Herättääkö tällainen elämäntyyli sinussa kateutta?

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 19:00"]

Viimeisen päälle rempattu tunnelmallinen kaksio keskustan vanhasta (tyyliin 1900-luvun) kerrostalosta. Sisustus tyyliä ja laatua. Ruokaostokset lähikaupasta eli Stockan Herkusta: luomua ja tuoretta - ei tarvitse katsoa hintoja, kunhan latoo koriin mitä mieli tekee. Jos ei jaksa laittaa itse ruokaa, niin extempore vain ravintolaillalliselle. Ei autoa, vaan työmatkatkin kuljetaan kävellen. Paljon liikunnallisia harrastuksia, joiden parissa vietetään joka ilta. Pari kuukautta vuodessa matkoilla. Muutama viikko laskemassa Alpeilla, trekkaamassa Andeilla, safarilla Afrikassa, sukeltamassa Karibialla, kiipeilemässä Aasiassa, kaupunkilomalla Nykissä, Lontoossa, Amsterdamissa... Missä milloinkin. Vaatteet, harrastuvälineet, kodintekniikka jne. ostetaan harkiten, mutta aina laadusta tinkimättä ja käytännössä kalleinta.

Sitten se downside: ei lapsia. Miltä kuulostaa?

[/quote]

Tuossa ei ole mitään, mitä mä kadehtisin. 

En haluaisi asua noin. Meillä on yli 100-vuotias talo pikkukaupungin keskustassa. Ruokaostokset mä voin tehdä missä haluan ja ostan, mitä huvittaa. Ravintolassakin käydään lasten kanssa, jos huvittaa. Joskus jopa ihan arki-iltana.

Auto on ja tykkään siitä, että on. Matkaillaan vähemmän, ehkä pari kolme reissua vuodessa ja nekin lasten kanssa useimmin. Joskus pitkä viikonloppu miehen kanssa kahden.

Vaatteet ja kodintavara ostetaan harkiten ja yleensä laadukasta ja joskus tietoisesti jotain ei niin laadukasta. 

Lapset on tärkeintä mun elämässäni, joten ennemmin luopuisin kaikesta materiasta, kuin heistä <3

Itse olen lapsettomuushoidossa, joten ei herätä kateutta. Tietty jos koet ettei elämästäsi puutu mitään niin siitä tunteesta olen kateellinen.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 19:00"]

Viimeisen päälle rempattu tunnelmallinen kaksio keskustan vanhasta (tyyliin 1900-luvun) kerrostalosta. Sisustus tyyliä ja laatua. Ruokaostokset lähikaupasta eli Stockan Herkusta: luomua ja tuoretta - ei tarvitse katsoa hintoja, kunhan latoo koriin mitä mieli tekee. Jos ei jaksa laittaa itse ruokaa, niin extempore vain ravintolaillalliselle. Ei autoa, vaan työmatkatkin kuljetaan kävellen. Paljon liikunnallisia harrastuksia, joiden parissa vietetään joka ilta. Pari kuukautta vuodessa matkoilla. Muutama viikko laskemassa Alpeilla, trekkaamassa Andeilla, safarilla Afrikassa, sukeltamassa Karibialla, kiipeilemässä Aasiassa, kaupunkilomalla Nykissä, Lontoossa, Amsterdamissa... Missä milloinkin. Vaatteet, harrastuvälineet, kodintekniikka jne. ostetaan harkiten, mutta aina laadusta tinkimättä ja käytännössä kalleinta.

Sitten se downside: ei lapsia. Miltä kuulostaa?

Ei ole ikinä unelmaani, itkisin jos noin eläisin. Mun unelmani on matkustaa ,mutta eniten reissuissa iloitsen siitä kuinka onnellisia lapset ovat. Lapseni  ovat elämäni suola , vaikka miestäni rakastankin. Viikko vuodessa kaksin riittää, enempää en lapsilta voi pois ottaa.  Ruoka haetaa Prismasta, työmatka on 10 min autolla. Onnellisuutta on lasten nauru, ilo joulun odotuksesta ja siitä että kesäkuussa päästään mökille hakemaan kaivosta vettä ja saunomaan järven rannalle. Yöllä livahdimme mieheni kanssa rakastelemaan pellolle ja jutellaan ruohikolla sen jälkeen siitä kuinka eletään unelmamme.

Tuossa ei kerrottu kuin ulkoisista puitteista, mutta mitä elämä on siellä sisällä?

