Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperheen vanhempien tuloerot ja elintason jakaantuminen
Yhdessä vai erikseen
23.03.2019 |
Hei, haluaisin kysyä teiltä kanssasisarilta, että miten teidän uusperheissä toimitaan yhdenvertaisuuden sekä tasa-arvon toteutumiseksi.
Minulla on sellainen tilanne, että suunnittelemme miesystäväni kanssa ”uusperhe arkea” ja tähän olemme lapsia jo vuosia valmistaneet. Silti jotkut asiat askarruttavat omaa mieltäni. Niin ihana kuin miesystäväni onkin ja hänen kanssaan voin luonnollisesti asioista puhua niin raha on asia, josta välttelemme. Meillä on isot tuloerot (miehelläni noin 3x minun tuloni, kun minun tuloni ovat alle 3-alkavan summan) ja tämä on asia, joka vaivaa mieltäni.
Molemmat asumme omistusasunnossa, minulle tämä lainanmaksu yksin on palkassani on nettotuloissani iso kuluerä. Yhteisen talouden rakentaminen tämän kokoiselle perheelle vaatii vähintään tuplasti isomman kodin. Itse asun tällä hetkellä melko kompaktissa kodissa kun mieheni taas väljemmässä, jossa jokaisella perheenjäsenelle on laskettu n. 50m2 kun minulla taas 25m2. Sopivan asunnon löytäminen / rakennuttaminen tarkoittaa isompaa lainaa, elinkuluja ym. nämä toki puolitettuina. Nyt olen siinä hetkessä kun mietin, että voimmeko rakentaa tasavertaista parisuhdetta sekä perhe-elämää kun tuloerot ovat näin suuret ja tilipussin näkökulmasta elämme aivan eri elintasoa.
Miesystävälleni moni asia on itsestään selvä, esim. lapsilla mahdollisuus harrastaa mitä haluavat (tässä tapauksessa yhdellä lapsella useampi kallis harrastus) kun taas minulla ei ole mahdollisuutta lapselleni tätä tarjota, vaan taloudellisesti pystyn turvaamaan tällä hetkellä vain yhden harrastuksen/ lapsi. Olen miettinyt, että mitä jos tämäkään ei olisi mahdollista niin voisinko antaa lasteni elää sellaista elämää, että katsovat sivusta kun perheen muut (puolisoni lapset) lapset saavat harrastaa mitä haluavat ja harrastuksiin kuljetuksiin ja kilpailuihin käytetään lähes kaikki viikonpäivät.
Esim. kalliimpaan kotiin muuttaessa menojen jakautuessa kahdelle niin tämä voi olla liian iso taakka minulle. Olemme keskustelleet yhteisen kodin omistussuhteen osuuden jaosta esim 30/70 mutta kuinka kulujen. Mutta kuuluvatko niiden mennä 50/50? Ja se onkin minulle se ehkä kriittisin kipupiste.
Vai miten muissa uusperheissä kulujen jakautumiset hoidetaan eri tulosuhdanteilla? Tähän asti kun asumme vuorotellen toisillamme pyrimme jakamaan menot sekä kulut, pätee myös lomamatkoissa ym. Mietimme nyt mm tulevan kesän lomia ja yhteistä reissua niin minä joudun paljon menemään budjetti edelle. Minulle iso summa ei ole miesystävälleni iso. Täytyy tunnustaa, että minulla sydänalassa tuntui pahalle kun miesystävälleni sanoin tulevan kesän suunnitelmiin, että en tiedä onko minulla varaa tätä kustantaa pesueelleni niin mies mietti, että hän voi tehdä nämä suunnitelmat kyllä yksin lastensa kanssa, että voidaan miettiä halvempia ratkaisuja yhteisiksi. Mietin, että tällaistako eri elintasoa meillä tulisi yhteinen arki olemaan.
Tietenkään en voi olettaa, että lasteni kanssa olisimme ns vapaamatkustajina, miesystäväni elätettävinä. Joten välillä mietin, että olisiko parempi vain jatkaa etäsuhteessa ainakin niin kauan kuin lapset asuvat kotona kuin elää arkea eri arvoisina.
