Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen vanhempien tuloerot ja elintason jakaantuminen
Yhdessä vai erikseen
23.03.2019 |
Hei, haluaisin kysyä teiltä kanssasisarilta, että miten teidän uusperheissä toimitaan yhdenvertaisuuden sekä tasa-arvon toteutumiseksi.
Minulla on sellainen tilanne, että suunnittelemme miesystäväni kanssa ”uusperhe arkea” ja tähän olemme lapsia jo vuosia valmistaneet. Silti jotkut asiat askarruttavat omaa mieltäni. Niin ihana kuin miesystäväni onkin ja hänen kanssaan voin luonnollisesti asioista puhua niin raha on asia, josta välttelemme. Meillä on isot tuloerot (miehelläni noin 3x minun tuloni, kun minun tuloni ovat alle 3-alkavan summan) ja tämä on asia, joka vaivaa mieltäni.
Molemmat asumme omistusasunnossa, minulle tämä lainanmaksu yksin on palkassani on nettotuloissani iso kuluerä. Yhteisen talouden rakentaminen tämän kokoiselle perheelle vaatii vähintään tuplasti isomman kodin. Itse asun tällä hetkellä melko kompaktissa kodissa kun mieheni taas väljemmässä, jossa jokaisella perheenjäsenelle on laskettu n. 50m2 kun minulla taas 25m2. Sopivan asunnon löytäminen / rakennuttaminen tarkoittaa isompaa lainaa, elinkuluja ym. nämä toki puolitettuina. Nyt olen siinä hetkessä kun mietin, että voimmeko rakentaa tasavertaista parisuhdetta sekä perhe-elämää kun tuloerot ovat näin suuret ja tilipussin näkökulmasta elämme aivan eri elintasoa.
Miesystävälleni moni asia on itsestään selvä, esim. lapsilla mahdollisuus harrastaa mitä haluavat (tässä tapauksessa yhdellä lapsella useampi kallis harrastus) kun taas minulla ei ole mahdollisuutta lapselleni tätä tarjota, vaan taloudellisesti pystyn turvaamaan tällä hetkellä vain yhden harrastuksen/ lapsi. Olen miettinyt, että mitä jos tämäkään ei olisi mahdollista niin voisinko antaa lasteni elää sellaista elämää, että katsovat sivusta kun perheen muut (puolisoni lapset) lapset saavat harrastaa mitä haluavat ja harrastuksiin kuljetuksiin ja kilpailuihin käytetään lähes kaikki viikonpäivät.
Esim. kalliimpaan kotiin muuttaessa menojen jakautuessa kahdelle niin tämä voi olla liian iso taakka minulle. Olemme keskustelleet yhteisen kodin omistussuhteen osuuden jaosta esim 30/70 mutta kuinka kulujen. Mutta kuuluvatko niiden mennä 50/50? Ja se onkin minulle se ehkä kriittisin kipupiste.
Vai miten muissa uusperheissä kulujen jakautumiset hoidetaan eri tulosuhdanteilla? Tähän asti kun asumme vuorotellen toisillamme pyrimme jakamaan menot sekä kulut, pätee myös lomamatkoissa ym. Mietimme nyt mm tulevan kesän lomia ja yhteistä reissua niin minä joudun paljon menemään budjetti edelle. Minulle iso summa ei ole miesystävälleni iso. Täytyy tunnustaa, että minulla sydänalassa tuntui pahalle kun miesystävälleni sanoin tulevan kesän suunnitelmiin, että en tiedä onko minulla varaa tätä kustantaa pesueelleni niin mies mietti, että hän voi tehdä nämä suunnitelmat kyllä yksin lastensa kanssa, että voidaan miettiä halvempia ratkaisuja yhteisiksi. Mietin, että tällaistako eri elintasoa meillä tulisi yhteinen arki olemaan.
Tietenkään en voi olettaa, että lasteni kanssa olisimme ns vapaamatkustajina, miesystäväni elätettävinä. Joten välillä mietin, että olisiko parempi vain jatkaa etäsuhteessa ainakin niin kauan kuin lapset asuvat kotona kuin elää arkea eri arvoisina.