Onko lapsettomuudesta kärsitty jo vuosia?? Elämän tyhjyyttä ja tunteettomuutta peitellään jatkuvalla menossa ololla, harrastuksilla ja matkustelulla. Jos pysähdytään, huomataa vieraantuneemme toisistamme, lapsia ei ole saatu, elämän ja sielun tyhjyys paikattu heikosti materiaa ympärille haalimalla... on vain ajan kysymys kun korttilinna hajoaa...

Kuulostaa ihan tavalliselta lapsettoman nuorenparin elämältä Helsingissä. Ei herätä kateutta, koska tuollaistakin on koettu ja koska en halua olla lapseton. Tuo lista on kovin ulkokohtainen: elämä täyttyy sillä, mikä NÄYTTÄÄ "hyvältä". Tuollaisille ihmisille tulee PAHA kriisi silloin kun syntyy lapsi(a).

Enemmänkin herättää sääliä.

Mutta jos ap ja miehensä tuohon tyytyy niin hyvä heille.

Ihanaa!

Ihminen voi olla täysin onnellinen ilman lapsiakin.

t. Kolmen äiti

tuollaista meidan elama on ollut viimeiset vuodet ja ollaan nautittu kovasti. Olen kuitenkin raskaana ja pian saamme vauvan - han on meille niin toivottu, etta matkustaminen, materialismi, ravintolat jne eivat tunnu enaa tarkeilta :)

Mukavaa viikonloppua!

Kateushan on loppuviimein tunne, joka syntyy, kun näet jollain toisella jotain sellaista mitä haluaisit, mutta jota et usko voivasi saavuttaa.

Miettikääpä sitä.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 20:54"]

Remontti- ja sisustustyyli ei miellytä, en pidä yleensä kalliista vaatteista ja Stockan herkusta joten ei herätä kateutta.

[/quote]

Buhhahhaa :D Ei jösses, ei pidä kaliista vaatteista (niin, vain halvathan on hyviä) ja Stockan herkun ruuat on vastenmielisiä (vain lähi-Siwa kelpaa). Tää ehkä paras ikinä!

Ei, kun en halua asua Helsingissä ja kaksio on liian pieni. Kadehdin mieluummin omakotitaloja isolla tontilla maaseudulla kuitenkin kohtuumatkan päässä palveluista Paria kuukautta en voisi matkustella, koska on neljän viikon kesäloma, viikon talviloma ja rakastan työtäni enemmän kuin matkustelua. Matkustelen mieluiten kotimaassa mökkeillen ja joskus Euroopassa. Ravintoloissa tulee käytyä paljon. Ostotyyli on sama, koska se tulee halvemmaksi kuin ostettaessa paljon krääsää, mutta mitään, mitä emme tarvitse, emme osta. Auto on välttämätön, koska mies tarvitsee sitä työssään - reissuja kotimaassa sinnen sun tänne ja vähän hankala satoja kilometrejä kävellä. Nyt on harkinnassa kakkosauton ostaminen, koska omat työmatkani ovat hankalia välillä - normipäivinä kyllä kävelen. Asuntoa en ostaisi ihan vanhasta enkä ihan uudestakaan talosta - molemmissa on ongelmia nykyään. Harrastan lenkkeilyä, kuntosalilla käyntiä ja sitten on paljon ihan kotiin sijoittuvia nörttiharrastuksia, ei tietokonepelaamista vaan ihan muita.  Puoliso harrastaa juoksemista ja perhokalastusta ja käy vuosittain Norjassa kalalla muutaman kaverin kanssa, tämä perinne ollut vuosia. Puoliso ja lapset laskettelevat, itse en tykkää siitä, minulle riittää murtsikka. Meillä on molemmilla omia ja yhteisiä harrastuksia - eli koko ajan ei ole pakko olla toisen ihossa kiinni. 

Meidän downside:lapset ovat isoja, toinen abi ja toinen muuttanut jo pois kotoa. Taaksepäin katsottuna omien lasten lapsuus on tosi lyhyt. 

Meillä päin ei ole Stockaa, tulis vähän kalliiksi lähteä ostamaan sieltä ja ehtisi ruuat pilaantua. Ihan hyvää tavaraa saa kyllä paikallisista pikkuleipomoista, torilta ja joskus Cittarista - ainoa isompi kauppa kävelymatkan päässä. Ei köyhät muuten käy Siwassa, se on kallis kauppa. 

