Game of thrones

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 13:16"]

Millaista maailmankuvaa sarja siis haluaa välittää? Että kukaan ei oikeasti välitä kenestäkään, jokainen ajaa omaa etuaan? Naiset (ja tietynlaiset miehet) on tehty raiskattaviksi, mutta oveluudella pärjää tiettyyn pisteeseen asti. Rumia naisia ei näytetä ollenkaan.

Ehkä kyse onkin enemmän oman aikamme kuvasta, tai siitä että aika monet hyötyvät tällaisesta illusiottomuudesta. nihilistinen ihminen on helposti vietävissä, sillä hänellä ei ole arvoja...Menee sinne minne trendit vievät. Ja joku kerää rahat.[/quote]

Millaisita maailmankuvaan välittivät kreikkalaiset draamat? Shakespearen Machbeth? Jne.

Ei taiteen tehtävä ole toimia moraalisaarnaajana, ei edes pyrkiä hyvän ja kauniin lisääntymiseen, vaan tarkastella maailmaa, kertoa siitä, tehdä sitä näkyväksi. Minusta kyllä GoT:ssa kuljetetaan montaa tasoa, saadaan katsoja tuntemaan myötätuntoa, tarkastellaan ihmisiä eri puolilta. Eivätkä sen aiset ainakaan ole passiivisia sivustaseuraajia. Eivätkä miehet yksiulotteisia. Tarinan kääpiön kohdalla esimerkiksi unohtuu täysin että kyseiseen hahmoon liittyy mitään fyyisesti poikkeuksellista, niin taitavaa näyttelemistä ja hyvä hahmo.

Mielenkiintoista että joku kaipaa 'keskiaikaista todenmukaisuutta' fantasiasarjalta. Fantasia on tietenkin nykyihmisen fantasiaa ja kertoo eniten siitä omasta ajasta. Julmuuden kuvaaminen ehkä havahduttaa miettimään sekä julmuuden (kaikissa ajoissa) että sillä herkuttelun mielekkyyttä. Minusta sarja on sekä upea että julmuudessaan vastenmielinen, mutta tavalla joka laittaa miettimään, miksi sitä kuitenkin haluaa katsoa. Vertailukohtana keskiaikakuvauksiin esim. Shakespearen myöhäiskeskiaikaan sijoittuvat näytelmät kuten Rikhard III, jotka ovat todella julmia.

Meni vähän OT:ksi..

Ehkäpä lun kirjat tässä välissä kun odotan kolmos kautta DVD:lle. Voipi sitten katsoa sarjaa hieman toisesta näkövinkkelistä.

Mielestäni tuo Kääpiö on sarjan paras hahmo, toivottavasti mukana vielä pitkään..(en halua mitään juonipaljastuksia tähän väliin kiitos). Catelyn Stark on alkanut ärsyttää, toivottavasti on pää seipäässä seuraavaksi.

Sean Beanista OT:na sen verran, että hepulle tuntuu usein osuvan roolit jossa henkilö otetaan hengiltä ensimmäisten joukossa, samoin kävi tyypin hahmolle Lord of the Ringissä.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 02:17"]

600 kautta on kuulemma suunniteltu määrä Game of thronesin osalta. Neloskaudella Tyrionin näyttelijä vaihtuu Roger Mooreksi.

[/quote]

OIKEESTI?? aika hauska nähä miten ne sen yhtäkkisen pituuskasvun selittää xDD

Aloituksen kysymykseen palatakseni: Musta kirjat ovat paljon parempia kuin sarja. Niissä asioihin ehditään paneutua kunnolla ja keskushenkilöt ovat kaikki sekä ymmärrettävämpiä ja sympaattisempia kuin sarjassa. Vaikka sarja seuraa pääsääntöisest kirjoja aika uskollisesti, ajanpuute näkyy henkilöiden ohuutena ja lievänä sekavuutena. Itse pidän myös sarjassa Robb Starkin ja Stannis Baratheonin osuuksiin tehtyjä muutoksia huonoina ja epäjohdonmukaisina. Kirjassa miinusta on se, että kaikki keskushenkilöt ovat niin sairaan nuoria. Danerys on alussa 13, Sansa 11, Jon Snow ja Robb Stark 16 jne. Sarjassa ovat olevinaan muutamia vuosia vanhempia, mikä on tosi hyvä. Toki G.R.R Martin on itsekin todennut, että oli virhe tehdä keskuhenkilöistä niin nuoria ja ainakin itse lisään kaikkien alle 18-vuotiaiden ikään pari vuotta kun luen, niin ottaa päähän paljon vähemmän.

Tosin kirjoissa on sekavuutta vastaan sukuluettelot ja lyhyet historiikit, joihin lukijan oletetaan perehtyvän ennen lukemista, jotta pysyy kärryillä. HBO teki vastaavaan tarkoitukseen sukuesittelyvideot, joissa kerotaan, kuka on mitäkin sukua ja mikä on suvun historia pähkinänkuoressa. Aika harva niitä kuitenkaan on jaksanut katsella, vaan on hypätty suoraan kitinään siitä, kuinka vaikeaa on kun ei tiedä kuka on kuka. Mutta ei siis ollutkaan tarkoitus tietää ilman apuvälineitä ihan kuin ei kirjoja lukiessakaan.

