Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperheen vanhempien tuloerot ja elintason jakaantuminen
Yhdessä vai erikseen
23.03.2019 |
Hei, haluaisin kysyä teiltä kanssasisarilta, että miten teidän uusperheissä toimitaan yhdenvertaisuuden sekä tasa-arvon toteutumiseksi.
Minulla on sellainen tilanne, että suunnittelemme miesystäväni kanssa ”uusperhe arkea” ja tähän olemme lapsia jo vuosia valmistaneet. Silti jotkut asiat askarruttavat omaa mieltäni. Niin ihana kuin miesystäväni onkin ja hänen kanssaan voin luonnollisesti asioista puhua niin raha on asia, josta välttelemme. Meillä on isot tuloerot (miehelläni noin 3x minun tuloni, kun minun tuloni ovat alle 3-alkavan summan) ja tämä on asia, joka vaivaa mieltäni.
Molemmat asumme omistusasunnossa, minulle tämä lainanmaksu yksin on palkassani on nettotuloissani iso kuluerä. Yhteisen talouden rakentaminen tämän kokoiselle perheelle vaatii vähintään tuplasti isomman kodin. Itse asun tällä hetkellä melko kompaktissa kodissa kun mieheni taas väljemmässä, jossa jokaisella perheenjäsenelle on laskettu n. 50m2 kun minulla taas 25m2. Sopivan asunnon löytäminen / rakennuttaminen tarkoittaa isompaa lainaa, elinkuluja ym. nämä toki puolitettuina. Nyt olen siinä hetkessä kun mietin, että voimmeko rakentaa tasavertaista parisuhdetta sekä perhe-elämää kun tuloerot ovat näin suuret ja tilipussin näkökulmasta elämme aivan eri elintasoa.
Miesystävälleni moni asia on itsestään selvä, esim. lapsilla mahdollisuus harrastaa mitä haluavat (tässä tapauksessa yhdellä lapsella useampi kallis harrastus) kun taas minulla ei ole mahdollisuutta lapselleni tätä tarjota, vaan taloudellisesti pystyn turvaamaan tällä hetkellä vain yhden harrastuksen/ lapsi. Olen miettinyt, että mitä jos tämäkään ei olisi mahdollista niin voisinko antaa lasteni elää sellaista elämää, että katsovat sivusta kun perheen muut (puolisoni lapset) lapset saavat harrastaa mitä haluavat ja harrastuksiin kuljetuksiin ja kilpailuihin käytetään lähes kaikki viikonpäivät.
Esim. kalliimpaan kotiin muuttaessa menojen jakautuessa kahdelle niin tämä voi olla liian iso taakka minulle. Olemme keskustelleet yhteisen kodin omistussuhteen osuuden jaosta esim 30/70 mutta kuinka kulujen. Mutta kuuluvatko niiden mennä 50/50? Ja se onkin minulle se ehkä kriittisin kipupiste.
Vai miten muissa uusperheissä kulujen jakautumiset hoidetaan eri tulosuhdanteilla? Tähän asti kun asumme vuorotellen toisillamme pyrimme jakamaan menot sekä kulut, pätee myös lomamatkoissa ym. Mietimme nyt mm tulevan kesän lomia ja yhteistä reissua niin minä joudun paljon menemään budjetti edelle. Minulle iso summa ei ole miesystävälleni iso. Täytyy tunnustaa, että minulla sydänalassa tuntui pahalle kun miesystävälleni sanoin tulevan kesän suunnitelmiin, että en tiedä onko minulla varaa tätä kustantaa pesueelleni niin mies mietti, että hän voi tehdä nämä suunnitelmat kyllä yksin lastensa kanssa, että voidaan miettiä halvempia ratkaisuja yhteisiksi. Mietin, että tällaistako eri elintasoa meillä tulisi yhteinen arki olemaan.
Tietenkään en voi olettaa, että lasteni kanssa olisimme ns vapaamatkustajina, miesystäväni elätettävinä. Joten välillä mietin, että olisiko parempi vain jatkaa etäsuhteessa ainakin niin kauan kuin lapset asuvat kotona kuin elää arkea eri arvoisina.
Minulle tämä rahasta puhuminen on todella nolo asia suhteessa, ehkä juuri siksi kun sitä ei ole toiseen verrattuna juuri miksikään ja välillä koen tästä huonommuutta, vaikka näin ei saisi olla. Meistä varmasti kumpikaan ei mittaa toisistamme rahan kautta arvoa vaan olemme nimenomaan niin tasavertaisia, että automaattisesti kaikki puolitetaan. Ja rahaa joko on tai jos ei ole niin vaikka säästetään (miesystäväni on hyvin tarkka raha-asioista, ja meillä mennyt alusta asti siten että raha asiat on puolitettu. Oli ne kaupassakäynnit tai ravintolaillalliset - kun toinen maksaa niin toinen maksaa toiste).
Miten muut uusioperheelliset hoidatte taloutenne yhdessä tuumin?