Minulle tämä rahasta puhuminen on todella nolo asia suhteessa, ehkä juuri siksi kun sitä ei ole toiseen verrattuna juuri miksikään ja välillä koen tästä huonommuutta, vaikka näin ei saisi olla. Meistä varmasti kumpikaan ei mittaa toisistamme rahan kautta arvoa vaan olemme nimenomaan niin tasavertaisia, että automaattisesti kaikki puolitetaan. Ja rahaa joko on tai jos ei ole niin vaikka säästetään (miesystäväni on hyvin tarkka raha-asioista, ja meillä mennyt alusta asti siten että raha asiat on puolitettu. Oli ne kaupassakäynnit tai ravintolaillalliset - kun toinen maksaa niin toinen maksaa toiste).
Miten muut uusioperheelliset hoidatte taloutenne yhdessä tuumin?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon viisasta on jo sanottu, eli minä kommentoin vain ap:n vikaa kysymystä, eli miten muut ovat hoitaneet asian.
Meidän uusperheessä minun teinini asuvat koko ajan ja miehen toinen teini käy ehkä kerran kuussa ja toinen on jo omillaan. Tilanne on siis eri kuin uusperheissä, joissa kaikki lapset ovat saman verran paikalla,
Perustimme uusperheen, kun lapset olivat 13-16 ikävuosina.
Mies tienaa nettona pari tonnia enemmän kuin minä. Minä tienaan myös ihan ok.
Miehen lasten äiti ostaa lapsille kaikkea kallista.Me sovimme alussa, että meidän perheen sisällä lasten elintason tulee olla sama. Emme voi vaikuttaa siihen, että miehen lapsilla on mcbookprot ja 150 euron kuukausirahat - mutta me annamme lapsille saman hintaista.
Vuosien varrella rahoista on tullut yhteisiä, vaikka alussa ne olivat selkeästi erillään. En tiedä, miten tähän on tultu, mutta jos yhteistä elämää eletään, niin kaikki vain lopussa muuttuu yhteiseksi.
En osta miehen lapsille mitään, koska heillä on jo äiti, joka ostaa. Mies ostaa minun lapsilleni joskus, koska heillä ei ole anteliasta isää. Ehkä eniten mies tasaa eriarvoisuutta siten, että jos hän saa ilmaiseksi/halvalla jotain hyvää (sai esim kalliin pelikoneen ilmaiseksi, josta oli yksi halpa osa rikki), niin hän aina antaa sen minun lapsilleni eikä omilleen. Koska hänen lapsensa saavat saman jo äidiltään.
Mies ei osta omille lapsilleen mitään?
Meillä exä tekee juuri noin eli ei osta omille lapsille mitään, nyxänsä teineille ostaa. Perustelu on sama eli "äiti ostaa teille jo nyt kaiken". Samaan exä vetoaa elatusmaksuissa eli väittää, ettei voi maksaa elareita, koska nyt on 3 uutta elätettävää.
Teinit on huomanneet tämän (olen avoimesti kertonut heille, että olen pyytänyt isää maksamaan elatusmaksut heille suoraa, jotta ei tulisi valitusta siitä, että äiti yrittää tienata lapsilla) ja nyt sukset isän suuntaan ovat aika lailla ristissä. Kesällä on tulossa nuoremman rippijuhlat ja tämä on jo nyt ilmoittanut, että isä ei ole sinne tervetullut. Ei rahan takia, vaan siksi, että isä asettaa kaikessa nyxän lapset omiensa edelle. Esimerkiksi viikonlopputapaamisessa meidän teinit laitetaan siivoamaan samalla tavalla kuin nyxän lapset, vaikka teinit eivät todellakaan ole tunnissa ehtineet sotkemaan kaappien ovia tai tahrimaan pöytää niin, että lika on jumittunut siihen. Tasa-arvo kuulemma edellyttää sitä, että kaikki lapset siivoavat. Kesken siivouksen isä saattaa lähteä kauppaan ja ottaa mukaan nyxän lapset ja meidän teineille sanotaan, että seuraavaksi pesette saunan.
Ei tuo mitään tasa-arvoa ole, vaan ilmaisen työvoiman käyttämistä.
Olen tuo, jonka miehen lapset saavat äidiltään kaiken.
