Mikä niissä puolison levykokelmissa ärsyttää niin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä kerää, kunhan ei jätä keräilemiään asioita pyörimään pitkin lattioita ja pitää huolen niiden siivoamisesta. En suostu pyyhkimään pölyjä toisen aarteista eikä ne näytä miltää pölykerroksen alta.

No tuo kuulosti ikävältä. :( Luulisi, että mielellään pitäisi huolen rakkaan ihmisen aarrekokoelmasta siinä kuin yhteisestä kodista muutenkin... Outo asenne.

Luulisi sen rakkaan ihmisen pystyvän itse huolehtimaan aarrekokelmastaan, niin aikuiset ihmiset tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua asunnossa, joka on täynnä rumia, pölyä kerääviä levyjä, joista suurinta osaa ei edes kuunnella.

Tuo on vähän sama kuin kaikessa muussakin hamstraamisessa. Nykyäänhän voi vuokrata talleja puoli-ilmaiseksi, miksi ei voi mennä sinne "harrastamaan"?

Olisiko sinulla hetki aikaa keskustella pölynimureista? :)

#20

Pölynimuri on käypä ratkaisu vain silloin, kun levyjen kerääjä käyttää sitä eikä nakita hommaa puolisolle.

Kannattaa siis tutustua puolisoon hyvissä ajoin ennen kuin edes harkitsee muuttamista saman katon alle. Voi tulla rumaa jälkeä, jos ryhtyy puhumaan imuroinnista ja levykokoelman hävittämisestä vasta häiden jälkeen.

#20

Keskustelitko sinä tulevan puolisosi kanssa siitä, että jos toinen jossain tulevaisuudessa keksii alkaa kerätä jotain? Kaksikymppinen ei voi tietää, mitkä kaikki asiat ovat hänelle tärkeitä viisikymppisenä.

Mua ärsyttää lähinnä sw, kun mun levyt joutuu vähitellen miehen kokoelmaan. Taas pelastelin sieltä viitisentoista omaa levyäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä kerää, kunhan ei jätä keräilemiään asioita pyörimään pitkin lattioita ja pitää huolen niiden siivoamisesta. En suostu pyyhkimään pölyjä toisen aarteista eikä ne näytä miltää pölykerroksen alta.

No tuo kuulosti ikävältä. :( Luulisi, että mielellään pitäisi huolen rakkaan ihmisen aarrekokoelmasta siinä kuin yhteisestä kodista muutenkin... Outo asenne.

Luulisi sen rakkaan ihmisen pystyvän itse huolehtimaan aarrekokelmastaan, niin aikuiset ihmiset tekee.

Jaa, mä taas oon aina aatellut, että aikuiset ihmiset tekee niin, että samalla kun hoitaa omia/yhteisiä esim. kotitöitä, voi siinä sivussa pyyhkiä pölyt parista levyrivistöstäkin ilman valtavaa tunnetta uhrautumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua asunnossa, joka on täynnä rumia, pölyä kerääviä levyjä, joista suurinta osaa ei edes kuunnella.

Tuo on vähän sama kuin kaikessa muussakin hamstraamisessa. Nykyäänhän voi vuokrata talleja puoli-ilmaiseksi, miksi ei voi mennä sinne "harrastamaan"?

Olisiko sinulla hetki aikaa keskustella pölynimureista? :)

#20

Pölynimuri on käypä ratkaisu vain silloin, kun levyjen kerääjä käyttää sitä eikä nakita hommaa puolisolle.

Kannattaa siis tutustua puolisoon hyvissä ajoin ennen kuin edes harkitsee muuttamista saman katon alle. Voi tulla rumaa jälkeä, jos ryhtyy puhumaan imuroinnista ja levykokoelman hävittämisestä vasta häiden jälkeen.

#20

Keskustelitko sinä tulevan puolisosi kanssa siitä, että jos toinen jossain tulevaisuudessa keksii alkaa kerätä jotain? Kaksikymppinen ei voi tietää, mitkä kaikki asiat ovat hänelle tärkeitä viisikymppisenä.

Ai nyt saivarrellaan? Kannattaa ottaa asia puheeksi siinä vaiheessa, kun ensimmäinen hylly alkaa olla täynnä. Ei se elämää haittaavan kokoinen kokoelma ilmesty yhtäkkiä tyhjästä viisikymppisellekään.

#20

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovellinen kaappi, niin eivät kerää pölyä ja sopii sisustukseen.