Minulle tämä rahasta puhuminen on todella nolo asia suhteessa, ehkä juuri siksi kun sitä ei ole toiseen verrattuna juuri miksikään ja välillä koen tästä huonommuutta, vaikka näin ei saisi olla. Meistä varmasti kumpikaan ei mittaa toisistamme rahan kautta arvoa vaan olemme nimenomaan niin tasavertaisia, että automaattisesti kaikki puolitetaan. Ja rahaa joko on tai jos ei ole niin vaikka säästetään (miesystäväni on hyvin tarkka raha-asioista, ja meillä mennyt alusta asti siten että raha asiat on puolitettu. Oli ne kaupassakäynnit tai ravintolaillalliset - kun toinen maksaa niin toinen maksaa toiste).
Miten muut uusioperheelliset hoidatte taloutenne yhdessä tuumin?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä iso turn off, niinkuin joku tuolla aiemminkin mainitsi, tuollainen raha ensin-asenne miehellä. Jos tilanne olisi niin päin, että itse tienaisin enemmän, niin tottakai maksaisin enemmän kuluja kuin rakastamani mies, ja auttaisin, että kaikki lapset pääsevät yhtä lailla matkalle. Ja samaa toivoisin myös toisinpäin.
Kauheaa rahanahneutta, unohtuu oikeat asiat.
Kiinnostuis lopahtaisi henkilöön, joka tuolla lailla ajattelisi MINUN rahat, MINUN lapset...
N28
Mutta mitä jos ei ole varaa maksaa enää enemmän kuluja, kun rahaa menee jo paljon lasten harrastuksiin ym. totuttuihin menoihin? Mielestäni olisi kuitenkin väärin laskea lasten elintasoa kumppanin lasten takia. He ovat syyttömiä tähän uusperhekuvioon. Sen takia en kyllä suosittelisi yhteenmuuttoa ap:n tapauksessa, koska lapset liian eriarvoisessa asemassa. Tuosta ei tule muuta kuin harmia ja hammasten kiristystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin hypoteettiselta kannalta katsottuna: Itse suurituloisena naisena en lähtisi elättämään pienituloisen puolison vanhaa pesuetta enkä katsoisi hyvällä jos hyvätuloinen eksänikään elättäisi uutta pesuetta. Se olisi kaikki pois omalta biologiselta lapseltamme.
Oma biologinen lapsiko on jotenkin arvokkaampi kuin muut lapset? Ja sitten juonittelisit kieron, rahalla ostetun asianajajan kanssa pahaa muille ja rahaa omalle ylihemmotellulle kullannupulle? Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin hypoteettiselta kannalta katsottuna: Itse suurituloisena naisena en lähtisi elättämään pienituloisen puolison vanhaa pesuetta enkä katsoisi hyvällä jos hyvätuloinen eksänikään elättäisi uutta pesuetta. Se olisi kaikki pois omalta biologiselta lapseltamme.
Oma biologinen lapsiko on jotenkin arvokkaampi kuin muut lapset? Ja sitten juonittelisit kieron, rahalla ostetun asianajajan kanssa pahaa muille ja rahaa omalle ylihemmotellulle kullannupulle? Hyi.
Sinulla ei taida olla lapsia. Kyllä se on ihan ihmisen ja kaikkien eläinten luontoon kirjoitettu että omista jälkeläisistä huolehditaan enemmän kuin muiden jälkeläisistä. Toki voit lahjoittaa vaikka kaikki rahasi muille ja jättää lapsesi näkemään nälkää, mutta ei kukaan näin toimi.
Jos ap:n tulot alkavat kolmosella, ei voi puhua pienistä tuloista. Omat tuloni alkavat ykkösellä. Siinä jo joutuisi miettimään vielä enemmän, kannattaisiko muuttaa yhteen kenenkään kanssa, kun olisi vaikea saada rahaa riittämään samaan kuin muut.
Ilmeisesti ap:n mieskaveri lääkäri tai johtaja tai joku muu isorikas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin hypoteettiselta kannalta katsottuna: Itse suurituloisena naisena en lähtisi elättämään pienituloisen puolison vanhaa pesuetta enkä katsoisi hyvällä jos hyvätuloinen eksänikään elättäisi uutta pesuetta. Se olisi kaikki pois omalta biologiselta lapseltamme.
Oma biologinen lapsiko on jotenkin arvokkaampi kuin muut lapset? Ja sitten juonittelisit kieron, rahalla ostetun asianajajan kanssa pahaa muille ja rahaa omalle ylihemmotellulle kullannupulle? Hyi.
