Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperheen vanhempien tuloerot ja elintason jakaantuminen
Yhdessä vai erikseen
23.03.2019 |
Hei, haluaisin kysyä teiltä kanssasisarilta, että miten teidän uusperheissä toimitaan yhdenvertaisuuden sekä tasa-arvon toteutumiseksi.
Minulla on sellainen tilanne, että suunnittelemme miesystäväni kanssa ”uusperhe arkea” ja tähän olemme lapsia jo vuosia valmistaneet. Silti jotkut asiat askarruttavat omaa mieltäni. Niin ihana kuin miesystäväni onkin ja hänen kanssaan voin luonnollisesti asioista puhua niin raha on asia, josta välttelemme. Meillä on isot tuloerot (miehelläni noin 3x minun tuloni, kun minun tuloni ovat alle 3-alkavan summan) ja tämä on asia, joka vaivaa mieltäni.
Molemmat asumme omistusasunnossa, minulle tämä lainanmaksu yksin on palkassani on nettotuloissani iso kuluerä. Yhteisen talouden rakentaminen tämän kokoiselle perheelle vaatii vähintään tuplasti isomman kodin. Itse asun tällä hetkellä melko kompaktissa kodissa kun mieheni taas väljemmässä, jossa jokaisella perheenjäsenelle on laskettu n. 50m2 kun minulla taas 25m2. Sopivan asunnon löytäminen / rakennuttaminen tarkoittaa isompaa lainaa, elinkuluja ym. nämä toki puolitettuina. Nyt olen siinä hetkessä kun mietin, että voimmeko rakentaa tasavertaista parisuhdetta sekä perhe-elämää kun tuloerot ovat näin suuret ja tilipussin näkökulmasta elämme aivan eri elintasoa.
Miesystävälleni moni asia on itsestään selvä, esim. lapsilla mahdollisuus harrastaa mitä haluavat (tässä tapauksessa yhdellä lapsella useampi kallis harrastus) kun taas minulla ei ole mahdollisuutta lapselleni tätä tarjota, vaan taloudellisesti pystyn turvaamaan tällä hetkellä vain yhden harrastuksen/ lapsi. Olen miettinyt, että mitä jos tämäkään ei olisi mahdollista niin voisinko antaa lasteni elää sellaista elämää, että katsovat sivusta kun perheen muut (puolisoni lapset) lapset saavat harrastaa mitä haluavat ja harrastuksiin kuljetuksiin ja kilpailuihin käytetään lähes kaikki viikonpäivät.
Esim. kalliimpaan kotiin muuttaessa menojen jakautuessa kahdelle niin tämä voi olla liian iso taakka minulle. Olemme keskustelleet yhteisen kodin omistussuhteen osuuden jaosta esim 30/70 mutta kuinka kulujen. Mutta kuuluvatko niiden mennä 50/50? Ja se onkin minulle se ehkä kriittisin kipupiste.
Vai miten muissa uusperheissä kulujen jakautumiset hoidetaan eri tulosuhdanteilla? Tähän asti kun asumme vuorotellen toisillamme pyrimme jakamaan menot sekä kulut, pätee myös lomamatkoissa ym. Mietimme nyt mm tulevan kesän lomia ja yhteistä reissua niin minä joudun paljon menemään budjetti edelle. Minulle iso summa ei ole miesystävälleni iso. Täytyy tunnustaa, että minulla sydänalassa tuntui pahalle kun miesystävälleni sanoin tulevan kesän suunnitelmiin, että en tiedä onko minulla varaa tätä kustantaa pesueelleni niin mies mietti, että hän voi tehdä nämä suunnitelmat kyllä yksin lastensa kanssa, että voidaan miettiä halvempia ratkaisuja yhteisiksi. Mietin, että tällaistako eri elintasoa meillä tulisi yhteinen arki olemaan.
Tietenkään en voi olettaa, että lasteni kanssa olisimme ns vapaamatkustajina, miesystäväni elätettävinä. Joten välillä mietin, että olisiko parempi vain jatkaa etäsuhteessa ainakin niin kauan kuin lapset asuvat kotona kuin elää arkea eri arvoisina.
