Miten toimitte kylässä olevien erittäin nirsojen lasten kanssa?

Onhan tuo ärsyttävää.

Tarjoaisin sitä mitä on ja tuollaiseen "me ei tykätä" vastaisin ystävällisesti, että jaaha. Syökööt jos syövät, jos eivät niin ovat syömättä. Lapset ovat aika usein nirsoja ja arastelevat "vierasta" ruokaa.

Muuten jos 6v sanoo vieraalle aikuiselle tuollaista, että "en tykkää sinusta" niin hänellä taitaa olla jotain ongelmia ja oikein hakee sinulta reaktiota. Tulee mieleen, että hän tietää käyttäytyvänsä huonosti, ja toivoo, että joku asettaisi rajat hänelle. Toi on eri asia, kuin pelkkä nirsoilu, jota taas voi harrastaa ihan hyvinkin kasvatettu lapsi (jotkut ovat synnynnäisesti arempia ruoan suhteen kuin toiset).

Lapset on nykyään nirsoja ja niin on omatkin, mutta tiedän mikä omilleni kelpaa. En siis ota hoitoon vieraita lapsia ja lapsen kaverit syö kotonansa. En nimittäin jaksa sitä nirsoiluja. Sinua varaisin sitä leipää ja erilliselle  lautaselle vihanneksia, leikkeleitä ja juustoa. Annat valita mitä ottavat. Nälkäinen lapsi on yleensä kiukkuinen, niin en pitäisi nälässä. Tee pannaria. Osta jogurttia ja banaania. Olen huomannut myös että jos on tottunut syömään tiettyä juustoa niin muu ei kelpaa.

Game over. Kersat pelaa sun kanssa ja olet pelinappulana sujuvasti. Ovat sua kohtaan itseriittoisia ja nokkavia, ehkeivät kotonakaan kunnioita aikuisia. Vahvista itseäsi ja päätä jatkossa toimia toisin. Laitat tarjolle juuri sitä, mitä olet päättänyt. Yksikin ikävä kommennti ruokapöydässä ja sanot rauhallisesti ja päättäväisesti, että olkaa ystäväliset ja poistukaa pöydästä ja jatkat itse ruokailuasi.

Toki voit kertoa myös lasten äitille menettelytavastasi. Ehkä hänelläkin on kasvatustehtävässä kohentamisen varaa.

Game over. Kersat pelaa sun kanssa ja olet pelinappulana sujuvasti. Ovat sua kohtaan itseriittoisia ja nokkavia, ehkeivät kotonakaan kunnioita aikuisia. Vahvista itseäsi ja päätä jatkossa toimia toisin. Laitat tarjolle juuri sitä, mitä olet päättänyt. Yksikin ikävä kommennti ruokapöydässä ja sanot rauhallisesti ja päättäväisesti, että olkaa ystäväliset ja poistukaa pöydästä ja jatkat itse ruokailuasi.

Toki voit kertoa myös lasten äitille menettelytavastasi. Ehkä hänelläkin on kasvatustehtävässä kohentamisen varaa.

No mulla on pari nirsonpuoleista ja vähäruokaista lasta. En tiedä mikä siinä on ettei mikään oikein kelpaa.

Olenhan mä koettanut tapoja niille opettaa, ja toivottavasti osaavat pitää mölyt mahassaan muualla.

Mutta oudolta varmaan vaikuttaa jonkun mielestä kun eivät tykkää nakeista, lihapullista, perunamuusista eikä siitä lasagnestakaan. Enkä mä tiedä onko ne ranskiksetkaan mitään herkkua, tai moni muukaan, mitä täällä aina taivastellaan nirsojen lasten oppineen syömään. 

Enkä väitä että meillä "lapset tykkäävät vain eksoottisista ja terveellisistä ruoista suoraan huippuravintolan a la carte-listoilta", kun ei meillä köyhillä junteilla syödä sellaisiakaan ruokia.

Ai niin, tykkää ne hampurilaisista. Ja purkkihernekeitosta. Ja pakastevihanneksista. Ja maistelevat kaikkea uutta ja outoa yleensä mielellään, mutta eivät kovin suuria määriä syö. Ehkä se desin annoskin näyttää jonkun mielestä nirsoilulta, noille se vain on se normaali määrä.

Meillä syödään vaihtelevaa ruokaa, enkä luokittele mitään roskaruoaksi. Lapset saavat tyytyä siihen mitä laitan.

Mutta jos joku vieras lapsi olisi tulossa käymään, niin ehkä mä koettaisin kysyä mistä se tykkää, noudatan sitten jos huvittaa.

