Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperheen vanhempien tuloerot ja elintason jakaantuminen
Yhdessä vai erikseen
23.03.2019 |
Hei, haluaisin kysyä teiltä kanssasisarilta, että miten teidän uusperheissä toimitaan yhdenvertaisuuden sekä tasa-arvon toteutumiseksi.
Minulla on sellainen tilanne, että suunnittelemme miesystäväni kanssa ”uusperhe arkea” ja tähän olemme lapsia jo vuosia valmistaneet. Silti jotkut asiat askarruttavat omaa mieltäni. Niin ihana kuin miesystäväni onkin ja hänen kanssaan voin luonnollisesti asioista puhua niin raha on asia, josta välttelemme. Meillä on isot tuloerot (miehelläni noin 3x minun tuloni, kun minun tuloni ovat alle 3-alkavan summan) ja tämä on asia, joka vaivaa mieltäni.
Molemmat asumme omistusasunnossa, minulle tämä lainanmaksu yksin on palkassani on nettotuloissani iso kuluerä. Yhteisen talouden rakentaminen tämän kokoiselle perheelle vaatii vähintään tuplasti isomman kodin. Itse asun tällä hetkellä melko kompaktissa kodissa kun mieheni taas väljemmässä, jossa jokaisella perheenjäsenelle on laskettu n. 50m2 kun minulla taas 25m2. Sopivan asunnon löytäminen / rakennuttaminen tarkoittaa isompaa lainaa, elinkuluja ym. nämä toki puolitettuina. Nyt olen siinä hetkessä kun mietin, että voimmeko rakentaa tasavertaista parisuhdetta sekä perhe-elämää kun tuloerot ovat näin suuret ja tilipussin näkökulmasta elämme aivan eri elintasoa.
Miesystävälleni moni asia on itsestään selvä, esim. lapsilla mahdollisuus harrastaa mitä haluavat (tässä tapauksessa yhdellä lapsella useampi kallis harrastus) kun taas minulla ei ole mahdollisuutta lapselleni tätä tarjota, vaan taloudellisesti pystyn turvaamaan tällä hetkellä vain yhden harrastuksen/ lapsi. Olen miettinyt, että mitä jos tämäkään ei olisi mahdollista niin voisinko antaa lasteni elää sellaista elämää, että katsovat sivusta kun perheen muut (puolisoni lapset) lapset saavat harrastaa mitä haluavat ja harrastuksiin kuljetuksiin ja kilpailuihin käytetään lähes kaikki viikonpäivät.
Esim. kalliimpaan kotiin muuttaessa menojen jakautuessa kahdelle niin tämä voi olla liian iso taakka minulle. Olemme keskustelleet yhteisen kodin omistussuhteen osuuden jaosta esim 30/70 mutta kuinka kulujen. Mutta kuuluvatko niiden mennä 50/50? Ja se onkin minulle se ehkä kriittisin kipupiste.
Vai miten muissa uusperheissä kulujen jakautumiset hoidetaan eri tulosuhdanteilla? Tähän asti kun asumme vuorotellen toisillamme pyrimme jakamaan menot sekä kulut, pätee myös lomamatkoissa ym. Mietimme nyt mm tulevan kesän lomia ja yhteistä reissua niin minä joudun paljon menemään budjetti edelle. Minulle iso summa ei ole miesystävälleni iso. Täytyy tunnustaa, että minulla sydänalassa tuntui pahalle kun miesystävälleni sanoin tulevan kesän suunnitelmiin, että en tiedä onko minulla varaa tätä kustantaa pesueelleni niin mies mietti, että hän voi tehdä nämä suunnitelmat kyllä yksin lastensa kanssa, että voidaan miettiä halvempia ratkaisuja yhteisiksi. Mietin, että tällaistako eri elintasoa meillä tulisi yhteinen arki olemaan.
Tietenkään en voi olettaa, että lasteni kanssa olisimme ns vapaamatkustajina, miesystäväni elätettävinä. Joten välillä mietin, että olisiko parempi vain jatkaa etäsuhteessa ainakin niin kauan kuin lapset asuvat kotona kuin elää arkea eri arvoisina.
