Mikä niissä puolison levykokelmissa ärsyttää niin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi sanoa, että yksin levykokoelma ärsyttää, vaan kaikki keräily. Kerääminen vie aikaa ja tilaa ja mikä pahinta kuluttaa luonnonvaroja. En myöskään pidä omistamisen ihanuudesta. Inhoa hetkeä jona näen, etä toinen pitää materiaalia tärkeänä tapana nostaa statustaan. Minun mielestäni status laskee.

 Itse olen minimalisti. En ole eläissäni ostanut yhtään levyä. Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, mutta en osta levyjä, kuuntelen youtubesta, radiosta ja käyn konserteissa. Voisin tehdä kompromissin, levyjen keräilyn suhteen, jos mies luopuisi muista keräilykohteista niin, että minulle jäisi puolet yhteisestä tilasta, vaikka tahdonkin  täyttää kaappini ilmavasti. Minulle on tärkeää käytännöllisyys ja se ei enää toteudu, jos puoliso valtaa kaappitilaani ajatellen, että kun hänellä on täyttä, niin minä voisin tiivistää. En pidä tiiviydestä.

Mielestäni levyjen ostaminen on hyvä keino kapinoida kertakäyttökulttuuria vastaan. YouTubesta ei voi kuunnella juurikaan kokonaisia levyjä ja radiosta ei voi edes valita, että mitä sieltä soi. Ne mediat ovat kertakäyttöä ja taustamusiikkia varten.

Kuuntelen itse levyt aina kokonaan, jolloin kokemuksessa on alku ja loppu. En myös tee muuta kuuntelemisen aikana, paitsi joskus laitan ruokaa. Muulla tavoin en kuuntele musiikkia, koska liikakuuntelun takia se menettää merkityksensä. Jos on ollut vaikka 2 päivää kuuntelematta mitään ja kuuntelee sitten sen mielessä pyörineen levyn, jonka kuuntelemiseen on viimein aikaa, on kokemus aivan eri tasolla.

Oma levyhylly on tunteellinen juttu ja mitäpä muuta ihminen on kuin tunteellinen organismi. Mielestäni varsinkaan äärimmäisyyksiin viety minimalismi ei ole hyväksi. Tavaroissa on tietyllä tapaa identiteetti sidottuna eli ne muistuttavat minua siitä, että kuka olen. En minäkään mitään kerskakulutusta kannata, mutta pidätän oikeuden pitää fyysistä kirja- ja levyhyllyä itselläni.

Luonnonvarojen tuhlaaminen on niin väsynyt argumentti ja sitä tungetaan joka paikkaan. Antaa argumentoijasta varsin yksinkertaisen ja hölmön kuvan.

Vinyylilevyt jos mitka ovat kestokulutustavaraa. Kestävät hyvällä pidolla vuosikymmeniä ja niille on lisäksi aktiivinen käytettyjen levyjen markkina eli niitä ei tarvi heittää pois jos niihin kyllästyy. Se että ostan käytettyjä vinyyleitä ei todellakaan kuluta luonnonvaroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää sitten levyjen vihaajat unohtako että niitä levyjä pitää myös kuunnella. Siihen tarvitaan laitteita ja suhteellisen tilava huone.

Niitä laitteita on tuossa kaksi julman suurta kaiutinta, isohko monopäätevahvistin per kaiutin, virranpuhdistuslaatikko, cd-soitin (päivitin jonkin aikaa sitten erillisen transportin ja DAC:n integroiduksi soittimeksi eli laatikoiden määrä väheni yhdellä), esivahvistin (jossa levysoitinesivahvistin sisäänrakennettuna, ennen se oli erillinen laatikko jossa oli vielä ulkoinen virtalähde), se vinyylisorvi ja tietty kilometri erilaisia kaapeleita.

Niitäkin pitää sietää levyjen lisäksi.

Älä pelottele. Kaverillani on seinät hyllyjen peitossa ja laitteita lattiasta kattoon, mutta minä selviän levysoittimella, vahvistimella ja kahdella korkealla mutta kapealla kaiuttimella. Kaapeleita näkyy noin kymmenen sentin matkalta, kaikki muu on piilossa. Ei aina tarvitse mennä äärimmäisyyksiin.

Jos jossain pitää mennä äärimmäisyyksiin niin vinyylilevyissä! Noi vehkeet kuumenee niin paljon että ne tarvivat reilusti ilmaa ja tilaa. Lisäksi olen rakentanut virityksiä joilla eristän laitteita erilaisista värinöistä ja tapan resonointeja.