Ei oo uusperhe kuviota mutta oma on aina tärkein eli numero 1.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siinä yhteenmuuttamisessa mitään kummaa ole. Vaan kun siitä ero tulee olet varma häviäjä.Kamalaa olla 40-55 ja täysin varaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sinulle ap tuo rahasta puhuminen kumppanisi kanssa ei pitäis olla noloa. Jos olisin kumppanisi ja minulla olisi lapsia,kustantaisin edelleen oman perheeni kulut ( siis mukavat matkat ja kalliit harrastukset ,mihin meilä on varaa) ihan niinkuin ennenkin.
Sinun tehtäväsi on kustantaa sinun ja lastesi kulut niillä rahkeilla ,kuin teillä on varaa. Toki se ei kivalta tunnu lapsillesi ,jos saavat vähemmän ,mutta sille ei voi mitään.
Asiat on syytä puhua selväksi rahojen ,matkustelujen harrastuksien ym osalta ennenkuin muutatte yhteen.
Tiedät sen itsekkin ,että alat marisemaan sitten ,kun sinun lapsille tulee paha mieli siitä ja tästä.Se on ihan turhaa vikisemistä sitten jälkikäteen.Mies haluaa varmaan myös avioehdon ,joka on ihan hyvä.Ei missään nimessä yhteenmuuttoa ,ennenkuin olette puhuneeta asiat selviksi. Miehellä ei ole mitään ongelmaa,se on vain sinulla ja lapsillasi.
Mistä tiedät ettei ap tahdo avioehtoa? Itselleni köyhänä se olisi ehdoton vaatimus.
Heh, heh. Niinpä tietysti. Ainahan se on sen köyhemmän osapuolen toive. Ei sen puoleen Äärimmäinen epäluottamuslause kyseessä. Kun jo avioliittoa solmittaessa mietitään eroa, eli käydään pohtimaan että mitä sitten tehdään kun kuitenkin tässä mahdollisesti tullaan eroamaan. Jos niin ikävästi käy niin sitten tietysti käy. Jakoon sitten vaan ja puoliksi. Itse tosin voitin n. 35.000€ erossa kun vaimo jätti minut sairauteni takia tuossa kun olin 36v. ja vaimo 31v. Mutta pikkuraha se oli kokonaisuuden kannalta kun jaettavaa oli kertynyt yhteensä n. 700.000€ jo, osin vaimon yhden vaiheen työnarkomanian takia, vaimo painoi aivan sairaasti töitö tuossa hänen ollessaan n. 25-27 vuotias hänen tienatessaan bruttona jopa 14.000€/kk kun samaan aikaan omat tuloni jäivät n. 8.500€/kk bruttona ja viettelin vapaa-aikaa harrastaen lähinnä musiikkia ja urheilukalastusta vaimon lähinnä nukkuessa levätessä ja työskennellessä. Olemme molemmat lääkäreitä yksityispuolella. Toisaalta vaimon ollessa vielä lääketieteen ylioppilas ja kandidaatti tarjosin hänelle itse lisensiaattina huomattavasti hänen ylioppilaskavereitaan paremman elintason kun asuimme uudessa ison puoleisessa kolmiossa saunoineen ja oli molemmilla autot käytössä jne. vasta vaimon opintojen loppupuolella kun hänkin pääsi kandidaattina opintojen ohella päivystämään ostimme uuden omakotitalon sitten. Eli tuo saamani 35.000€ voitto erossa kompensoi tätä sitten taas osaltaan, maksoinhan kaiken asumisen ja elämisen vaimon ollessa vasta köyhä opiskelija. Itse pidin erossa talon ja osan pörssiosakkeistani, vaimolle jäi pari sijoitusasuntoa ja hänen omat sijoituksensa kapitalisaatiosopimuksineen. Vaimo päätyi sitten eron jälkeen olemaan myymättä kuitenkin sijoituskaksiota ja yksiötä ja hankki uuden paritaloasunnon omakotitalon sijaan. Asui alkuun siinä kaksiossa tosin itse ennen kuin päätti mihin muuttaa. Naisten ajattelumallia kuvaavaa on se että kun itselläni oli alkuun enempi varallisuutta ja isommat tulot niin avioehto ei tullut kyseeseen enkä sitä loppujen lopuksi itse halunnutkaan, olisi tuntunut että se pilaa häät ja koko avioliiton idean. Mutta kun vaimolle