Minulle tämä rahasta puhuminen on todella nolo asia suhteessa, ehkä juuri siksi kun sitä ei ole toiseen verrattuna juuri miksikään ja välillä koen tästä huonommuutta, vaikka näin ei saisi olla. Meistä varmasti kumpikaan ei mittaa toisistamme rahan kautta arvoa vaan olemme nimenomaan niin tasavertaisia, että automaattisesti kaikki puolitetaan. Ja rahaa joko on tai jos ei ole niin vaikka säästetään (miesystäväni on hyvin tarkka raha-asioista, ja meillä mennyt alusta asti siten että raha asiat on puolitettu. Oli ne kaupassakäynnit tai ravintolaillalliset - kun toinen maksaa niin toinen maksaa toiste).
Miten muut uusioperheelliset hoidatte taloutenne yhdessä tuumin?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli aikoinaan yksi lapsi ja mies oli lapseton kun alettiin seurustella, ja mies sanoi heti aluksi että hän ymmärtää sen että lapsi kuuluu pakettiin, eli jos haluaa minut, ottaa myös lapsen. Ja niin se sitten menikin, sillä ei ole ollut mitään väliä mitä kukakin tienaa koska kaikki rahat on aina mennyt eikä riittänytkään, mutta vaikka jompi kumpi meistä olisi tienannut enemmän kuin toinen, niin kyllä rahat olisi menneet perheelle.
En ymmärrä ollenkaan tuollaista että joku haluaisi yhdistää kaksi perheettä mutta ei yhdistäisi taloutta.Ei
Parasta ap että ette muuta yhteen kuin korkeintaan vasta sitten kun lapset ovat muuttaneet kotoa omilleen. Mies ei ymmärrä perheen merkitystä eikä ole valmis ottamaan vanhemman vastuuta myös sinun lapsistasi, eikä edes sinusta puolison vastuuta. En yhtään ihmettele että hän oli eronnut.
Etkö ymmärrä,että vastuun ottaminen on aivan eri asia,kuin rahan jakaminen toisen perheen lapsille. On ihan hyvä ,että omille riittää .niinkuin haluaa,mutta sen kumppanin lapsilla on myös vanhemmat ja heidän tehtävä on antaa lapsillee se määrä ,mihin heillä rahkeet riittää. Ei minun tarvitse kustantaa heitä ,vaikka olemmekin rakastuneet heidän äidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon viisasta on jo sanottu, eli minä kommentoin vain ap:n vikaa kysymystä, eli miten muut ovat hoitaneet asian.
Meidän uusperheessä minun teinini asuvat koko ajan ja miehen toinen teini käy ehkä kerran kuussa ja toinen on jo omillaan. Tilanne on siis eri kuin uusperheissä, joissa kaikki lapset ovat saman verran paikalla,
Perustimme uusperheen, kun lapset olivat 13-16 ikävuosina.
Mies tienaa nettona pari tonnia enemmän kuin minä. Minä tienaan myös ihan ok.
Miehen lasten äiti ostaa lapsille kaikkea kallista.Me sovimme alussa, että meidän perheen sisällä lasten elintason tulee olla sama. Emme voi vaikuttaa siihen, että miehen lapsilla on mcbookprot ja 150 euron kuukausirahat - mutta me annamme lapsille saman hintaista.
Vuosien varrella rahoista on tullut yhteisiä, vaikka alussa ne olivat selkeästi erillään. En tiedä, miten tähän on tultu, mutta jos yhteistä elämää eletään, niin kaikki vain lopussa muuttuu yhteiseksi.
En osta miehen lapsille mitään, koska heillä on jo äiti, joka ostaa. Mies ostaa minun lapsilleni joskus, koska heillä ei ole anteliasta isää. Ehkä eniten mies tasaa eriarvoisuutta siten, että jos hän saa ilmaiseksi/halvalla jotain hyvää (sai esim kalliin pelikoneen ilmaiseksi, josta oli yksi halpa osa rikki), niin hän aina antaa sen minun lapsilleni eikä omilleen. Koska hänen lapsensa saavat saman jo äidiltään.
