaikista ajatuksista en päässyt eroon. Esimerkiksi korkeilla paikoilla pelkään yhä sekoavani ja tekeväni pahaa itselleni tai muille.
Koska kaikki meni hyvin, vähensi lääkitystä noin 9 vuotta sitten. Xanorista jätin vain pienen 0,25mg tarvittaessa ja Efexor putosi puoleen.
Yhä meni ihan ok.
Muutaman vuoden päästä vähensi itsekseni Efexoria aivan pieneen annokseen. Kaikki tuntui normaalilta, ehkä koin juuri korkeat paikat pahemmiksi kuin ennen.
Sitten... Matkustin pitkästä aikaa junalla ja ne ajatukset tulivat takaisin!
Ajatukset rivouksien huutamisesta, vaatteiden riisumisesta, vieressä tai vastapäätä istuvan fyysisestä vahingoittamisesta!Se oli järkytys.
Palasin saman tien takaisin annokseen josta olin aloittanut vähentämisen. Niin järkyttävä tuo kokemus oli.
Lääkitys siis auttaa minua jossakin määrin.
Silti haluan siitä eroon ja jälleen olen vähentämässä peläten samalla, että palaavatko kaikkein kamalimmat ajatukset takaisin.Elättelen yhä toiveita, että saan tämän hallintaan ja voisin elää lääkkeittä normaalia elämää. Mieluusti myös ilman korkeiden paikkojen laukaisemia ajatuksia. Haluaisin pystyä retkeilemään joskus jylhissä maisemissa ja kulkemaan tavallisten siltojen ylitse.
Lääkitys kyllä kiinnostaa minua mutta pelkään kamalasti sivuvaikutuksia...
ap
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja, oletko koskaan kokeillut meditaatiota? Ymmärrän, että tämä saattaa kuulostaa hörhöilyltä, mutta meditaation on tieteellisesti todistettu muuttavan aivoja. En nyt sano, että siitä automaattisesti olisi apua, mutta oletko kokeillut?
Olen joskus kokeillut. Kyllähän semmoinen rentoutuminen auttaa kokonaisvaltaisesti kaikkeen mutta silti ne möröt hiipii mieleen välillä :/
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja, oletko koskaan kokeillut meditaatiota? Ymmärrän, että tämä saattaa kuulostaa hörhöilyltä, mutta meditaation on tieteellisesti todistettu muuttavan aivoja. En nyt sano, että siitä automaattisesti olisi apua, mutta oletko kokeillut?
Olen joskus kokeillut. Kyllähän semmoinen rentoutuminen auttaa kokonaisvaltaisesti kaikkeen mutta silti ne möröt hiipii mieleen välillä :/
ap
Meditoinnin pitäisikin olla säännöllistä, mielellään päivittäistä, jotta siitä on apua. Suosittelen, että otat sen päiväohjelmaasi. On tärkeää aloittaa lyhyistä ajoista ja pidentää pikkuhiljaa. Aloita viidestä minuutista. Älä edes tähtää kovin pitkiin aikoihin, aseta vaikka tavoitteeksi, että kuukaudessa opit meditoimaan esim. 15–20 min. Laita aina kello soimaan loppumisen merkiksi.
Yksinkertainen zen-meditaatio on helppoa: istu mukavasti ja ala laskea hengityksiä: 1 ulos, 2 sisään, 3 ulos, 4 sisään jne. Kun pääset kymmeneen, aloita alusta. Jos sekoat laskuissa, lasket vahingossa liikaa tai jäät jumiin, aloita alusta. Jos – kun! – päähäsi tulee muita ajatuksia, tunnista, että ajatus tuli ja päästä siitä irti. Älä suhtaudu siihen tuomitsevasti ("en pysty edes tätä pientä aikaa keskittymään, vaan ajattelen kaikkea muuta"), vaan yksinkertaisesti huomioi se ja palaa laskemiseen. Hengitä nenän kautta.
Kun saat hieman rutiinia meditoimiseen, pystyt palaamaan siihen, kun päässä alkaa kiertää ja ajatukset vainoavat. Kokeile, et menetä mitään. Meditoiminen on itsessään helppoa, siihen ryhtyminen on se juttu. Mutta vaikka et pääsisi ongelmastasi kokonaan eroon, voin luvata (ihan oikeasti), että siitä on ainakin jonkin verran apua. Pakkoajatuksetkin ovat ajatusmalli, ja meditoiminen on yksi tapa muokata niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja, oletko koskaan kokeillut meditaatiota? Ymmärrän, että tämä saattaa kuulostaa hörhöilyltä, mutta meditaation on tieteellisesti todistettu muuttavan aivoja. En nyt sano, että siitä automaattisesti olisi apua, mutta oletko kokeillut?
Olen joskus kokeillut. Kyllähän semmoinen rentoutuminen auttaa kokonaisvaltaisesti kaikkeen mutta silti ne möröt hiipii mieleen välillä :/
ap
Meditoinnin pitäisikin olla säännöllistä, mielellään päivittäistä, jotta siitä on apua. Suosittelen, että otat sen päiväohjelmaasi. On tärkeää aloittaa lyhyistä ajoista ja pidentää pikkuhiljaa. Aloita viidestä minuutista. Älä edes tähtää kovin pitkiin aikoihin, aseta vaikka tavoitteeksi, että kuukaudessa opit meditoimaan esim. 15–20 min. Laita aina kello soimaan loppumisen merkiksi.
Yksinkertainen zen-meditaatio on helppoa: istu mukavasti ja ala laskea hengityksiä: 1 ulos, 2 sisään, 3 ulos, 4 sisään jne. Kun pääset kymmeneen, aloita alusta. Jos sekoat laskuissa, lasket vahingossa liikaa tai jäät jumiin, aloita alusta. Jos – kun! – päähäsi tulee muita ajatuksia, tunnista, että ajatus tuli ja päästä siitä irti. Älä suhtaudu siihen tuomitsevasti ("en pysty edes tätä pientä aikaa keskittymään, vaan ajattelen kaikkea muuta"), vaan yksinkertaisesti huomioi se ja palaa laskemiseen. Hengitä nenän kautta.
Kun saat hieman rutiinia meditoimiseen, pystyt palaamaan siihen, kun päässä alkaa kiertää ja ajatukset vainoavat. Kokeile, et menetä mitään. Meditoiminen on itsessään helppoa, siihen ryhtyminen on se juttu. Mutta vaikka et pääsisi ongelmastasi kokonaan eroon, voin luvata (ihan oikeasti), että siitä on ainakin jonkin verran apua. Pakkoajatuksetkin ovat ajatusmalli, ja meditoiminen on yksi tapa muokata niitä.
Täytyy alkaa kokeilemaan meditaatiota.
ap
up