Miksi on niin vaikea kuunnella omaa sisäistä ääntä?

taidat olla sellainen NPC

Varmaan koska usein se mitä pitäisi tehdä on niin vaikeaa tai rankkaa että haluaa mielummin epäillä ettei sitä olisi pakko tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

balanssi kirjoitti:

Koska minulle sisäinen ääni puhuu niin paljon paskaa, ettei elämästä tulisi mitään jos sitä kuuntelisi.

Joskus sisäinen ääni on kertonut, että lentokone putoaa, kun olen ollut lähdössä lennolle. Aika usein sisäinen ääni kehottaa herkuttelemaan tai laiskottelemnaan.

Olet sekoittanut kaksi eri asiaa: sisäisen äänen ja tunteen. Luulet pelkoa tai tyhjyyden tunnetta (jota täytät toissijaisella toiminnolla) sisäiseksi ääneksi.

Sisäinen ääni on”tietoa”.

Pelkoa ei kannata koskaan kuunnella. Vain hyvin harvoin elämässä tapahtuu jotain todella vaarallista. Suurin vaara mikä meitä kohtaa on oma häpeän tunteen kohtaaminen.

Ai hyvin harvoin? Oletko koskaan katsonut uutisia?

Uutisissa kerrotaan miljoonien, ja jopa miljardien ihmisten kohtaamista vaaroista. Siellä ei erikseen ilmoiteta että seuraaville ihmisille ei tänäänkään tapahtunut mitään: Aabelsson, Aabraham. Aabelsson, Beebraham jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

balanssi kirjoitti:

Koska minulle sisäinen ääni puhuu niin paljon paskaa, ettei elämästä tulisi mitään jos sitä kuuntelisi.

Joskus sisäinen ääni on kertonut, että lentokone putoaa, kun olen ollut lähdössä lennolle. Aika usein sisäinen ääni kehottaa herkuttelemaan tai laiskottelemnaan.

Olet sekoittanut kaksi eri asiaa: sisäisen äänen ja tunteen. Luulet pelkoa tai tyhjyyden tunnetta (jota täytät toissijaisella toiminnolla) sisäiseksi ääneksi.

Sisäinen ääni on”tietoa”.

Pelkoa ei kannata koskaan kuunnella. Vain hyvin harvoin elämässä tapahtuu jotain todella vaarallista. Suurin vaara mikä meitä kohtaa on oma häpeän tunteen kohtaaminen.

Ai hyvin harvoin? Oletko koskaan katsonut uutisia?

Uutisissa kerrotaan miljoonien, ja jopa miljardien ihmisten kohtaamista vaaroista. Siellä ei erikseen ilmoiteta että seuraaville ihmisille ei tänäänkään tapahtunut mitään: Aabelsson, Aabraham. Aabelsson, Beebraham jne.

Tulipa kirjoitettua huolimattomasti. Tarkoitan siis sitä että uutiset ovat usein koosteita ikävistä tapahtumista ja koska nykyään uutisoidaan ympäri maailmaa tapahtuvista asioista, ihmisten järjetön määrä takaa että jollekin on aina käynyt huonosti.

Ei pidetä suotavana vapauttaa sisäistä ääntä takapuolestaan muiden läsnäollessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

balanssi kirjoitti:

Koska minulle sisäinen ääni puhuu niin paljon paskaa, ettei elämästä tulisi mitään jos sitä kuuntelisi.

Joskus sisäinen ääni on kertonut, että lentokone putoaa, kun olen ollut lähdössä lennolle. Aika usein sisäinen ääni kehottaa herkuttelemaan tai laiskottelemnaan.

Olet sekoittanut kaksi eri asiaa: sisäisen äänen ja tunteen. Luulet pelkoa tai tyhjyyden tunnetta (jota täytät toissijaisella toiminnolla) sisäiseksi ääneksi.

Sisäinen ääni on”tietoa”.

Pelkoa ei kannata koskaan kuunnella. Vain hyvin harvoin elämässä tapahtuu jotain todella vaarallista. Suurin vaara mikä meitä kohtaa on oma häpeän tunteen kohtaaminen.

Ai hyvin harvoin? Oletko koskaan katsonut uutisia?

Uutisissa kerrotaan miljoonien, ja jopa miljardien ihmisten kohtaamista vaaroista. Siellä ei erikseen ilmoiteta että seuraaville ihmisille ei tänäänkään tapahtunut mitään: Aabelsson, Aabraham. Aabelsson, Beebraham jne.