Vaikea löytää sellaisia joihin levyt saa sovitettua niin ettei saranat tärvele niitä ellei rupea teettämään.

Ikealla on toimistokalusteissa hyviä hyllyjä vinyyleille (sorry, en muista nimiä eikä tämä taida muutenkaan olla MTV:n palsta eli jääköot mainostamatta) mutta valitettavasti sen rullaovellisen (ylös-alas -suuntaisen) mallin valmistaminen lopetettiin. Se oli hyvä mutta yks prkln riesa koota.

Ne liukuovelliset (sivusuuntaiset) on niin leveitä ettei ne mahdu mihinkään eikä levyjä pysty varastoimaan niin leveästi ellei rakenna väliseiniä. Ihan normi-ikeakirjahyllyt ei kestä vinyyleiden painoa. Lundioiden sun muiden sivutikkaat on kanssa huonot, niitä pitää topata aika raskaasti että vinyylit voivat asua niissä tärveltymättä.

Ikea ja Lundia? Maailmassa on miljoona muutakin hyllykköä.

Meillä on liukukiskot keittiövalmistajalta, vinyylit laatikoissa (sen verran väljästi että mahtuu pläräämään) ja cd:t liukuhyllyillä telineissään.

Mutta ei tuota valmiina meillekään annettu, vähän piti suunnitella mitä halutaan ja etsiä toimivat osat.

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa, jos ne on kaapissa piilossa. 

Ja oikein mielelläni voisin jopa maksaa mittatilaustyönä tehdyn kaapin juuri niille levyille. Itsellä on televisiokin kaapissa piilossa silloin kun en sitä katso. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä kerää, kunhan ei jätä keräilemiään asioita pyörimään pitkin lattioita ja pitää huolen niiden siivoamisesta. En suostu pyyhkimään pölyjä toisen aarteista eikä ne näytä miltää pölykerroksen alta.

No tuo kuulosti ikävältä. :( Luulisi, että mielellään pitäisi huolen rakkaan ihmisen aarrekokoelmasta siinä kuin yhteisestä kodista muutenkin... Outo asenne.

Luulisi sen rakkaan ihmisen pystyvän itse huolehtimaan aarrekokelmastaan, niin aikuiset ihmiset tekee.

Jaa, mä taas oon aina aatellut, että aikuiset ihmiset tekee niin, että samalla kun hoitaa omia/yhteisiä esim. kotitöitä, voi siinä sivussa pyyhkiä pölyt parista levyrivistöstäkin ilman valtavaa tunnetta uhrautumisesta.

Pitääpä sanoa miehelle, että seuraavalla siivouskerralla imuroi pölyt minun kirjahyllystä. Tähän asti mies on väittänyt, että kirjat eivät kuulu hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovellinen kaappi, niin eivät kerää pölyä ja sopii sisustukseen.

Vaikea löytää sellaisia joihin levyt saa sovitettua niin ettei saranat tärvele niitä ellei rupea teettämään.

Ikealla on toimistokalusteissa hyviä hyllyjä vinyyleille (sorry, en muista nimiä eikä tämä taida muutenkaan olla MTV:n palsta eli jääköot mainostamatta) mutta valitettavasti sen rullaovellisen (ylös-alas -suuntaisen) mallin valmistaminen lopetettiin. Se oli hyvä mutta yks prkln riesa koota.

Ne liukuovelliset (sivusuuntaiset) on niin leveitä ettei ne mahdu mihinkään eikä levyjä pysty varastoimaan niin leveästi ellei rakenna väliseiniä. Ihan normi-ikeakirjahyllyt ei kestä vinyyleiden painoa. Lundioiden sun muiden sivutikkaat on kanssa huonot, niitä pitää topata aika raskaasti että vinyylit voivat asua niissä tärveltymättä.

Ikea ja Lundia? Maailmassa on miljoona muutakin hyllykköä.

Meillä on liukukiskot keittiövalmistajalta, vinyylit laatikoissa (sen verran väljästi että mahtuu pläräämään) ja cd:t liukuhyllyillä telineissään.

Mutta ei tuota valmiina meillekään annettu, vähän piti suunnitella mitä halutaan ja etsiä toimivat osat.

