Mistä tunnistaa onko persoona jakautunut vai onko kyse persoonan eri piirteistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.healthyplace.com/abuse/dissociative-identity-disorder/disso…

17 % psykiatrisen sairaalan potilaista on dissosiatiivinen häiriö... DID:iä arvellaan yleisesti olevan yhdellä sadasta, eli ei todellakaan kyse "sormilla laskettava määrä psykiatrian historiassa".

Luitko kokonaan linkittämääsi tekstiä? Tuossa jo heti ensimmäississä lauseissa todetaan, ettei DID:llä ole tarpeeksi todisteita ja tutkimuksia. Ne tutkimukset mitä on, ovat todella vähäisiä eivätkä tarpeeksi laajasti tehtyjä. 

DID ei ole tarpeeksi tutkittu, ei tarpeeksi pitkään eikä tarpeeksi laajasti. 

Onhan tämä ollut tunnustettu ilmiö jo pitkään psykiatrian historiassa, vaikka tätä pitäisikin tutkia vielä lisää.

Psykologian piireissä on paljon teorioita siitä miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät ja eri häiriöille, mutta ei se tarkoita sitä, ettäkö ne olisi todistettu olevan oikein. Tuo DID on hyvä esimerkki. Se on teoria, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi laajasti tutkittu aihe. Esimerkiksi sitä, miten DID ilmenee varsinkin aivoissa ja miten nämä eri persoonat näkyvät aivoissa ei ole vielä todistettu laajoilla tutkimuksilla. Todennäköisesti tutkimukset perustuvat pääsäännöllisesti kuvailevaan tutkimukseen, jossa potilaat kertovat omakohtaisista kokemuksista, mutta nämä eivät ole millään tavalla todistettavissa. 

Ja miten sinusta tämä tulisi ottaa huomioon? Esimerkiksi jos puhutaan tähän keskusteluun osallistujista?

Ettei kannata lähteä saman tien uskomaan omaavansa jakautuneen persoonan, joka selittäisi esimerkiksi omaa huonoo käytöstä. Joskus jos ihminen tahtoo, että hänellä olisi jokin mielenhäiriö, hän voi alkaa oireilemaan juuri lukemansa mielenhäiriön tavoin. Näin uskomukset saattavat vahvistua siitä, että kyseessä olisi tuo häiriö, vaikka kyseessä ei olisikaan kyseinen häiriö. Ja ettei kyseistä häiriötä ole tutkittu tarpeeksi, jotta sen olomassaoloa voisi edes todistaa. 

Moni todellakin tahtoo, että hänellä olisi joku mielenhäiriö... Nyt valot päälle! Ajattelitko yhtään ennen kuin kirjoitit kommenttisi? 😲

Voi haluta.

Mulla on monia ongelmia, joille ei ole löytynyt selitystä. Olisi hienoa, jos mulla diagnosoitaisiin jotain mikä selittäisi ongelmani.

En tietenkään haluaisi että mulla tupsahtaisi jokin uusi häiriö, mutta olisi kiva saada selitys tähän mennessä vallinneille asioille. Sitä ennen näen itseni vain epämääräisenä ongelmanakasana, tuntuu typerältä kun ei voi millään kaikille tutulla sanalla selittää mitä vikaa mussa on, miksi en pysty niin helposti joihinkin asioihin. Saatan vaikuttaa muiden mielestä tavalliselta ihmiseltä, joka vain valitsee olla tällainen. En tiedä onko mussa mitään diagnosoitavaa, mutta jos sellainen todettaisiin, niin se olisi suunnaton helpotus. Olisi helppo tietää mitä ongelmaa hoitaa, ehkä siihen saisi jopa lääkityksen ja voisin muuttua.

Itse asiassa mulla on diagnosoitu yksi juttu, joka liittyy ulkonäön väärin hahmottamiseen. En tiedä lasketaanko sitä miksikään mielenhäiriöksi, mutta on helpotus, että joku ammattihenkilö on virallisesti kirjoittanut jonnekin sen diagnoosin. Sen ansiosta pystyn hieman helpommin kyseenalaistamaan "vääriä" ajatuksiani, jotka liittyvät ulkonäkööni.

Tuskin haluaisit mitään mielenhäiriötä. Eri asia on toivoa niihin hoitoa. Minulla on pari diagnoosia. Olisin paljon mieluummin psyykkisesti terve. Diagnooseista huolimatta hoito on ollut vuosikaudet aika epämääräistä. Ongelmien syitä ei kunnolla tutkita, vaan ainoastaan hoidetaan pahimpia oireita.

Yhdessä vaiheessa elämässäni oli aikuisiällä hyvin tasainen ja turvallinen vaihe. Tällöin minulla ei ollut merkittävää psyykkistä oireilua. Ottaisin paljon mieluummin tällaisen elämän takaisin kuin jonkin diagnoosin. Koska elämä kuitenkin heittelee ihmisistä välillä miten sattuu, niin mieluusti haluaisin päästä tutkimuksiin ja saada tarkemmat diagnoosit, jotta oikeasti pääsisin käsiksi niihin asioihin, jotka ylläpitävät psyykkistä oireilua ja tietynlaisia reagointitapoja.