kertyi varallisuutta ja tulot olivat paremmat kuin minulla ja kun hänellä on suvussaankin enempi varallisuutta etenkin hänen vanhemmillaan niin alkoi vaimo puhua että jos tehtäisiin avioehto näin jälkikäteen (!) Itse naurahdin vain että ei tule kuulonkaan ja asiasta ei enää koskaan keskusteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut nykyisen kumppanini kanssa vuosia. Meillä molemmilla on lapsia edellisistä liitoista. Miehellä on reilusti suuremmat tulot kuin minulla. Tulen hyvin toimeen palkallani, mutta minulla ei ole varaa sellaiseen elämään kuin hänellä - matkoja, ravintoloita, elämyksiä, autoja jne. En edes kaipaa tällaista. Mies haluaa jakaa elämänsä ja elämykset kanssani ja maksaa silloin huvit mielellään kun tietää ettei mahdu budjettiini. Jos hän haluaa kalliiseen ravintolaan, hän tarjoaa, ja minä puolestani tarjoan kun menemme oman tulotasoni mukaiseen ravintolaan. Tuntuu aika kovalta, jos hyvätuloinen vaatii toista elämään hänen elintasonsa mukaan ja puolittamaan kaiken. Jopa itsekkäältä. Kumpikaan meistä ei ole pihi, itsekäs, eikä käytä toista hyväksi. Mies on empaattinen, ei syyllistä, ja antaa matkoja tms lahjaksi, kun tietää että minusta tuntuu ikävältä että hän maksaa enemmän.
Emme asu yhdessä, ja näin tulee olemaan kunnes lapset muuttavat kotoa. Mies jakaa lastensa elatukseen eksänsä kanssa, kun taas minun exäni ei osallistu jälkikasvunsa elämään millään tavalla, ei edes elatusmaksuilla. Lapsillamme on siis hyvin eri elintaso. Lapseni saavat kaiken tarpeellisen ja ovat saaneet harrastaa mitä tahtovat, mutta eivät onnekseni ole valinneet mitään niin kallista kuin jääkiekko tai ratsastus. Miehen lapsilla on merkkivaatteet, kalliit harrastukset, elektroniikka viimeisen päälle ja elämäntyyli joka poikkeaa meidän perheestä kovin, esimerkiksi ravintolaruoka vs kotiruoka. Myös isovanhemmat kohtelevat lapsia eri tavalla. Toisten isovanhemmat antavat satasia, toisten jonkin kympin pienestä eläkkeestä. Lapseni eivät koe nyt olevansa eriarvoisia tai jäävänsä ilman jotakin, mutta uusperhe-elämä toisi tämän väistämättä eteen arjessa. Uuden mieheni tehtävä ei ole tarjota lapsilleni samaa elintasoa, eikä perheen sisällä saa olla eri elintasoja. Silloin on parasta pitää perheet erillään, sinunkin. Varsinkin jos miehesi on vieläpä noin tarkka rahoistaan, ja tahtoo sinun kustantavan puolet neliöistänne ja elintasostaan, johon palkkasi ei edes riitä.
Miten kotityöt jakaantuu??????? Mies kiireinen ja sinä teet kotityöt kokkaat ja puunaat kodin plus peset miehen likaiset kalsarit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kukaan järkevä mies alkaa elättää toisen jälkeläisiä. Lasten kasvatus ja huolto kuulu lapsen huoltajille, vaikka he olisivat eronneet.
Parasta etsiä tasoistaan seuraa, myös taloudellisesti.
Vaikkei olisi lapsia niin aina pienituloinen hyötyy kun asuu isompituloisen kanssa.
Ei välttämättä jos menot isompituloisen mukaan. Kaksi kertaa kallis loma jaettuna kahdelle on enemmän kuin yksi kertaa halpa loma jaettuna yhdelle.
Miesten kuuluu maksaa ravintolassa sen vuoksi että miehen euro on naisen 80 senttiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sinulle ap tuo rahasta puhuminen kumppanisi kanssa ei pitäis olla noloa. Jos olisin kumppanisi ja minulla olisi lapsia,kustantaisin edelleen oman perheeni kulut ( siis mukavat matkat ja kalliit harrastukset ,mihin meilä on varaa) ihan niinkuin ennenkin.