Enhän minä sentään loukkaantunut tytön sanomisista, mutta sanoisinko näin, että hieman ihmettelen. Miksi pitää kaikki sanoa ääneen, eikö kotona ole opetettu tapoja tämän suhteen? Ja se, että aina on vääränlaista ruokaa, mikä ei kelpaa heille. Ja äidiltä olen yrittänyt kysyä, mikä lapsille kelpaisi että tietäisin laittaa sitten sellaista ruokaa, muttei hän kerro. Eikä lapsilta kysymällä saa selville mistä he oikeasti pitäisivät.

ap

mulla on kaksi normisti syövää lasta ja kaksi erittäin nirsoa lasta. Kotona tarjotaan ruokaa ja syövät tai eivät syö. Seuraava ateria normi ajalla eli aamupala (kumpikaan ei syö), lounas, välipala, päivällinen, iltapala. 

kummatkin syövät välipalalla ja iltapalalla mutta lämpimät ruuat niin ja näin. Toinen laiha, toinen painossa ylärajoilla, pyöreyteen taipuvainen.

Tiedoksi kaikille: Lasagne ei ole yleispätevä lasten herkku. Lasagne on epämääräinen sotku, josta jokainen tekijä tekee eri makuisen. Ei todellakaan mikään hitti!!

Ja pinaattilättyjen kanssa RIISIÄ? Häh?

Makaroonilaatikko on ainoa normaalina ja yleisherkkuruokana pidettävä, mutta ehkä ap oli laittanut sinne porkkanaa sekaan.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 21:20"]

Enhän minä sentään loukkaantunut tytön sanomisista, mutta sanoisinko näin, että hieman ihmettelen. Miksi pitää kaikki sanoa ääneen, eikö kotona ole opetettu tapoja tämän suhteen? Ja se, että aina on vääränlaista ruokaa, mikä ei kelpaa heille. Ja äidiltä olen yrittänyt kysyä, mikä lapsille kelpaisi että tietäisin laittaa sitten sellaista ruokaa, muttei hän kerro. Eikä lapsilta kysymällä saa selville mistä he oikeasti pitäisivät.

ap

[/quote]

Joillakin lapsilla on sellainen näsäily-ikä, joka asiaan vastataan jotain vastaväitettä. Meillä lapsilla jonain päivänä joku ruoka on herkkua, mutta seuravaalla kerralla täsmälleen sama ruoka ei kelpaakaan. Eipä sitä itsekään tiedä mitä sitä kyläpaikkaan neuvoisi =)

Minulla on todella nirsot lapset.

Lasagne on ehdoton inhokki, samoin kaikki valmis ruuat, hampurilaiset ja lähes kaikki. Pizzasta kelpaa toiselle kinkku pizza ja toiselle vain ja ainoastaan kinkku-ananaspizza (toinen ei voi sietää ananasta). 

Broileri, kala, jauheliha, kasvikset hyi hyi hyi, en syö. Toinen söis kuitenkin makaronilaatikkoa päivästä toiseen. Toinen taas ei sitäkään.

En tiedä miten näistä tälläisiä tullut. Leipä on kiikun kaakun maistuuko vai ei

Itse olin lapsena varmaan hiukan nirso, mutta veljeeni verrattuna tosi hyvä syömään. Tietyssä vaiheessa hänelle kelpasivat vain paistettu makkara tai nakit, keitetyt perunat (ilman kastiketta), ranskanleipä voilla ja voileipäkeksit marmelaadilla. Eikä siis yhtään mikään muu - äiti oli epätoivon partaalla :( Nyt aikuisena veljeni syö kyllä kaikkea.

Itse en lapsena voinut syödä muita kypsennettyjä juureksia kuin perunaa, vaikka raakana meni kaikki muu paitsi sipuli. Sipulia en voi syödä vieläkään, en raakana enkä kypsänä, se ei vain sula minulla ilman viikon sipuliröyhtäyksiä. Joskus kylässä se on vähän noloa kun jätän sipulit lautaselle.

Jos haluaa, että nirsotkin joatin syövät niin ei kannata tarjoilla ruokia, jotka on sotkettu. Jos pastat on pastana ja kastike siinä vieressä niin hyvin menee, mutta sekaisin ei mene. Tai jos ei halua sitä kastiketta niin syö edes pastat tai sitten sitä kastiketta, jos pasta ei mene. Ja se lasagne ei kyllä munkaan kokemuksella ole mikään hitti lasten keskuudessa. Pasta ja jauhelihakastike eri kipoista sen sijaan on aika menevä ruoka.

