Muita, jotka eivät voi sietää banaania syöviä ihmisiä samassa tilassa
.. Kuin siis missä itse on. En voi sietää sitä ääntä, näkyä enkä hajua. Enkä sitä sotkemista niiden kanssa. Jostain kumman syystä tämä tilanne tuntuu seuraavan mua joka paikkaan. Misesystävä syö niitä lähes päivittäin, hänen lapsensa söi niitä aikanaa lähes joka tilanteessa. Kaikissa tilaisuuksissa tai tapahtumissa se banaani ilmestyy aina jostain mässytettäväksi. Ei voi olla raivostuttavampaa, kuin se, että joku tuntematon vieruskaveri jossain tilaisuudessa kaivaa sen heti 10 minuutin jälkeen laukustaan loksuteltavaksi.
Kommentit (44)
Itse syön sitä samassa tarkoituksessa kuin tupakoin. Eli kasvatan ihmisiä henkisesti sietämään ikäviä tilanteita.
Moni on niin heikko että kaipaa johdatustani ja mässytystäni.
Kerran istuin bussissa, kun etupenkillä istui mies, joka latkutti Valion arkijogurttia suoraan litran tölkistä. Hetkeksi käänsin katseeni muualle, ja kun katsoin taas mieheen, en tiedä, mitä oli tapahtunut, mutta yht'äkkiä jogurtit kuitenkin levisivät valtoimenaan pitkin bussin penkkejä ja käytäviä. Miehen vieressä istunut rouvashenkilö tuhahteli "ei täs voi istuu" ja vaihtoi paikkaa. Kuski ei ollut moksiskaan.
Palataan niihin banaaneihin. Tietääkö joku, miksi suomalaiset ovat niin banaanikeskeistä kansaa? Nykypäivänä kaupan hyllyt notkuvat ties minkälaisia hedelmiä, niin miksi aina se banaani.....??? Inhosin lapsena banaaneja (enkä edelleenkään niistä nauti) ja piilotin niitä kaapin alle, kun äidin silmä vältti. Välillä, kun äiti imuroi, kaapin alta löytyi mustuneita, koppuraisia banaanimuumioita ja kerran sieltä jotain toukkiakin tuli.
Jalkapallostadioneille niitä ei saa edes viedä.
Mutta jalkapallo onkin sivistyneiden ihmisten laji.
banaaneja syödään varmaan sen takia, että niitä on helppo kuljettaa ja kuoria. Esim jonain junnujoukkueen eväänä se toimii paljon paremmin kuin vaikka päärynät.
Täpärästi kestän banaanin syömisen. Mutta ex-työkaverilla oli tapana syödä joka aamu kaksi näkkileipää. Hitaasti nautiskellen. Rouskuttaen. Puhuen samalla jotain niin, että ne muruset meinasivat tukahduttaa.
Toinen ärsytys: porkkanat. Ja nimenomaan porkkanoiden ROUSKUTUS. Lähdin joskus kaverin kanssa leffaan ja sillä oli eväänä pussillinen porkkanalohkoja. Voi jumalauta. Meinasin tappaa.
Sulle joka kysyit miksi banaani.
Se täyttää enemmän kuin moni muu hedelmä ja on helpompi syödä matkalla/koulussa/töissä kuin vaikkapa mango.
Helppo eväs.
Kerro toki joku vastaava, mielläni kokeilisin.
Vierailija kirjoitti:
banaaneja syödään varmaan sen takia, että niitä on helppo kuljettaa ja kuoria. Esim jonain junnujoukkueen eväänä se toimii paljon paremmin kuin vaikka päärynät.
Täpärästi kestän banaanin syömisen. Mutta ex-työkaverilla oli tapana syödä joka aamu kaksi näkkileipää. Hitaasti nautiskellen. Rouskuttaen. Puhuen samalla jotain niin, että ne muruset meinasivat tukahduttaa.
Toinen ärsytys: porkkanat. Ja nimenomaan porkkanoiden ROUSKUTUS. Lähdin joskus kaverin kanssa leffaan ja sillä oli eväänä pussillinen porkkanalohkoja. Voi jumalauta. Meinasin tappaa.
TÄMÄ! mikään ei ole niin ärsyttävää kuin ROUSKUTUS, pää hajoaa.
Banskis kirjoitti:
Kerran istuin bussissa, kun etupenkillä istui mies, joka latkutti Valion arkijogurttia suoraan litran tölkistä. Hetkeksi käänsin katseeni muualle, ja kun katsoin taas mieheen, en tiedä, mitä oli tapahtunut, mutta yht'äkkiä jogurtit kuitenkin levisivät valtoimenaan pitkin bussin penkkejä ja käytäviä. Miehen vieressä istunut rouvashenkilö tuhahteli "ei täs voi istuu" ja vaihtoi paikkaa. Kuski ei ollut moksiskaan.
Palataan niihin banaaneihin. Tietääkö joku, miksi suomalaiset ovat niin banaanikeskeistä kansaa? Nykypäivänä kaupan hyllyt notkuvat ties minkälaisia hedelmiä, niin miksi aina se banaani.....??? Inhosin lapsena banaaneja (enkä edelleenkään niistä nauti) ja piilotin niitä kaapin alle, kun äidin silmä vältti. Välillä, kun äiti imuroi, kaapin alta löytyi mustuneita, koppuraisia banaanimuumioita ja kerran sieltä jotain toukkiakin tuli.