Ei sekään ole minusta tasa-arvoa, että toisen lapsilla on moninkertaisesti se, mitä ihminen tarvitsee, ja toisen lapsilla ei ole mitään
Ei mitään tasa-arvoa ole olemassakaan muutenkaan, miksi sellaista ideologiaa tai suoranaista uskontoa toitotetaan? Entä jos perheessä on kaksi poikaa ja molemmat haluavat tyttöystävän ja vielä yhtä hyvän näköisen ja yhtä rakkaan ja vain toinen saa? Entä jos molemmat haluavat samaan opiskelupaikkaan ja vain toinen pääsee? Entä sitten kun opiskelemaan lähtiessä huomaa että toiset vain saavat enemmän ja parempaa, joku rahaa, joku seksiä joku jotain muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te ihmiset jaksatte näitä helvetin uuspersekuvioita? Tuntuu jo kamalalta lukeakin tällaista, puhumattakaan siitä että pitäisi itse elää tuota elämää. Pysykää omissa asunnoissanne.
Moni ei näytä jaksavan ydinpersekuvioita, kun puolet liitoista päättyy eroon:)
Ratkaisu. Mies taluttaa rakkaan naisensa avioliiton auvoisaan satamaan kaikki tietävän Jumalan edessä vannoessaan rakkauden ja uskollisuuden valat kunnes kuolema eroittaa. Kaikki on yhteistä kun pappi sanoo amen . Ei oo minä minä ja sinä vaan ME. Me olemme perhe.
En missään tapauksessa muuttaisi yhteen. Erilliset asunnot niin kauan kuin lapset asuu kotona. Jos mies haluaa kalliita matkoja lastensa kanssa, niin hänen on ne helpompi tehdä ilman että teille (sun lapsille) tulee ns. paha mieli.
Jos suhde on nyt hyvä ja sulla on niin asunnon kuin taloudenkin puolesta hyvä tilanne, miksi sekoittaa sitä ja tuoda ylimääräistä stressiä.
Vaikka keskustelisitte tämän miehen kanssa asiat kuntoon, onko varma että asia ei hierrä myöhemmin. Niin on nähty, että käytäntö on usein eri asia kuin puheet.
Vierailija kirjoitti:
Omakohtaisen kokemuksen perusteella neuvoisin ettei yhteen kannatta muuttaa.
Minä ja lapseni saimme perhe-eläkettä, kun muutin yhteen todella hyvätuloisen henkilön kanssa. Maksoimme jokainen omat menomme ja puoliso laskutti omistusannostaan meiltä käypää vuokraa. Anoppi levitti pitkin kylää omaa propagandaa miten hänen lapsensa elättää vieraita lapsia (vaikka todellisuudessa lapseni elättivät itsensä puoli orvon eläkkeillään)
Vuosikymmenet vierivät ja elämä vei toisellepuolelle suomea ja muutimme töiden perässä. Saimme minun työnantajan kautta edullisesti vuokra-asunnon. Mies menetti hyväpalkkaisen työnsä ja oli pitkä työtön. Omistusasuntonsa muuttotappiopaikkakunnalta menetti arvonsa eikä ole mennyt kaupaksi.
Nyt siis olemme asuneet vuosia kahdestaan ja voisin käyttää hänen logiikkaa ja vaatia kunnon vuokraa häneltä. En ole kuitenkaan luoteeltani sellainen ja olenkin antanut hänen asua luonani ilmaiseksi tai jos on sattunut töitä saamaan otan nimellisen parin sadan euron vuokran. Anoppi on viime vuodet osannut pitää suunsa kiinni (nythän tilanne on niin että minä elätän hänen poikaansa)Ajan jos saisi taaksepäin en koskaan muuttaisi yhteen kenenkään kanssa, kun lapset olivat pieniä
Tästä juuri näkee miten ahneita pelkkää rahaa ajattelevia kaikki miehet on. Mä olisin kostanut. ^^
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te ihmiset jaksatte näitä helvetin uuspersekuvioita? Tuntuu jo kamalalta lukeakin tällaista, puhumattakaan siitä että pitäisi itse elää tuota elämää. Pysykää omissa asunnoissanne.