Minulle tämä rahasta puhuminen on todella nolo asia suhteessa, ehkä juuri siksi kun sitä ei ole toiseen verrattuna juuri miksikään ja välillä koen tästä huonommuutta, vaikka näin ei saisi olla. Meistä varmasti kumpikaan ei mittaa toisistamme rahan kautta arvoa vaan olemme nimenomaan niin tasavertaisia, että automaattisesti kaikki puolitetaan. Ja rahaa joko on tai jos ei ole niin vaikka säästetään (miesystäväni on hyvin tarkka raha-asioista, ja meillä mennyt alusta asti siten että raha asiat on puolitettu. Oli ne kaupassakäynnit tai ravintolaillalliset - kun toinen maksaa niin toinen maksaa toiste).
Miten muut uusioperheelliset hoidatte taloutenne yhdessä tuumin?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon viisasta on jo sanottu, eli minä kommentoin vain ap:n vikaa kysymystä, eli miten muut ovat hoitaneet asian.
Meidän uusperheessä minun teinini asuvat koko ajan ja miehen toinen teini käy ehkä kerran kuussa ja toinen on jo omillaan. Tilanne on siis eri kuin uusperheissä, joissa kaikki lapset ovat saman verran paikalla,
Perustimme uusperheen, kun lapset olivat 13-16 ikävuosina.
Mies tienaa nettona pari tonnia enemmän kuin minä. Minä tienaan myös ihan ok.
Miehen lasten äiti ostaa lapsille kaikkea kallista.Me sovimme alussa, että meidän perheen sisällä lasten elintason tulee olla sama. Emme voi vaikuttaa siihen, että miehen lapsilla on mcbookprot ja 150 euron kuukausirahat - mutta me annamme lapsille saman hintaista.
Vuosien varrella rahoista on tullut yhteisiä, vaikka alussa ne olivat selkeästi erillään. En tiedä, miten tähän on tultu, mutta jos yhteistä elämää eletään, niin kaikki vain lopussa muuttuu yhteiseksi.
En osta miehen lapsille mitään, koska heillä on jo äiti, joka ostaa. Mies ostaa minun lapsilleni joskus, koska heillä ei ole anteliasta isää. Ehkä eniten mies tasaa eriarvoisuutta siten, että jos hän saa ilmaiseksi/halvalla jotain hyvää (sai esim kalliin pelikoneen ilmaiseksi, josta oli yksi halpa osa rikki), niin hän aina antaa sen minun lapsilleni eikä omilleen. Koska hänen lapsensa saavat saman jo äidiltään.
Mies ei osta omille lapsilleen mitään?
Kyllä hän ostaa joulu- ja synttärilahjat.
Hänen lapsensa saavat äidiltään kahden tonnin koululäppärit, tonnin puhelimet, kaikki vaatteet ovat hilfigergantmakia-osastoa, tytär käyttää meikkihin liki sata euroa kuukaudessa.... jos ne lapset jotain haluavat, niin ne haluavat autoa tms. Ja sellaista hän ei osta heille ennenkuin minulla on varaa ostaa omille lapsilleni myös auto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon viisasta on jo sanottu, eli minä kommentoin vain ap:n vikaa kysymystä, eli miten muut ovat hoitaneet asian.
Meidän uusperheessä minun teinini asuvat koko ajan ja miehen toinen teini käy ehkä kerran kuussa ja toinen on jo omillaan. Tilanne on siis eri kuin uusperheissä, joissa kaikki lapset ovat saman verran paikalla,
Perustimme uusperheen, kun lapset olivat 13-16 ikävuosina.
Mies tienaa nettona pari tonnia enemmän kuin minä. Minä tienaan myös ihan ok.
Miehen lasten äiti ostaa lapsille kaikkea kallista.Me sovimme alussa, että meidän perheen sisällä lasten elintason tulee olla sama. Emme voi vaikuttaa siihen, että miehen lapsilla on mcbookprot ja 150 euron kuukausirahat - mutta me annamme lapsille saman hintaista.