Kommentit (160)
Kannattaa nyt ihan ensin kysyä mitä mies rahasta ajattelee, tuskin täällä kukaan voi sitä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpas kinkkinen juttu. En muuttaisi yhteen, jos myös miehen lapset asuvat kokonaan taloudessa. Jos käyvät vain vkl ja lomilla, niin sitten se eriarvoisuus ei niin paljon korostu. Lomillahan voidaan käydä yhdessä ja sit erikseen. Ei voi niinkään olla sidottu, että mies ei omia lapsiaan saisi viedä jonnekin, jos ei myös toisen lapset pääse.
Asuminen puoliksi. Ja sen mukaan tietysti katsotaan asuntoja, mihin myös pienempi tuloisella on varaa puoliksi lähteä hankkimaan.
Ohis, aina voi sattua ja tapahtua, esim. etälapsista voi tulla 24/7 samassa taloudessa asuvia jos lähivanhempi esim. sairastuu/menehtyy.
Näin hypoteettiselta kannalta katsottuna: Itse suurituloisena naisena en lähtisi elättämään pienituloisen puolison vanhaa pesuetta enkä katsoisi hyvällä jos hyvätuloinen eksänikään elättäisi uutta pesuetta. Se olisi kaikki pois omalta biologiselta lapseltamme.
Minä olisin varmaan alkanut epäröidä jo siinä vaiheessa kun paljon enemmän ansaitseva mies olettaisi aina ja joka kerta, että seurustellessa kaikki yhteisestä tekemisestä tulevat kulut jaettaisiin sentilleen tasan. Olen aina tarjonnut kohtuudella omalle perheelleni (siis vanhemmille ja sisaruksille perheineen), samoin kuin ystävilleni ja he minulle,ei siis ole kyse mistään hyväksikäytöstä, puolin eikä toisin, mutta että kaikki aina jaettaisiin tarkalleen tasan? Tuollaista kai sitten sanotaan säästäväisyydeksi, mutta ettei koskaan voi tarjota toisille, edes niin läheiselle kuin seurustelukumppanille, mitään? Käsittämätöntä, surullista.
En olisi varmaan tuon laatuisen ihmisen kanssa jatkanut kovinkaan kauan, joten en osaa vastata varsinaiseen kysymykseenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nyt ihan ensin kysyä mitä mies rahasta ajattelee, tuskin täällä kukaan voi sitä tietää.
No sehän käy ilmi ap:n aloituksesta mitä mies ajattelee rahasta. Hän haluaa, että ap maksaa yhteisistä kuluista tasan puolet ja molemmat maksavat omien lastensa kulut. Näin ollen ap ja ap:n lapset eivät pääse kalliille lomamatkalle, vaan mies lähtee vain omien lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Näin hypoteettiselta kannalta katsottuna: Itse suurituloisena naisena en lähtisi elättämään pienituloisen puolison vanhaa pesuetta enkä katsoisi hyvällä jos hyvätuloinen eksänikään elättäisi uutta pesuetta. Se olisi kaikki pois omalta biologiselta lapseltamme.
Ja tämmöisellä ajatusmaailmalla ei ikinä pidä lähteä uusperhekuvioihin. Jos heti alusta jakaannutaan kahteen leiriin niin ei siitä perhettä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme sopineet, että perheessä on yksi elintaso. Eli: jos joku käy yksityisellä lääkärillä, voi muutkin käydä yksityisellä. Jos minä haluan etelänlomalle, sinne lähtee joko kaikki (meitä yht 4) tai ei kukaan. Harrastuksia ei mitata rahalla vaan kiinnostuksella.
En olisi ikipäivänä harkinnut yhteistaloutta, jos olisi ollut vaarana elää kahden kerroksen väkenä.
Mieti nyt vielä.
Ongelma on siinä, ettei varakkaampimosapuoli (tietenkään) halua laskea omien lastensa elintasoa.
Vähemmän tienaava taas ei (tietenkään) halua lastensa elävän ns. "köyhää" elämää jossa koko ajan näkee kuinka toiset lapset saavat ns. "kaiken" ja itse eivät saa "mitään".
Suosittelisin asumaan kahta taloutta, kunnes lapset omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään nimessä muuttoa yhteen.Asutte erikseen niin kauan kuin lapset aikuisia.Lapsille kauhea ajatus tuollainen kahden kerroksen elintaso.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin varmaan alkanut epäröidä jo siinä vaiheessa kun paljon enemmän ansaitseva mies olettaisi aina ja joka kerta, että seurustellessa kaikki yhteisestä tekemisestä tulevat kulut jaettaisiin sentilleen tasan. Olen aina tarjonnut kohtuudella omalle perheelleni (siis vanhemmille ja sisaruksille perheineen), samoin kuin ystävilleni ja he minulle,ei siis ole kyse mistään hyväksikäytöstä, puolin eikä toisin, mutta että kaikki aina jaettaisiin tarkalleen tasan? Tuollaista kai sitten sanotaan säästäväisyydeksi, mutta ettei koskaan voi tarjota toisille, edes niin läheiselle kuin seurustelukumppanille, mitään? Käsittämätöntä, surullista.
En olisi varmaan tuon laatuisen ihmisen kanssa jatkanut kovinkaan kauan, joten en osaa vastata varsinaiseen kysymykseenkään.