Miltäköhän niistä lapsista tuntuu, kun isä suosii kumppanin lapsia?
No sepä! Siis että joku vielä opettaisi hyväosaiset lapsensa jakamaan omastaan! Ei tämä maailma niin toimi nytkään niin mitäpä sitä muuttamaan... Mies on fiksu ja osoittaa lapsilleen, että perhe voi olla paljon muuta kuin veriside ja rakkaus ei ole kallis läppäri. Jos jonkun lapsi suuttuu siitä, että saa jo paljon, mutta vaatii edelleen enemmän kuin joku toinen, on mennyt vanhemmillä hiukan jotain pieleen.
Aivan poskettoman törkeä kuvio tuo, jossa exä kustantaa lapsille pelit, vehkeet ja merkkivaatteet ja oma isä uuden puolison lapsille! P***llupalkalla! Mahtaa ex-vaimoa ottaa pattiin, kun kuvio selviää. Se, että exällä on varaa ja halua elättää lapsensa, ei poista isän elatusvelvollisuutta!! Jos lapsilla on jo kaikki tarvittava, laittakoon isä säästyvät rahat lapsilleen säästöön eikä uuslasten tarpeettomaan elatukseen.
Vierailija kirjoitti:
Omakohtaisen kokemuksen perusteella neuvoisin ettei yhteen kannatta muuttaa.
Minä ja lapseni saimme perhe-eläkettä, kun muutin yhteen todella hyvätuloisen henkilön kanssa. Maksoimme jokainen omat menomme ja puoliso laskutti omistusannostaan meiltä käypää vuokraa. Anoppi levitti pitkin kylää omaa propagandaa miten hänen lapsensa elättää vieraita lapsia (vaikka todellisuudessa lapseni elättivät itsensä puoli orvon eläkkeillään)
Vuosikymmenet vierivät ja elämä vei toisellepuolelle suomea ja muutimme töiden perässä. Saimme minun työnantajan kautta edullisesti vuokra-asunnon. Mies menetti hyväpalkkaisen työnsä ja oli pitkä työtön. Omistusasuntonsa muuttotappiopaikkakunnalta menetti arvonsa eikä ole mennyt kaupaksi.
Nyt siis olemme asuneet vuosia kahdestaan ja voisin käyttää hänen logiikkaa ja vaatia kunnon vuokraa häneltä. En ole kuitenkaan luoteeltani sellainen ja olenkin antanut hänen asua luonani ilmaiseksi tai jos on sattunut töitä saamaan otan nimellisen parin sadan euron vuokran. Anoppi on viime vuodet osannut pitää suunsa kiinni (nythän tilanne on niin että minä elätän hänen poikaansa)Ajan jos saisi taaksepäin en koskaan muuttaisi yhteen kenenkään kanssa, kun lapset olivat pieniä
Olen lasteni kanssa vastaavassa tilanteessa nyt ja päätin heti, että lapseni saavat pitää oman kotinsa siihen asti, kunnes muuttavat pois kotoa. Jos yksinäisen superkunnollisen miehen löydän, niin hän voi muuttaa mahdollisesti luoksemme, mutta muunlaiseen uusperhekuvioon en lähde mukaan. Nyt seurustelen hyvätuloisen miehen kanssa, jolla on yksi lapsi, joten tilanne saa jatkua sellaisena, että kumpikin pitää omat kodit. En halua hankaloittaa lasten elämää millään tavalla.
Tää on kuin Martina Aitolehden perhe. Toisella tyttärellä hieno suku ja perinnöt odottamassa, toinen ryysyläinen luottotiedottomilla vanhemmilla. Vielä ei vaivaa, 10 vuoden päästä varmaan tosi kivat välit siskoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas monet naiset ketjusta päätellen rahanahneita, suorastaan puistattaa. Alan kohta ymmärtää mistä ne palstan ulimiehet valittavat.
Avoliittolaisia ei tilastoida. Eli kannattaa mennä sut saman tuloisen kanssa kimppaan muuten tulee ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita uusperheitä saman katon alla. On sinun, minun ja meidän lapsia. Miten lie tulevat toimeen taloudellisesti ja onko perheessä eri vai sama elintaso.