D-luokan vahvistimet alkavat kyllä olla aika hyviä enkä hämmästyisi jos vaihtaisin isot putkipäätteet sellaisiin tässä joskus. Tehoa pienessä paketissa ilman hukkalämpöä ja virrankulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Älkää sitten levyjen vihaajat unohtako että niitä levyjä pitää myös kuunnella. Siihen tarvitaan laitteita ja suhteellisen tilava huone.

Niitä laitteita on tuossa kaksi julman suurta kaiutinta, isohko monopäätevahvistin per kaiutin, virranpuhdistuslaatikko, cd-soitin (päivitin jonkin aikaa sitten erillisen transportin ja DAC:n integroiduksi soittimeksi eli laatikoiden määrä väheni yhdellä), esivahvistin (jossa levysoitinesivahvistin sisäänrakennettuna, ennen se oli erillinen laatikko jossa oli vielä ulkoinen virtalähde), se vinyylisorvi ja tietty kilometri erilaisia kaapeleita.

Niitäkin pitää sietää levyjen lisäksi.

Voihan muumimukeja keräillä vaikkei niitä käyttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää sitten levyjen vihaajat unohtako että niitä levyjä pitää myös kuunnella. Siihen tarvitaan laitteita ja suhteellisen tilava huone.

Niitä laitteita on tuossa kaksi julman suurta kaiutinta, isohko monopäätevahvistin per kaiutin, virranpuhdistuslaatikko, cd-soitin (päivitin jonkin aikaa sitten erillisen transportin ja DAC:n integroiduksi soittimeksi eli laatikoiden määrä väheni yhdellä), esivahvistin (jossa levysoitinesivahvistin sisäänrakennettuna, ennen se oli erillinen laatikko jossa oli vielä ulkoinen virtalähde), se vinyylisorvi ja tietty kilometri erilaisia kaapeleita.

Niitäkin pitää sietää levyjen lisäksi.

Älä pelottele. Kaverillani on seinät hyllyjen peitossa ja laitteita lattiasta kattoon, mutta minä selviän levysoittimella, vahvistimella ja kahdella korkealla mutta kapealla kaiuttimella. Kaapeleita näkyy noin kymmenen sentin matkalta, kaikki muu on piilossa. Ei aina tarvitse mennä äärimmäisyyksiin.

Jos jossain pitää mennä äärimmäisyyksiin niin vinyylilevyissä! Noi vehkeet kuumenee niin paljon että ne tarvivat reilusti ilmaa ja tilaa. Lisäksi olen rakentanut virityksiä joilla eristän laitteita erilaisista värinöistä ja tapan resonointeja.

D-luokan vahvistimet alkavat kyllä olla aika hyviä enkä hämmästyisi jos vaihtaisin isot putkipäätteet sellaisiin tässä joskus. Tehoa pienessä paketissa ilman hukkalämpöä ja virrankulutusta.

Heh. Minun olohuoneessani riittää ilmatilaa, mutta kaverilla alkaa olla niin ja näin. Minulla on seinätilaakin, jolle mahtuu kauniita levynkansia taide-elämyksiksi, mutta hänen hyllyiltään jää näkyviin yhteensä puolisen neliötä seinää.

Kun kerran tykkäät mennä äärimmäisyyksiin, minulla on sinulle kysymys: millä tavalla rajoitat kotiisi tulevien vinyylien määrää? Mille levyille sanot "ei kiitos" ja paljonko lähtee takaisin kiertoon? Minä olen ollut jonkin aikaa niin köyhä, että kirpputorihinnatkin ovat liian kalliita, mutta jos minulla olisi rahaa entiseen malliin, olisin silti hyvin tarkka siitä, mitä kotiin tuon.

#20

En halua asunnossa, joka on täynnä rumia, pölyä kerääviä levyjä, joista suurinta osaa ei edes kuunnella.

Tuo on vähän sama kuin kaikessa muussakin hamstraamisessa. Nykyäänhän voi vuokrata talleja puoli-ilmaiseksi, miksi ei voi mennä sinne "harrastamaan"?

Aikoinaan myös piti olla uutta ja modernia ja talonpoikaishuonekalut yms. sekä 20-30 luvun kalusteet pistettiin kokkopaikalle 60-70 luvulla jos joku niukkaa tarjontaa ihmettelee.

