Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero, että saisin levätä ja omaa aikaa?
03.04.2013 |
En enää kestä tätä. Minun harteillani on täällä kotona ja meidän arjessa ihan kaikki: ruoanlaitto, pyykit, siivoaminen, asioiden hoito (kauppakäynnit, lääkärit, apteekit, neuvolat, lahjojen ostot myös miehen sukulaisten lapsille). Minä hoidan vaatehankinnat, suunnittelen menoja, vastaan kyselyihin myös miehen sukulaisilta että koska me mennään minnekin tai koska ketkäkin tulee tänne. Ja totta kai sitten siivoan, kokkaan, seurustelen.
Uskokaa tai älkää, minun miehessäni ei ole mitään vikaa. Hän on hyvä isä, hyvä aviomies. Mutta tätä arkea hän ei vain tajua. Asiasta on puhuttu, vatvottu, siitä on riidelty. Mies tekee ylitöitä usein ja se tarkoittaa sitä, että jos haluan harrastaa niin minä juoksen tukka putkella bussille samalla oven avauksella kun mies tulee töistä. Jos haluan nähdä ystäviäni, voin nähdä mutta se tarkoittaa että kun tulen kotiin täällä on täysi kaaos ja kaikki tekemättä. Kello voi olla yhdeksän eikä iltapaa ole edes syöty.
En jaksa. Mies jättää tavaroita jälkeensä ja kysyy minulta, että menenkö ulos lasten kanssa? Mitä ruokaa annan lapsille? Pesenkö niiden hampaat? Kaikki pitää varmistaa minulta. Mitään hän ei suunnittele eikä ehdota tehtäväksi, vaan minä varaan lapsenvahdin, leffaliput, kaikki. Minä maksoin konserttiliput ja mies valitti sitten Hartwall areenalla kun hänen piti maksaa parkkimaksu 7e. Mies on töissä, minä vielä tämän kevään ja kesän kotona. Mies ei halua lähteä kotoa mihinkään, ja minä taas olen täällä aina tai sitten yksin omissa menoissani.
En tiedä, miten jaksan tätä kaikkea sitten ensi syksynä, kun ilmeisesti minä huolehdin kaikki päiväkotijutut, omat koulujutut, arkijutut, koulutehtävät teen varmaan sitten kun lapset nukkuu. En tunne enää mitään miestäni kohtaan, muuta kuin ärtymystä siitä ettei hän muista jotain mitä olen sanonut tai kun hän on jättänyt asiat täällä puolitiehen. Harkitsen eroa, omaa asuntoa ja viikko-viikko systeemiä vaikka lapset on aika pieniä vielä. En vaan jaksa olla vastuussa kaikesta, koko ajan.
Kommentit (52)
Ei muuta kuin ukolle vaihtoehdot pöytään ja eteenpäin:
1. Mies alkaa osallistumaan ohjeiden mukaan, koska on näköjään jotenkin rajottunut, ettei itse osaa hahmottaa tilanteita. Eli ohjeet joka asiaan ja niitä noudatetaan. (olen samaa mieltä siitä, että kyseessä taitaa olla äidin poika, jolta ei ole koskaan vaadittu mitään). Nyt asia muuttuu.
2. Mies pihalle. Tämä tarkoittaa sitä, että mies saa alkaa valmistautua siihen, että sinä tapaat jossain vaiheessa jonkun, joka osaa asiansa, ja teidän yhteiset lapset saa uuden isäpuolen. Siinä ei oikealle isälle jää juuri mitään käteen.
Lapset ovat miehellesi kuitenkin tärkeitä ja varmasti rakastaa sinuakin. Nyt on aika ottaa realiteetit esiin. Sinäkin rakastut mieheesi uudelleen, kun hän alkaa osallistumaan teidän yhteiseen elämään MIEHENÄ eikä yhtenä sinun lapsistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, miehen lapsuudenkodissa ei häneltä vaadittu koskaan mitään. Sai valvoa, sai syödä jääkaapin tyhjäksi koska halusi, sai venkoilla missä lystäsi. Insinööri hänestä tuli, ja älykäs hän on, mutta joku aivosolu puuttuu häneltä (ja hänen siskoiltaan) ihan kokonaan.