Lisäksi tarpeettomia tissiminuutteja on aika paljon. Toki seksin pitääkin olla siinä mielessä keskeistä, että perityvän vallan tapauksessa sillä, kuka on ollut kenenkin kanssa ja mitä siitä syntyy tai on syntymättä, on aika iso merkitys. Lisäksi pari romanssia kuuluu tietty aina hyvään sarjaan. ;) Mut aika paljon seksiä on ihan vaan seksin tähden. Tyhmää minusta etenkin, kun sarja kärsii muutenkin ruutuminuuttien rajallisuudesta.

Sarja ei muuten etena kausi per kirja -tahtia. Kausi kolme kattaa kolmoskirjan alkupuoliskon ja kausi neljä kolmannen kirjan lopun. Myös neljännen ja viidennen kirjan tv-versioista on suuniteltu kahden kauden mittaisia eli sarjan kokonaispituudeksi tulisi 8 kautta. (GRRM tuskin saa kuudetta kirjaa valmiiksi niin, että siitä olisi sarjan jatkoksi.) Mutta HBO on toistaiseksi tilannut vasta neljä kautta, eli katsotaan, miten käy. GoT on kuitenkin varsin kallis sarja tehdä ja kallistunee entisestään etenemisensä myötä.

Suosittelen lukemaan englanniksi. Suomeksi kirjoja kääntää Hlinovskyjen nyrkkipaja Kirjava, jonka rajalliset resurssit kyllä toisinaan näkyvät käännöksien laadussa. Mutta hatunnoston arvoinen kulttuuriteko tuo kustantamo toki on. Mutta sinänsä aika sama, Martin on perushyvä kirjoittaja, mutta ei mikään runonloiheja vaan juoniorientoitunut, eli paikoin kömpelö käännös ei vie niin paljon kuin joidenkin toisten kirjailijoiden kohdalla.

Sitten kirjoittajalle 18: Mitä tulee tuohon ajankuvaan, Martin on itse sanonut inspiroituneensa Ruusujen sodasta (1455-1485). Kirjojen sodankäynnnin starategiat ja yhteiskuntarakenne ovat aika lailla yhteneväisiä about tuon ajan (ruutia edeltävän) Euroopan kanssa. Sikäli kun "ritariromantiikkaa" kaipaa, tässä ei ole kyse keskiajasta sinänsä vaan keskiaikaisesta sodankäynnistä, joka oli pitkälti puolustukyvyttömien talonpoikien ryöstäämiseen ja raiskaamisen sekä pitkäveteisiin piirityksiin perustuvaa ikävää puuhaa. Westerosin sodankäynti on oikeastaan aika yhteneväistä keskiaikaisen sodankäynnin ja etenkin Ruusujen sodan kanssa. Varsinaisia taisteluita ja epäjärjestystä oli vähemmän kuin Martinin kirjoissa, mutta kyse on enemmän tiivistämisestä kuin liioittelusta. Yleistä julmuutta arvioidessa on minusta hyvä muistaa, että niissä poliittisissa järjestelmissä, joissa valta peritytyy, poliittiset salamurhat ovat yleensä ikävämpää puuhaa kuin meritokratioissa ja meininkin muutenkin raadolliempaa. Teloitukset, kidutus ja karseat ruumilliset rangaistukset taas olivat aika arkista puuhaa Euroopassa vielä pitkään keskiajan jälkeenkin eikä niiden läsnäolo kerro romanttisuudesta tai sen puutteesta vaan kontekstista. Tosin sarjaan verrattuna kirjoissa korostuu minusta hyvin se, että tavallisia talonpoikia ei hirveästi kiinnosta, kuka hallitsee ja he haluaisivat ennen kaikkea palata rauhan aikaan, kun saivat olla rauhassa. Sarjassa tavallista väkeä nähdään yleensä vain kun ovat hirveyksien kohteena tai tekevät hirveyksiä.

Vaatteet taas ovat minusta tässä toisarvoinen seikka, koska ne ovat satunnaisia ja kulttuurisidonnaisia ja myös GoT:n maailmassa pukeutuminen vaihtelee alueittain. Itse en ainkaan kaipaa pseudokeskiaikaisessa fiktiossa "realisimia" siinä, että vaatteet ja esineistö olisivat yksi yhteen keskiaikaisen Euroopan kanssa vaan sitä, että kaikki tilpehööri on sellaista, että se olisi voitu sarjan hahmojen käytössä olevilla tekniikoilla valmistaa. Lisäksi yhteiskunta- ja sosiaalisen kehityksen sekä sodankäynnin pitäisi olla johdonmukaista. Hallinnon, ideologioiden ja teknisen kehityksen sorkkiminen on yleensä näissä vaikeampaa kuin mikään muu, koska noista seuraa valtavia dominoefektejä, jos tarinan maailma halutaan pitää sisäisesti eheänä. Esimerkiksi räjähteiden läsnäolo on yksi vaikea.  Yleensä itseäni vituttavat siis pseudokeskiajassa eniten moderneja ideologisia palopuheita pitävät hahmot, liian kehittynyt parlamentarismi ja joku "eksoottinen" mystinen räjähdyspulveri, jota on sitten kuitenkin ihan liian monella suhteessa vallitsevaan tapaan sotia.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 14:12"]