Vuosien varrella rahoista on tullut yhteisiä, vaikka alussa ne olivat selkeästi erillään. En tiedä, miten tähän on tultu, mutta jos yhteistä elämää eletään, niin kaikki vain lopussa muuttuu yhteiseksi.
En osta miehen lapsille mitään, koska heillä on jo äiti, joka ostaa. Mies ostaa minun lapsilleni joskus, koska heillä ei ole anteliasta isää. Ehkä eniten mies tasaa eriarvoisuutta siten, että jos hän saa ilmaiseksi/halvalla jotain hyvää (sai esim kalliin pelikoneen ilmaiseksi, josta oli yksi halpa osa rikki), niin hän aina antaa sen minun lapsilleni eikä omilleen. Koska hänen lapsensa saavat saman jo äidiltään.
Miltäköhän niistä lapsista tuntuu, kun isä suosii kumppanin lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sinulle ap tuo rahasta puhuminen kumppanisi kanssa ei pitäis olla noloa. Jos olisin kumppanisi ja minulla olisi lapsia,kustantaisin edelleen oman perheeni kulut ( siis mukavat matkat ja kalliit harrastukset ,mihin meilä on varaa) ihan niinkuin ennenkin.
Sinun tehtäväsi on kustantaa sinun ja lastesi kulut niillä rahkeilla ,kuin teillä on varaa. Toki se ei kivalta tunnu lapsillesi ,jos saavat vähemmän ,mutta sille ei voi mitään.
Asiat on syytä puhua selväksi rahojen ,matkustelujen harrastuksien ym osalta ennenkuin muutatte yhteen.
Tiedät sen itsekkin ,että alat marisemaan sitten ,kun sinun lapsille tulee paha mieli siitä ja tästä.Se on ihan turhaa vikisemistä sitten jälkikäteen.Mies haluaa varmaan myös avioehdon ,joka on ihan hyvä.Ei missään nimessä yhteenmuuttoa ,ennenkuin olette puhuneeta asiat selviksi. Miehellä ei ole mitään ongelmaa,se on vain sinulla ja lapsillasi.
Mistä tiedät ettei ap tahdo avioehtoa? Itselleni köyhänä se olisi ehdoton vaatimus.
Heh, heh. Niinpä tietysti. Ainahan se on sen köyhemmän osapuolen toive. Ei sen puoleen Äärimmäinen epäluottamuslause kyseessä. Kun jo avioliittoa solmittaessa mietitään eroa, eli käydään pohtimaan että mitä sitten tehdään kun kuitenkin tässä mahdollisesti tullaan eroamaan. Jos niin ikävästi käy niin sitten tietysti käy. Jakoon sitten vaan ja puoliksi. Itse tosin voitin n. 35.000€ erossa kun vaimo jätti minut sairauteni takia tuossa kun olin 36v. ja vaimo 31v. Mutta pikkuraha se oli kokonaisuuden kannalta kun jaettavaa oli kertynyt yhteensä n. 700.000€ jo, osin vaimon yhden vaiheen työnarkomanian takia, vaimo painoi aivan sairaasti töitö tuossa hänen ollessaan n. 25-27 vuotias hänen tienatessaan bruttona jopa 14.000€/kk kun samaan aikaan omat tuloni jäivät n. 8.500€/kk bruttona ja viettelin vapaa-aikaa harrastaen lähinnä musiikkia ja urheilukalastusta vaimon lähinnä nukkuessa levätessä ja työskennellessä. Olemme molemmat lääkäreitä yksityispuolella. Toisaalta vaimon ollessa vielä lääketieteen ylioppilas ja kandidaatti tarjosin hänelle itse lisensiaattina huomattavasti hänen ylioppilaskavereitaan paremman elintason kun asuimme uudessa ison puoleisessa kolmiossa saunoineen ja oli molemmilla autot käytössä jne. vasta vaimon opintojen loppupuolella kun hänkin pääsi kandidaattina opintojen ohella päivystämään ostimme uuden omakotitalon sitten. Eli tuo saamani 