~Pitkään tuhdanneiden kevät~

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen tänne... olen seurannut koko ajan kuulumisianne, mutta omat voimat ei ole antaneet periksi kirjoittaa. Välillä se kirjoittaminen auttaa ja välillä tuntuu, että pahentaa omaa oloa. Hassua.

Maikki: Toivottavasti oireesi helpottavat ja saat elämänilon takaisin.

Mäntäselle suuret pahoittelut ja halaukset! On niin lyhyt aika siitä, kun itse olin samassa tilanteessa soittamassa toisen ICSI-hoidon tulosta, joka oli negatiivinen. Siitä selviäiminen vie aikaa, enkä usko, että tästä vauvankaipuusta selviää lainkaan ennen kuin se raskaus tosiaan on alkanut... Kun joku osaisi kertoa milloin se alkaa. Voimia sinulle jatkoon ja tule kertomaan kuulumisia taas, kun jaksat.

Eve: Joko menkat on alkaneet vai vieläkö odotuttavat itseään?

ON: Komppaan niin täysin Even kirjoitusta siitä, miten vaikea on sietää ajatusta "selittämätön lapsettomuus". Minä kuvittelin pitkään, että meidän suurin ongelma raskautumisessa on miehen heikohko siemenneste. Tai ennemminkin vaihteleva siemennesteen laatu. Välillä ihan priimaa ja välillä sitten tosi heikkoa. Näiden ICSI-hoitojen myötä onkin havainnut, ettei se vika pelkästään siellä ollut. Jos minun kroppa ottaisi normaalisti alkiot vastaan, niin kai tässä jo oltaisiin raskaana.

Jos tosiaan tietäisi syyn tähän,niin kyllähän sitä tekisi kaikkensa sen eteen.

No otin sen verran härkää sarvista, että soitin tänä aamuna hoitajalle. Kyselin ihan niiden kesäsulun ajankin ensisijaisesti, että tiedän mitkä menkat minun kannattaa niille ilmoittaa pakastesiirtoa varten. No elokuulle astihan se menee kirkkaasti. :/

Mutta kyselin sitten, että tehdäänkö missään vaiheessa lisätutkimuksia, jos raskaus ei ala. Tunteet tuntuu olevan aika pinnassa, kun itku tuli heti puhelun alussa... Hoitaja oli kyllä hyvin ymmärtäväinen ja kertoi, että tarvittaessa lisätutkimuksia voidaan tehdä ja ottaa esim. hormonilabroja uudestaan ja tehdä kenties kohdun tähystys, jos siitä ajatellaan olevan hyötyä. Hän laittoi lääkärille soittoajan torstaille, että voin itse jutella lääkärin kanssa asiasta. Toivottavasti sattuu nyt vielä yhtä ymmärtäväinen lääkäri. Kysyin myös noista kilppariarvoista, joista on nyt puhetta ollut ja varmaan saan niihinkin jonkin kommentin torstaina. Olo on nyt hieman sekava, mutta toisaalta huojentunut, että olen edes nostanut kissan pöydälle, että voiko tässä vaiheessa tehdä mitään asian eteen.

Osaltaan tähän puheluun motivoi taas viime viikolla ilmaantunut seksin jälkeinen verinen vuoto. Se huolestuttaa ihan jo muutenkin, mutta myös siltä kannalta, että onko se raskauden alkua estävä syy. Tai sen syyn oire. Minullahan on löydetty 2 vuotta sitten pieni solumuutos, jota on kontrolloitu vuosittain. Tulevana maanantaina menen seuraavan kerran kontrolliin, niin saan selvyyttä tähänkin tilanteeseen. Ja aion sielläkin kysellä noista vuodoista ja että voiko ne johtua siitä solumuutoksesta  tai sen aiheuttamasta tulehdusreaktiosta tms. Samassa talossa on kuitenkin minun lapsettomuuslääkäri ja tämän tutkimuksen tekevä lääkäri, joten luulisi heidän voivan kommunikoida keskenäänkin näiden asioiden yhteydestä. Sehän olisi vain sitä peräänkuulutettua moniammattillisuutta ihan pienimmässä mittakaavassaan.