Minusta sen ei kyllä kuulu mennä ihan niin, että se joka on kotona on 24/7 kiinni kaikessa ja tekee kaiken, ja se joka on töissä on ensin töissä ja sitten omissa puuhissaan. Miten se muka sitten muuttuisi kun menen syksyllä kouluun? Ei mitenkään. Myös minä olen oikeutettu johonkin omaan ja siihen, että mies tekee edes osan asioista. EI minulla todellakaan ole aikaa harrastaa sitten kun menen töihin, häh?! Nythän minulla olisi.
Been there.... Mikä auttoi:
1. MENIN TÖIHIN. Pipo löystyi huomattavasti. Mitä väliä syödäänkö joka päivä itsetehtyä. Jos mies ei ole vuorollaan laittanut ruokaa, sitten syövät leipää. Tai jotain mitä keksivät.
2. Annoin kehuja pienistäkin asioista, joita oli tapahtunut. Mahtavaa tulla kotiin kun lapset on jo nukkumassa! Ihanaa kun muistit ostaa suklaata! Kiva kun laitoit ruokaa (paistinpannu edelleen paskasena tiskialtaassa).
3. Otin kaikki ulkomaan työmatkat ja kotimaankin mihin liittyi yön yli pois olo. Kun mies pyörittää viikon yksin sitä sirkusta, niin huomaa kyllä monta asiaa. Ja hän tekee sen omalla tavallaan. Meillä tarhan täti opetti miehelle miten ponnari tehdään, mutta hyvä, että kuunteli edes jotain.
4, Opettelin, että maailma ei pyöri juuri niin kuin minä haluan. Ja että sohvalla voi relailla, vaikka lattialla olisi mytyssä parit lasten sukkahousut ja astianpesukone on tyhjentämättä ja likaiset kasaantuu. Jos kukaan ei tee mitään, enkä minäkään jaksa niin vien lapset Raxiin syömään.
Sun miehesi on nyt aika tehokkaasti ulkoistanut itsensä teidän perheestänne.
Minä erosin ja sain tosiaan sitä omaa aikaa ja lapsetkin itselleen isän, jonka on pakko huolehtia heistä ja huomata omat lapsensa. :) Täytyy sanoa, että elämä on nyt ihanaa. Saan levätä, minulla oikeasti on sitä omaa aikaa, kun lapset ovat isällään ja siivoan vain omia ja lasten sotkuja, mikä on mielestäni ihan normaalia. Normaalia sen sijaan ei ole, että taloudessa asuu aikuinen, joka käyttäytyy kuin jälkeenjäänyt.
Mitä ihmettä tuollaisella miehellä tekee, joka on pelkkä riesa? Ihan kuin joku pikkuvauva roikkumassa toisessa jalassa? Sellainen minun eksäni oli. Ei ole muuten vielä löytänyt uutta kotiorjaa itselleen, että varokaa vain sinkut, tuollaisia kultakimpaleita tuolla sinkkumarkkinoilla on tarjolla...
No ei todellakaan ole uskomatonta kitinää (paitsi jos tähän vetää taas sen kortin, että mitäs teit lapsia tuollaisen miehen kanssa, mikä ei ehkä ole kovin rakentavaa).
Mä tein lapsia sillä oletuksella, että jep, mun maailma muuttuu, esim. en saa aina täysiä yöunia, harrastukset jää joksikin aikaa, samoin pitemmät reissut kaverien kanssa ja miehen kanssa kahdestaan-matkat jne. MUTTA todellakin myös sillä oletuksella, että pääsen välillä kaverien kanssa ulos illaksi, ja harrastuksiakin voin jatkaa kun vauvoja ei enää ole talossa JA että mä en ole vastuussa kaikista käytännön asioista. Ja tuo ei todellakaan tarkoita, että pitäisin lapsiani asusteina, vaan on ihan normaalia ja hyvää vanhemmuutta.
Tuota kyllä komppaan, että kannattaa jättää kylmästi kotityöt tekemättä, jos ei jaksa - tosin se ei taida ap:n mieheen tehota.
Ap, onko miehelläsi siis jokin todettu aivo- tms. sairaus? Jos ei, niin hän käyttää sinua törkeästi hyväkseen. Miten voit sanoa, että hän on hyvä aviomies? Hänhän on ajanut sinut uupumuksen ja eron partaalle sillä, että kieltäytyy hoitamasta normaaleja arkivelvollisuuksia, jotka eivät todellakaan ole ylivoimaisia normaalille aikuiselle sukupuolesta riippumatta. Minusta tuo on lähinnä surkean aviomiehen merkki.