Sinun tehtäväsi on kustantaa sinun ja lastesi kulut niillä rahkeilla ,kuin teillä on varaa. Toki se ei kivalta tunnu lapsillesi ,jos saavat vähemmän ,mutta sille ei voi mitään.
Asiat on syytä puhua selväksi rahojen ,matkustelujen harrastuksien ym osalta ennenkuin muutatte yhteen.
Tiedät sen itsekkin ,että alat marisemaan sitten ,kun sinun lapsille tulee paha mieli siitä ja tästä.Se on ihan turhaa vikisemistä sitten jälkikäteen.Mies haluaa varmaan myös avioehdon ,joka on ihan hyvä.Ei missään nimessä yhteenmuuttoa ,ennenkuin olette puhuneeta asiat selviksi. Miehellä ei ole mitään ongelmaa,se on vain sinulla ja lapsillasi.
Mistä tiedät ettei ap tahdo avioehtoa? Itselleni köyhänä se olisi ehdoton vaatimus.
Heh, heh. Niinpä tietysti. Ainahan se on sen köyhemmän osapuolen toive. Ei sen puoleen Äärimmäinen epäluottamuslause kyseessä. Kun jo avioliittoa solmittaessa mietitään eroa, eli käydään pohtimaan että mitä sitten tehdään kun kuitenkin tässä mahdollisesti tullaan eroamaan. Jos niin ikävästi käy niin sitten tietysti käy. Jakoon sitten vaan ja puoliksi. Itse tosin voitin n. 35.000€ erossa kun vaimo jätti minut sairauteni takia tuossa kun olin 36v. ja vaimo 31v. Mutta pikkuraha se oli kokonaisuuden kannalta kun jaettavaa oli kertynyt yhteensä n. 700.000€ jo, osin vaimon yhden vaiheen työnarkomanian takia, vaimo painoi aivan sairaasti töitö tuossa hänen ollessaan n. 25-27 vuotias hänen tienatessaan bruttona jopa 14.000€/kk kun samaan aikaan omat tuloni jäivät n. 8.500€/kk bruttona ja viettelin vapaa-aikaa harrastaen lähinnä musiikkia ja urheilukalastusta vaimon lähinnä nukkuessa levätessä ja työskennellessä. Olemme molemmat lääkäreitä yksityispuolella. Toisaalta vaimon ollessa vielä lääketieteen ylioppilas ja kandidaatti tarjosin hänelle itse lisensiaattina huomattavasti hänen ylioppilaskavereitaan paremman elintason kun asuimme uudessa ison puoleisessa kolmiossa saunoineen ja oli molemmilla autot käytössä jne. vasta vaimon opintojen loppupuolella kun hänkin pääsi kandidaattina opintojen ohella päivystämään ostimme uuden omakotitalon sitten. Eli tuo saamani 35.000€ voitto erossa kompensoi tätä sitten taas osaltaan, maksoinhan kaiken asumisen ja elämisen vaimon ollessa vasta köyhä opiskelija. Itse pidin erossa talon ja osan pörssiosakkeistani, vaimolle jäi pari sijoitusasuntoa ja hänen omat sijoituksensa kapitalisaatiosopimuksineen. Vaimo päätyi sitten eron jälkeen olemaan myymättä kuitenkin sijoituskaksiota ja yksiötä ja hankki uuden paritaloasunnon omakotitalon sijaan. Asui alkuun siinä kaksiossa tosin itse ennen kuin päätti mihin muuttaa. Naisten ajattelumallia kuvaavaa on se että kun itselläni oli alkuun enempi varallisuutta ja isommat tulot niin avioehto ei tullut kyseeseen enkä sitä loppujen lopuksi itse halunnutkaan, olisi tuntunut että se pilaa häät ja koko avioliiton idean. Mutta kun vaimolle kertyi varallisuutta ja tulot olivat paremmat kuin minulla ja kun hänellä on suvussaankin enempi varallisuutta etenkin hänen vanhemmillaan niin alkoi vaimo puhua että jos tehtäisiin avioehto näin jälkikäteen (!) Itse naurahdin vain että ei tule kuulonkaan ja asiasta ei enää koskaan keskusteltu.
Vanhemmat tekee sellaisen paperin että et hyödy euroakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sinulle ap tuo rahasta puhuminen kumppanisi kanssa ei pitäis olla noloa. Jos olisin kumppanisi ja minulla olisi lapsia,kustantaisin edelleen oman perheeni kulut ( siis mukavat matkat ja kalliit harrastukset ,mihin meilä on varaa) ihan niinkuin ennenkin.