Huh, tulipahan tekstiä... Menkat siis alkaneet tänään ja luomuyritys jatkuu ilmeisesti vielä kahden kierron verran.

Marjana kp 1/30-33 yk 3v 3kk

Heips siskot!

Toivottavasti Mäntiksellä edes vähän parempi mieli.

Marjana, toivottavasti lääkäri on myönteinen lisätutkimuksiin. Ainakin itseä helpottaa kun tietää että on varmasti kaikki asiat tutkittu. Toivottavasti löytyy syy myös tuohon verenvuotoon. Onko teillä ollut vielä puhetta alkiokuoren avauksesta?

ON tänään ne menkat alkoi, jee. Eli ihan ajallaan tulivat vaikka pelkäsin et jännityksestä viivästyvät. Soitin klinikalle ja huomenna aloitan zumenonit ja ultra ensi keskiviikkona. Silloin selviää se kauan odottettu siirtopäivä. Mutta siis juhannuksen jälkeisellä viikolla anyway. Siis ihan kohta. kääk ja apua! miten maltan pysyä pöksyissäni nämä pari viikkoa. Puhumattakaan sitten piinaviikoista, huh. Mennään sit Marjanan kanssa samoilla päivillä melkein. Toivottavasti plussataan yhtä aikaa, hih.

ai niin piti kertomani, että vihdoin muistin kaivaa ne lukuisat raskaustestit kaapista ja tarkistaa eräpäivän. Mammaksin herkissä oli toukokuu 2013 ja niitä oli vielä 12 kpl. uskaltaisikohan niitä vielä käyttää? Ei kai nyt reilussa kuukaudessa voi mennä pilalle kun on säilytetty oikein? Sitten oli yksi clearbluen digitaalinen mut se oli  vanhentunut jo marraskuussa 2012 eli sillä ei varmaan enää tee mitään. Tai ei kai haittaa jos senkin käyttää kun vaan tietäs ettei näytä virheellisesti plussaa. Noh, pitänee varmaan tilata uusi satsi mammaksilta. Jotkut sanoo ettei ne olisi hyviä, mutta mulla ovat toimimeet ihan oikein ja näyttäneet tosi haaleaa plussaakin tosi varhaisessa vaiheessa. Ja halpoja ovat myös. Tilausta tekemään siis.

Eve: Mikä tarkoitus tuolla estrogeenin käytöllä on? Mihin se vaikuttaa tässä vauvaprojektissa? Miten ihmeessä sinä pysyt edes housuissasi, kun tuo siirto on jo noin lähellä! Minua jännittää sinun puolestasi!

Tuskin nuo viime kuussa vanhentuneet testit on vielä miksikään menneet. Eihän ne nyt juuri viimeisenä käyttöpäivänä voi mennä pilalle vaan onhan niissä sitä "joustovaraa".

Ei meillä ole ollut puhetta tuosta alkionkuoren avauksesta. En tiedä miten herkästi julkinen puoli edes lähtee sellaista tekemään. Mutta voihan senkin ottaa puheeksi tietenkin. Jos kuvitellaan, että vika olisi siinä.

Minä arvon tässä ovistestien tilaamista, mutta en ole varma jaksanko tai haluanko ruveta tikuttamaan. Ja toisaalta, säästäisihän siinä nekin eurot. On vähän rahasta tiukkaa näiden hoitojen ja parin muun isomman menoerän takia. :( Eikä pitäisi edes valittaa, kun tuo Even hoito maksaa niin järkyttävän paljon enemmän!

Noniin, eilen pääsin lääkärin kanssa puhumaan näistä jatkosuunnitelmista ja mahdollisista tutkimuksista. Lääkäri oli hyvin ymmärtäväinen, eikä missään nimessä vähätellyt jatkotutkimusten tarvetta. Sanoi kyllä, että hormonikokeilla tms hän ei näe mitään hyötyä tässä tilanteessa, kun ne ovat aina olleet kohdillaan. Mutta kohdun tähystykseen hän minut ohjasi elokuussa. Se tähystys tehdään nimenomaan viikko ennen kuukautisia, että nähdään mikä se limakalvon tilanne on juuri sillä hetkellä, kun seksin jälkeistä vuotoakin rupeaa usein tulemaan. Limakalvo on ollut aina hyvä alkukierrossa ja ovulaation aikaan, joten katsotaan tilanne loppukierrossa. Vähän tuo tutkimus jännittää, mutta en kyllä hetkeäkään epäröinyt lähteä siihen.