Mielenkiintoista että joku kaipaa 'keskiaikaista todenmukaisuutta' fantasiasarjalta. Fantasia on tietenkin nykyihmisen fantasiaa ja kertoo eniten siitä omasta ajasta. Julmuuden kuvaaminen ehkä havahduttaa miettimään sekä julmuuden (kaikissa ajoissa) että sillä herkuttelun mielekkyyttä. Minusta sarja on sekä upea että julmuudessaan vastenmielinen, mutta tavalla joka laittaa miettimään, miksi sitä kuitenkin haluaa katsoa. Vertailukohtana keskiaikakuvauksiin esim. Shakespearen myöhäiskeskiaikaan sijoittuvat näytelmät kuten Rikhard III, jotka ovat todella julmia.

[/quote]

19 tässä vastaa. Minä en todellakaan kaipaa historiallisuutta fantasiasarjalta, enkä ole puristi edes historiallisen fiktion todenmukaisuuden suhteen.

Minua vain hämmentää ja hieman huvittaakin se, että tämän Game of Thrones -sarjan yhteydessä niin usein puhutaan sen *realismista*. Että vaikka se onkin fantasiasarja, se antaa "keskiajasta" realistisemman kuvan kuin yleensä annetaan, koska siinä ei kaunistella mitään. Tässä yhtälössä todenmukaisuus = brutaalius. Ja se ei todellakaan ole koko totuus ihmisistä, edes "keskiajan" ihmisistä.

Kauhistuttavat veriteot, kidutukset ja raiskaukset eivät ole missään aikakaudessa kaunista katsottavaa. Toki keskiajan ihmisten maailmankuva oli hyvin erilainen kuin meidän, mutta ne erot eivät ole niin yksioikoisia kuin luulisi.

Toistan: en vaadi realismia fiktiolta, ja minun puolestani Game of Thrones saa olla juuri sellainen kuin on, mutta en voi sille mitään, että stereotypioiden vahvistaminen on minusta ärsyttävää ja tylsää. Varsinkin kun se tehdään sen varjolla, että henkilöhahmoilta riisutaan kaikki jalommat motiivit ja idealismi pois, niin että jäljelle jää vain "realistinen" vahvemman oikeus, arvonihilismi, petturuus ja julmuus.

Mitä tulee Shakespeareen, Shakespearen aikakauden populäärit tragediat olivat useimmiten juuri samanlaista viihdettä kuin Game of Thrones: verta, insestiä ja kaikkea ihanan kamalaa. Shakespeare kirjoitti samalle yleisölle, tosin paremmin kuin muut aikalaisensa. (Rikhard III ei muuten ole realistinen sitten yhtään...)

Game of Thrones on taas ihan sitä samaa hirveää paskaa, jota syydetään tuutin täydeltä. Niin täydellisesti laskelmoitua että ihan oksettaa. Ei siinä, jos tykkää. Mä tykkään sellaisista jotka ei aliarvioi katsojan älykkyyttä ja kyvykkyyttä ja sellaisista, jotka ei ole tehty dollarinkuvat silmissä kiiluen, laskelmoiden jokaisen pikkuasiankin niin, että tuote myisi mahdollisimman hyvin.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 15:53"]

Game of Thrones on taas ihan sitä samaa hirveää paskaa, jota syydetään tuutin täydeltä. Niin täydellisesti laskelmoitua että ihan oksettaa. Ei siinä, jos tykkää. Mä tykkään sellaisista jotka ei aliarvioi katsojan älykkyyttä ja kyvykkyyttä ja sellaisista, jotka ei ole tehty dollarinkuvat silmissä kiiluen, laskelmoiden jokaisen pikkuasiankin niin, että tuote myisi mahdollisimman hyvin.

[/quote]

Laitappa esimerkkejä näistä katsomistasi ohjelmista kiitos.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 15:53"]

Game of Thrones on taas ihan sitä samaa hirveää paskaa, jota syydetään tuutin täydeltä. Niin täydellisesti laskelmoitua että ihan oksettaa. Ei siinä, jos tykkää. Mä tykkään sellaisista jotka ei aliarvioi katsojan älykkyyttä ja kyvykkyyttä ja sellaisista, jotka ei ole tehty dollarinkuvat silmissä kiiluen, laskelmoiden jokaisen pikkuasiankin niin, että tuote myisi mahdollisimman hyvin.