Sinun tehtäväsi on kustantaa sinun ja lastesi kulut niillä rahkeilla ,kuin teillä on varaa. Toki se ei kivalta tunnu lapsillesi ,jos saavat vähemmän ,mutta sille ei voi mitään.
Asiat on syytä puhua selväksi rahojen ,matkustelujen harrastuksien ym osalta ennenkuin muutatte yhteen.
Tiedät sen itsekkin ,että alat marisemaan sitten ,kun sinun lapsille tulee paha mieli siitä ja tästä.Se on ihan turhaa vikisemistä sitten jälkikäteen.Mies haluaa varmaan myös avioehdon ,joka on ihan hyvä.Ei missään nimessä yhteenmuuttoa ,ennenkuin olette puhuneeta asiat selviksi. Miehellä ei ole mitään ongelmaa,se on vain sinulla ja lapsillasi.
Mistä tiedät ettei ap tahdo avioehtoa? Itselleni köyhänä se olisi ehdoton vaatimus.
Heh, heh. Niinpä tietysti. Ainahan se on sen köyhemmän osapuolen toive. Ei sen puoleen Äärimmäinen epäluottamuslause kyseessä. Kun jo avioliittoa solmittaessa mietitään eroa, eli käydään pohtimaan että mitä sitten tehdään kun kuitenkin tässä mahdollisesti tullaan eroamaan. Jos niin ikävästi käy niin sitten tietysti käy. Jakoon sitten vaan ja puoliksi. Itse tosin voitin n. 35.000€ erossa kun vaimo jätti minut sairauteni takia tuossa kun olin 36v. ja vaimo 31v. Mutta pikkuraha se oli kokonaisuuden kannalta kun jaettavaa oli kertynyt yhteensä n. 700.000€ jo, osin vaimon yhden vaiheen työnarkomanian takia, vaimo painoi aivan sairaasti töitö tuossa hänen ollessaan n. 25-27 vuotias hänen tienatessaan bruttona jopa 14.000€/kk kun samaan aikaan omat tuloni jäivät n. 8.500€/kk bruttona ja viettelin vapaa-aikaa harrastaen lähinnä musiikkia ja urheilukalastusta vaimon lähinnä nukkuessa levätessä ja työskennellessä. Olemme molemmat lääkäreitä yksityispuolella. Toisaalta vaimon ollessa vielä lääketieteen ylioppilas ja kandidaatti tarjosin hänelle itse lisensiaattina huomattavasti hänen ylioppilaskavereitaan paremman elintason kun asuimme uudessa ison puoleisessa kolmiossa saunoineen ja oli molemmilla autot käytössä jne. vasta vaimon opintojen loppupuolella kun hänkin pääsi kandidaattina opintojen ohella päivystämään ostimme uuden omakotitalon sitten. Eli tuo saamani 35.000€ voitto erossa kompensoi tätä sitten taas osaltaan, maksoinhan kaiken asumisen ja elämisen vaimon ollessa vasta köyhä opiskelija. Itse pidin erossa talon ja osan pörssiosakkeistani, vaimolle jäi pari sijoitusasuntoa ja hänen omat sijoituksensa kapitalisaatiosopimuksineen. Vaimo päätyi sitten eron jälkeen olemaan myymättä kuitenkin sijoituskaksiota ja yksiötä ja hankki uuden paritaloasunnon omakotitalon sijaan. Asui alkuun siinä kaksiossa tosin itse ennen kuin päätti mihin muuttaa. Naisten ajattelumallia kuvaavaa on se että kun itselläni oli alkuun enempi varallisuutta ja isommat tulot niin avioehto ei tullut kyseeseen enkä sitä loppujen lopuksi itse halunnutkaan, olisi tuntunut että se pilaa häät ja koko avioliiton idean. Mutta kun vaimolle kertyi varallisuutta ja tulot olivat paremmat kuin minulla ja kun hänellä on suvussaankin enempi varallisuutta etenkin hänen vanhemmillaan niin alkoi vaimo puhua että jos tehtäisiin avioehto näin jälkikäteen (!) Itse naurahdin vain että ei tule kuulonkaan ja asiasta ei enää koskaan keskusteltu.