35.000€ voitto erossa kompensoi tätä sitten taas osaltaan, maksoinhan kaiken asumisen ja elämisen vaimon ollessa vasta köyhä opiskelija. Itse pidin erossa talon ja osan pörssiosakkeistani, vaimolle jäi pari sijoitusasuntoa ja hänen omat sijoituksensa kapitalisaatiosopimuksineen. Vaimo päätyi sitten eron jälkeen olemaan myymättä kuitenkin sijoituskaksiota ja yksiötä ja hankki uuden paritaloasunnon omakotitalon sijaan. Asui alkuun siinä kaksiossa tosin itse ennen kuin päätti mihin muuttaa. Naisten ajattelumallia kuvaavaa on se että kun itselläni oli alkuun enempi varallisuutta ja isommat tulot niin avioehto ei tullut kyseeseen enkä sitä loppujen lopuksi itse halunnutkaan, olisi tuntunut että se pilaa häät ja koko avioliiton idean. Mutta kun vaimolle kertyi varallisuutta ja tulot olivat paremmat kuin minulla ja kun hänellä on suvussaankin enempi varallisuutta etenkin hänen vanhemmillaan niin alkoi vaimo puhua että jos tehtäisiin avioehto näin jälkikäteen (!) Itse naurahdin vain että ei tule kuulonkaan ja asiasta ei enää koskaan keskusteltu.
Vanhemmat tekee sellaisen paperin että et hyödy euroakaan.
Tietenkin, enkä hyötynytkään kuin tuon n. 35.000€ vaimoni varoista. Eikä se vanhempien omaisuus siinä kyseessä olisi muutenkaan ollut kun olivat vielä elossa molemmat.
ÄLKÄÄ muuttako yhteen ennen kuin pystytte asiallisesti ja rauhallisesti keskustelemaan myös raha-asioista. Rahasta on vaan kyettävä puhumaan kuin aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon viisasta on jo sanottu, eli minä kommentoin vain ap:n vikaa kysymystä, eli miten muut ovat hoitaneet asian.
Meidän uusperheessä minun teinini asuvat koko ajan ja miehen toinen teini käy ehkä kerran kuussa ja toinen on jo omillaan. Tilanne on siis eri kuin uusperheissä, joissa kaikki lapset ovat saman verran paikalla,
Perustimme uusperheen, kun lapset olivat 13-16 ikävuosina.
Mies tienaa nettona pari tonnia enemmän kuin minä. Minä tienaan myös ihan ok.
Miehen lasten äiti ostaa lapsille kaikkea kallista.Me sovimme alussa, että meidän perheen sisällä lasten elintason tulee olla sama. Emme voi vaikuttaa siihen, että miehen lapsilla on mcbookprot ja 150 euron kuukausirahat - mutta me annamme lapsille saman hintaista.
Vuosien varrella rahoista on tullut yhteisiä, vaikka alussa ne olivat selkeästi erillään. En tiedä, miten tähän on tultu, mutta jos yhteistä elämää eletään, niin kaikki vain lopussa muuttuu yhteiseksi.
En osta miehen lapsille mitään, koska heillä on jo äiti, joka ostaa. Mies ostaa minun lapsilleni joskus, koska heillä ei ole anteliasta isää. Ehkä eniten mies tasaa eriarvoisuutta siten, että jos hän saa ilmaiseksi/halvalla jotain hyvää (sai esim kalliin pelikoneen ilmaiseksi, josta oli yksi halpa osa rikki), niin hän aina antaa sen minun lapsilleni eikä omilleen. Koska hänen lapsensa saavat saman jo äidiltään.
Miltäköhän niistä lapsista tuntuu, kun isä suosii kumppanin lapsia?
Ei hän ”suosi” minun lapsiani, vaan kohtelee tasapuolisesti.
Ei hän minun lapsilleni anna käteistä, vaan omilleen. Ja minä en anna rahaa hänen lapsilleen, annan vain omilleni.