Tuo on tosiaan vasta elokuussa sitten, mutta lääkäri ehdotti, että voisin kokeilla jo nyt Letrozol-lääkettä, joka on Clomifenin kaltainen, mutta ei ohenna limakalvoa. Sillä saatettaisiin saada hyvälaatuinen munarakkula tai parikin aikaiseksi, mikä parantaisi raskauden mahdollisuutta. Lisäksi lääkäri korosti, että munarakkulan laatu ohjaa sitä, minkälainen limakalvo loppukierrossa muodostuu. Näin ollen tällä voisi olla hyötyä siihen loppukierron vuotoonkin. Ilomielin otin tämänkin heti kokeiluun ja ehdin aloittaa lääkkeen jo eilen jo tähän kiertoon.

Kysyin myös kilpirauhasarvoista. Niistä hän kommentoi, että todennäköisesti ei saada mitään hyötyjä lääkityksellä, mutta mikäli ehdottomasti haluan, niin voidaanhan sitä kokeilla, mutta silloin täytyy olla todella tarkka, ettei ylilääkitä ja aiheuteta enemmän ongelmia. Tämä lääkäri on toiminut lapsettomuuslääkärinä 25 vuotta ja osasi kertoa mm. Tampereen klinikka tehdystä tutkimuksesta, jossa ihan rutiinisti määrättiin kaikille lapsettomuudesta kärsiville naisille kilpirauhaslääkitys laskemaan arvoja tietyn rajan alapuolella, vaikka arvot olisivat olleet viitearvojen sisällä. Hyödyt olivat aivan olemattomat, jos niitä ylipäätään oli. Eli jäädään nyt miettimään tätä kilpirauhasjuttua vähän myöhempään ajankohtaan. Ehkä alkutalvesta voisi sitten kokeillakin, jos sitä ennen ei muista tutkimuksista mitään selviä. Eihän se ota, jos ei annakaan, kun vaan niitä labra-arvoja sitten seurataan säännöllisesti, ettei tule ylilääkintää.

Mutta näillä mennään nyt. Kädet ristiin vaan, että saataisiin raskaus alkuun jo ennen tuota kohduntähystystä. :)

Marjana

mun piti tulla toivottelee lämmintä kesää ja vöhentää käyntejä täällä. Haluan itseni kuntoon ja kropalle aikaa tervehtyä. Lapsettomuuspolille hakeudun vasta ebsvuoden puolella.

mut nyt kerroit tosta tutkimuksesta. Yritin hakea tuota mutten harmikseni löytänyt, ainakaan vielä. Haluisin tietää että onko tutkimuksesta poistettu ne potilaat joilla on joku syy lapsettomuuteen vai onko tehty vain selittämättömille. 

Ja tosiasiahan on ettei tuo yksi kilppari lääke välttämättä edes tehoa kaikille. entä mihin asti tsh on laskettu, onko se monilla jätetty liian ylös. kauheesti nostatti mielenkiintoa tuo!

Pikkuinen päivitys pitkästä aikaa..

Kävin kurkistamassa evelinan kuulumisia kuukausipinosta ja voi kuinka iloisia uutisia sieltä löysin, oli siis pakko keräillä sen verran voimia että tulin tänne kertomaan kuinka vilpittömän onnellinen olen Eve sun puolesta! ONNEA siis oikein sylintäydeltä! Sä jos kukaan olet sissisi ansainnut! Aivan hurjasti tsemppiä ja tarraliimaa, ihanaa! Tulehan kertomaan ne hcg arvotkin vielä, olen taustalla mukana..

Marjanalla myös jännät päivät, tsemppiä!