Mies voi hellittää kukkarön nöyriä, nainen kokkaa, siivoaa, pesee ikkunat ja weeseet, petaa sängyt, pyykkää myös miehen kalsarit jne Mies taas on kiireinen, ei ehdi joten eikö se mene tasan. Itsellä ei oo ikinä ollut tuollaisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan poskettoman törkeä kuvio tuo, jossa exä kustantaa lapsille pelit, vehkeet ja merkkivaatteet ja oma isä uuden puolison lapsille! P***llupalkalla! Mahtaa ex-vaimoa ottaa pattiin, kun kuvio selviää. Se, että exällä on varaa ja halua elättää lapsensa, ei poista isän elatusvelvollisuutta!! Jos lapsilla on jo kaikki tarvittava, laittakoon isä säästyvät rahat lapsilleen säästöön eikä uuslasten tarpeettomaan elatukseen.
Minuunko viittaat? Jossa miehen lapset saavat äidiltään kaiken (macbookproot ja hilfigergantmakiat). Ainakin olen nro 123.
Montako kertaa minun pitää sanoa, että minun mieheni EI elätä minun lapsiani? Minä elätän omat lapseni. Ja sanalla rahalla mies elättää omia lapsiaan. Me sijoitamme omiin lapsiimme rahaa, emme toistemme. Jos mies saa ilmaisen tietokoneen, niin hän antaa sen eniten tarvitsevalle, ei välttämättä omalle lapselleen.
Se, että lasten äiti haluaa pistää rahaa lapsiinsa moninkertaisesti, on hänen oma asiansa ja valintansa. Mies ei ole lähtenyt hänen kilpavarusteluunsa mukaan.
Tuo lasten tasa-arvoisuusasia riippuu myös lasten iästä. Samanikäiset tietty voivat vertailla keskenään, mutta isommalla ikäerolla olevien lasten on ihan turha verrata harrastuksia ja tavaroita keskenään, koska tarpeet ja kiinnostukset muuttuvat iän mukaan.
Tämän takia meillä ainakaan ei ole ollut mitään aineellisia tasa-arvo-ongelmia puolison lapsella ja omalla lapsellani.
Emme myöskään tee asioista numeroa tai aiheuta tilanteita, joissa vertailua voisi tapahtua. Kukin saa mitä milloinkin tarvitsee.
Ilmeisesti minulla on käynyt tuuri, ja olen löytänyt hyvin avarasydämisen miehen, sillä hän olisi kyllä surutta maksanut lapselleni tavaroita ja harrastuksia. Olen kuitenkin näistä kieltäytynyt, koska saan lapsesta hyvät elatusmaksut ja pystyn maksamaan kyllä nämä kaikki itse.
Lomat, asuminen, ruoka ym meillä menee aikalailla tulojen suhteessa.
Ei ole kitkaa, ei riitaa. Ei lasketa turhan tarkasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta sanon; älä muuta yhteen tuollaisessa tilanteessa. Itse aikanaan tein juuri tuollaisen virheen.rahasta tulee, ennemmin tai myöhemmin, taloudellisen vallankäytön väline perheessänne. Ja saatat tulla katkeraksi siitä, ettet pysty omille lapsillesi tarjoamaan samoja asioita, myös lapset ovat tarkkoja tehdessään vertailuja. Olet paljon onnellisempi omassa kodissasi, ja epäsuhteessa mieheen.
No jos ihmiset haluavat elää yhdessä toisiaan rakastaen, niin ei siinä kyllä pitäisi olla mitään "sun vai mun" meininkiä missään, edes rahassa. Ei se ole yhteinen perhe jos toiset lomailevat toisaalla ja toisia ei auteta missään, edes siksi että yhdessä olisi mukavampaa. Ei kuulosta kovin suurelle rakkaudelle tuollainen meininki niin tuskin kannattaa yhteen muuttaa. En ikinä voisi kuvitellakaan että lähtisin yksin hurvittelemaan ja jättäisin miehen kotiin jos hänellä ei olisi varaa. Meillä on yhteiset varat kun yhdessä eletäänkin, toki jokainen tyylillään. Tulee mieleen että tuskin tuollaiset ihmiset ovat todellisen hädän / kriisin keskellä apuna ja tukena, eivät varmaan lainaisi edes sairaudenhoitoon rahaa saati lahjoittaisi vaikka voisivat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos muutatte yhteen olette perhe eli kaikki kulut ovat yhteisiä, mikä siinä on muuten niin vaikeaa puhua rahasta?