[/quote]

Hienosti mainostit epäsuorasti omaa "älykkyyttäsi ja kyvykkyyttäsi".

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 15:41"]

Sitten kirjoittajalle 18: Mitä tulee tuohon ajankuvaan, Martin on itse sanonut inspiroituneensa Ruusujen sodasta (1455-1485). Kirjojen sodankäynnnin starategiat ja yhteiskuntarakenne ovat aika lailla yhteneväisiä about tuon ajan (ruutia edeltävän) Euroopan kanssa. Sikäli kun "ritariromantiikkaa" kaipaa, tässä ei ole kyse keskiajasta sinänsä vaan keskiaikaisesta sodankäynnistä, joka oli pitkälti puolustukyvyttömien talonpoikien ryöstäämiseen ja raiskaamisen sekä pitkäveteisiin piirityksiin perustuvaa ikävää puuhaa. Westerosin sodankäynti on oikeastaan aika yhteneväistä keskiaikaisen sodankäynnin ja etenkin Ruusujen sodan kanssa. Varsinaisia taisteluita ja epäjärjestystä oli vähemmän kuin Martinin kirjoissa, mutta kyse on enemmän tiivistämisestä kuin liioittelusta.

[/quote]

Heh. Nimien perusteella (Stark ja Lannister) arvelinkin Ruusujen sotien olevan näille tarinoille tärkeä inspiraatio. Sinänsä jännä juttu, että juuri Ruusujen sodan kanssa tällä on kaikista vähiten yhteistä.

Anteeksi, mutta kuvaus "pitkälti puolustukyvyttömien talonpoikien ryöstäämiseen ja raiskaamisen sekä pitkäveteisiin piirityksiin perustuvaa ikävää puuhaa" kertoo minulle, että joko Martin tai hänen lukijansa ei taida tietää Ruusujen sodasta mitään. Itse asiassa tuo on aika lailla päinvastainen kuvaus Ruusujen sodasta :D (Satavuotinen sota olikin sitten ihan eri juttu...)

Lisään vielä, että itse en kaipaa mitään ritariromantiikkaa, vaan ritariromantiikka oli tuohon aikaan yksi suuri vaikutin ihmisten asenteissa.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 15:49"]

Toistan: en vaadi realismia fiktiolta, ja minun puolestani Game of Thrones saa olla juuri sellainen kuin on, mutta en voi sille mitään, että stereotypioiden vahvistaminen on minusta ärsyttävää ja tylsää. Varsinkin kun se tehdään sen varjolla, että henkilöhahmoilta riisutaan kaikki jalommat motiivit ja idealismi pois, niin että jäljelle jää vain "realistinen" vahvemman oikeus, arvonihilismi, petturuus ja julmuus.

[/quote]

Itse taas pidän Game of Thronesista osittain just sen vuoksi, että kaikilla on niitä "jalompia" motiiveja ja lähes jokaisella hahmolla on periaatteita, joista pidetään kiinni viimeiseen saakka.  Toki omaan katsomiskokemukseeni vaikuttaa se, että olen lukenut kirjat ja projisoin niissä annettuja motiiveja sarjan hahmoihin silloinkin kun niitä ei sarjassa mainita.

Koko Song of Ice and Firessa on minusta oikeastaan vain muutama hahmo, joilla ei ole selkeitä periaatteita. Gregor Clegane (The Mountain), Roose Boltonin poika Ramsay ja Aegon Targaryen, joka oli mielipuoli, ovat ainoat parista sadasta mieleentulevat hahmot, jotka ovat oikeasti pahoja ja tekevät tasan mitä huvittaa. Tywin Lannister, Roose Bolton ja pari satunnaiste palkkasoturia taas ovat ainoat mieleentulevat arvonihilistit, jotka maksimoivat hyödyn kaikissa tilanteissa kaikesta piittaamatta eivätkä näytä tuntevan sääliä tai empatiaa. Petyr Baelish on oma lukunsa, jonka motiiveista ei voine sanoa mitään ennen kuin sarja päättyy. Kaikilla muilla on tekoihinsa hyvät ja yleensä lopulta aika epäitsekkäät syyt.

Idealismin riisumisessa olet toki sikäli oikeassa, että aika harva hahmo sarjassa suhtautuu mihinkään asiaan täysin ehdottomasti. Mutta toisaalta jos ajattelen tosielämää, ihmiset valitsevat moraalisia oikopolkuja vähemmänkin pakottavissa oloissa ja vähäpätöisemmistäkin syistä kuin sarjan hahmot, jotka kuitenkin "pelaavat" useimmisssa tilanteissa hengellään tai läheistensä hengillä. Vaikka pidän esimerkiksi itseäni lempeänä ja aika suoraselkäisenä, en osaa sanoa, kuinka pitkälle olisin valmis menemään, jos yrittäisin estää sellaisen salaisuuden leviämisen, jonka paljastuminen tarkoittaisi sitä, että kaikki kolme lastani ja minut teloitettaisiin. Kyseessä on minusta lopulta enemmän mittakaavakysymys kuin varsinainen julmuus tai arvonihilismi.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 16:19"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 15:49"]

Toistan: en vaadi realismia fiktiolta, ja minun puolestani Game of Thrones saa olla juuri sellainen kuin on, mutta en voi sille mitään, että stereotypioiden vahvistaminen on minusta ärsyttävää ja tylsää. Varsinkin kun se tehdään sen varjolla, että henkilöhahmoilta riisutaan kaikki jalommat motiivit ja idealismi pois, niin että jäljelle jää vain "realistinen" vahvemman oikeus, arvonihilismi, petturuus ja julmuus.