Ja ihan oikeasti, puhuminen ei auta? Entä jos selität taas kerran miehelle, että ei ole reilua ettet pääse koskaan mihinkään ja että huomenillalla haluaisit mennä sinne ja sinne. Ja sitten kun hän tulee töistä ja yrittää luistaa hoitovastuusta niin tartut siihen ja sanot, että huomaatko, nyt kohtelet minua epäkunnioittavasti ja huonosti. Ja varaa lapsenvahti sen varalle, että hän jättää tulematta. Miten tuollaista voi olla? Älä nyt ainakaan mene siihen lankaan, että tuollainen on normaalia miehille. En tunne yhtäkään tuollaista miestä (ja tunnen paljon perheenisiä), enkä yhtäkään naista, joka katselisi tuollaista.
Meillä on molemmat olleet hoitovapailla, ja kotonaolijan menot ovat aina olleet etusijalla - tietenkin.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 15:02"]
Uskomatonta kitinää. Lapset on niin vähän aikaa pieniä, en voi ymmärtää miten ihan normaalista elämästä tehdään tollanen numero. Aikansa kutakin, ap voisi luopua harrastuksista ja keskittyä nyt ihan siihen perhe-elämään. Ehtii sitä myöhemminkin ihan tarpeeksi!
Minun mielestäni se lasten kanssa vietetty aika on ihan sitä omaa aikaa, omiahan ne lapset on vai toiko ne joku vieras? Ja kuvitteleeko ap, että kun eroaa niin voi joka toinen viikko vaan lojua vaahtokylvyssä ja viettää laatuaikaa itsensä kanssa? Että lapset on joku asuste, jota käytetään silloin kun siltä tuntuu ja jaksaa?
Entäs sitten kun ap menee töihin?
Se myönnetään, että itse en ollut mikään super-äiti, kämppä sotkuinen ja välillä syötiin valmisruokaa. Joskus jopa jätskiä aamupalaksi kun lapset sitä halusi. Mies hoiti osansa yksinkertaisesti sen takia, että jätin kylmästi osan kotitöistä tekemättä. Jos kyseli että miten joku asia tehdään, niin sanoin aina että opettele itse. Nopeastipa tuo oppi laittamaan pyykit koneeseen kun puhtaat vaatteet loppui.
Ap:n ongelmana on se, että haalii itselleen kaiken vastuun ja tekemisen kotona, ja sitten alkaa mittaamaan omien tekemistensä määrää.
Löysää vähän, neuvoo kohta mummoikäinen aikuisten äiti.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 15:02"]
Löysää vähän, neuvoo kohta mummoikäinen aikuisten äiti.
[/quote]
selvästikään et enää muista omaa vitutustasi. Onhan se kauheata huomata, että on valinnut lastensa isäksi saamattoman nahjuksen! en minäkään myöntäisi, ainakaan vuosien päästä.
Siis. Mies sanoo, että hän kyllä tekee jotain. Mutta usein ei kuitenkaan tee. Hän hoitaa omia lapsiaan, mutta täällä on kaikki levälleen sen jälkeen eikä lapset ole välttämättä saaneet kuivaa leivänkänttyä enempää syödäkseen. Saan mennä, mutta miehen ylitöiden takia menen hirveällä kiireellä - mikä ei pidemmän päälle ole mukavaa yhtään.
Mies sanoo, ettei näe asioita samalla tavalla kuin minä. Että hän ei näe sotkuja ympärillään. Luulen että se johtuu kasvatuksesta. Mutta minä en jaksa olla aloitteentekijä, kodinhoitaja, lastenhoitaja. Olen kuin kämppis. Jee.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai elämä ole yhdessä yössä muuuttunut. Miehen koulutus pitää aloittaa heti kun muutetaan yhteen. Jos et anna vastuuta ei se sitä osaa ottaakaan. Ihan kuin lapset.
Itse olette olleet curlingvaimoja.
Minä olen ollut äitiyslomalla/hoitovapaalla vuosia ja todellakin voin jättää lapset miehen hoitoon.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 16:27"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 15:02"]
Löysää vähän, neuvoo kohta mummoikäinen aikuisten äiti.
[/quote]
selvästikään et enää muista omaa vitutustasi. Onhan se kauheata huomata, että on valinnut lastensa isäksi saamattoman nahjuksen! en minäkään myöntäisi, ainakaan vuosien päästä.
