Nyt on pakko kysyä, miten voi menettää luottotietoja?

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 20:04"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 18:58"]

Menetin omaa tyhmyyttäni luottotiedot myös. 

Oli laskulla eräs esine. Muutin sitten ja lasku hävisi muutossa. En ottanut paineita, koska ajattelin, että tuleehan sieltä muistutuslasku. Olihan se tullut, vanhaan osoitteeseen. Kun sitten muistin ko. laskun, niin olikin jo myöhäistä. Kyseessä oli firma, joka oli suoraan sen muistutuslaskun eräpäivän mentyä umpeen, laittanut laskun ulosottoon. Ulosotosta tuli lasku ja ilmoitus, että luottotiedot oli menneet suoraan. Systeemi oli/on kuulemma se, että kun lasku tulee heille, menee luottotiedot suoraan eikä paluuta ole.

Maksoin laskuni ja kahden vuoden päästä tuli ilmoitus, että olen jälleen luottokelpoinen.

Kaverilla lähtiluottotiedot vähän samalla tavalla, yksi muistutuslasku, jonka mies jätti epähuomiossa maksamatta (mies huolehti laskuista eikä vain ollut tajunnut ko. laskua laskuksi) ja suoraan luottotiedot pois. Heillä vain oli ikävämpi tilanne eli tämän epähuomion takia, jonka tähden jäi alle 20euron lasku maksamatta, siirtyi asunnonostohaaveet kahdella vuodella =\

Itselläni luottotiedottomuus ei vaikuttanut mihinkään. Visaakaan ei pankki ottanut pois.

[/quote]

Aika nopesti kyl menee.. en edes tiennnyt, että tulee yksi muistutus..

ap

[/quote]

Häh, eihän tuo ole mahdollista? Jotkut firmat lähettävät laskut kyllä nopeasti perintätoimistoille, mutta ei siitä vielä mene luottotiedot. Siihen tarvitaan käräjäoikeuden päätös. Keneltäkään tuskin jää vahingossa vastaamatta ulosottomiehen kirjeisiin?

[/quote]Niinhän minäkin luulin... Mutta luulo ei aina ole tiedon väärti. 

Tuohon mennessä oli parilla kaverilla tullut ulosotosta lasku ja he olivat välttäneet laskun maksamisella luottotietojen menetyksen. N. 10v sitten systeemi kuitenkin muuttui ja jos asiakas laittaa laskun ulosottoon eikä perintätoimistolle, on lopputulos tuo. 

Työkaveri menetti luottotietonsa kun oli taannut äitinsä lainan. Äiti loukkaantui ja yritys meni konkkaan ja työkaverilta meni luottotiedot.

On se kamalaa tuo vapaa kasvatus....

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 16:35"]

Miten tyhmä pitää olla? MITEN SE ON MAHDOLLISTA? Ovatko nämä ihmiset vapaan kasvatuksen tulosta, alkoholistien lapset? Vai huumehörhöjä?

[/quote]

Me menetimme hetkeksi luottotiedot pankin virheen takia. Meillä oli pankissa tili ja pankin kautta eräs maksukortti. Tuolla kortilla oli ostettu osamaksulla sänky. Olimme maksaneet varmaan 8/10 erästä kun muutimme ja vaihdoimme osoitteen sinne korttiyhtiöön. Samaan aikaan pankki teki jonkin päivityksen ja vanha osoitteemme palautui korttiyhtiön tiedostoihin joten laskut meni sinne ja uusi omistaja heitti ne roskiin.

Meni muutama viikko ja yllättäin kortti otettiin pois ruokakaupan kassalla - äärettömän noloa!! Yritin soittaa sinne korttifirmaan mutta heillä ei ollut mitään tietoa koska velka oli jo siirretty perintäyhtiölle, eivät edes tienneet mihin. Kymmenien puheluiden jälkeen löysin oikean perintäyhtiön ja aloimme selvittämään asiaa. Velan maksoimme tietty heti pois mutta mitään kuluja emme koska kyseessä ei ollut meidän mokamme.