Tulipa kirjoitettua huolimattomasti. Tarkoitan siis sitä että uutiset ovat usein koosteita ikävistä tapahtumista ja koska nykyään uutisoidaan ympäri maailmaa tapahtuvista asioista, ihmisten järjetön määrä takaa että jollekin on aina käynyt huonosti.

Joo, käsitän tämän kyllä. Olen lukenut Mustan Joutsenen. Sanoit (jos olet sama) että hyvin harvoin elämässä tapahtuu mitään todella vaarallista. Se ei ole totta, koska kaikille ihmisille on tapahtunut monia läheltä piti -tilanteita. Ei tietysti joka päivä. Mutta joku on aikanaan miettinyt, miten hukkumiskuolemia voisi vähentää ja keksinyt pelastusliivit, jotka myöhemmin ovat vakiintuneet peruskäytännöksi. Jos pelkoa ja etukäteistä huolta hukkumisesta ei olisi kellään ollut, ei olisi myöskään varatoimia viitsisitty kehittää.

Kävin Helsingissä pari kuukautta sitten ja pelkäsin, että katoilta tippuu lunta päälleni. Tämäkin on ihan todellinen vaara ja vuosittain ihmisiä kuolee ja loukkaantuu. Valitsin reittejä paremmin pelkoni ohjailemana.

Pelon tunne ei ole säilynyt ihmisen evoluutiossa turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

balanssi kirjoitti:

Koska minulle sisäinen ääni puhuu niin paljon paskaa, ettei elämästä tulisi mitään jos sitä kuuntelisi.

Joskus sisäinen ääni on kertonut, että lentokone putoaa, kun olen ollut lähdössä lennolle. Aika usein sisäinen ääni kehottaa herkuttelemaan tai laiskottelemnaan.

Olet sekoittanut kaksi eri asiaa: sisäisen äänen ja tunteen. Luulet pelkoa tai tyhjyyden tunnetta (jota täytät toissijaisella toiminnolla) sisäiseksi ääneksi.

Sisäinen ääni on”tietoa”.

Pelkoa ei kannata koskaan kuunnella. Vain hyvin harvoin elämässä tapahtuu jotain todella vaarallista. Suurin vaara mikä meitä kohtaa on oma häpeän tunteen kohtaaminen.

Ai hyvin harvoin? Oletko koskaan katsonut uutisia?

Oletko itse koskaan laskenut todennäköisyyksiä?

Totta kai, jos törmäät leijonaan, on se vaarallista. Mutta et sinä joka päivä leijonaan törmää..., kuinka paljon arkipäivässäsi on vaarallisia tilanteita?

Ja vaikka eläisitkin extreme-elämää, niin pelolle ei saa antaa valtaa ikinä. Murehtiminen ei auta elämässä mitään.

No olen mm. joutunut raiskauksen ja väkivallan uhriksi, läheiseni on sairastunut vakavasti, olen ollut autokolarissa kaksi kertaa, olen ollut sairaalasssa vakavan infektion takia, olen sairastanut syövän... Kerran lapsena putosin puusta monen metrin korkeudelta. Kaverini putosi töissä parvekkeelta ja sai aivovamman. Siinä mitä nyt äkkiä tuli mieleen.

Niin, elämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta silti: etukäteen murehtiminen ei olisi auttanut sinua välttämään noita tilanteita.

Joo, mutta on erittäin todennäköistä, että yhden ihmisen elämässä on hengenvaarallisia tilanteita lukuisia kertoja. Kyllä niitä etukäteen murehditaan paljonkin: käytetään kondomia, käydään terveystarkastuksessa, käytetään pelastusliivejä, turvavöitä, ei liikuta pimeän aikaan yksin, käydään itsepuolustusvalmennuksessa... Oikeastaan aika suuri osa elämästä kuluu onnettomuuksien minimoimiseen. Joidenkin mielestähän esimerkiksi autojen valojenkäyttöpakko aikanaan oli ihan älytöntä ylireagointia.

Varautuminen ja murehtiminen on kaksi eri asiaa: varautuminen tehdään tietoisesti, järjen avulla, neutraalisti minimoidaan riskit.

Murehtiminen taas pohjautuu pelkoon. Silloin on taustalla tunne, vaikkakin pieni sellainen. Se ei ole paniikkia, ei kauhua, vaan pientä jäytävää pelkoa.

Ja pelkoa ei kannata kuunnella. Riskit voit minimoida ilman pelkoakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

balanssi kirjoitti:

Koska minulle sisäinen ääni puhuu niin paljon paskaa, ettei elämästä tulisi mitään jos sitä kuuntelisi.