Mulla on ollut henkisesti erittäin raskasta ja vieläkin on itku erittäin herkässä, kun keväisistä hoidoista ja epäonnistumista joutuu puhumaan.  Hyviäkin päiviä on ollut, ja asian on pystynyt ajoittain jopa hetkeksi unohtamaankin, mutta jotenkin tuntuu että voimattomuus on vienyt vallan. Väsyttää vaan aivan valtavasti koko ajan.

Olen myös kärsinyt kovista vatsakivuista ja ollut sairaalaseurannassakin niiden tiimoilta. Ensimmäiset menkat kun alkoi tuoresiirron jälkeen makasin yhden yön wc lattialla ja oksensin kivusta. Toisen kerran sain voimakkaan vatsakramppikohtauksen ovulaation aikoja ja olin sairaalassa seurannassa. Eivät sillä kertaa muuta syytä löytäneet kuin ovulaation. Kauhulla odottelen kuukautisia alkavaksi ensi viikolla. Tänään olin oman paikkakunnan gynen lääkärin kanssa puhelimessa näiden asioiden johdosta ja hän oli sitä mieltä, että seuraillaan. Punktiossakin on voinut vaurioitua jotain, ken tietää. Otin esille sitten myös kiinnittymisongelman ja hän oli sitä mieltä, että kohtutähystyksiä ja koepaloja ei suosittele, kun voi aiheuttaa kiinnikkeitä tai arpeutumista, jotka sitten vaikuttaa negatiivisesti taas siihen kiinnittymiseen. Mini Aspiriniä tms alotteleevat lähinnä silloin jos on toistuvia keskenmenoja.

Ainiin, ja kun täällä oli aikaisemmin puhetta niistä kilppariarvoista niin minäpä selvitin omani, jotka otettiin vuonna 2010 ehkäisyneuvolan kautta. Arvo oli 2,8. Eli liian korkea raskautumista toivovalle. Huomenna olen menossa uusiin arvoihin, otin siis ohjakset käteen ja soitin työterveyden kautta kontrollilabrat ja soitan sinne lapsettomuuspolille heti kun sulku loppuu. On niin turhauttavaa kun eivät missään vaiheessa hoitojen aikana ole kontrolloineet noita arvoja!! Argh.

No menipä paasamiseksi taas tää viesti. Täällä taustailu jatkuu, en ole valmis uuteen siirtoon. En tiedä ehjääntyykö tästä koskaan täysin. Kuitenkin oikein paljon tsemppiä koko poppoolle!

-M

Mäntänen

pikavastaus. Pyydä labrakokeiksi tsh, t4v ja t3v. ja painota että nuo kaikki kolme on otettava! Sulla tsh on liian korkea, normaali ihmisillä se on alle 1, jenkeissä vajaatoiminnan raja on 2 tai 2,5, eli reilu vajis! 

Hyvä et tartuit aiheeseen, meinaa alusta asti olin vakuuttunut että kilpparit krän, koska oitte yrittäneet todella kauan eikä syytä löydy! vaadi noi labrat!

ja lisää inffoa löytyy luontaislääkintäkeskuksen sivuilta! ilmottele mitä labrat kertoi!

Sain kilpparivastaukset ja yllätykseksi ne olikin ihan ok. TSH oli 1,5 ja T4V joku 15,4. Siitä kolmannesta en tiedäkään.. Oliskin ollut korkeemmat, niin vois vedota johonkin, mutta ei..

Tilasin simpukan sivuilta pari kirjaa aiheesta lapsettomuus.. Mies alkaa jo pääsemään asioiden yli, itse vaan junnaan paikallani.. Radiosta jos kuuluu tiettyjä biisejä niin purskahan itkuun ja kaverin vauvaa kun kävin katsomassa, en saanut pidettyy itteeni kasassa. Ehkä aika korjaa sen mitä on korjattavissa. Usein on vaan niin vahvana se tunne, että on tän kaiken kanssa kovin yksinäinen..