Mun mielestä uusperheessä kukin vanhempi maksaa ensisijaisesti omien lastensa kulut. Jos paremmin tienaava haluaa tulla vastaan, voi maksaa yhteisiä lomamatkoja tms. jos haluaa.
Mulle miesystävä maksoi ulkomaanmatkoja, kun halusi mut ja lapseni seurakseen. Ex-vaimo ei antanut ottaa heidän yhteistä lasta mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulle miesystävä maksoi ulkomaanmatkoja, kun halusi mut ja lapseni seurakseen. Ex-vaimo ei antanut ottaa heidän yhteistä lasta mukaan.
Meillä sama juttu. Exä ei anna lapsia niin pitkäksi aikaa, että mies voisi heidät ulkomaille viedä.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kuin Martina Aitolehden perhe. Toisella tyttärellä hieno suku ja perinnöt odottamassa, toinen ryysyläinen luottotiedottomilla vanhemmilla. Vielä ei vaivaa, 10 vuoden päästä varmaan tosi kivat välit siskoilla.
Lapsia ja nuoria ei loppujen lopuksi kiinnosta, keneltä saa jotain vaan mitä saa ja kuinka paljon. Meilläkin tilanne, että miehen ex on suurituloinen ja varakkaasta suvusta. Vaikka miten säästäisimme, meillä ei olisi varaa tarjota minun teinilleni tai yhteiselle lapsellemme shoppailuviikonloppuja Lontooseen tai New Yorkiin, ei matkustella montaa kertaa vuodessa, ei ostaa merkkituotteita tai mitään kovin kallista, ei maksaa autokoulua, ei ostaa autoa tai ensiasuntoa eikä jättää aikanaan suurta perintöä. Täytyy vain kohdella kaikkia perheenä tasapuolisesti ja auttaa lapsia ymmärtämään, että joissain suvuissa nyt vaan on enemmän varallisuutta ja meidän kummankaan suku ei kuulu näihin. Ei tämä aina ole helppoa, kun lapset haluaisivat samoja asioita kuin mitä miehen tytärkin saa äidiltään ja äitinsä suvulta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli aikoinaan yksi lapsi ja mies oli lapseton kun alettiin seurustella, ja mies sanoi heti aluksi että hän ymmärtää sen että lapsi kuuluu pakettiin, eli jos haluaa minut, ottaa myös lapsen. Ja niin se sitten menikin, sillä ei ole ollut mitään väliä mitä kukakin tienaa koska kaikki rahat on aina mennyt eikä riittänytkään, mutta vaikka jompi kumpi meistä olisi tienannut enemmän kuin toinen, niin kyllä rahat olisi menneet perheelle.
En ymmärrä ollenkaan tuollaista että joku haluaisi yhdistää kaksi perheettä mutta ei yhdistäisi taloutta.
Parasta ap että ette muuta yhteen kuin korkeintaan vasta sitten kun lapset ovat muuttaneet kotoa omilleen. Mies ei ymmärrä perheen merkitystä eikä ole valmis ottamaan vanhemman vastuuta myös sinun lapsistasi, eikä edes sinusta puolison vastuuta. En yhtään ihmettele että hän oli eronnut.
Tuo on helpompi kuvio, kun toisella ei ole omia lapsia. Veri on vettä sakeampaa, todella. Oman lapsen eduista en ole koskaan valmis tinkimään.
Alue: Aihe vapaa
Minun tajullani, jos mennaan kimppaan ni rahat tulee yhteiseksi. Ei kerrassaan mitaan jarkea taloudessa jossa lapsilla/aikuisilla on erilainen elintaso. Hulluutta!!! Tai sitten ei menna kimppaan ja pidetaan rahat ja asiat erillaan.....