Esim. Tietokoneen kohdalla hän mietti, kuka tarvitsee sitä eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä mies on asiasta. Puhukaa.
Suteesta ei voi tulla tasa-arvoinen, jos itse pidät itseäsi vähempiarvoisena. Ei kannata lähteä sellaiseen suhteeseen, koska oma asenteesi tulee vääristämään suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon viisasta on jo sanottu, eli minä kommentoin vain ap:n vikaa kysymystä, eli miten muut ovat hoitaneet asian.
Meidän uusperheessä minun teinini asuvat koko ajan ja miehen toinen teini käy ehkä kerran kuussa ja toinen on jo omillaan. Tilanne on siis eri kuin uusperheissä, joissa kaikki lapset ovat saman verran paikalla,
Perustimme uusperheen, kun lapset olivat 13-16 ikävuosina.
Mies tienaa nettona pari tonnia enemmän kuin minä. Minä tienaan myös ihan ok.
Miehen lasten äiti ostaa lapsille kaikkea kallista.Me sovimme alussa, että meidän perheen sisällä lasten elintason tulee olla sama. Emme voi vaikuttaa siihen, että miehen lapsilla on mcbookprot ja 150 euron kuukausirahat - mutta me annamme lapsille saman hintaista.
Vuosien varrella rahoista on tullut yhteisiä, vaikka alussa ne olivat selkeästi erillään. En tiedä, miten tähän on tultu, mutta jos yhteistä elämää eletään, niin kaikki vain lopussa muuttuu yhteiseksi.
En osta miehen lapsille mitään, koska heillä on jo äiti, joka ostaa. Mies ostaa minun lapsilleni joskus, koska heillä ei ole anteliasta isää. Ehkä eniten mies tasaa eriarvoisuutta siten, että jos hän saa ilmaiseksi/halvalla jotain hyvää (sai esim kalliin pelikoneen ilmaiseksi, josta oli yksi halpa osa rikki), niin hän aina antaa sen minun lapsilleni eikä omilleen. Koska hänen lapsensa saavat saman jo äidiltään.
Mies ei osta omille lapsilleen mitään?
Meillä exä tekee juuri noin eli ei osta omille lapsille mitään, nyxänsä teineille ostaa. Perustelu on sama eli "äiti ostaa teille jo nyt kaiken". Samaan exä vetoaa elatusmaksuissa eli väittää, ettei voi maksaa elareita, koska nyt on 3 uutta elätettävää.
Teinit on huomanneet tämän (olen avoimesti kertonut heille, että olen pyytänyt isää maksamaan elatusmaksut heille suoraa, jotta ei tulisi valitusta siitä, että äiti yrittää tienata lapsilla) ja nyt sukset isän suuntaan ovat aika lailla ristissä. Kesällä on tulossa nuoremman rippijuhlat ja tämä on jo nyt ilmoittanut, että isä ei ole sinne tervetullut. Ei rahan takia, vaan siksi, että isä asettaa kaikessa nyxän lapset omiensa edelle. Esimerkiksi viikonlopputapaamisessa meidän teinit laitetaan siivoamaan samalla tavalla kuin nyxän lapset, vaikka teinit eivät todellakaan ole tunnissa ehtineet sotkemaan kaappien ovia tai tahrimaan pöytää niin, että lika on jumittunut siihen. Tasa-arvo kuulemma edellyttää sitä, että kaikki lapset siivoavat. Kesken siivouksen isä saattaa lähteä kauppaan ja ottaa mukaan nyxän lapset ja meidän teineille sanotaan, että seuraavaksi pesette saunan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On Suomi vaan sosialistinen maa. Miksei lapsille voi mitenkään selittää, että toisilla on enemmän rahaa kuin toisilla? Kaikilla ei ole varaa kaikkeen. Riippuen valinnoista ja sattumista, joillakin perheillä on parempi palkka ja tulot kuin toisella.
En ota kantaa apn varsinaiseen ongelmaan, ei ole kokemusta joten en osaa sanoa. Kannattaa vaan olla aika varma miehestä ennen kuin mylläät lasten elämän uusiksi ja oman taloutesi rapakuntoon.