-M

Kävitkö labrassa suoraan sängystä? No mutta t4 on sulla alhainen. Sen pitäis olla ylä kolmanneksella, eli jos ylä viite on 21 niin se sais minimissään olla 18. Eli ei oo arvot ihanteelliset!

http://www.luontaisnetti.fi/index.php?valikko=valikko&sivu=aikuiset_kakkostyypin_kilpirauhasen_vajaatoiminta

Sinuna ottaisin asiasta lisää selvää, sillä tuo varmasti jo vaikuttaa raskautumiseen!

Mäntänen:  Hurjasti tsemppiä sinulle! Ei nämä hoitoprosessit todellakaan varmasti kenellekään ole helppoja tilanteita ja niistä toipuminen vie aikaa. Huomaan itsessänikin, että tulee huonompia kausia, jolloin tuntuu, ettei saa mistään iloa irti. Muiden elämä näyttää välillä niin helpolta, kun itse joutuu painimaan näin isojen asioiden kanssa. Haluan vain sanoa, että ymmärrän tuntemuksesi ja lähetän lämpimän virtuaalihalauksen. :)

Minulle myös sanottiin, että noita kohduntähystyksiä ei kannata rutiinisti tehdä. Minullekin se tehdään siksi, että on selvä syy eli nuo loppukierron ylimääräiset vuodot. Ja lisäksi eilen selvisi, että papassa on jotain häikkää, niin ne tekevät nyt sitten ihan diagnostisen tutkimuksen, jossa poistetaan ensinnäkin pari siistiä solumuutosta kohdunkaulasta ja tähystetään kohtu ja otetaan se limakalvonäyte. Kun vaan saisi sen ajan siihen... Poli on kiinni ensi maanantaihin asti, enkä tiedä saanko aikaa sitten sovittua enää tähän kiertoon, kun se pitäisi tehdä sitten jo parin viikon päästä. Kädet ristiin vaan, että siellä olisi vapaa aika. Haluaisin päästä eteenpäin näissä asioissa ja alkionsiirtoihin... Niitä huuruneniä kun olisi siellä pakkasessa.

Ainiin, minullekin määrättiin ne kilppariarvot. Käyn ensi viikolla niissäkin sitten. Todella typerää, että niitä ei Mäntänen sinulta kontrolloitu, mutta onneksi ne nyt eivät ihan häränpyllyä heittäneet.

Heippa siskot!

Kiitos Mäntis ihanista sanoistasi. Ei tätä usko kyllä todeksi. Mullehan tuli peräti seitsemän munasoluja, joista vain tämä yksi selvisi. siksi ei odotukset todellakaan olleet korkealla ja itkin monta päivää ettei mitään jäänyt pakkaseen. Mutta ilmeisesti tämä yksi olikin se sitkeä sissi ja halusi tarrata kiinni. Nyt tietysti pelkään, että on tuulimuna. Parin viikon päästä olisi varhaisultra, joten sitten tietää enemmän.

hcg oli 14 vrk keräyksestä eli hedelmöittymisestä 181 ja nyt tämän viikon tiistaina 2836 eli ainakin viitearvoissa mennään. Oloja on hurja väsymys, nippailut alavatsalla, turvotus, etova olo ajoittain ja eilen alkoi palelu. Mutta en valita, niin kauan kun on oireita niin on toivoa.

Voi mäntis sua, anna vaan itsellesi aikaa ja yritä puhua tuntemuksistasi jos se helpottaa. Kaikki tunteet on sallittuja. Nuo sinun uudetkaan kilppariarvot ei kyllä ihan kohdillaan ole. Otatin just omat ja keskustelin ihan endogrinologin kanssa noista arvoista. Raskautta yrittävillä Tsh tulisi olla alle 1 ja t4v noin 18. Mulla oli 0,667 ja 18 eli oikein hyvät. Verikoe tulee ottaa aamusta ennen klo 10 ja saa syödä ja juoda normaalisti, mutta jos on thyroxinit käytössä niin niitä ei oteta tuona aamuna. Eli mielestäni sinun kannnattaisi tuosta puhua lääkärille josko saisit pienen annoksen thyroxinia koska ei siitä haittaakaan ole kunhan ei liikaa tule lääkettä.