Moni ei näytä jaksavan ydinpersekuvioita, kun puolet liitoista päättyy eroon:)
Moni näyttää jaksavan ydinpersekuvioita, kun puolet liitoista ei pääty eroon :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te ihmiset jaksatte näitä helvetin uuspersekuvioita? Tuntuu jo kamalalta lukeakin tällaista, puhumattakaan siitä että pitäisi itse elää tuota elämää. Pysykää omissa asunnoissanne.
Moni ei näytä jaksavan ydinpersekuvioita, kun puolet liitoista päättyy eroon:)
Hahaha! Totta! Puolet liitoista päättyy eroon, joten ei ydinperhekuvio näytä toimivan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te ihmiset jaksatte näitä helvetin uuspersekuvioita? Tuntuu jo kamalalta lukeakin tällaista, puhumattakaan siitä että pitäisi itse elää tuota elämää. Pysykää omissa asunnoissanne.
Moni ei näytä jaksavan ydinpersekuvioita, kun puolet liitoista päättyy eroon:)
Hahaha! Totta! Puolet liitoista päättyy eroon, joten ei ydinperhekuvio näytä toimivan!
Alle 40% ensimmäisistä liitoista päättyy eroon, joten selvästi suurin osa toimii ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te ihmiset jaksatte näitä helvetin uuspersekuvioita? Tuntuu jo kamalalta lukeakin tällaista, puhumattakaan siitä että pitäisi itse elää tuota elämää. Pysykää omissa asunnoissanne.
Moni ei näytä jaksavan ydinpersekuvioita, kun puolet liitoista päättyy eroon:)
Hahaha! Totta! Puolet liitoista päättyy eroon, joten ei ydinperhekuvio näytä toimivan!
Itseasiassa hieman yli puolet liitoista päättyy eroon:). Kyllä se ydinperhekuvio on niin nannaa että!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noloa, mistä kehtaa puolisolle puhua, ellei edes rahasta?
Tuohon on helppo ratkaisu, ei asuntoa tarvitse omistaa puoliksi, vaan toinen voi omistaa siitä 70-80% ja toinen loput. Näin molemmilla on sellaiset lyhennykset että jää rahaa muuhunkin. Arjessa asia ei näy, mutta jos ero tulee, saa kukin pitää sen minkä on maksanutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te ihmiset jaksatte näitä helvetin uuspersekuvioita? Tuntuu jo kamalalta lukeakin tällaista, puhumattakaan siitä että pitäisi itse elää tuota elämää. Pysykää omissa asunnoissanne.
Moni ei näytä jaksavan ydinpersekuvioita, kun puolet liitoista päättyy eroon:)
Hahaha! Totta! Puolet liitoista päättyy eroon, joten ei ydinperhekuvio näytä toimivan!
Itseasiassa hieman yli puolet liitoista päättyy eroon:). Kyllä se ydinperhekuvio on niin nannaa että!
Avioliitoista kyllä alle. Ja niitäkin tilastoja pahentavat sarjaeroajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14000 paria eroaa vuosittain. N.50%prosenttia liitoista päättyvät eroon. Onko tätä nyt vaikea hyväksyä?
Ei se, onko perhe ydin vai uus takaa millään tavalla onnea liitoissa, kyse on ihan muista asioista.
Vierailija kirjoitti:
14000 paria eroaa vuosittain. N.50%prosenttia liitoista päättyvät eroon. Onko tätä nyt vaikea hyväksyä?
Ei se, onko perhe ydin vai uus takaa millään tavalla onnea liitoissa, kyse on ihan muista asioista.
Ydienperheistä eroaa alle 40%. Uusperheistä paljon isompi osuus. Kyllä sillä on ihan tilastollisesti osoitettavissa oleva ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin vaan miettimään, että kuinka vanhoja lapset ovat, jos ap ja mies ovat olleet yhdessä jo useita vuosia?
Ajatellaan, että on erottu kun lapset ovat kouluikäisiä, sitten ollaan yksin jonkun aikaa/vuosia, sitten löydetty uusi mies, niin eikös lapset ala olemaan jo teinejä/lähellä aikuisikää? Niin eikös tässä voisi odotella ne muutamat vuodet, kunnes lapset lähtee kotoa ja sen jälkeen muuttaa yhteen, jos enää on ajankohtaista?