Vierailija kirjoitti:

En halua asunnossa, joka on täynnä rumia, pölyä kerääviä levyjä, joista suurinta osaa ei edes kuunnella.

Tuo on vähän sama kuin kaikessa muussakin hamstraamisessa. Nykyäänhän voi vuokrata talleja puoli-ilmaiseksi, miksi ei voi mennä sinne "harrastamaan"?

Olisiko sinulla hetki aikaa keskustella pölynimureista? :)

#20

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi sanoa, että yksin levykokoelma ärsyttää, vaan kaikki keräily. Kerääminen vie aikaa ja tilaa ja mikä pahinta kuluttaa luonnonvaroja. En myöskään pidä omistamisen ihanuudesta. Inhoa hetkeä jona näen, etä toinen pitää materiaalia tärkeänä tapana nostaa statustaan. Minun mielestäni status laskee.

 Itse olen minimalisti. En ole eläissäni ostanut yhtään levyä. Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, mutta en osta levyjä, kuuntelen youtubesta, radiosta ja käyn konserteissa. Voisin tehdä kompromissin, levyjen keräilyn suhteen, jos mies luopuisi muista keräilykohteista niin, että minulle jäisi puolet yhteisestä tilasta, vaikka tahdonkin  täyttää kaappini ilmavasti. Minulle on tärkeää käytännöllisyys ja se ei enää toteudu, jos puoliso valtaa kaappitilaani ajatellen, että kun hänellä on täyttä, niin minä voisin tiivistää. En pidä tiiviydestä.

Vinkki: hankkikaa niin iso asunto, että miehesi ei tarvitse luopua mistään ja sinulle jää silti riittävästi tilaa. Tai pikemminkin näin: älä edes yritä puolisoksesi ihmistä, jonka rakasta harrastusta et jaksa sietää.

Tämä! Rakennettiin autotalli ja sen yläkertaan upea iso mancave jossa on täysi vapaus toteuttaa itseään.Huippulaitteet musiikin kuunteluun, iso jääkaappi ym.Win-win- kaikki tyytyväisiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää sitten levyjen vihaajat unohtako että niitä levyjä pitää myös kuunnella. Siihen tarvitaan laitteita ja suhteellisen tilava huone.

Niitä laitteita on tuossa kaksi julman suurta kaiutinta, isohko monopäätevahvistin per kaiutin, virranpuhdistuslaatikko, cd-soitin (päivitin jonkin aikaa sitten erillisen transportin ja DAC:n integroiduksi soittimeksi eli laatikoiden määrä väheni yhdellä), esivahvistin (jossa levysoitinesivahvistin sisäänrakennettuna, ennen se oli erillinen laatikko jossa oli vielä ulkoinen virtalähde), se vinyylisorvi ja tietty kilometri erilaisia kaapeleita.

Niitäkin pitää sietää levyjen lisäksi.

Älä pelottele. Kaverillani on seinät hyllyjen peitossa ja laitteita lattiasta kattoon, mutta minä selviän levysoittimella, vahvistimella ja kahdella korkealla mutta kapealla kaiuttimella. Kaapeleita näkyy noin kymmenen sentin matkalta, kaikki muu on piilossa. Ei aina tarvitse mennä äärimmäisyyksiin.

Jos jossain pitää mennä äärimmäisyyksiin niin vinyylilevyissä! Noi vehkeet kuumenee niin paljon että ne tarvivat reilusti ilmaa ja tilaa. Lisäksi olen rakentanut virityksiä joilla eristän laitteita erilaisista värinöistä ja tapan resonointeja.

D-luokan vahvistimet alkavat kyllä olla aika hyviä enkä hämmästyisi jos vaihtaisin isot putkipäätteet sellaisiin tässä joskus. Tehoa pienessä paketissa ilman hukkalämpöä ja virrankulutusta.

Heh. Minun olohuoneessani riittää ilmatilaa, mutta kaverilla alkaa olla niin ja näin. Minulla on seinätilaakin, jolle mahtuu kauniita levynkansia taide-elämyksiksi, mutta hänen hyllyiltään jää näkyviin yhteensä puolisen neliötä seinää.