Ja kenen näkemys on, että nuoria kohdellaan väärin isän luona? Äiti kertoo lapsilta kuulemansa... Se on yhdenlainen totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon viisasta on jo sanottu, eli minä kommentoin vain ap:n vikaa kysymystä, eli miten muut ovat hoitaneet asian.
Meidän uusperheessä minun teinini asuvat koko ajan ja miehen toinen teini käy ehkä kerran kuussa ja toinen on jo omillaan. Tilanne on siis eri kuin uusperheissä, joissa kaikki lapset ovat saman verran paikalla,
Perustimme uusperheen, kun lapset olivat 13-16 ikävuosina.
Mies tienaa nettona pari tonnia enemmän kuin minä. Minä tienaan myös ihan ok.
Miehen lasten äiti ostaa lapsille kaikkea kallista.Me sovimme alussa, että meidän perheen sisällä lasten elintason tulee olla sama. Emme voi vaikuttaa siihen, että miehen lapsilla on mcbookprot ja 150 euron kuukausirahat - mutta me annamme lapsille saman hintaista.
Vuosien varrella rahoista on tullut yhteisiä, vaikka alussa ne olivat selkeästi erillään. En tiedä, miten tähän on tultu, mutta jos yhteistä elämää eletään, niin kaikki vain lopussa muuttuu yhteiseksi.
En osta miehen lapsille mitään, koska heillä on jo äiti, joka ostaa. Mies ostaa minun lapsilleni joskus, koska heillä ei ole anteliasta isää. Ehkä eniten mies tasaa eriarvoisuutta siten, että jos hän saa ilmaiseksi/halvalla jotain hyvää (sai esim kalliin pelikoneen ilmaiseksi, josta oli yksi halpa osa rikki), niin hän aina antaa sen minun lapsilleni eikä omilleen. Koska hänen lapsensa saavat saman jo äidiltään.
Mies ei osta omille lapsilleen mitään?
Meillä exä tekee juuri noin eli ei osta omille lapsille mitään, nyxänsä teineille ostaa. Perustelu on sama eli "äiti ostaa teille jo nyt kaiken". Samaan exä vetoaa elatusmaksuissa eli väittää, ettei voi maksaa elareita, koska nyt on 3 uutta elätettävää.
Teinit on huomanneet tämän (olen avoimesti kertonut heille, että olen pyytänyt isää maksamaan elatusmaksut heille suoraa, jotta ei tulisi valitusta siitä, että äiti yrittää tienata lapsilla) ja nyt sukset isän suuntaan ovat aika lailla ristissä. Kesällä on tulossa nuoremman rippijuhlat ja tämä on jo nyt ilmoittanut, että isä ei ole sinne tervetullut. Ei rahan takia, vaan siksi, että isä asettaa kaikessa nyxän lapset omiensa edelle. Esimerkiksi viikonlopputapaamisessa meidän teinit laitetaan siivoamaan samalla tavalla kuin nyxän lapset, vaikka teinit eivät todellakaan ole tunnissa ehtineet sotkemaan kaappien ovia tai tahrimaan pöytää niin, että lika on jumittunut siihen. Tasa-arvo kuulemma edellyttää sitä, että kaikki lapset siivoavat. Kesken siivouksen isä saattaa lähteä kauppaan ja ottaa mukaan nyxän lapset ja meidän teineille sanotaan, että seuraavaksi pesette saunan.
Ei tuo mitään tasa-arvoa ole, vaan ilmaisen työvoiman käyttämistä.
Olen tuo, jonka miehen lapset saavat äidiltään kaiken.
Ei sekään ole minusta tasa-arvoa, että toisen lapsilla on moninkertaisesti se, mitä ihminen tarvitsee, ja toisen lapsilla ei ole mitään
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä avioliittoon mikä on minun on myös sinun. Rakkauden voimalla Etiäpäin.
Älä unta nää.Siinä ei kuule rakkaus riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kenen näkemys on, että nuoria kohdellaan väärin isän luona? Äiti kertoo lapsilta kuulemansa... Se on yhdenlainen totuus.