Mikä oli ap:n ajatus tästä ketjusta? Oliko kyse ap:n omasta elämästä vai jonkun muun? Tulehan kommentoimaan :)

ei herätä. ainoostaan ehkä tuo matkailu. itse asun omakotitalossa enkä haluaisi missään nimessä asua kerrostalokaksiossa, enkä helsingissä. lisäksi en voisi kadehtia lapsetonta ihmistä, koska en voisi koskaan luopua lapsestani

Mitenkähän sitä muuten sopeutuisi kaksioon? Me satuttiin saamaan ensiasunnoksikin 80 neliön kolmio hyvältä paikalta ja tuntuisi aika oudolta asua pienemmässä. Nyt on 4h+k. Kadehdin niitä, joilla on asunnossa sauna; en tykkää taloyhtiömme saunasta. Mieluiten asuisin hyvällä alueella rivitalossa 3-4 h+ k + s asunnossa, mutta en Helsingissä muuta kuin ihan pakon edessä. Tampereella ja Kuopiossa asuvia kadehdin - molemmissa olen asunut ja rakastan molempai kaupunkeja. Aina luulin, että tulen elämään "isona" jommassa kummassa, mutta toisin kävi. Tykkään enemmän lintujen laulusta ja laineiden liplatuksesta kuin extremestä. Tosin en kauan aiokaan kadehdia saunallisia rivariomistajia, sillä heti kun löytyy sopiva meilläkin on oma. 

Miksi monella lapsettomalla on väkinäinen halu ajatella, että kaikki kadehtivat heitä? Miksi heillä on tarve luetella elämäntyyliään ja ajatella, että tämä on mitä kaikki muutkin haluavat ja jos eivät halua, niin ovat kateellisia? Meillä on vakityössäkäyvinä insinööreinä ja aikuisten lasten terveinä, hyväkuntoisina vanhempina varaa ja mahdollisuuksia kyllä aika moneen, mutta silti tykätään enemmän vaan olla kuin mennä tukka hulmuten sinne sun tänne. 

Kamala tuo jokainen ilta liikunnallisissa harrastuksissa. Ja asuminen kaksiossa ei ole minun juttuni, ellei neliöitä ole vähintää 100.

Kuulostaa ihan mukavalta elämältä. Eniten tuosta kadehdin miestä, jonka kanssa sisustaa, harrastaa ja matkustella sekä runsaita lomia (itse en kyllä niitä viettäisi noin usein ulkomailla). Ja ylipäänsä sitä, että on makua laittaa asunto nätiksi.

Mulla ei ole lapsia nytkään, joten verrattuna siihen että elän yksin kaupungin vuokrakaksiossa jota en ole juurikaan jaksanut sisustaa, pätkätyöläisenä ei juuri lomia ole ja harrastukset on sitä että raahaudun välillä jonnekin sauvakävelylenkille jos epäsäännöllisiltä työajoilta ehtii, onhan tuo paremmankuuloista elämää. Kaupasta kyllä ostan sitä ruokaa mitä mieli tekee, mikä tosin ei johdu hyvistä tuloista vaan siitä, et laadukas ruoka on mulle prioriteetti, joka menee hyvin monen muun asian ohi.

Ei herätä, koska se on minulle todellisuutta jo parin vuoden sisällä. Säästän käsirahaa kaksion ostoon, ja olen kaupunkiasuja henkeen ja vereen. Uudessa ammatissani on verraten pitkät lomat, ja vaikka palkkani on ihan tavallinen, kahden työssäkäyvän aikuisen talous saa kyllä lomarahat kokoon ihan mukavaa tahtia, kun suuret ylimääräiset kuluerät (auto, lapsi, turha shoppailu, kalliit harrastukset, näyttämisen halu) puuttuvat. En enää unelmoi rikastumisesta, kun saan tehdä minusta kivalta tuntuvia asioita ilman sellaista huolta ja stressiä, jota vielä opiskeluaikana ja edellisessä työssäni koin. Rahaa on tarpeeksi niihin asioihin, joihin haluan sitä käyttää - esimerkiksi juuri hyvään ruokaan, kulttuurinautintoihin, sisustamiseen, matkusteluun ja oman taiteen tekemiseen. Ei tällainen DINK-elämä (double income, no kids) mitään jatkuvaa ruusuilla tanssimista ole, mutta kieltämättä nautin kyllä joka päivä niistä mahdollisuuksista, joita minulla on, ja valinnoista, joita olen tehnyt. Nyt lapsettomana kolmikymppisenä ammattilaisena koen olevani hyvin onnekas ja eutoikeutettu, ja globaalissa mittakaavassa tietysti olekin. --M31

Mulla herättää kateutta kyllä se että voi ostaa kaupassa kallistakin ruokaa (luomua) minkä mielii. Muuten itse elämäntapa ei herätä kateutta.

Mutta niinhän se on että sitten kun olisi sitä rahaa käyttää kaiken maailman superfoodeihin, niin aina olisi kuitenkin jotain vailla :)

Liikaa suorittamista. En jaksaisi urheilla noin paljon enkä matkustella noin usein.