[/quote]
en missään kohtaa väittänyt, että mieheni olisi ollut saamaton nahjus. Hän tienaa hyvin, meillä ei ole ollut koskaan aineellista puutetta mistään. Jos ei osannut käyttää pesukonetta niin oppi ihan kiitettävästi. Minä hoidin kaikki kotityöt ennen lapsia, oli niin kiva esittää pikkuvaimoa :D mut lasten myötä mies sai tehdä osansa - ja hyvin teki.
Kait nää ajat on sit ihan toiset kuin omana kotiäitiaikanani, onhan siitä jo 20 vuotta kohta. En mä osannut enkä halunnut "omaa aikaa". Nyt sitä on ihan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kuvailema arki sopii täydellisesti kuvaamaan myös meidän elämää.
Minulla tosin ei ole käynyt edes mielessä ero miehestäni. Syyt: mieheni on hyvä aviomies ja isä (kuten ap:llakin) ja lisäksi pikkulapsiaika on vain pieni osa elämästämme. Uskon, että "uhrautumiseni" perheemme eteen kantaa hedelmää tulevaisuudessa (lapset pärjäävät elämässään ja ovat onnellisia). Toisin olisi varmasti, jos MINUN LEVON TARPEEN vuoksi rikkoisin perheemme ja lapset joutuisivat "maksumiehiksi".
Tilanne olisi tietysti aivan eri, jos mieheni olisi esim. laiminlyövä ja alkoholisoitunut tai väkivaltainen isä/puoliso.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 16:09"]
Sun miehesi on nyt aika tehokkaasti ulkoistanut itsensä teidän perheestänne.
Minä erosin ja sain tosiaan sitä omaa aikaa ja lapsetkin itselleen isän, jonka on pakko huolehtia heistä ja huomata omat lapsensa. :) Täytyy sanoa, että elämä on nyt ihanaa. Saan levätä, minulla oikeasti on sitä omaa aikaa, kun lapset ovat isällään ja siivoan vain omia ja lasten sotkuja, mikä on mielestäni ihan normaalia. Normaalia sen sijaan ei ole, että taloudessa asuu aikuinen, joka käyttäytyy kuin jälkeenjäänyt.
Mitä ihmettä tuollaisella miehellä tekee, joka on pelkkä riesa? Ihan kuin joku pikkuvauva roikkumassa toisessa jalassa? Sellainen minun eksäni oli. Ei ole muuten vielä löytänyt uutta kotiorjaa itselleen, että varokaa vain sinkut, tuollaisia kultakimpaleita tuolla sinkkumarkkinoilla on tarjolla...
[/quote]
Tämä voisi olla minun kynästäni. Erosin saamattomasta miehestä, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin perheensä hyväksi. Ensin tulivat aina miehen tarpeet, sitten lasten ja sitten ehkä minun. Käytännössä mies kävi töissä, vietti lasten kanssa 15-30 minuuttia että pääsin käymään suihkussa tai kaupassa, ja lepäili sen jälkeen omassa rauhassaan loppuillan.
Vielä eronkin jälkeen mies yrittää saada minua hoitamaan asioitaan. Haluaisi että minä vien lapset tapaamiseen ja noudan "koska se on äidin tehtävä". Väittää ettei lasten kanssa voi mennä kauppaan ja siksi minun pitäisi tuoda heille ruokaa, tai pyytää kyytiä koska busseihin ei kuulemma ikinä mahdu rattaita eikä aio ottaa riskiä että kokeilisi. Nyt voin sentään kieltäytyä vaikka mies kuinka vaatisi ja suuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 19:17"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 16:09"]
Sun miehesi on nyt aika tehokkaasti ulkoistanut itsensä teidän perheestänne.
Minä erosin ja sain tosiaan sitä omaa aikaa ja lapsetkin itselleen isän, jonka on pakko huolehtia heistä ja huomata omat lapsensa. :) Täytyy sanoa, että elämä on nyt ihanaa. Saan levätä, minulla oikeasti on sitä omaa aikaa, kun lapset ovat isällään ja siivoan vain omia ja lasten sotkuja, mikä on mielestäni ihan normaalia. Normaalia sen sijaan ei ole, että taloudessa asuu aikuinen, joka käyttäytyy kuin jälkeenjäänyt.