Niinpä. "Vaikea löytää" tarkoittaa käytännössä sitä, että myynnissä ei ole kovin monta vinyylilevyille sopivaa, valmista säilytysratkaisua. Vaikeaa niiden löytäminen ei ole, koska voi etsiytyä harrastajien foorumille ja kysyä sieltä; vastauksia alkaa ropista niiltä, jotka ovat asian jo ratkaisseet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä kerää, kunhan ei jätä keräilemiään asioita pyörimään pitkin lattioita ja pitää huolen niiden siivoamisesta. En suostu pyyhkimään pölyjä toisen aarteista eikä ne näytä miltää pölykerroksen alta.

No tuo kuulosti ikävältä. :( Luulisi, että mielellään pitäisi huolen rakkaan ihmisen aarrekokoelmasta siinä kuin yhteisestä kodista muutenkin... Outo asenne.

Luulisi sen rakkaan ihmisen pystyvän itse huolehtimaan aarrekokelmastaan, niin aikuiset ihmiset tekee.

Jaa, mä taas oon aina aatellut, että aikuiset ihmiset tekee niin, että samalla kun hoitaa omia/yhteisiä esim. kotitöitä, voi siinä sivussa pyyhkiä pölyt parista levyrivistöstäkin ilman valtavaa tunnetta uhrautumisesta.

Pitääpä sanoa miehelle, että seuraavalla siivouskerralla imuroi pölyt minun kirjahyllystä. Tähän asti mies on väittänyt, että kirjat eivät kuulu hänelle.

Sano toki, ystävällisesti. :) Monilla ihmisillä tulis imuroinnin ulottaminen kirjahyllyyn luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

En voi sanoa, että yksin levykokoelma ärsyttää, vaan kaikki keräily. Kerääminen vie aikaa ja tilaa ja mikä pahinta kuluttaa luonnonvaroja.  ---- käyn konserteissa. /quote]

Luuletko, ettei konserttien järjestäminen vie luonnonvaroja? Jos minä kerään esim. syömieni jugurttipurkkien kansia, niin ei se kauheasti vie aikaa, eikä tilaa eikä kuluta sen enempää luontoa kuin se jugurtti nyt alun perinkään (totta kyllä, että yksittäiset pikarit ovat tuhlausta).

Hamstraus on typerä harrastus. En arvosta. Yhteisestä kodista ei toinen saa tehdä museota. Tai sitten itse kustantaa isomman kämpän johon mahtuu kokoelmat.

Vierailija kirjoitti:

Hamstraus on typerä harrastus. En arvosta. Yhteisestä kodista ei toinen saa tehdä museota. Tai sitten itse kustantaa isomman kämpän johon mahtuu kokoelmat.

Trollaatko vai etkö tosissasi erota hamstraamista ja levyharrastusta toisistaan?

Hahaa, eihän useita huippulevyjä edes oo Spotifyssa Eri suuntiin, jos ei ymmärrä oman ja toisen oman eroa. Onneksi meillä digataan musiikista ja levyistä molemmat.

Miehen tavarat täytti ihan kaikki paikat, eikä hän osannut pitää niitä missään järjestyksessä. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

En halua asunnossa, joka on täynnä rumia, pölyä kerääviä levyjä, joista suurinta osaa ei edes kuunnella.

Tuo on vähän sama kuin kaikessa muussakin hamstraamisessa. Nykyäänhän voi vuokrata talleja puoli-ilmaiseksi, miksi ei voi mennä sinne "harrastamaan"?

Tilaa rakastavahan voisi vuokrata itselleen tallin ja käydä siellä fiilistelemässä tyhjiä seiniä.

Olen nainen, eli kenties kokoelmani on helpompi saada mahtumaan yhteiseen kotiin. Oli miten oli, levyistä ja kirjoista en luovu. Kirjastohuone olisi kyllä jees.

Ei mua ärsytäkään. Mies sen sijaan valittaa mun kirjoista. Mulla on 3 hyllyllistä ja nekin on mun työhuoneessa, kun mies ei suvaitse niitä olohuoneessa.

Meillä on levyillä oma huoneensa. Ihan oli mun idea, kun ei niitä oikein saanut mihinkään mahtumaan. Miehen levyjä siis. Omat vinyylit on maitolaatikoissa rappusten alla.

Paljon on tuplia, kun musiikin maku on sama. Pitäs joskus käydä kunnolla läpi, jos vaikka olisi jotain arvokasta kahtena kappaleena.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, eli kenties kokoelmani on helpompi saada mahtumaan yhteiseen kotiin. Oli miten oli, levyistä ja kirjoista en luovu. Kirjastohuone olisi kyllä jees.

Mitä tekemistä sukupuolella on tämän asian kanssa?