Tsemppiä kovasti teille kaikille ja tulkaahan minun perässä tuonne odotuspuolelle. Aatelkaa, jos minäkin neljän vuoden jälkeen tämän ikäisenä tulen raskaaksi niin teilläkin on täydet mahkut. Todella toivon teille voimia ja tsemppiä ja toivottavasti kaikki pääsette tästä pinosta pois.

Evis rv 5+2

Moi pitkästä aikaa!

 
Alkuvuodesta taisin viimeksi kirjoitella tänne. Meillehän tehtiin 5. ja viimeinen inssi helmikuussa, josta tuloksena oli se tuttu nega. Maaliskuussa sitten pääsimme ivf-jonoon ja elokuussa kävimme suunnittelukäynnillä naistenklinikalla. Syyskuussa sitten vielä ultrattiin ja sain reseptit lääkkeisiin tulevaan lyhyeen kaavaan. 18.9. oli se ultra ja lääkäri sanoi, että näyttää siltä, että olen ovuloinut ja vuodon pitäisi kohta puolin alkaa. Innostuneena ja jännittyneenä odottelin vuotoa alkavaksi, jotta pääsisimme aloittamaan ekan ivf-hoidon. No, vuotoa ei näkynyt ja tiistai-iltana testasin apteekin omalla r-testillä elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin lähes 3,5 vuoden yrittämisen jälkeen. Seuraavana aamuna varmistin vielä asian digitestillä ja siihenkin ilmestyi teksti, raskaana 2-3. Aluksi oli hyvin epäuskoinen olo, että enhän minä voi tulla luomusti raskaaksi. Nyt kun on muutaman päivän ehtinyt asiaa sulattelemaan, niin se alkaa tuntumaan todelliselta. Ja nyt olen pelko persiissä siitä, onko tämä oikeassa paikassa tai tuleeko keskenmeno. Naikkari haluaa tehdä varhaisultran ja aika sinne on 22.10. Eihän tässä muu auta kuin ottaa päivä kerrallaan. Toivon koko sydämestäni, että kesäkuun alussa meillä se pieni nyytti olisi.
 
Vielä noista kilppariarvoista; multa otettiin verikokeet syyskuun alussa. Tsh oli 0.96, mutta t4v vain 10.0!!?? Yritin sanoa naistenklinikalla, että t4v:n pitäisi olla korkeampi, jos on toiveissa lapsi, mutta vastaus oli tyly, kun on viitearvoissa (9.0-21.00), niin asialle ei tehdä mitään. Näidenkin tulosten valossa tämä luomuplussa on täysi mysteeri.
 
Mitä teille muille kuuluu, Marjana, Mäntänen, Maikki, Sajeeve? Onko teillä hoitoja nyt menossa? Toivon teille kaikille paljon onnea ja onnistumisia hoidoissa!
 
Karoliina rv 5+2

Karoliina, luin vasta nyt tämän kirjoituksesi! Siis aivan ihanaa! Paljon onnea siskorakas! Onko kaikki mennyt hyvin tähän asti? Toit nimittäin niin paljon valoa tämän 3,5 vuotta yrittäneen arkeen tuolla luomuplussallasi!

Mietin muutenkin, että saisikohan tätä ketjua viriteltyä uudestaan pystyyn? Olisi mukavaa keskustella myös omassa porukassa pitempään yrittäneiden kesken, vaikka tuolla kuukausipinoissa on myös mukavaa jutustella. Kuitenkin pahimmat tunteet on helpompi jakaa niiden kanssa, jotka ovat samoja tunteita joutuneet kokemaan. Voisi vaikka sitten tehdä uuden pinon meille, jos ihmiset tästä innostuisivat...

ON: Meillä ollaan jonossa kolmanteen ICSI-hoitoon... Pakkasessa olleet kaikki 7 alkiota tuhoutuivat sulatuksessa. :( Ilmoitan joulukuun kuukautiset polille ja siitä sitten alkaa lääkityssuunnitelmat tekeminen. Helmikuun alussa pitäisi olla siis tämä hoito, joka toistaiseksi vaikuttaa viimeiseltä, minkä julkinen puoli meille tarjoaa...