En usko sun tarinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinaisen fiksua pohdintaa ja hyvä aloitus keskustelulle! Voisitko istua miehesi kanssa alas ja kerrot samat asiat?
Voisitteko tähdätä etsimään asuntoa, jossa jokaiselle olisi tuo 25 m2/henkilö? Siihen sinulla olisi todennäköisesti varaa puolitettuna (oletan, että teillä on saman verran lapsia. Se jolla useampi, maksaisi enemmän.). Isommassa asunnossa neliöhinta on pientä alempi, joten kulusi ehkä jopa pienenevät. Kumpikin vanhempi maksaa omien lastensa harrastukset. Voi olla, ettei ole varaa samoihin harrastuksiin. Voisiko lastesi isä ja ehkä isovanhemmat osallistua harrastuskuluihin?
Eron tullessa tai puolison kuollessa olet lastesi kanssa nopeasti koditon, ei oikeutta jäädä tuohon yhteiseen kotiin. En laittaisi omia lapsiani tuohon tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä raskaalta ja ahdistavalta ihmiseltä tämä ap. Herranen aika mikä analyysi jostain yhteenmuutosta, molemmilla kuitenkin palkkatuloja.
Sinuna pysyisin siellä asunnossasi, jossa on jokaiselle laskettu 25m2 elintilaa.
Mitä raskasta tuossa nyt oli? Hän vain kuvaili miten eri tavalla he asuvat ja mihin hänen tulonsa riittää. Jos kummallakin on kaksi lasta, ap asuu 75-neliöisessä kämpässä ja mies 150-neliöisessä. Onhan tuossa nyt valtava ero. Tuo 75 neliötä on se mihin ap:n rahkeet riittävät ja vastaavasti 150 neliötä miehelle alaraja asumisväljyydessä. Kun miehen suhtautuminen rahaan on mikä on ja kun heidän tuloeronsa on mikä on, niin eihän tuota saa millään sovitettua yhteen.
On ihan tavallista, että suurten tuloerojen perheessä se suurituloisempi joutuu maksamaan reippaasti enemmän, koska hän ei useinkaan ole halukas asumaan sellaisessa asunnossa, mihin pienempituloisella olisi varaa. Ydinperheessä tämä ei niinkään ole ongelma, kun lapset ovat yhteisiä. Mutta ymmärrän hyvin, ettei uusperheessä sitä hyvää tahtoa välttämättä riitä vieraan miehen lapsille. Tämä mies ei kuitenkaan ole halukas jeesimään edes omaa puolisoaan (ap:ta), vaan haluaa tiukasti maksaa kaiken puoliksi. Ei todellakaan kannata muuttaa saman katon alle tällaisessa tilanteessa. Ap:lle on parempi jatkaa nykyisessä kodissa, joka on hänelle ja lapsille riittävä, jotta jää rahaa sitten vähän muuhunkin kuin kalliin asunnon maksamiseen.
Hetkinen, ajatteleeko ihmiset ihan oikeasti näin? Eihän ne lapset ole mitään "vieraan miehen pentuja" vaan sen oman rakkaan ihmisen lapsia. Millaisten lasien läpi oikein pitää katsella, että näkee uusperhelapset ensisijaisesti vieraina, eikä puoliksi omina?
Ei ne lapset ole omia vaan uusperheen toisen vanhemman ENTISEN lapsia aka vieraita jotka eivät todellakaan ole samalla tasolla omien lasten kanssa.
Meillä molemmat hoitaa oman lapsen/lasten kulut yksin tai ex-puolison kanssa. Yhteiset kulut esim asuminen ja ruoka maksetaan nettotulojen suhteessa. Kuitit otetaan talteen ja tasataan n kerran viikossa. Prosentit tällä hetkellä minä 54%, mies 46. Elämän varrella nämä prosentit voivat muuttua useaan otteeseen. Kummallakin on omat pankkitilit, sijoitukset, kumpikin maksaa itse omat henkilökohtaiset kulut (autot, vaatteet, harrastukset). Minä matkustan omien lasteni kanssa tai miehen kanssa kahdestaan. Ykaikkien yhteisiä matkoja tehdään pieniä ja harvoin. Ilman rahariitoja on menty jo 5 vuotta.