Kun kerran tykkäät mennä äärimmäisyyksiin, minulla on sinulle kysymys: millä tavalla rajoitat kotiisi tulevien vinyylien määrää? Mille levyille sanot "ei kiitos" ja paljonko lähtee takaisin kiertoon? Minä olen ollut jonkin aikaa niin köyhä, että kirpputorihinnatkin ovat liian kalliita, mutta jos minulla olisi rahaa entiseen malliin, olisin silti hyvin tarkka siitä, mitä kotiin tuon.

#20

Seinillä on taidetta (sitäkään ei oikein mahdu lisää), levynkansia en ole sinne ripustanut.

Suhtaudun levyihin aikalailla samalla lailla kuin kirjoihin. Ostan molempia aika paljon mutta jos jostain syystä en levystä tai kirjasta pidä - vaatii monesti muutaman kuuntelun selvittää - niin en ujostele laittaa sitä kiertoon (kirjoja en myös ujostele jättää kesken jos ei uppoa). Ei kannata hillota hyllyissä levyjä (kirjoja) joita ei ikinä kuuntele (lue). Nyt alkaa kai ikä painaa koska olen vähentänyt aika paljon raskasta rockia ja metallia ja ostanut jazzia ja jazz-progea.

Syyt eivät aina ole musiikillisia vaan esim. joku prässäys levystä on niin huono etten viitsi pitää sitä tai saan käsiini ensimmäisen painoksen jostain harvinaisemmasta levystä josta minulla on ollut vain jälkipainos. Nyt kun vinyyli on taas pop niin kaikki markkinoille työnnetyt levyt eivät suinkaan ole kovin hyvin tehtyjä.

Klassisesta musiikista siivoan surutta huonokuntoiset levyt (alle VG) ellei niillä ole erityisen suurta tunnearvoa. Ei niistä rahaa saa mutta pelastusarmeijat sun muut yleensä löytävät niille uuden omistajan ja saavat vähän varoja siinä samalla.

Vierailija kirjoitti:

En halua asunnossa, joka on täynnä rumia, pölyä kerääviä levyjä, joista suurinta osaa ei edes kuunnella.

Tuo on vähän sama kuin kaikessa muussakin hamstraamisessa. Nykyäänhän voi vuokrata talleja puoli-ilmaiseksi, miksi ei voi mennä sinne "harrastamaan"?

Mitä se asuminen pitää sisällään jos harrastusten ja elämän pitää olla jossain muualla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää sitten levyjen vihaajat unohtako että niitä levyjä pitää myös kuunnella. Siihen tarvitaan laitteita ja suhteellisen tilava huone.

Niitä laitteita on tuossa kaksi julman suurta kaiutinta, isohko monopäätevahvistin per kaiutin, virranpuhdistuslaatikko, cd-soitin (päivitin jonkin aikaa sitten erillisen transportin ja DAC:n integroiduksi soittimeksi eli laatikoiden määrä väheni yhdellä), esivahvistin (jossa levysoitinesivahvistin sisäänrakennettuna, ennen se oli erillinen laatikko jossa oli vielä ulkoinen virtalähde), se vinyylisorvi ja tietty kilometri erilaisia kaapeleita.

Niitäkin pitää sietää levyjen lisäksi.

Älä pelottele. Kaverillani on seinät hyllyjen peitossa ja laitteita lattiasta kattoon, mutta minä selviän levysoittimella, vahvistimella ja kahdella korkealla mutta kapealla kaiuttimella. Kaapeleita näkyy noin kymmenen sentin matkalta, kaikki muu on piilossa. Ei aina tarvitse mennä äärimmäisyyksiin.

Jos jossain pitää mennä äärimmäisyyksiin niin vinyylilevyissä! Noi vehkeet kuumenee niin paljon että ne tarvivat reilusti ilmaa ja tilaa. Lisäksi olen rakentanut virityksiä joilla eristän laitteita erilaisista värinöistä ja tapan resonointeja.

D-luokan vahvistimet alkavat kyllä olla aika hyviä enkä hämmästyisi jos vaihtaisin isot putkipäätteet sellaisiin tässä joskus. Tehoa pienessä paketissa ilman hukkalämpöä ja virrankulutusta.

Heh. Minun olohuoneessani riittää ilmatilaa, mutta kaverilla alkaa olla niin ja näin. Minulla on seinätilaakin, jolle mahtuu kauniita levynkansia taide-elämyksiksi, mutta hänen hyllyiltään jää näkyviin yhteensä puolisen neliötä seinää.