[/quote]

Itse taas pidän Game of Thronesista osittain just sen vuoksi, että kaikilla on niitä "jalompia" motiiveja ja lähes jokaisella hahmolla on periaatteita, joista pidetään kiinni viimeiseen saakka.  Toki omaan katsomiskokemukseeni vaikuttaa se, että olen lukenut kirjat ja projisoin niissä annettuja motiiveja sarjan hahmoihin silloinkin kun niitä ei sarjassa mainita.

Koko Song of Ice and Firessa on minusta oikeastaan vain muutama hahmo, joilla ei ole selkeitä periaatteita. Gregor Clegane (The Mountain), Roose Boltonin poika Ramsay ja Aegon Targaryen, joka oli mielipuoli, ovat ainoat parista sadasta mieleentulevat hahmot, jotka ovat oikeasti pahoja ja tekevät tasan mitä huvittaa. Tywin Lannister, Roose Bolton ja pari satunnaiste palkkasoturia taas ovat ainoat mieleentulevat arvonihilistit, jotka maksimoivat hyödyn kaikissa tilanteissa kaikesta piittaamatta eivätkä näytä tuntevan sääliä tai empatiaa. Petyr Baelish on oma lukunsa, jonka motiiveista ei voine sanoa mitään ennen kuin sarja päättyy. Kaikilla muilla on tekoihinsa hyvät ja yleensä lopulta aika epäitsekkäät syyt.

Idealismin riisumisessa olet toki sikäli oikeassa, että aika harva hahmo sarjassa suhtautuu mihinkään asiaan täysin ehdottomasti. Mutta toisaalta jos ajattelen tosielämää, ihmiset valitsevat moraalisia oikopolkuja vähemmänkin pakottavissa oloissa ja vähäpätöisemmistäkin syistä kuin sarjan hahmot, jotka kuitenkin "pelaavat" useimmisssa tilanteissa hengellään tai läheistensä hengillä. Vaikka pidän esimerkiksi itseäni lempeänä ja aika suoraselkäisenä, en osaa sanoa, kuinka pitkälle olisin valmis menemään, jos yrittäisin estää sellaisen salaisuuden leviämisen, jonka paljastuminen tarkoittaisi sitä, että kaikki kolme lastani ja minut teloitettaisiin. Kyseessä on minusta lopulta enemmän mittakaavakysymys kuin varsinainen julmuus tai arvonihilismi.

[/quote]

Pakkohan nämä kirjat on siis lukea näin mielenkiintoisen kuvauksen jälkeen! Kiitos.

Olen pahollaini, että edellinen viestini (31) kuulosti noin nälvivältä. Se ei ollut tarkoitukseni, ja hävetti ihan kun luin sen uudelleen. Mutta tosiaankin, Ruusujen sota oli aivan erilainen sota. Eniten se harvensi aateliston rivejä.

Näiden hyvien analyysien väliin heitän minäkin, että ehdottomasti kannattaa lukea kirjat englanniksi, jos vaan yhtään sujuu. Sarjaa olen katsellut silloin tällöin, ja kirjat lukeneena en oikein osaa arvioida sitä itsenäisenä kokonaisuutena. Pahasti kyllä tökkii Lena Headey Cerseinä (Miten voi olla näyttelijällä tasan yksi ilme?!), mutta onneks Emilia Clarke on niiin kuuma. :)

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 16:10"]

Heh. Nimien perusteella (Stark ja Lannister) arvelinkin Ruusujen sotien olevan näille tarinoille tärkeä inspiraatio. Sinänsä jännä juttu, että juuri Ruusujen sodan kanssa tällä on kaikista vähiten yhteistä.

Anteeksi, mutta kuvaus "pitkälti puolustukyvyttömien talonpoikien ryöstäämiseen ja raiskaamisen sekä pitkäveteisiin piirityksiin perustuvaa ikävää puuhaa" kertoo minulle, että joko Martin tai hänen lukijansa ei taida tietää Ruusujen sodasta mitään. Itse asiassa tuo on aika lailla päinvastainen kuvaus Ruusujen sodasta :D (Satavuotinen sota olikin sitten ihan eri juttu...)

Lisään vielä, että itse en kaipaa mitään ritariromantiikkaa, vaan ritariromantiikka oli tuohon aikaan yksi suuri vaikutin ihmisten asenteissa.