Joillakin on vaan ikävä tapa alkaa muutaman tarjoamiskerran jälkeen odottaa lisää ja lisää ja lisää... Ymmärrän tässä miestä, jos esim on kokenut tuollaista. Yllättävän moni on valmis nyhtämään parempituloiselta hyvinkin suoraan mitä irti lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu vähän hassulta, että hyvätuloinen mies haluaa aina laittaa kaikki puoliksi? Luulisi, että jos hän todella välittää susta ja lapsista niin ei olisi iso juttu maksaa esim. suurempaa osaa lomamatkan kustannuksista. Varsinkin kun mies on ilmeisen hyvätuloinen.
Ja siis en nyt tarkoita, että miehen velvollisuudesta vaan halusta ja hyväntahtoisuudesta.
Mulle toi olisi tosi iso turn off.
Kuten muutkin sanoivat, ei kannata muuttaa yhteen.
No jollekin taas tuollainen toisen taloudellinen hyödyntäminen surutta olisi totaalinen turn off...
Vierailija kirjoitti:
Me olemme sopineet, että perheessä on yksi elintaso. Eli: jos joku käy yksityisellä lääkärillä, voi muutkin käydä yksityisellä. Jos minä haluan etelänlomalle, sinne lähtee joko kaikki (meitä yht 4) tai ei kukaan. Harrastuksia ei mitata rahalla vaan kiinnostuksella.
En olisi ikipäivänä harkinnut yhteistaloutta, jos olisi ollut vaarana elää kahden kerroksen väkenä.
Mieti nyt vielä.
Mistä vetoo, tämäkin kommentoija on enemmän saavana osapuolena eikä suinkaan se (enemmän) maksava...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kyllä iso turn off, niinkuin joku tuolla aiemminkin mainitsi, tuollainen raha ensin-asenne miehellä. Jos tilanne olisi niin päin, että itse tienaisin enemmän, niin tottakai maksaisin enemmän kuluja kuin rakastamani mies, ja auttaisin, että kaikki lapset pääsevät yhtä lailla matkalle. Ja samaa toivoisin myös toisinpäin.
Kauheaa rahanahneutta, unohtuu oikeat asiat.
Kiinnostuis lopahtaisi henkilöön, joka tuolla lailla ajattelisi MINUN rahat, MINUN lapset...
N28
Monesko miljoonas lompakkoloisketju tämä oikein on?
Naikaa tasoisianne persaukisia lähiöreiskoja. Mutta ei, miehistä pitää saada revittyä kaikki rahat irti, jo ensitreffeistä alkaen.
Kun aloimme olemaan yhdessä tulomme oli lähes samat (mulla lisäksi omaisuutta ja 3 lasta) ja heti alusta yhteinen talous.
Vuosien mittaan perhe ja omaisuus kasvoi ja myös miehen tulot. Nyt olen kotona sairauden takia ja mun nettotulot on enää 21% perheen tuloista. Talous edelleen samassa potissa. Miehelleni perhe on yksikkö
En usko, että kukaan järkevä mies alkaa elättää toisen jälkeläisiä. Lasten kasvatus ja huolto kuulu lapsen huoltajille, vaikka he olisivat eronneet.
Parasta etsiä tasoistaan seuraa, myös taloudellisesti.
Epäilen,että olisitte sopuisampia ja onnellisempia jps asuisitte erillään. Myös varakas mies haluaisi maksaa helpommin esim teidän matkojanne näinollen.Se ihmisluonto kun toimii näin. Antaa mieluummin hyväntekijänä, kuin pakon edessä.
Meillä myös Uusperhe. Oma palkkani isompi kuin miehellä mutta miehellä huomattava varallisuus. Alkuun ostin mieheni lapsille myös asioita mutta kun selvisi että äitinsä rahastoi lapsilisät niin lopetin. Miehen exällä eli lasten äidillä selvästi pienemmät tulot ja miutti sen takia kauemmas halvemmalle alueella... muutto mieluummin kuin käyttäisi lapsilisät asumiseen. Lasten koulukin vaihtui.
Erona siis lähinnä tapa käyttää rahaa. Nykyisin olen tarkempi siitä että en maksa muiden kuluja. Asuminen puoliksi, isommat ruokaostokset vuorotellen. Pyörii hyvin mutta aikansa meni. Tässä kuviossa se hyvä puoli että olen tullut itsekin tarkemmaksi ja sääsätän lapsilleni minäkin nyt.
Alue: Aihe vapaa
Ajattelen samoin. En kestäisi että asutaan samassa taloudessa ja lapseni katsovat vierestä kun toisen lapset käyvät hienoilla matkoilla ja harrastavat. Toisaalta en usko, että minulla olisi varaa kustantaa toisen lapsia sellaisille matkoille, joilla kuitenkin voisin ja haluaisin käydä omieni kanssa. Eri asunnoista käsin seurustelu vaikuttaisi paremmalta. Tosin mun mielipide on että uusperhe on ainakin isommalle lapselle aina stressin lähde eli en lähtisi siihen kevyesti edes vaikka raha-asiat olisivat järjestyksessä.