Maistamispakko- mutta pakottaa eli väkisin suuhun tyrkyttää ei silti voi

Mielestäni ap on nyt se lapsellinen, voin kuvitella kuinka hän on sormet syyhyten odotellut hetkeä jolloin pääsee aaveelle kirjoittamaan "ihmetyksen aiheitaan". Jos 6 v. sanoo jotai tökerösti tai käyttäytyy huonosti niin siitä sanotaan hänelle lempeästi mutta suoraan. Lapsi syö pöydästä mitä syö, ei sitä ruveta arvuuttelemaan että otatko tuota tai tuota. Ja ap, et voi olla täysin varma mitä oma lapsesi laukoo kylässä!

esimerkki: muinoin lapseni kaveri (eskarilainen) oli kylässä ja tokaisi, että kyllä sinun täytyisi kanssa laihduttaa kun meidän äitikin laihdutti. Kerroin ystävällisesti hänelle, että vaikka hän tarkoitti hyvää ja sanoi asian niin kuin se on, niin ei ole kohteliasta kommentoida ihmisten ulkoisia ominaisuuksia. Meille kehkeityi tyttöjen kanssa hieno keskustelu mitä toiselle sopii sanoa ja mitä ei. Ja tiedän että ko tyttö on hyvinkasvatettu lapsi, lausahdus ei tullut kasvatuksen puutteesta vaan oli hänen pikkumielessään terävä havainto jonka halusi kertoa. Oma tyttöni on taasen saanut "naapurikasvatusta" tokaistessaan kuinka hänen mielestään ruoka oli ollut mautonta...

On aivan naurettavaa kun syömisoppaissa sanotaan että lapset ovat luontaisesti kiinnostuneita maistamaan ruokia, ei varmasti päde kaikkiin lapsiin. Meillä aikuiset syövät kaikkea lautaset tyhjiksi, enimmäkseen kasvisruokia joten esimerkin puutteestakaan nirsoilu ei voi johtua. Siihen kuitenkin uskon että lasta voi opettaa syömään. Ruokailussa on niin helppo kokeilla uhman tehokkuutta vanhempiin. Moni muuten jämäkkä vanhempi antaa lapsensa olla maistamatta tai jopa tekee erikoisruokia lapsilleen, esimerkiksi juuri erottelee ruokalajeja. En oikein usko lapsen oppivan tuollaisesta mitään muuta kuin että ruokia pitääkin erotella ja yhdistämisessa on jotain kummallista. Uskon melkeinpä jokaisen lapsen tottuvan syömään kun on pakko, ei kuitenkaan laittamalla ruokaa väkisin suuhun, vaan vaikkapa tarjoamalla samaa ruokaa kunnes lapsi on syönyt vähän eli maistanut.

Meillä lapset ovat tottuneet makuihin hitaasti. Jokaisen uuden maun kohdalla taistellaan maistamisesta jopa kymmeniä kertoja mutta joka ikiseen ruokaan ovat lopulta tottuneet ja monet muuttuneet lemppareiksikin. En tunne että ruokailu olisi kuitenkaan muuttunut koskaan mitenkään ikäväksi tilanteeksi vaikka välillä kiistelläänkin. Normaalia kasvatusta, samanlaista kuin ruokapöydän ulkopuolellakin.

Olen itse ollut nirso lapsena eikä minun ole koskaan ollut pakko maistaa oikein mitään. Kotonakaan ei kyllä tarjottu mitään erityisen monipuolista ruokaa. Olisin toivonut että minulle olisi opetettu ruoan tarkoitus, joka on minun mielestäni pitää ihminen elossa ja terveenä, ei tarjota monta kertaa päivässä erityisen suurta nautintoa. Tietenkin ruoka saa olla mahdollisimman hyvää, mutta se ei saa olla ensisijaista, terveellisyys ensin. Ihan pienellekin lapselle olen selittänyt näitä ajatuksiani ruoasta ja toivon opin menevän perille ja lapseni oppivan järkevän suhtautumisen ruokaan.

Nirsoihin vieraisiin ei kai auta oikein mikään. Olen huomannut että jos kysyy etukäteen mitä voisi tarjota niin vastaus on että ei meidän vuoksi tarvitse tehdä mitään. Jos sitten jotain pizzaa ja pannaria tekee (yövieraille) niin huomaa että ei oikein syödä, ne kun ovat kuitenkin erilaisia kuin kotona. Tuntuu pahalta kun mikään ei käy ja mitä tahansa olisin valmis yöpyjille tekemään. Sipsit ja limsa ovat maistuneet kuitenkin. Hoitolapsille en tarjoaisi mitään erikoista. Toki voisin laittaa jotain kurkkuja ja eri leipiä tarjolle mutta mitään pastaa ja kastiketta en kyllä eri kulhossa tarjoaisi toisen nirsouden vuoksi. Ruoka kaikille samanlaisena.