Mitä ihmettä tuollaisella miehellä tekee, joka on pelkkä riesa? Ihan kuin joku pikkuvauva roikkumassa toisessa jalassa? Sellainen minun eksäni oli. Ei ole muuten vielä löytänyt uutta kotiorjaa itselleen, että varokaa vain sinkut, tuollaisia kultakimpaleita tuolla sinkkumarkkinoilla on tarjolla...
[/quote]
Tämä voisi olla minun kynästäni. Erosin saamattomasta miehestä, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin perheensä hyväksi. Ensin tulivat aina miehen tarpeet, sitten lasten ja sitten ehkä minun. Käytännössä mies kävi töissä, vietti lasten kanssa 15-30 minuuttia että pääsin käymään suihkussa tai kaupassa, ja lepäili sen jälkeen omassa rauhassaan loppuillan.
Vielä eronkin jälkeen mies yrittää saada minua hoitamaan asioitaan. Haluaisi että minä vien lapset tapaamiseen ja noudan "koska se on äidin tehtävä". Väittää ettei lasten kanssa voi mennä kauppaan ja siksi minun pitäisi tuoda heille ruokaa, tai pyytää kyytiä koska busseihin ei kuulemma ikinä mahdu rattaita eikä aio ottaa riskiä että kokeilisi. Nyt voin sentään kieltäytyä vaikka mies kuinka vaatisi ja suuttuisi.
[/quote]
Sama meillä, ex yrittää vielä eronkin jälkeen vapaamatkustella. Kerran onnistui luomaan sellaisen tilanteen, että pakotti minut jäämään luokseen vahtimaan lasta, kun hänellä oli jääkaappi tyhjänä ja oli pakko käydä ruokakaupassa. Väitti siis, että hän ei osaa rattaissa istuvan (!!) lapsen kanssa shoppailla ja olisi jättänyt taaperoikäisen yksin kotiin kauppareissun ajaksi. Hän on mestari tällaisessa kiristämisessä.
Kuitenkin, jos emme olisi eronneet, ei mies olisi näinkään paljon viettänyt aikaansa lapsensa kanssa.
Mutta lomat, aah, nehän ovat miehen vapaata eikä hän silloin halua lapsensa kanssa olla ja tätä rataa.
Sinkkuna tämäkin unelmien poikamies.
Usko pois, arki helpottuu kun pääset opiskelemaan. Sulla saa nyt pikkuasiat valtavat mittasuhteet. Opiskellessa saat uusia ajatuksia ja aikuisseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInä en eroaisi pelkästään noiden syiden takia. Vaikka tiedän kuinka raivostuttavaa tuollaisen kanssa on asua. Meillä oli paljon muitakin ongelmia. Nyt eron jälkeen olen totaali-yh, mies ei halua tavata lapsia: Eli nyt ei ole ikinä yhtään omaa aikaa. No, en eronnut onneksi siitä syystä että saisin omaa aikaa.
Joskus olen ajatellut samaa, mutta meillä nämä kuvaamasi tilanteet ovat sesonkiluontoisia, eli menevät välillä ohi ja sitten tulee aika jolloin on taas paremmin. Tiedän tunteen, kuinka raisvostuttavaa on olla lähdössä 17.15 jonnekin ja jännittää vielä 17.13, että täytyykö menoa perua vai ei. Mieheni kuitenkin yleensä tulee sitten loppujen lopuksi, paitsi niin kertoina kuin ei tule ja saan kaupan päälle haukut, kun en tajua milloin mitäkin aspektia näissä ohareissa.
Pikkulapsiaika on...huh huh. Mies jaksaa sitä huonommin kuin minä. Olen päättänyt kuitenkin sinnitellä ja yrittää, lasten ja meidän kaikkien takia, kunnes näitä sekoiluita ja raivokohtauksia kaikin päin ei voi laittaa enää pikkulapsiajan väsymyksen piikkiin. Ehkä sitten paljastuu, että kannattaako oikeasti jatkaa vai ei. Luulen, että kannattaa. Tsemppia! Suosittelen samaa kuni muutkin, karkaa silloin tällöin hiukan pidemmäksi aikaa, niin että ehtii hengitys tasaantua ennen kotiin tuoloa. Itse kävin kaverin kanssa hotellissa yötä, tsekkasin sisään heti kun mahdollista ja luovutimme huoneen vasta 14, eli mukavasti jäi aikaa ihan oikeaan rentoutumiseen. Sen jälkeen vielä pyörin vähän kaupungilla. Teki hyvää. Kuin myös yksi muutaman päivän reissu.