Kun kerran tykkäät mennä äärimmäisyyksiin, minulla on sinulle kysymys: millä tavalla rajoitat kotiisi tulevien vinyylien määrää? Mille levyille sanot "ei kiitos" ja paljonko lähtee takaisin kiertoon? Minä olen ollut jonkin aikaa niin köyhä, että kirpputorihinnatkin ovat liian kalliita, mutta jos minulla olisi rahaa entiseen malliin, olisin silti hyvin tarkka siitä, mitä kotiin tuon.

#20

Seinillä on taidetta (sitäkään ei oikein mahdu lisää), levynkansia en ole sinne ripustanut.

Suhtaudun levyihin aikalailla samalla lailla kuin kirjoihin. Ostan molempia aika paljon mutta jos jostain syystä en levystä tai kirjasta pidä - vaatii monesti muutaman kuuntelun selvittää - niin en ujostele laittaa sitä kiertoon (kirjoja en myös ujostele jättää kesken jos ei uppoa). Ei kannata hillota hyllyissä levyjä (kirjoja) joita ei ikinä kuuntele (lue). Nyt alkaa kai ikä painaa koska olen vähentänyt aika paljon raskasta rockia ja metallia ja ostanut jazzia ja jazz-progea.

Syyt eivät aina ole musiikillisia vaan esim. joku prässäys levystä on niin huono etten viitsi pitää sitä tai saan käsiini ensimmäisen painoksen jostain harvinaisemmasta levystä josta minulla on ollut vain jälkipainos. Nyt kun vinyyli on taas pop niin kaikki markkinoille työnnetyt levyt eivät suinkaan ole kovin hyvin tehtyjä.

Klassisesta musiikista siivoan surutta huonokuntoiset levyt (alle VG) ellei niillä ole erityisen suurta tunnearvoa. Ei niistä rahaa saa mutta pelastusarmeijat sun muut yleensä löytävät niille uuden omistajan ja saavat vähän varoja siinä samalla.

Tutulta kuulostaa. Minä olen yrittänyt luopua kirjoista, joilla en minä eikä kukaan muukaan varmasti tee mitään, mutta ne ovat nyt kolmatta vuotta välietapissaan varastossa, koska kirjojen tuhoaminen on luonteeni vastainen teko. Levyistä ei onneksi tarvitse luopua, kun maku on alkujaankin riittävän kapea pitääkseen niiden määrän kurissa. Kirjoissa ja levyissä on jotakin pyhää, ja tekee pahaa nähdä niitä revittynä kekseliääseen uusiokäyttöön. Kulhoa en pystyisi tekemään edes goyasta. ;)

#20

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua asunnossa, joka on täynnä rumia, pölyä kerääviä levyjä, joista suurinta osaa ei edes kuunnella.

Tuo on vähän sama kuin kaikessa muussakin hamstraamisessa. Nykyäänhän voi vuokrata talleja puoli-ilmaiseksi, miksi ei voi mennä sinne "harrastamaan"?

Olisiko sinulla hetki aikaa keskustella pölynimureista? :)

#20

Pölynimuri on käypä ratkaisu vain silloin, kun levyjen kerääjä käyttää sitä eikä nakita hommaa puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää sitten levyjen vihaajat unohtako että niitä levyjä pitää myös kuunnella. Siihen tarvitaan laitteita ja suhteellisen tilava huone.

Niitä laitteita on tuossa kaksi julman suurta kaiutinta, isohko monopäätevahvistin per kaiutin, virranpuhdistuslaatikko, cd-soitin (päivitin jonkin aikaa sitten erillisen transportin ja DAC:n integroiduksi soittimeksi eli laatikoiden määrä väheni yhdellä), esivahvistin (jossa levysoitinesivahvistin sisäänrakennettuna, ennen se oli erillinen laatikko jossa oli vielä ulkoinen virtalähde), se vinyylisorvi ja tietty kilometri erilaisia kaapeleita.

Niitäkin pitää sietää levyjen lisäksi.

Älä pelottele. Kaverillani on seinät hyllyjen peitossa ja laitteita lattiasta kattoon, mutta minä selviän levysoittimella, vahvistimella ja kahdella korkealla mutta kapealla kaiuttimella. Kaapeleita näkyy noin kymmenen sentin matkalta, kaikki muu on piilossa. Ei aina tarvitse mennä äärimmäisyyksiin.