Mä olen joskus ajatellut että uusparin ja miksei tavisparinkin olisi hyvä asua erillään, jos mahdollista niin paras ratkaisu olisi vaikka sama kerros-tai rivitalo, eri huoneistot vain, tai sitten lyhyen matkan päässä toisistaan. Nämä on tietysti ymmärrettävästi vaikea yleensä järjestää ja kulutkin suuremmat mutta olisi ihanteellista. Yhdessä voitaisi olla kun huvittaa mutta oma koti ja rauha olisi tarvittaessa. Mahdollinen ero ei toisi isoja ongelmia. Lapsilla olisi 2 paikkaa missä olla kotona. Suuremmat kulut mutta ehkä riidattomampi ja rauhallisempi elämä?
Paljon viisasta on jo sanottu, eli minä kommentoin vain ap:n vikaa kysymystä, eli miten muut ovat hoitaneet asian.
Meidän uusperheessä minun teinini asuvat koko ajan ja miehen toinen teini käy ehkä kerran kuussa ja toinen on jo omillaan. Tilanne on siis eri kuin uusperheissä, joissa kaikki lapset ovat saman verran paikalla,
Perustimme uusperheen, kun lapset olivat 13-16 ikävuosina.
Mies tienaa nettona pari tonnia enemmän kuin minä. Minä tienaan myös ihan ok.
Miehen lasten äiti ostaa lapsille kaikkea kallista.
Me sovimme alussa, että meidän perheen sisällä lasten elintason tulee olla sama. Emme voi vaikuttaa siihen, että miehen lapsilla on mcbookprot ja 150 euron kuukausirahat - mutta me annamme lapsille saman hintaista.
Vuosien varrella rahoista on tullut yhteisiä, vaikka alussa ne olivat selkeästi erillään. En tiedä, miten tähän on tultu, mutta jos yhteistä elämää eletään, niin kaikki vain lopussa muuttuu yhteiseksi.
En osta miehen lapsille mitään, koska heillä on jo äiti, joka ostaa. Mies ostaa minun lapsilleni joskus, koska heillä ei ole anteliasta isää. Ehkä eniten mies tasaa eriarvoisuutta siten, että jos hän saa ilmaiseksi/halvalla jotain hyvää (sai esim kalliin pelikoneen ilmaiseksi, josta oli yksi halpa osa rikki), niin hän aina antaa sen minun lapsilleni eikä omilleen. Koska hänen lapsensa saavat saman jo äidiltään.
No ap, oletko jo päättänyt muutatteko yhteen? Toivottavasti ajattelet lapsiasi ja jatkat tapailulinjalla.
Vierailija kirjoitti:
Paljon viisasta on jo sanottu, eli minä kommentoin vain ap:n vikaa kysymystä, eli miten muut ovat hoitaneet asian.
Meidän uusperheessä minun teinini asuvat koko ajan ja miehen toinen teini käy ehkä kerran kuussa ja toinen on jo omillaan. Tilanne on siis eri kuin uusperheissä, joissa kaikki lapset ovat saman verran paikalla,
Perustimme uusperheen, kun lapset olivat 13-16 ikävuosina.
Mies tienaa nettona pari tonnia enemmän kuin minä. Minä tienaan myös ihan ok.
Miehen lasten äiti ostaa lapsille kaikkea kallista.Me sovimme alussa, että meidän perheen sisällä lasten elintason tulee olla sama. Emme voi vaikuttaa siihen, että miehen lapsilla on mcbookprot ja 150 euron kuukausirahat - mutta me annamme lapsille saman hintaista.
Vuosien varrella rahoista on tullut yhteisiä, vaikka alussa ne olivat selkeästi erillään. En tiedä, miten tähän on tultu, mutta jos yhteistä elämää eletään, niin kaikki vain lopussa muuttuu yhteiseksi.
En osta miehen lapsille mitään, koska heillä on jo äiti, joka ostaa. Mies ostaa minun lapsilleni joskus, koska heillä ei ole anteliasta isää. Ehkä eniten mies tasaa eriarvoisuutta siten, että jos hän saa ilmaiseksi/halvalla jotain hyvää (sai esim kalliin pelikoneen ilmaiseksi, josta oli yksi halpa osa rikki), niin hän aina antaa sen minun lapsilleni eikä omilleen. Koska hänen lapsensa saavat saman jo äidiltään.
Mies ei osta omille lapsilleen mitään?
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa mennä avioliittoon mikä on minun on myös sinun. Rakkauden voimalla Etiäpäin.