Velvoitimme pankin poistattamaan maksuhäiriömerkinnän luottotiedoistamme - tähän meni kuukausia!! En koskaan unohda sitä järkytystä ja häpeän tunnetta:(

Esimerkiksi pankki lähettää yhden laskun jos lainaa ei ole maksettu, jossa pitää hoitaa koko loppulaina pois normaalin 2vkon maksuajan sisällä. Jos he laittavat perintään sen, siitä tulee heti luottohäiriömerkintä, kuten minulle kävi.

Olen muistaakseni nro 18? Kuitenkin se opiskelija jonka sairastumisen myötä opintotuki lakkasi tulemasta ja sairaspäiväraha tuli vasta kun luottotiedot oli jo mennyt. Laina oli 1200e suuruudeltaan mutta maksoin sitä kulujeb ja korkojen kanssa melkein 5000e.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 16:44"]

ymmärrän sairastumiset, mutta miten tyhmä voi olla, että ottaa sitä lainaa tai jättää vuokrat maksamatta? Eivätkö vanhemmat opettaneet mitään rahan käytöstä? Itse ollut köyhä opiskelija, mutta en ole koskaan velaksi elänyt, koulusta suoraan duuniin ja auto velaksi, omaa asuntoa ei ole, mutta koskaan en ole vuokraa jättänyt maksamatta...

Miten elätte itsenne kanssa varsinkin te joilla lapsia..? Miten lapset suhtautuvat tilanteeseen?

[/quote]

Heh, no mutta osahan ottaa luottoja myös alaikäisten lastensa nimiin, joka tarkoittaa sitä, että näillä lapsillakaan ei ole luottotietoja! Siitä on sitten mukavaa aloitella 18-vuotiaana sitä omaa elämää, kun ei ole vanhempien takia luottotietoja.

Kaikki vanhemmat rakastavat lapsiaan ja jokainen äiti ja isä on omalle lapselleen se paras äiti ja isä, eikö niin? Ja hyshys, vanhempia ei saa syyllistää!

Tokihan tällaiseen liittyy monenlaisia tarinoita, ja erityisesti tällaiset rikoksen uhriksi joutuneet säälittävät. Ymmärrän siis, että on monenlaisia tilanteita, joissa elämänhallinta karkaa käsistä. 

Ihmettelen silti aikuisten ihmisten kyvyttömyyttä varautua pahan päivän varalle. Olen itse yrittäjäperheen tytär, isäni oli vuosia työtön mutta ei "alentunut" ottamaan työttömyyskorvausta vaan sinnitteli konkurssikypsän yrityksensä kanssa. Äitikin menetti samaan aikaan (90-luvun lama) työnsä mutta sai pitkän työuran ansiosta töitä kaupan kassalta. Olen vanhempieni ratkaisuista äärettömän ylpeä. Kyllähän se tuntui minusta, teinistä, pelottavalta, kun vanhemmat puhuivat iltakausia laskuista ja lainoista ja kaikesta säästettiin. Myytiin mökki, autot ja lomamatkat loppuivat. Jouluna saatiin joululahjaksi pähkinöitä, sukkia ja hiuslenksut. Mutta nykyään vanhemmat ovat velattomia, omistavat noin 350 000:n euron arvoisen talon, tilillä on rahaa eivätkä koskaan jättäneet yhtään laskua maksamatta. Pikavipeillä ja osamaksuilla eivät ole ikinä mitään rahoittaneet.

Tuossa tilanteessa lähdin itse opiskelemaan ja tiesin, että kotoa en saisi ruoanjämiä isompia juttuja mukaani, joten kitkin rikkaruohoja kesät, jotta sain rahoitettua opiskeluni. Jokaisen kesän palkan jaoin tasaisesti vuoden mittaan niin, että 1000 markkaa jäi aina säästötilille ja loput 4000 käytin vuoden mittaan. Jo tuolloin varauduin pahan päivä varalle.