Minäkään en pidä banaaneista ja inhoan niiden mässytystä, mutta syön niitä julkisesti välillä itsekin, koska niiden ravintoarvo on hyvä ja ne ovat täyttäviä. Kärsin myös eräästä sairaudesta joka laskee veren kaliumtasoja, joten banaani on siinäkin mielessä hyvä valinta. Aikani on usein kortilla ja liikun paljon, joten on pakko ottaa työmatkoille, salille jne. pientä evästä mukaan. Pyrin kyllä syömään välipalani mahdollisimman huomaamattomasti ja nopeasti etten häiritsisi ketään.
Se lits läts maiskutus ääni saa mut hulluksi!
On teillä ongelmat, voi jumalavita. Teette itsenne naurettaviksi tällaisilla kommenteilla.
Vierailija kirjoitti:
Typerää edes kysellä onko muita jotka ärsyyntyvät banaanin syömisestä (tai lähes mistä tahansa muusta), koska nykyään lähes kaikki ärsyyntyvät lähes kaikesta. Joten kyllä niitä riittää. Yhden mielestä ei saa syödä banaania, toisen mielestä purkkaa, kolmannen mielestä ei saa kilistää lusikkaa kupissa, erästä ärsyttää jopa pelkkä pullosta juominen. Itse olen aivan lopen kyllästynyt näihin neurootikkoihin, jotka itsepintaisesti jumittavat ihmisten keskellä ärsyyntymässä ja mulkoilemassa vaatien että muut ihmiset pidättäytyvät syömästä ja juomasta heidän lähellään. Itselleen ja omalle stressinsietokyvylleen, ahdistusalttiudelleen, syömisneurooseilleen ym. he eivät näe tarpeelliseksi tehdä mitään.
Sitten sä olet just se, joka ryntää myöhässä arvovaltaiseen seminaariin kunniapuhujan ollessa juuri estradilla. Haluat istua keskialueella ja hinaat itsesi mieleiselle paikalle niin, että muut joutuvat seisoen antamaan sinulle tietä.Olet ostanut smoothien, capuccinon ja rapisevassa paperipussissa olevan murenevan patongin. Koska ihmiset ovat mielestäsi neuroottisia ja kiinnittävät ihan turhaan huomiota normaaleihin syöntiääniin asettelet evääsi mukavasti eteesi välittämättä muiden murhaavista katseista. Sinähän vain syöt, kun et aamulla ehtinyt kotona ja meni kakallakin istuessa aikaa räpeltäessäsi somesta kavereiden juttuja. Juuri niin, juuri niin!
Mä en juurikaan ärsyynny syömisen äänistä mut banaani on kyllä asia erikseen. Jo lapsesta saakka on raivostuttanut se mukelluksen ääni. Ja huom! koskee ketä tahansa, kaikkein läheisimmät mukaanluettuna.
Se haju, tulee mieleen lapsuuden luokkaretket ja kuuma ilmastoimaton linja-auto, paha olo ja eväsbanaanien lemu, seassa ehkä jonkun matkapahoinvoivan oksennuksen tuoksahdus...
En muutenkaan välitä banaaneista, tukehduttavaa syötävää ja mulla ei pidä nälkää vaan lisää sitä.
Toivottavasti ette ole mun työkavereita 😅
Ärsyttää jos syöjä ei osaa pitää suutaan kiinni syödessä ja se lutkutus raikaa ympäri huonetta. Banaaninkin kyllä pystyy syömään niin ettei siitä juuri ääntä lähde.
Kertoo mielenterveys ongelmista jos ärsyttää ja päähajoo tavallisista asioista. Banaanin syönti ja rouskutus esim. Ei siitä tykätä tarvi mutta ärsyyntyminen ja sekoilu ei ole normaalia. Ihmisen täytyy kestää myös pientä epämukavuuttakin
Oikeesti, ihmisellä täytyy olla todella vähän oikeita ongelmia, jos tuollaisestakin saa sellaisen aikaiseksi.
En kiinnitä mitään huomiota toisten ihmisten syömisiin ikinä missään, on tapana keskittyä ajattelemaan ihan muita asioita.
Ajatella, että meidän juoksuporukalla on pitkillä lenkeillä pienet eväät mukana, ja mussutetaan kaikki jotain siinä juoksun lomassa. Melkein koko ajan joku jotain rapistelee ja syö. Voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää jos syöjä ei osaa pitää suutaan kiinni syödessä ja se lutkutus raikaa ympäri huonetta. Banaaninkin kyllä pystyy syömään niin ettei siitä juuri ääntä lähde.
Ei lähde ei. Tiimikaverilla usein banaani eväänä eikä siitä kyllä lähde mitään mässytystä ja lutkutusta. Haju paljastaa muttei muuten tiedä mitä hän syö. Siinä kun leipää yms. En minä itsekään banaaneja mässytä.
Syökää kotona! Tai ravintolassa/kahvilassa/ lounaskuppilassa.
Mä en tajua miten aikuiset ihmiset tarvitsevat jotain mussuttamista koko ajan. Ei terve ihminen kuole vaikka olisi esimerkiksi 8h syömättä.
Huom. Kommenttini ei koske sairaita ja lapsia.
Edellisessä työpaikassani oli lyhyt aamupalaveri ennen töiden alkua. Ja totta kai se banaani löytyi aina siihen mukellettavaksi - samoilla ihmisillä ja joka aamu.
Menin paikalleni yleensä minuuttia ennen palaverin alkua välttääkseni ne banaanit! Ja aina se imelä banskulemu jäi siihen väreilemään.