Mitä järkeä on sekoittaa lasten elämää ja omaakin muutamaksi vuodeksi? Siinä saattaa käydä niin, että koko pakka hajoaa totaalisesti ja sitten kellään ei ole mikään hyvin, kun riidellään ja draamaa riittää puolin ja toisin.
Sinun kannattaa sopia sillä tavoin, että miehesi ostaa kokonaan uuden kodin ja omistaa sen myös. Silloin sinulla riittää takaamaan lapsillesi sama elintaso ja harrastukset. Kasvatatte lapset ja menette sitten naimisiin ilman avioehtoa myöhemmin, niin saat pihtarimiehesi puolet omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ap, oletko jo päättänyt muutatteko yhteen? Toivottavasti ajattelet lapsiasi ja jatkat tapailulinjalla.
Ei muuta kun naimisiin niin sama elintaso on.
Ei todellakaan,se ,että menee naimisiin ,ei takaa samaa elintasoa sun ja mun lapsille.Kyllä varakkaampi saa ja haluaa kustantaa omilleen sen elintason ,joka on ollut ennen eroa, jos vaan rahaa on riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te ihmiset jaksatte näitä helvetin uuspersekuvioita? Tuntuu jo kamalalta lukeakin tällaista, puhumattakaan siitä että pitäisi itse elää tuota elämää. Pysykää omissa asunnoissanne.
Moni ei näytä jaksavan ydinpersekuvioita, kun puolet liitoista päättyy eroon:)
Hahaha! Totta! Puolet liitoista päättyy eroon, joten ei ydinperhekuvio näytä toimivan!
Itseasiassa hieman yli puolet liitoista päättyy eroon:). Kyllä se ydinperhekuvio on niin nannaa että!
Tilastot vääristyvät, kun samat eroavat useaan kertaan. Samat ongelmat toistuvat usein seuraavassa liitossa. Siksi ap toimiikäkin järkevästi, kun ei ryntäää uuteen liittoon suinpäin. Uudessa liitossa onnistuminen on usein vaativaa, sillä monimutkaiset perhesuhteet lisäävät paineita ja tuovat omat haasteensa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ajattele rahaa sillä tavalla kuin aikuiset eivätkä arvota harrastuksia niiden hinnan mukaan. Ei heitä harmita sillä tavalla että jollain toisella perheessä on joku kallis harrastus. Onhan heillä koulussakin kavereita joista osa on varakkaista perheistä.
Te nyt teette niin että muutatte yhteen ja lapset saavat pitää omat harrastuksensa. Jos joku haluaa aloittaa uuden harrastuksen niin sitä katsotaan sitten siten että onko perheellä varaa. Uudet harrastukset maksetaan yhteisesti eikä niin että toi on sun lapsi sä maksat.
En oikein ymmärrä tätä ideologiaa, että uusperheen puoliso maksaa myös ei-biologisen lapsen harrastuskuluja. Onhan sillä lapsella myös toinen vanhempi.
Jos uusperheen isänä kustannat uusperheen lasten kuluja tasapuolisesti, niin se on pois myös biologisilta lapsiltasi. Komppaan vähän erästä aiempaa, joka sanoi samaa.
Uusperhe on vaativa juuri taloudellisten seikkojen vuoksi. Kuinka paljon sinulla on taloudellisia velvotteita kumppanisi lapsien suhteen? Mitä sitten, kun tulee ero ja olet kustantanut uusperheen menoja ja jättänyt esim. sen vuoksi omien lapsiesi menoja vähemmälle, että ei kellekään tule paha mieli?
Ei ole paremmin tienaavankaan kukkaro pohjaton, niin siksi on yksinkertaisinta ja varmasti lapsille paras vaihtoehto asua erillään. En oikein ymmärrä tätä yhteenmuuton hinkua, kun siinä tulee tuplasti ratkaistavia ongelmia verrattuna seurusteluun.
Ja miten ne raha-asiat suhteessa hoidetaan, jos ap nyt jo häpeää niistä puhumista? Ennen yhteisasumista ne nimenomaan on puhuttava selväksi.