Tällä hetkellä minulla on Clomifen käytössä maksimoimassa tuota luomuraskauden mahdollisuutta. Ovulaatiota odotellaan ja täysi yritys päällä kaikista pettymyksistä huolimatta.

Marjana kp 12/30 yk 3,5v

Kiitos Marjana onnitteluista J Lämmitti mieltä kovasti. Kaikki on onneksi mennyt hyvin tähän asti. Aamulla käytiin miehen kanssa varhaisultrassa Naistenklinikalla, kun halusivat varmistaa raskauden ja ikään kuin clousata meidän hoitosuhteen siellä. Siellä se tyyppi köllötteli oikeassa paikassa ja sydän hakkasi. Koko oli reilut 14 mm, eli vastasi viikkoja 7+5, joissa omienkin laskujen mukaan olen. Jotenkin oli epätodellinen olo, että en minä tässä pöydällä makaa ja ei tuo kuva ole minun kohdustani. Kyllä tällä lapsettomuuden taustalla on ollut välillä todella vaikea uskoa tätä kaikkea todeksi. Ja ihan järjettömät pelot ollut ennen tätä ultraa, että kaikki ei ole kunnossa. Minulla on ollut melko vähän oireita. Alkuun oli tosi kovia menkkamaisia kipuja ja olin ihan satavarma, että vuoto alkaa. Nyt ne ovat vähentyneet. Etovaa oloa on ollut ihan vaan muutamana päivänä, mutta ei läheskään mitään semmoista, että pitäisi mennä oksentamaan. Olo on ollut melko normaali, turvotusta on varsinkin illalla melkoisesti ja yöllä täytyy käydä kerran pari vessassa. Kyllä tuo ultra tietysti vähän rauhoitti mieltä ja keskenmenon riski pieneni huomattavasti, mutta edelleen pelkään, että meneekö kaikki hyvin loppuun asti. Ensi viikolla meillä on eka neuvola ja siitä viikko-pari eteenpäin, niin on se niskapoimu-ultra. Rauhassa tässä mennään edelleen päivä kerrallaan. Muutamille läheisimmille ihmisille ollaan kerrottu, koska he tiesivät meidän hoidoista.

Marjana: Millä mielillä olet lähdössä 3:een ICSI:in? Teille tehdään siis pitkä kaava? Onko jotain muutettu edellisistä hoitokerroista? Minä pidän peukut ja varpaat pystyssä, että tämä olisi se teidän kertanne! Ja teilläkin muistaakseni on se luomumahdollisuus, niin jos vaikka käy samalla tavalla kun meillä, että tulee se luomuplussa puskista. Koskaan ei kannata lakata toivomasta. Kyllä minä pidän tätä niin suurena ihmeenä, kun on PCO-tyyppiset munasarjat ja kilpirauhasarvot mitä sattuu. Ja en edes joka kierrossa ovuloinut. Käyn seuraamassa tätä ketjua ja toivon, että saat täältä vertaistukea. Miehellekään ei aina jaksa ja viitsi kaikesta avautua… Kyllä se ajatusmaailma ainakin minulla poikkeaa aika tavalla niistä, jotka ovat raskautuneet nopeasti ilman apuja. En toki halua ketään väheksyä tai muuta, mutta en vaan itse osaa tässä vaiheessa miettiä vielä millaiset vaunut meille hankitaan. Tsemppiä ja hyvää syksyä! :)

karoliina

Onnittelut raskautumisen johdosta! Hienoa että jollekkin onni potkaistaan!

Oma napa

2v ja 1kk yrittämistä takana. Alkututkimukset tehty. Kun oltiin selittämättömät jouduimme puolivuotta odottamaan ennen hoitojen alkua. Kesällä olisimme saaneet varata ajan hoitoihin, mutta emme varanneet. Ei, elkää luulko että tässä olisi onnellisia tapahtuut! Ei ei.. 