Joskus sisäinen ääni on kertonut, että lentokone putoaa, kun olen ollut lähdössä lennolle. Aika usein sisäinen ääni kehottaa herkuttelemaan tai laiskottelemnaan.

Olet sekoittanut kaksi eri asiaa: sisäisen äänen ja tunteen. Luulet pelkoa tai tyhjyyden tunnetta (jota täytät toissijaisella toiminnolla) sisäiseksi ääneksi.

Sisäinen ääni on”tietoa”.

Pelkoa ei kannata koskaan kuunnella. Vain hyvin harvoin elämässä tapahtuu jotain todella vaarallista. Suurin vaara mikä meitä kohtaa on oma häpeän tunteen kohtaaminen.

Ai hyvin harvoin? Oletko koskaan katsonut uutisia?

Oletko itse koskaan laskenut todennäköisyyksiä?

Totta kai, jos törmäät leijonaan, on se vaarallista. Mutta et sinä joka päivä leijonaan törmää..., kuinka paljon arkipäivässäsi on vaarallisia tilanteita?

Ja vaikka eläisitkin extreme-elämää, niin pelolle ei saa antaa valtaa ikinä. Murehtiminen ei auta elämässä mitään.

No olen mm. joutunut raiskauksen ja väkivallan uhriksi, läheiseni on sairastunut vakavasti, olen ollut autokolarissa kaksi kertaa, olen ollut sairaalasssa vakavan infektion takia, olen sairastanut syövän... Kerran lapsena putosin puusta monen metrin korkeudelta. Kaverini putosi töissä parvekkeelta ja sai aivovamman. Siinä mitä nyt äkkiä tuli mieleen.

Niin, elämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta silti: etukäteen murehtiminen ei olisi auttanut sinua välttämään noita tilanteita.

Joo, mutta on erittäin todennäköistä, että yhden ihmisen elämässä on hengenvaarallisia tilanteita lukuisia kertoja. Kyllä niitä etukäteen murehditaan paljonkin: käytetään kondomia, käydään terveystarkastuksessa, käytetään pelastusliivejä, turvavöitä, ei liikuta pimeän aikaan yksin, käydään itsepuolustusvalmennuksessa... Oikeastaan aika suuri osa elämästä kuluu onnettomuuksien minimoimiseen. Joidenkin mielestähän esimerkiksi autojen valojenkäyttöpakko aikanaan oli ihan älytöntä ylireagointia.

Varautuminen ja murehtiminen on kaksi eri asiaa: varautuminen tehdään tietoisesti, järjen avulla, neutraalisti minimoidaan riskit.

Murehtiminen taas pohjautuu pelkoon. Silloin on taustalla tunne, vaikkakin pieni sellainen. Se ei ole paniikkia, ei kauhua, vaan pientä jäytävää pelkoa.

Ja pelkoa ei kannata kuunnella. Riskit voit minimoida ilman pelkoakin.

Tämä keskustelu alkaa mennä vähän saivarteluksi. Ei kannata elää jatkuvassa kauhussa, mutta pelkoa kannattaa kuunnella, tai sitä tulee arjessa kuunneltua ihan automaattisesti ja siitä seuraa usein hyvää. Murehtimisesta en ole edes puhunut missään vaiheessa, mutta keskustellaan nyt siitäkin. Murehtimisesta ja pienestä jäytävästä pelosta voi olla hyötyä myös. Esimerkiksi huomaa rinnassaan patin ja huolestuu siitä. Murehtimisen ja pelon tunteet pitää huolta siitä, että tulee varattua aika lääkärille ja myös mentyä suht nopeaan. Murehtimisen tarkoitus on myös valmistaa tulevaan, että psyyke ei hajoa täyteen shokkiin ja heitä kieltäymyksen tilaan tai psykoosiin. Miinuspuolena yöunet saattaa mennä ja stressin tunnetta tulla.

Olemme ihmisiä, joista suurimmalla osalla on tunteet, jotka toimivat meidän hyväksi. Joskus myös vastaan. Mutta neutraalisti ja pelkällä järjellä kukaan ei pysty edes tekemään päätöksiä.

Sisäinen ääni ei ole aina oikeassa, sekin on syytä muistaa. Kannattaa yrittää ajatella aina asioita useammalta kannalta. Mitä vaihtoehtoja sinulla on, mikä oli järkevää, miltä se sinusta tuntuu... Kun näitä asioita pohtii nii voit päätyä ratkaisuun, häiriköinti yleensä johtaa vaan ylilyönteihin.