En jaksa lukea koko ketjua, mutta sen sanon, että oli uusperhe tai ei, niin suhteessa on jo lähtökohtaisesti jotain pielessä, jos yhteenmuuttoa suunniteltaessa ei uskalleta puhua avoimesti rahasta. Sun on Ap kysyttävä kysymyksesi siltä mieheltä ja yhdessä löydettävä teille sopiva ratkaisu. Jos et sitä uskalla/halua/voi tehdä, älä muuta yhteen. Raha on yhteisessä elämässä oikeasti tärkeä asia.
Hei,
Kiitos kysymästä ja huh kuinka paljon vastauksia! Pahoittelen, että jos kysymystäni on aikaisemminkin täällä puitu - itse en käy juurikaan täällä ja tämä ensimmäinen kirjoitukseni koskaan.
Vielä en ole päätöstä tehnyt. Minulla ei siis ole kiire mihinkään. Lähinnä mietiskelin näin yleisellä tasolla googletellen, että miten muissa perheissä vastaavat käytännön asiat hoidetaan, jotta osaan ottaa mahdollisimman laajasti eri ilmiöt huomioon. Täten miettiä päätöstäni monelta eri kannalta.
Niin kuin sanoin niin emme ole mitenkään tuore pari. Erillään asuminen on jo kestänyt useita vuosia kuten elintaso tilanteetkin matkan varrella muuttuneet. Tämä ei tietenkään ole vaikuttanut meidän suhteeseemne, muuten kuin ehkä omaan mieleeni tuoden levottomuutta aina yhteenmuuttoa miettiessä (tähän isompi halu tulee siis miehen puolelta). Oma kanta on hyvin kaksipiippuinen. Käytännön arki helpottuisi, mutta moni muu asia varmasti muuttuisi. Itse olen suhteen alusta asti sanonut, että naimisiin en mene ja yhteen muutolle ei myöskään ole tarvetta. Mutta moni parisuhde tietenkin muuttaa muotoa suhteen syvetessä, kuten meillä.
Mutta se miksi epävarma. Koen että minulla tulotasoni tällä hetkellä riittää juuri tämän näköiseen elämään jota elän. Lapseni harrastavat ja saan asua omassa kodissa, joka ei kooltaan mikään palatsi ole mutta meille riittävä. Matkustelemme useamman kerran vuodessa, monesti matkat suunnittelen hyvissä ajoin ja budjetin mukaisesti. Emme koskaan ole eläneet köyhyydessä eikä lapsiltani ole mitään puuttunut kuten ei myöskään itseltäni. En koe että raha toisi lisäarvoa elämääni, kuten myöskään minulla ei ole tarvetta sitoa ”rikasta miestä” ja elää kenenkäön siivellä. Nimenomaan haluan elää mahdollisimman itsenäistä ja omillani toimeentulevaa elämää. Joten en kokisi mielekkääksi enkä nimenomaan etsi elättäjää itselleni saati lapsille.
Ainoa pelkoni siis tässä tapauksessa eli yhteenmuutossa olisi epätasa-arvon muodostuminen perheen kulmakiveksi, joka vaikuttaisi jokaisen yksilölliseen hyvinvointiin. Loin siis kauhuskenaarion päässäni lasten eriarvoisuudesta, joka voisi olla mahdollista esim meidän saadessa ydinperhelapsen uusioperheeseen (jota ei ole tulossa tapahtumaan) ja minun tulojen pudotessa tai muun äkillisen tapauksen sattuessa, joka romahduttaisi akuutisti minun tulotasoni. Tietenkään en usko näin tapahtuvan, mutta riskit siihen ovat jo pelkästään minun näkökulmasta kun muuttaisin omalle tulotasoon nähden kalliimpaan kotiin sekä elämään. Siksi mietin, että olisiko tällainen yhtälö edes mahdollista jotta myös minä voisin elää tasavertaisessa parisuhteessa omannäköistäni elämää.
Mutta hyviä näkökulmia sain teiltä, kiitos! Uskon että vielä jatkamme parisuhdetta eri osoitteissa ja katsotaan saadaanko näitä puhuttua koskaan auki :)
T. Ap