Kokemuksia yksin taaperon kanssa matkustamisesta?
Ei siis mitään sellaisia, jossa matkustat lentomatkan yksin ja perillä odottaa puoliso / sukulaisia vaan että esim. viikon / kahden matka kokonaan yksin lapsen tai lasten kanssa. Kyseessä olisi huonosti nukkuva ja uhmakas 2v.
Tautoista: olemme matkanneet lentäen jo kaksi kertaa ja kerran matkustin toisen lennon kaksin lapseni kanssa. Mutta mieheni ei nyt pääsisi matkalle ja minä haluaisin ihan kamalasti käydä vielä jossain ennen kuin hoitovapaa päättyy ja työt alkavat! Myöskään kukaan isovanhemmista / sisaruksista / kavereistan ei pääse mukaan syystä tai toisesta.
Haluaisin siis kokemuksia teiltä, jotka olette matkanneet näin. Onko se ollut ihan katastrofi vai ihan ok kokemus?
Kommentit (4)
reissun katastrofius riippuu varmaan paljon omasta asenteentasi. Jos olet rento, joustava ja varaat aikaa uniin ja ruokailuihin, niin kyllä sujuu hyvin. monessa maassa on helppoa olla lasten kanssa, kun lapset otetaan ihan eri tavalla huomioon.
Raskainta yksin lasten kanssa matkustamisessa on se, että on yksin vastuussa.
Mä olen tehnyt muutaman vajaan viikon mittaisen kaupunkireissuN lasten kanssa.
Yhden pikkulapsen kanssa olen matkoilla pärjännyt yhtä hyvin kuin kotonakin, jopa paremmin, kun ei itse tarvitse käyttää aikaa siivoamiseen, ruuanlaittoon, tiskaamiseen ja sellaiseen. Kahden pikkulapsen kanssa sen sijaan en ole edes halunnut yrittää yksin matkustamista, lentokentällä ja kaduilla liikkuessa jo olisi turhan turvatonta, kun pitäisi yksin yrittää vahtia molempia.
Ihan hyvin ollaan pärjätty kaksin reissussa, ihan korvaamaton apu on ollu kantoreppu jonka oon lainannut aina reissuun mukaan kantoliinavuokraamosta ja saanut kannettua lasta selässä reissussa. Meillä kohta 3v uhmaava ja vähäuninen poika. Seuraavan kanssa ostan oman kantorepun niin reissut helpottuu.
muuten on sujunut samalla lailla kun kotonakin, ehkä jopa paremmin, lapsen kanssa matkalla. :)
tarkoitat siis esim. valmismatkaa? Ihan samalla tavalla kai siellä perillä pärjää kuin kotonakin, paitsi että hotellissa on valmiit safkat jne. eli voi olla helpompakin kuin himassa pyöriminen. Olen tosin yh ja tottunut tekemään kaiken yksin ja myös reissaamaan yksin joten mulle valmis pöytä ja valmiiksi pedattu sänky ja siivous joka hoituu hotellin puolesta ovat vain pientä luxusta verrattuna normiarkeen :) Ehkä ne uudet maisemat rauhoittaisivat taaperonkin unille helpommin ja kun katseltavaa riittää, ei tarvi uhmaillakaan niin paljon..
Tietenkin yksin reissaamisessa on se pointti että jos sulle jotain sattuu matkalla, miten lapsen käy, mutta kun otat jonkun valmismatkan millä on opas ja sama seurue niin apua löytyy. "Matkaan vain!" kuten meidän taapero aina sanoo. :)