Erityishuomattavaa on että useimmat nirsot lapset joita olen nähnyt eivät ole yhtään laihoja tai hoikkia. Silloin ajattelu väkisin kääntyy siihen että nirsous taitaa olla opetettua eikä ainakaan mitään aistiyliherkkyydestä johtuvaa. Tuntisin itseni epäonnistuneeksi vanhemmaksi jos lapseni olisi todella nirso ja samalla lihava. Tuntuisi että olen pettänyt lapseni jonka mahdollisimman hyvä terveys on paljolti vanhemman käsissä.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 20:00"]

Ihmetyttää vaan suuresti, ja tyttö on lisäksi sellainen näsä että joka asiasta mainitsee ääneen. Kerran sanoi jopa minulle että "tykkään teidän isästä enemmän kuin sinusta" :( Tuli vähän ikävä olo, vaikka lapset ovatkin lapsia. Ja se jatkuva nirsoilu. Rasittavaa suoraan sanottuna.

ap

[/quote]

Heh, ne lapset uunottaa sua. Tuo tykkään isästä enemmän kommentti on just tasan vain vallankäyttöä. Saivat sut pahalle mielelle vai mitä? Itse en välittäisi kommentista vaan sanoisin, että ruokalistalla on nyt tätä, ei ole pakko syödä jos ei tykkää, mutta muuta ei ole, piste. Ja sen kyllä huomauttaisin, että vuosien kokemuksella, suurin osa lapsista ei tykkää lasagnesta.

Ja isästä enemmän tykkäämiseen sanon, että jokainen saa tykätä kenestä haluaa, ja minä tykkään sinusta vaikka et tykkää minusta. Yleensä lapsilla ei ole siihen mitään lisättävää. Nirsouteen on paras keino se, että sitä ei edes huomaa.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 21:42"]

Minulla on todella nirsot lapset.

Lasagne on ehdoton inhokki, samoin kaikki valmis ruuat, hampurilaiset ja lähes kaikki. Pizzasta kelpaa toiselle kinkku pizza ja toiselle vain ja ainoastaan kinkku-ananaspizza (toinen ei voi sietää ananasta). 

Broileri, kala, jauheliha, kasvikset hyi hyi hyi, en syö. Toinen söis kuitenkin makaronilaatikkoa päivästä toiseen. Toinen taas ei sitäkään.

En tiedä miten näistä tälläisiä tullut. Leipä on kiikun kaakun maistuuko vai ei

[/quote]

Mitä sinun lapsesi sitten syövät? Miten pärjäävät hoidossa/ koulussa? Onko allergiat tutkittu?

Pysyn rauhallisena ja en provosoidu. 

Kommentteihin vaikkapa talouspaperien tai maitojen vertailuun totean rauhallisesti että aivan, maitoja ja talouspapereita on eri merkkisiä ja kokoisia, mutta olen varma että teidän kotonanne olevat talouspaperit ovat aivan yhtä hyviä kuin nämä meilläkin olevat. 

Jos ruoasta ilmoitetaan heti että ei tykkää, kehotan rauhallisesti maistamaan kirpun annoksen. Jos ei ruoka kelpaa, niin en pakota syömään. Näkkäriä tarjoan mutta en ala valmistaa toista ruokaa vierailijoille. Jos ei näkkärikään kelpaa tai aletaan esittää vaatimuksia, niin sanon tyynesti että tällä kertaa tarjolla on lasagnea ja näkkileipää, syödä saa jos haluaa mutta että ketään en pakota syömään, on myös vaihtoehto olla nälässä. Tai sitten ei auta kuin mennä omaan kotiin syömään jos ei kelpaa. 

Eipä noille oikein mitään voi. Ymmärrän että pikkulapsilla on kaikenlaisia kausia. En yritä hirveästi noita ongelmia ratkoa. Kukaan ei ole vielä meillä ollessaan kuollut nälkään.

Teinien kohdalla joskus mietin jos vielä siinä 15-vuotiaana selkeästi nirsoilee vieraana ruokapöydässä, että josko nyt pikkuhiljaa alettaisiin vaatimaan niitä ihmismäisiä käytöstapoja rinsessoilta ja rinsseiltäkin, mutta silloinkin pidän mölyt mahassani. Omahan on menetyksensä, jos haluavat rajoittaa makukokemuksensa johonkin makaroonilaatikkoon ja nakkipottuihin.