[/quote]

Oho, tuli näemmä vähän epäjohdonmukainen kommentti. :D Tarkoitin siis tuolla ryöstelykommentilla linnoituksiin perustuvaa keskiaikaista sodankäyntiä ennen ruudin keksimistä noin yleensä, joka on minusta fastforwardailua ja maagisia interventioita lukuunottamatta kirjoissa ihan asiallisesti kuvattua. Yhtymäkohtia Ruusujen sotaan ajattelin lähinnä mentaliteetin ja noiden jatkuvien yhteenottojen kannalta. Jossain vaiheessa nuo olivat vielä päässäni erikseen, mutta keskellä romaania nimeltä kommentti 26 ne näemmä kohtasivat.

Mutta joo, Martinin lukijoista yleensä tai miehestä itsestään en osaa sanoa, mutta omassa tietämyksessäni Ruusujen sota ei ole mitenkään hirveän vahvaa aluetta. Tiedän pääpiirteissään jotain keskiaikaisesta sotimisesta, mutta enemmän osana kansallisvaltioiden kehityshistoriaa kuin faktoina tietyistä sodista. Kommenttien perusteella tiedät keskiajasta enemmän kuin minä.

Mutta intän silti! Mitä tulee ritariromantiikan vaikutukseen, sarja ehkä miellyttää minua, koska se uskoo ritariromantiikan jalostaviin vaikutuksiin yhtä vahvasti kuin minä itse. Eli ei hirveästi. Ainakin kirjoissa siihen kyllä viitataan ahkerasti, mutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta siihen ei suhtauduta ainakaan yksityisesti kovin vakavasti. Ehkä nyt vaan haluan olla silleen vähän geneerisesti ja päämäärättömästi eri mieltä, koska musta sarjan maailma ei ole yleisesti ottaen kovin raakalaismainen.

26

Minä olen kuullut sellaisen huhun, että George R. R. Martin on kertonut HBO:lle ajatuksensa kuinka sarja päättyy eli miten kellekin käy, sen varalta ettei hän itse ehdi kirjoittaa 2 viimeistä kirjaa valmiiksi ennen kuolemaansa. Eli tv-sarja ainakin pyritään saattamaan päätökseen keinolla millä hyvänsä. Toivon kyllä todellakin, että kirjailija ehtii kirjoittaa kirjat itse, eikä tarvitse hypätä kirjojen maailmasta tv-sarjan pariin tietääkseen kuinka lopulta käy.

Joku tuossa aiemmin mainitsi Cercein näyttelijän huonona. Omasta mielestäni Cercei on juuri sellainen yhden ilmeen juonittelija ja näyttelijä osaa kuvastaa sen (vaikka sitten vahingossa :P). 

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 16:34"]

Pakkohan nämä kirjat on siis lukea näin mielenkiintoisen kuvauksen jälkeen! Kiitos.

Olen pahollaini, että edellinen viestini (31) kuulosti noin nälvivältä. Se ei ollut tarkoitukseni, ja hävetti ihan kun luin sen uudelleen. Mutta tosiaankin, Ruusujen sota oli aivan erilainen sota. Eniten se harvensi aateliston rivejä.

[/quote]

Kas, olit ehtinyt vastata kn vastasin edelliseen! Ja ei se mitään, olihan tuo oma kommenttini aika besserwisseröivä ja kun faktatkin menivät sekaisin, niin a vot.

Mutta joo, itse tykkään high fantasystä yleensä kuin hullu puurosta ja GoT:ssä on keskimääräistä enemmän kiinnostavia hahmoja ja aidosti yllättäviä käänteitä (cliffhangeritkin oikeasti kuumottavat, koska todistetusti myös keskushenkilöt voivat kuolla) kuin genressä yleensä. Pienin poikkeuksin kaikki ovat kyllä uskollisia vähintään yhdelle ihmiselle, puukottavat selkään vain tarveharkinnan pohjalta ja ovat edes jollain tasolla ymmärrettäviä/sympaattisia.

Mutta varoituksen sanana mukaan mahtuu kyllä myös stereotyyppisiä supersankaruuskaaria, ikävää väkivaltaa, yksiulotteisia pahiksia (miten muuten unohdinkaan Joffreyn?), pari hassutellen taustoitettua kulttuuria (sininen parta ja hassut tohvelit = olemme kaukana kotoa), epämääräistä sekoilua ja kiusallisia seksikohtauksia. Itselleni hyvä tosin voitti huonon 6-0 noiden 6000 sivun aikana, etenkin kun luin kaikki kirjat putkeen ja olin loppupuolella niin uppoutunut kirjojen maailman ja sitoutunut niiden henkilöihin, että joka sivu osui ja upposi. Mahdolliset epäkohdat nousevat mieleen nyt, kun olen saanut kirjasarjaan vähän etäisyyttä, mutta jos uskaltaa heittäytyä, Jään ja tulen laulusta saa irti todella paljon. Suosittelen siis lämpimästi.