Jos jossain pitää mennä äärimmäisyyksiin niin vinyylilevyissä! Noi vehkeet kuumenee niin paljon että ne tarvivat reilusti ilmaa ja tilaa. Lisäksi olen rakentanut virityksiä joilla eristän laitteita erilaisista värinöistä ja tapan resonointeja.

D-luokan vahvistimet alkavat kyllä olla aika hyviä enkä hämmästyisi jos vaihtaisin isot putkipäätteet sellaisiin tässä joskus. Tehoa pienessä paketissa ilman hukkalämpöä ja virrankulutusta.

Heh. Minun olohuoneessani riittää ilmatilaa, mutta kaverilla alkaa olla niin ja näin. Minulla on seinätilaakin, jolle mahtuu kauniita levynkansia taide-elämyksiksi, mutta hänen hyllyiltään jää näkyviin yhteensä puolisen neliötä seinää.

Kun kerran tykkäät mennä äärimmäisyyksiin, minulla on sinulle kysymys: millä tavalla rajoitat kotiisi tulevien vinyylien määrää? Mille levyille sanot "ei kiitos" ja paljonko lähtee takaisin kiertoon? Minä olen ollut jonkin aikaa niin köyhä, että kirpputorihinnatkin ovat liian kalliita, mutta jos minulla olisi rahaa entiseen malliin, olisin silti hyvin tarkka siitä, mitä kotiin tuon.

#20

Seinillä on taidetta (sitäkään ei oikein mahdu lisää), levynkansia en ole sinne ripustanut.

Suhtaudun levyihin aikalailla samalla lailla kuin kirjoihin. Ostan molempia aika paljon mutta jos jostain syystä en levystä tai kirjasta pidä - vaatii monesti muutaman kuuntelun selvittää - niin en ujostele laittaa sitä kiertoon (kirjoja en myös ujostele jättää kesken jos ei uppoa). Ei kannata hillota hyllyissä levyjä (kirjoja) joita ei ikinä kuuntele (lue). Nyt alkaa kai ikä painaa koska olen vähentänyt aika paljon raskasta rockia ja metallia ja ostanut jazzia ja jazz-progea.

Syyt eivät aina ole musiikillisia vaan esim. joku prässäys levystä on niin huono etten viitsi pitää sitä tai saan käsiini ensimmäisen painoksen jostain harvinaisemmasta levystä josta minulla on ollut vain jälkipainos. Nyt kun vinyyli on taas pop niin kaikki markkinoille työnnetyt levyt eivät suinkaan ole kovin hyvin tehtyjä.

Klassisesta musiikista siivoan surutta huonokuntoiset levyt (alle VG) ellei niillä ole erityisen suurta tunnearvoa. Ei niistä rahaa saa mutta pelastusarmeijat sun muut yleensä löytävät niille uuden omistajan ja saavat vähän varoja siinä samalla.

Tutulta kuulostaa. Minä olen yrittänyt luopua kirjoista, joilla en minä eikä kukaan muukaan varmasti tee mitään, mutta ne ovat nyt kolmatta vuotta välietapissaan varastossa, koska kirjojen tuhoaminen on luonteeni vastainen teko. Levyistä ei onneksi tarvitse luopua, kun maku on alkujaankin riittävän kapea pitääkseen niiden määrän kurissa. Kirjoissa ja levyissä on jotakin pyhää, ja tekee pahaa nähdä niitä revittynä kekseliääseen uusiokäyttöön. Kulhoa en pystyisi tekemään edes goyasta. ;)

#20

Minä taas kuuntelen vähän turhankin laajalla skaalalla niin levyjä kertyy. Vaikea niitä on heittää pois mutta saan silloin tällöin kavereilta kasoittain jostain varastoista löytyneitä vinyyleitä joilla nyt ei vaan tee mitään. Ne on pakko heittää pois, ei ne sen kuuntelukelpoisimmiksi muutu sillä että ne raahaa jonkun hyväntekeväisyyskirpparin riesaksi. Kulhoksi en niitäkään halua, levykulho on ehkä historian kornein turhake.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä kerää, kunhan ei jätä keräilemiään asioita pyörimään pitkin lattioita ja pitää huolen niiden siivoamisesta. En suostu pyyhkimään pölyjä toisen aarteista eikä ne näytä miltää pölykerroksen alta.

No tuo kuulosti ikävältä. :( Luulisi, että mielellään pitäisi huolen rakkaan ihmisen aarrekokoelmasta siinä kuin yhteisestä kodista muutenkin... Outo asenne.