Pojalla oli oma huone isänsä luona ja perheessä muutama lapsi. Mielellään meni sinne. Eikä taatusti kohdeltu huonosti.
Vierailija kirjoitti:
On Suomi vaan sosialistinen maa. Miksei lapsille voi mitenkään selittää, että toisilla on enemmän rahaa kuin toisilla? Kaikilla ei ole varaa kaikkeen. Riippuen valinnoista ja sattumista, joillakin perheillä on parempi palkka ja tulot kuin toisella.
En ota kantaa apn varsinaiseen ongelmaan, ei ole kokemusta joten en osaa sanoa. Kannattaa vaan olla aika varma miehestä ennen kuin mylläät lasten elämän uusiksi ja oman taloutesi rapakuntoon.
On, suomalaiset on kasvatettu sosialismiin aivan pienestä pitäen kun koko yhteiskunta on sosialismin läpäisemä ollut niin pitkään jo. Nykyisin ei vaadita enää että yhteiskunta tasapäistää kaiken ja kaikki jaetaan tasan eikä ketään kannusteta tekemään mitään eikä kannustimia ole, mutta sen lisäksi mitä yhteiskunta veroina ryöstää niin siitäkin vähästä täytyy vielä jakaa tasapäistämisen mielessä muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ap, oletko jo päättänyt muutatteko yhteen? Toivottavasti ajattelet lapsiasi ja jatkat tapailulinjalla.
Ei muuta kun naimisiin niin sama elintaso on.
Olisi todella kiva kuulla ap:n kommentteja. Jotenkin niin tuttua täällä: ap ei vastaa, kun muut näkevät vaivaa häntä auttaakseen. Tulipahan ainakin pitkä ketju.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin varmaan alkanut epäröidä jo siinä vaiheessa kun paljon enemmän ansaitseva mies olettaisi aina ja joka kerta, että seurustellessa kaikki yhteisestä tekemisestä tulevat kulut jaettaisiin sentilleen tasan. Olen aina tarjonnut kohtuudella omalle perheelleni (siis vanhemmille ja sisaruksille perheineen), samoin kuin ystävilleni ja he minulle,ei siis ole kyse mistään hyväksikäytöstä, puolin eikä toisin, mutta että kaikki aina jaettaisiin tarkalleen tasan? Tuollaista kai sitten sanotaan säästäväisyydeksi, mutta ettei koskaan voi tarjota toisille, edes niin läheiselle kuin seurustelukumppanille, mitään? Käsittämätöntä, surullista.
En olisi varmaan tuon laatuisen ihmisen kanssa jatkanut kovinkaan kauan, joten en osaa vastata varsinaiseen kysymykseenkään.
Itse en ainakaan saanut tuosta sellaista kuvaa että kaikki lasketaan Exceliin sentilleen tasan. Ap sanoi että esimerkiksi ravintolassa toinen maksaa molemmat ja seuraavalla kerralla toinen. Todellinen sentinvenyttäjä ei tällaisen suostuisi vaan ravintolalasku laitettaisiin tasan joka kerta, ettei nyt tarvitse maksaa toisen juomaa cokista kun itse otti hanavettä!
Minusta on ihan oikein että seurustelusuhteessa kaksi aikuista ihmistä maksavat asiat kuten lomat ym. Puoliksi. On aivan eri asia verrata tätä ystäviin tai perheeseen, he todennäköisesti pysyvät elämässäsi jos ei nyt loppuun saakka niin hyvin pitkälle. Kun suhde vakiintuu ja asutaan yhdessä, on yhteinen lapsi tai mennään naimisiin niin silloin ymmärrän hövelimmän rahankäytön.
Omakohtaisen kokemuksen perusteella neuvoisin ettei yhteen kannatta muuttaa.