Toista kautta minulle todettiin tosiaan kilpparivajista ja nyt olen sitä hoidattanut. Mielialat tasaisemmat ja olo seesteisempi kuin yritysaikana kertaakaan! Jopa niin seesteiset että olemme päättäneet venyttää hoitoihin menoa kesään asti! Eli jos sitä ennen ei plussaa kuulu niin aloitetaan hoidot.

Tämä siksikin ettei hormonihoidot pilaa kilpparihoitoa ja omia hormoneja taysin. 

Kysyin omalta kilpparilääkäriltä mielipidettä asiaan ja sanoi että mahdollisesti hoidot sekoittavat kroppani mutta jos hän olisi minä niin kesällä alottaisi hoidot sillä aika ei mene takaperin. Loistavaa kannustusta mieslääkäriltä!!

Nyt annan kropan palautua ja korjaantua ja stressiä lievittää haaveilemalla hauvavauvasta! :) aika ja ajatukset pylrii tietojen etsimisessä ja perehtymisessä! 

Mitä muille kuuluu?

Paljon hyvää mieltä kaikille ja plussatuulia!!!

Heips

Olen harvakseltaan tänne kirjoitellut, mutta seuraillut keskustelua kylläkin. 

Oma taustanihan on 5 vuoden yrittämisen jälkeen ensimmäinen ivf toi meille kovin rakkaan tyttären (nyt 2 vuotias).

Lapsettomuuden tuska ei kadonnut lapsen myötä, vaan menettämisen pelko on edelleen suuri ja joka ilta rutistan aarrettani lujaa toivoen pystyväni suojelemaan häntä suurimmilta elämän pahuuksilta. Toivon ettei tätä käsitetä väärin, tyttöni elää normaalia riehakasta lapsuutta mutta omalla tunnetasolla tuo suojeluvaisto on korkealla.

Oikeastaan se mistä halusin kirjoittaa on parisuhde ja siitä huolta pitäminen. Meillä elettiin viisi vuotta hyvin aikataulutettua elämää kun lasta yritettiin, läheisyys muuttui ovulaation seuraamiseen jne. Raskauden alettua molemmat huokaisiin helpotuksesta, loppui se aikataulutus ja jatkuvat pettymykset.

Mukanaan se toi myös kriisin, löydetäänkö spontaani läheisyys ja arki vielä. Töitä on tehty kovasti ja eron partaalla ollaan oltu. Nyt näyttää jo siltä että jatkamme yhdessä eteenpäin, perheenä. Kipinää on saatu sytytettyä uudelleen, vaikka helppoa se ei ole ollut.

Pitäkää siis huoli itsestänne ja parisuhteestanne lapsettomuuden aikana <3

Nyytikki

Mitä täällä kirjoittaneille kuuluu?

Mäntänen?

Marjana?
 jne..

No nyt on muutama kuukausi taukoiltu vaihtelevalla menestyksellä.. Kuitenkin tuntuu, että pikkaisen saanut jo sen verran kasailtua itsensä, että jaksaa lähteä uuteen IVF -kierrokselle. Ei kuitenkaan niin toiveikkaana kun edellisellä kerralla, mutta näillä mennään.

KP 1 siis tänään ja katselin tuota viime vuoden IVF -aikataulua, niin yhden päivän erolla mennään. Viime vuonna kierto alkoi 2.4, hassua miten sattuikin. Huomenna soittelen polille ja kuulostellaan sitten jatkot, pikkaisen kait muutosta tulee noihin lääkkeisiin.

koitetaanhan taas tsemppailla!

-M

Mäntänen, mukavaa, että olet saanut koottua itsesi kohti uutta yritystä. Kauanko te muuten jouduitte jonottamaan tähän toiseen IVF:ään? Tuntuu vaan, että aika meni todella nopeasti.

ON: Täällä on menossa Synarelan sumuttelut jo 11 päivän verran. Menkkoja ei näy ei kuulu. Alkaa jo jännittää, jos se vuoto ei alakaan. Ensi keskiviikkona olisi eka ultra... En edes muista myöhästyikö ne ekassa IVF:ssä minkä verran tuon sumutteen takia.

Marjana