Jos 15 vuoteen ei ole ollut toimivaa levysoitinta, vähän tuntuu turhalta ne levyt hyllytilaa viemässä. Kun ei näyttäisi olevan soitin edes hankinnassakaan....

Ei haittaa, jos ne on kaapissa piilossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä kerää, kunhan ei jätä keräilemiään asioita pyörimään pitkin lattioita ja pitää huolen niiden siivoamisesta. En suostu pyyhkimään pölyjä toisen aarteista eikä ne näytä miltää pölykerroksen alta.

No tuo kuulosti ikävältä. :( Luulisi, että mielellään pitäisi huolen rakkaan ihmisen aarrekokoelmasta siinä kuin yhteisestä kodista muutenkin... Outo asenne.

Yhden kaverin vaimo hajoitti siivotessaan 4000 Euron arvoisen äänirasian. Parempi siivota itse, tulee paljon halvemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

En voi sanoa, että yksin levykokoelma ärsyttää, vaan kaikki keräily. Kerääminen vie aikaa ja tilaa ja mikä pahinta kuluttaa luonnonvaroja. En myöskään pidä omistamisen ihanuudesta. Inhoa hetkeä jona näen, etä toinen pitää materiaalia tärkeänä tapana nostaa statustaan. Minun mielestäni status laskee.

 Itse olen minimalisti. En ole eläissäni ostanut yhtään levyä. Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, mutta en osta levyjä, kuuntelen youtubesta, radiosta ja käyn konserteissa. Voisin tehdä kompromissin, levyjen keräilyn suhteen, jos mies luopuisi muista keräilykohteista niin, että minulle jäisi puolet yhteisestä tilasta, vaikka tahdonkin  täyttää kaappini ilmavasti. Minulle on tärkeää käytännöllisyys ja se ei enää toteudu, jos puoliso valtaa kaappitilaani ajatellen, että kun hänellä on täyttä, niin minä voisin tiivistää. En pidä tiiviydestä.

Huh, jo melkein pelkkä lukeminen ankeutti jo hieman elämää, saati sitten, että tuollainen ihminen olisi lähipiirissä...ei suatana, mieluumminen kuole vaikka pystyyn pystymetsässä, sekin on sentään värikkäämpää ja mielenkiintoisempaa kuin ankeuttajan kanssa kyyristely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua asunnossa, joka on täynnä rumia, pölyä kerääviä levyjä, joista suurinta osaa ei edes kuunnella.

Tuo on vähän sama kuin kaikessa muussakin hamstraamisessa. Nykyäänhän voi vuokrata talleja puoli-ilmaiseksi, miksi ei voi mennä sinne "harrastamaan"?

Olisiko sinulla hetki aikaa keskustella pölynimureista? :)

#20

Pölynimuri on käypä ratkaisu vain silloin, kun levyjen kerääjä käyttää sitä eikä nakita hommaa puolisolle.

Kannattaa siis tutustua puolisoon hyvissä ajoin ennen kuin edes harkitsee muuttamista saman katon alle. Voi tulla rumaa jälkeä, jos ryhtyy puhumaan imuroinnista ja levykokoelman hävittämisestä vasta häiden jälkeen.

#20

Mun ex oli ihan tosissaan mustasukkainen kun rakastan musiikkia niin paljon :D ei itse kuunnellut juuri muuten kun päissään ja kai musiikki oli sit kun joku sivusuhde tai salarakastaja. Mä itse haluan pitää levyt esillä kun ne on tärkeitä mulle ja musiikkiin keskittyy ihan eri tavalla kun saa älä tätä LPn kansia samalla.

Nykyisen kanssa en ole suostunut muuttamaan yhteen kun se sanoi että kitarat ei sitten saa olla olohuoneessa (?). Käden ulottuvillahan ne pitää olla että saa ottaa sen käteen kun siltä tuntuu.

Voin kyllä kuvitella että jos kumppanilla olisi vaikka kirjaston verran kirjoja niin ärsyttäisi itseäkin, varsinkin jos ei ikinä tunnu edes lukevan niitä (eihän niitä levyjäkään jatkuvasti voi kuunnella). Mutta en ikinä asettuisi tielle harrastuksessa jonka tiedän olevan toiselle rakas ja joka tuottaa iloa ja elämyksiä hänelle.