Minä ja lapseni saimme perhe-eläkettä, kun muutin yhteen todella hyvätuloisen henkilön kanssa. Maksoimme jokainen omat menomme ja puoliso laskutti omistusannostaan meiltä käypää vuokraa. Anoppi levitti pitkin kylää omaa propagandaa miten hänen lapsensa elättää vieraita lapsia (vaikka todellisuudessa lapseni elättivät itsensä puoli orvon eläkkeillään)
Vuosikymmenet vierivät ja elämä vei toisellepuolelle suomea ja muutimme töiden perässä. Saimme minun työnantajan kautta edullisesti vuokra-asunnon. Mies menetti hyväpalkkaisen työnsä ja oli pitkä työtön. Omistusasuntonsa muuttotappiopaikkakunnalta menetti arvonsa eikä ole mennyt kaupaksi.
Nyt siis olemme asuneet vuosia kahdestaan ja voisin käyttää hänen logiikkaa ja vaatia kunnon vuokraa häneltä. En ole kuitenkaan luoteeltani sellainen ja olenkin antanut hänen asua luonani ilmaiseksi tai jos on sattunut töitä saamaan otan nimellisen parin sadan euron vuokran. Anoppi on viime vuodet osannut pitää suunsa kiinni (nythän tilanne on niin että minä elätän hänen poikaansa)
Ajan jos saisi taaksepäin en koskaan muuttaisi yhteen kenenkään kanssa, kun lapset olivat pieniä
Vierailija kirjoitti:
On Suomi vaan sosialistinen maa. Miksei lapsille voi mitenkään selittää, että toisilla on enemmän rahaa kuin toisilla? Kaikilla ei ole varaa kaikkeen. Riippuen valinnoista ja sattumista, joillakin perheillä on parempi palkka ja tulot kuin toisella.
En ota kantaa apn varsinaiseen ongelmaan, ei ole kokemusta joten en osaa sanoa. Kannattaa vaan olla aika varma miehestä ennen kuin mylläät lasten elämän uusiksi ja oman taloutesi rapakuntoon.
Todellakin voi selitttää, mutta kai ymmärrät että tällaisen katsominen saman talouden/perheen sisällä on aika rankkaa teini-ikäisille.
No jos tilanne on tuo, että tapana on ollut maksaa yhteiset menot puoliksi ja omien lasten menot kokonaan itse, eikä tilanteeseen olisi tulossa muutosta, miettisin tuota kuviota siltä kannalta, mihin itsellä on varaa.
Silloinhan se tarkoittaa, että jos haluatte muuttaa yhteen, sinun on laskettava, että mihin sinulla riittää rahat ilman, että tarvitsee lasten harrastuksista karsia. Miehen täytyy sitten hyväksyä, että koti ei ole se uusin ja kallein, eikä tilaa ole samalla tavalla kuin mihin on tottunut. Mitä tulee lasten harrastuksiin, niin sillehän nyt ei voi mitään jos puolison lapsilla on mahdollisuus harrastaa enemmän ja lasten täytyy se hyväksyä. Onhan heillä varmasti kavereitakin, joista osa harrastaa enemmän, osa vähemmän. Lomat taas miettisin oman rahatilanteen mukaan. Jos ei ole varaa yhteiseen puokiksi maksettuun lomaan, ehdottaisin suoraan halvempaa lomaa ja sanoisin suoraan syyksi sen, että rahaa on käytettävissä itselläni tietty määrä. Jos ei mies oo valmis maksamaan isompaa osaa lomasta, menisin omien lasteni kanssa pienemmän budjetin lomalle ja miettisin, että mitä omat lapset erityisesti haluaisivat tehdä. Sillon lapsia tuskin harmittaisi kovinkaan, että puolison lapset olisivat tehneet jonkin kalliimman reissun, kun omat olisivat kuitenkin päseet mieluisalle lomalle.
Alue: Aihe vapaa
Uusperhekuviossa kasvaneena olen päättänyt että omia lapsia en samaan tilanteeseen vie. Tilanne on lapselle sen verran stressaava joka tapauksessa vaikka siihen ei mitään maailmaa kaatavaa epätasa-arvoisuutta liittyisikään. Aloittajan tilanne kuulostaa lasten kannalta ihan karmealta.