Älä eroa, teillä on koko parisuhteen kiireisimmät vuodet päällä. Helpottuu todella paljon kun lapset vähän vanhenevat. Sitä voi olla vaikea nähdä nyt, mutta parin vuoden päästä kiittelet itseäsi, että jaksoit.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 14:11"]
tervetuloa naisen elämään. mä käyn vielä töissä kaiken ton lisäksi.
[/quote]
Ankeeta on naisen elo. Onneksi olen ilmeisesti sitten mies?
Ap:n mies kuulostaa ihan tyypilliseltä mieheltä. Meillä ihan sama juttu. Minä maksan ruoat, enimmät laskut, lomamatkat, iltariennot, mies maksaa vaan asuntolainan. Minä käyn kaupassa, ostan lasten vaatteet, vien harrastuksiin. Mulla menee kuukaudessa koko nettopalkka 2400 kodin ja perheen pyörittämiseen, miehen palkasta jää joka kuukausi 500 euroa säästöön kesäauton menoihin. Miehen mielestä normaali tilanne, enkä jaksa edes enää riidellä asiasta. Joskus mies tosin huomauttaa kun en osaa hoitaa raha-asioitani, kun aina rahat loppu. Niin, mihinhän ne oikeen menee ???!!! Kohta ollaan lähdössä loppukeväästä ulkomaille, ettekä arvaa kuka on varannut matkan, valinnut kohteen ja maksanut koko reissun, tai kuka pakkaa matkalaukut, päättää kohtessa retket ja ravintolat ja katsoo että lapsille on lennon ajaksi viihdykettä...
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 20:56"]
Ap:n mies kuulostaa ihan tyypilliseltä mieheltä. Meillä ihan sama juttu. Minä maksan ruoat, enimmät laskut, lomamatkat, iltariennot, mies maksaa vaan asuntolainan. Minä käyn kaupassa, ostan lasten vaatteet, vien harrastuksiin. Mulla menee kuukaudessa koko nettopalkka 2400 kodin ja perheen pyörittämiseen, miehen palkasta jää joka kuukausi 500 euroa säästöön kesäauton menoihin. Miehen mielestä normaali tilanne, enkä jaksa edes enää riidellä asiasta. Joskus mies tosin huomauttaa kun en osaa hoitaa raha-asioitani, kun aina rahat loppu. Niin, mihinhän ne oikeen menee ???!!! Kohta ollaan lähdössä loppukeväästä ulkomaille, ettekä arvaa kuka on varannut matkan, valinnut kohteen ja maksanut koko reissun, tai kuka pakkaa matkalaukut, päättää kohtessa retket ja ravintolat ja katsoo että lapsille on lennon ajaksi viihdykettä...
[/quote]
Mutta eikö tämä olekin ihan tyypillistä? Nainen maksaa peruselämisen (ruuat, vakuutukset, sähkölaskut jne) ja mies ostelee elektroniikkaa, autoja ja muuta mukavaa, josta saa vielä erotilanteessa rahaakin. Ja mikä parasta, sillä yhdessä maksetulla autollakin ajaa vain ja ainoastaan mies, nainen "saa" käyttää julkisia. Ja perhevapaathan tietenkin nainen kustantaa omista säästöistään, mies sen kun porskuttaa tinkimättä elintasostaan.
Pitäkää naiset puolenne. Miksi te annatte käyttää itseänne hyväksi? Ja minä siis erosin tuollaisesta vapaamatkustajasta, eipä siinä muuta mahdollisuutta ollut. Edes ammattilaisen luona käyty keskustelu ei auttanut valaisemaan tilannetta miehelle, hänen mielestäänhän kaikki oli tosi hyvin. Niin kuin olikin, kuten näistä tarinoista olemme lukeneet...
Alue: Aihe vapaa
mä erosin... eroon oli kyllä muitakin syitä, mutta nyt kuulen omat ajatukset, en tärise koko aikaa ja pulssikin on normalisoitunut... jos toi ei vain mene miehen kaaliin niin sitten pitää tehdä jotain todella repäisevää... meilläkin asioista riideltiin ja keskusteltiin, mutta vasta kun käskin miestä häipymään niin muuttui äänikellossa.