26

Itse aloin lukea kirjoja katsottuani ensimmäisen kauden, nyt minulla on neljäs kirja menossa. 

Kirjat ovat aivan toista tavaraa, kuin sarja. Hahmot ovat todella monisyisiä ja huolella laadittuja ja juoni todella kumpuileva (joskus sarjaa on vähän raskas tästä syystä lukea).

TV-sarja tuntuu aina vain ärsyttävämmältä, koska siihen ei ole onnistuttu luomaan samanlaista tunnelmaa kuin kirjoissa. Sarja aliarvioi katsojaa (eli tehty laajalle yleisölle), hahmot ovat juurikin paperisia ja juonta on muutettu surkeasti. Uusimmassa jaksossa on myös aivan hirveän huonoa näyttelemistä jonka uskon tosin johtuvat huonosta ohjauksesta, koska näyttelijäntyö on ollut aiemmin paljon parempaa. Sarjassa hyvää ovat hyvät näyttelijät (erityisesti Peter Dinklage & Caster-Waldau), kai sitä jaksaa taas katsoa. Kannattaa myös vilkaista youtubesta niitä minifilmejä, jotka selittävät GRRM:n luomaa maailmaa tarkemmin, niitä oli kirjojenkin kannalta kiva katsella ja animaatiot kyllä hivelevät silmää. 

--> eli siis, jos sarja kiinnostaa, mutta siitä tuntuu 'puuttuvan se jokin', niin suosittelen ehdottomasti kirjojen lukemista. Eka kirja on vähän tylsä ja enemmänkin prologi, mutta 2. osassa päästään jo ihan hyvin vauhtiin.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 16:04"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 15:53"]

Game of Thrones on taas ihan sitä samaa hirveää paskaa, jota syydetään tuutin täydeltä. Niin täydellisesti laskelmoitua että ihan oksettaa. Ei siinä, jos tykkää. Mä tykkään sellaisista jotka ei aliarvioi katsojan älykkyyttä ja kyvykkyyttä ja sellaisista, jotka ei ole tehty dollarinkuvat silmissä kiiluen, laskelmoiden jokaisen pikkuasiankin niin, että tuote myisi mahdollisimman hyvin.

[/quote]

Hienosti mainostit epäsuorasti omaa "älykkyyttäsi ja kyvykkyyttäsi".

[/quote]

Lainausmerkeillä varmaan tarkoitit että toi kirjoittaja ei varsinaisesti mainostanut "älykkyyttään ja kyvykkyyttään", vaan haluaan esiintyä älykkäänä ja kyvykkäänä, tiedostavana jauhamalla kriittistä klisejargonia, joka ei merkitse mitään ja tällä kertaa ei myöskään osu kohteeseensa.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 16:10"]

Heh. Nimien perusteella (Stark ja Lannister) arvelinkin Ruusujen sotien olevan näille tarinoille tärkeä inspiraatio. Sinänsä jännä juttu, että juuri Ruusujen sodan kanssa tällä on kaikista vähiten yhteistä.

Anteeksi, mutta kuvaus "pitkälti puolustukyvyttömien talonpoikien ryöstäämiseen ja raiskaamisen sekä pitkäveteisiin piirityksiin perustuvaa ikävää puuhaa" kertoo minulle, että joko Martin tai hänen lukijansa ei taida tietää Ruusujen sodasta mitään. Itse asiassa tuo on aika lailla päinvastainen kuvaus Ruusujen sodasta :D (Satavuotinen sota olikin sitten ihan eri juttu...)

Lisään vielä, että itse en kaipaa mitään ritariromantiikkaa, vaan ritariromantiikka oli tuohon aikaan yksi suuri vaikutin ihmisten asenteissa.

[/quote]

Minä en tunne Ruusujen sotaa yhtään, lukuunottamatat pinnallista käsitystä, että siinä valtataistelut niittivät aika laajalti jengiä, mutta silti väite, ettei keskiajan suhde ruumiseen ja sitä kautta kipuun, väkivaltaan jne olisi ollut täysin toisenlaninen kuin tämän päivän suhde on minusta sen tietämyksen perusteella mitä itsellä on täysin väärä. Ylipäänsä vaikka ihminen sinällään ei ole muuttunut niin maailmankuvansa on ja valistusta, romantiikkaa ja modernisaatiota edeltävää tapaa olla tässä maailmassa ei ole mahdollista ymmärtää ymmärtämättä esimerkiksi sitä, että ruumiilliisen koskemattomuuden periaatteet olivat jotain ihan toista kuin nyt. Ajatellaan nyt vaikka rangaistuksia: aika vaikea kuvitella, että julkinen käsittämättömän raaka kidutusteloitus olisi jos ei normijuttu niin kuitenkin ihan hyväksytty tapahtuma tänä päivänä vaikkapa Kampin torilla. Ihmiset myös kärsivät kipua ihan arkielämässään ihan toisin kuin me nyt, siltä ei voinut välttyä.