Kyllähän sitä kaikkea sattui ja tapahtui, oma sairastumiseni mm. ja opinnot venyivät niin, että en saanut enää opintotukea. Tein sitten töitä, kitkemistä, sijaisuuksia, mitä vaan. Huvittavaa oli se, että laman aikana lähes 17% ihmisistä oli työttömänä, mutta kaiken maailman "kakka"hommia kyllä löytyi ja olen siis koko opiskeluajan löytänyt töitä (joskus vain päivän mittaisia), kun olin valmis tekemään mitä vain. Koko opintojen ajan tilillä oli aina pahanpäivän varaa, ja jos jääkaappi, pesukone tms. hajosi, niin se ei todellakaan keikauttanut maailmaani. Pesukoneen ja kuivausrummun ostin 50 eurolla, olin saanut kotoa mallin, että kaiken ei tarvitse olla uutta. Nuo 50 euron laitteet (yli 10 vuotta vanhoja) toimivat meillä hienosti vielä 10 vuotta, ja uudet hankimme vain siksi, että ne kuuluivat uuteen asuntoomme valmiina ja vanhat lähtivät sitten eläkkeelle.

Olen aina tottunut siihen, että elän kulutukseni mukaan. Ymmärrän, että jos lasku unohtuu maksamatta (ihan vahingossa siis) tai elämässä sattuu iso järkytys, niin se elämänhallinta voi mennä pieleen, mutta en sitä, että jokin iso, yllättävä kulu tulee eikä siihen ole varauduttu. Minä olen myös siitä onnekas, että läheiseni osaavat huolehtia siitä, että maksan laskuni, kun en itse ole siihen kyennyt (sairastumiseni aikana isäni kävi aina postin läpi ja maksoi tililtäni laskut, hoiti asioinnit Kelan kanssa jne). Yksi syy nopeaan toipumiseeni oli myös se, että läheiseni velvoittivat minua koko ajan osallistumaan omaan arkeeni raahaamalla Kelaan ja sosiaalitoimistoon ihan fyysisesti paikalle ja pakottivat minut kuuntelemaan itseäni koskevia asioita ja päätöksiä. Tililläni oli rahaa sen verran, että mitään kriisiä ei tullut, kun tulot lakkasivat vaan selviydyin ne kuukaudet ihan oman hätävarani turvin ennen kuin sain päätöksiä esim. toimeentulotuesta.

Tietynlaista nykyajan eristäytymistä kuvastaa sekin, että ihmiset ovat kriisin tullen yksin eikä kukaan mieti, miten toinen saa laskut hoidettua. Toisaalta olen kokenut hyväksikin myös sen, että pakotetaan ihminen ottamaan elämää haltuunsa. Liiallinen paapominenkaan kun ei ole hyväksi, sillä kriisin tullen sitä mielellään eristäytyy maailmasta. Esim. anoppini joutui miehensä kuoleman jälkeen huolehtimaan isosta talosta ja omaisuudestaan, kun lapset asuivat kaukana. Totesi itsekin, että onpahan jotain tekemistä, eikä ehdi koko ajan miettimään asioita kotona, kun on pakko käydä pankissa, hoitaa perunkirjoitus jne.

Oman kokemukseni mukaan suurimmalla osalla luottotietonsa menettäneistä ihmisistä on oma elämänhallinta muutenkin hukassa. Ostetaan paljon ja uutta, maksetaan osamaksuilla ja koetaan, että ollaan oikeutettuja ainakin tähän ja lomamatkalle pitää päästä, vaikka sitten jokin lasku jäisikin maksamatta. Tunnen siis pelkästään tällaisia luottotietonsa menettäneitä. Ei heillä ole mitään kriisiä sattunut vaan lähtökohta on jo se, että meillä on oikeus tähän elämään, yhteiskunta on meille velkaa. Sitten kun kaikki ei mene nappiin, niin ollaan jo kaulaa myöten suossa ja kerjätään sääliä, kun jäätiin työttömäksi tai ollaan oltu pitkässä flunssakierteessä tms. Tällaiset ihmiset käyttävät sumeilematta hyväkseen elämän tiukkoja paikkoja osoittelemalla, että vika ei suinkaan ole heidän. Mutta ihan rehellisesti: yli 30-vuotias ihminen, jolla ei ole säästöjä ja joka ostaa osamaksuilla ja pikavipeillä uutta ja on mielestään oikeutettu "keskiluokkaiseen" elämään eikä ole valmis tinkimään elämänlaadusta tulojaan vastaavalle tasolle, on vääjäämättä hiukan tyhmä. Siinä ei auta selitykset, kun elämänhallinta on jo ennen kriisiä ollut veitsenterällä.