Edellinen ei tarkoita että keskiaika olisi ollut ns "pimeää keskiaikaa", se käsitys on väärä, vaan sitä että sen aikainen rationaliteetti ja siihen liittyvät esim ihmisoikeuksia koskevat oikeaa ja väärää arvottamiset rakentuivat aivan toisin kuin miten me niitä ajattelemme. Eikä sulje pois sitä, että ritariromantiikan kaltaiset ylevät pyrkimykset ja aatokset ovat myös kukoistaneet. Joskin käsitys ritariromantiikasta ja ylevyydestä on myös 1800-luvun romantikkojen omien ylevien, modernien ajatusten tuotosta.

Höh. Lainaukset menivät ihan plörinäksi, joten lainaan viestiä 40 ihan vain sitaattimerkeillä:

"Minä en tunne Ruusujen sotaa yhtään, lukuunottamatat pinnallista käsitystä, että siinä valtataistelut niittivät aika laajalti jengiä,"

Ei oikeastaan. Aika vähän jengiä niitettiin lukumääräisesti, mutta aatelista jengiä rankemmalla kädellä.

"mutta silti väite, ettei keskiajan suhde ruumiseen ja sitä kautta kipuun, väkivaltaan jne olisi ollut täysin toisenlaninen kuin tämän päivän suhde on minusta sen tietämyksen perusteella mitä itsellä on täysin väärä."

Hmm. Minä en ainakaan ole väittänytkään niin…? Keskiajan ihmisen ajattelutapa on totta kai meille vieras. Oman tietämykseni perusteella vain väittäisin, että se ei ole vieras sillä tapaa mitä yleisesti oletetaan, eikä aivan niin yksioikoisesti vieras.

"Ihmiset myös kärsivät kipua ihan arkielämässään ihan toisin kuin me nyt, siltä ei voinut välttyä."

Mutta tämä oli totta vielä aika hiljattain; lääketiede alkoi harppoa oikeastaan vasta 1800-luvulla. Itse asiassa uusimman tietämyksen mukaan 1400-luvun englantilaiset olivat terveempiä, vahvarakenteisempia ja pidempiä kuin esimerkiksi 1700-luvulla.

Oikeastaan voisi sanoa näin: keskiajan ihmisen ja meidän aikamme ihmisen välinen kuilu on aika samanlainen kuin 1700-luvun alun ihmisen ja meidän aikamme ihmisen välinen. Kuitenkin stereotyyppinen käsitys keskiajan ihmisestä on hyvin vieras ja jopa pelottava verrattuna vastaavaan käsitykseen 1700-luvun ihmisestä.

Mistä nyt vaikka esimerkkinä:

"Ajatellaan nyt vaikka rangaistuksia: aika vaikea kuvitella, että julkinen käsittämättömän raaka kidutusteloitus olisi jos ei normijuttu niin kuitenkin ihan hyväksytty tapahtuma tänä päivänä vaikkapa Kampin torilla."

Mutta se ei ollut ihan normijuttu myöskään esimerkiksi 1400-luvun Englannissa. Mestaaminen oli aika nopeaa ja kivutonta, joten oletan että kidutusteloituksella tarkoitat sitä teloitustapaa, joka maanpettureille oli varattu, eli "hanging, drawing and quartering" (tiivistettynä: hirtetään, muttei kuitenkaan kuolemaan asti, ja elävänä vedetään sisälmykset ulos; lopuksi ruumis paloitellaan). Se ei ollut mitenkään kansansuosiota nauttiva teloitustapa, vaan sen julmuutta laajasti paheksuttiin, ja sitä käytettiin erittäin harvoin. Suurin osa maanpettureiksi luettavista yksinkertaisesti mestattiin.

Ja erikoista kyllä, tätä julmaa teloitustapaa käytettiin 1400-luvulla *vähemmän* kuin 1500-luvun lopulla (Elisabet I:n valtakunnassa, sivistyksen kehdossa!) ja 1600-luvulla. Vielä 1700-luvulla näin tehtiin, joskin harvoin. Tosin oli vähemmän syitäkin, koska aikakausi oli huomattavasti vakaampi Englannille.

Naispuoliset maanpetturit (kuten myös kerettiläiset ylipäätään) tuomittiin kuolemaan roviolla polttamalla. Roviolla polttaminen oli myöskin yleisempää 1500- ja 1600-luvuilla kuin 1400-luvulla. Viimeinen tällainen tapaus oli 1789.

"Joskin käsitys ritariromantiikasta ja ylevyydestä on myös 1800-luvun romantikkojen omien ylevien, modernien ajatusten tuotosta."

Niin, no - minä en perusta omaa käsitystäni ritariromantiikasta 1800-luvun käsityksiin, vaan ihan 1300-1400-lukujen kirjallisuuteen, jota olen lukenut laajasti. Sitä aiempaa tunnen heikonlaisesti.