Jokaisella on sisäinen ääni joka heittää sarjatulella kaikenlaisia, valoisia ja synkkiä, ajatuksia käsiteltäväksi 24h.

Jos on mielstänne liikaa synkkiä ajatuksia niin listatkaa havaintojanne paperille ja hakekaa keskusteluapua. Netistä löytyy valtavasti tietoa etenkin englannin kielellä.

Stimulanttien (huumeet, lääkkeet, alko, kofeiini, nikotiini) käytön nollalinja on aina suositeltavaa jolloin niiden vaikutus voidaan poissulkea.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on sisäinen ääni joka heittää sarjatulella kaikenlaisia, valoisia ja synkkiä, ajatuksia käsiteltäväksi 24h.

Jos on mielstänne liikaa synkkiä ajatuksia niin listatkaa havaintojanne paperille ja hakekaa keskusteluapua. Netistä löytyy valtavasti tietoa etenkin englannin kielellä.

Stimulanttien (huumeet, lääkkeet, alko, kofeiini, nikotiini) käytön nollalinja on aina suositeltavaa jolloin niiden vaikutus voidaan poissulkea.

Minä olen tosiaan ollut hoidossa pitkän aikaa, mutta kukaan psykiatri ei ole suostunut kartoittamaan ongelmiani, vaikka samat asiat vaivaavat vuosi toisensa jälkeen. En voi sanoa olevani kovin tyytyväinen siihen, että verorahoja käytetään tällä tavalla. Mielenterveysongelmien hoidon tulisi olla täsmähoitoa. 15 vuotta sitten sain esimerkiksi papereihin merkinnän siitä, että minulla saattaa olla piirteitä tunne-elämältään epävakaasta persoonallisuudesta, mutta tähän ei sen jälkeen ole enää millään tavalla palattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on sisäinen ääni joka heittää sarjatulella kaikenlaisia, valoisia ja synkkiä, ajatuksia käsiteltäväksi 24h.

Jos on mielstänne liikaa synkkiä ajatuksia niin listatkaa havaintojanne paperille ja hakekaa keskusteluapua. Netistä löytyy valtavasti tietoa etenkin englannin kielellä.

Stimulanttien (huumeet, lääkkeet, alko, kofeiini, nikotiini) käytön nollalinja on aina suositeltavaa jolloin niiden vaikutus voidaan poissulkea.

Minä olen tosiaan ollut hoidossa pitkän aikaa, mutta kukaan psykiatri ei ole suostunut kartoittamaan ongelmiani, vaikka samat asiat vaivaavat vuosi toisensa jälkeen. En voi sanoa olevani kovin tyytyväinen siihen, että verorahoja käytetään tällä tavalla. Mielenterveysongelmien hoidon tulisi olla täsmähoitoa. 15 vuotta sitten sain esimerkiksi papereihin merkinnän siitä, että minulla saattaa olla piirteitä tunne-elämältään epävakaasta persoonallisuudesta, mutta tähän ei sen jälkeen ole enää millään tavalla palattu.

Onko muilla tällaisia kokemuksia julkisista mielenterveyspalveluista?

Nosto.

.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se, että jostain asiasta ei vielä ole laajoja tutkimuksia, tarkoita että ko ilmiö ei olisi totta :D Vai eikö esim DNA:ta ollut olemassa ennen kuin se löydettiin? Trollit voivat poistua ketjusta, teidän kanssanne on turha väitellä.

DNA on vähän huono vertauskohta, koska DNA on jotain minkä voi tieteellisesti todistaa ja että se on totta. 

Psykologiassa on ollut ajan mittaan useita teorioita, joihin on ensiksi uskottu, mutta ne ovat sitten todistettu vääriksi. Näistä tunnetuin lienee oli aikoinaan, että naisten hysteeria johtui siitä, että heillä oli tiedostamattomia tyydyttämättömiä haluja ja tähän sitten määrättiin seksileluja hoidoksi. Voin yrittää kohta etsiä sen koko jutun, kunhan saan kokkaukset tehtyä.

Tuossakin teorisassa oli kyllä omat selitykset ja tutkimukset, jotka väittivät asian olevan oikeasti noin. 

Niin on, mutta miten se liittyy mihinkään? Se ettö jotkut psykologian teoriat on osoitettu vääräksi, ei tarkoita, että mikään psykologian teoria, sairaus jne ei olekaan oikeasti olemassa : D

Kyllä kai minä itse tiedän, kuulenko päässäni erilaisia ääniä, näenkö sisäisesti erilaisia hahmoja jotka ns ottavat vallan, muuttuuko käytökseni jne (huom, näin oli ennen kuin olin kertaakaan käynyt psykologilla tai vastaavalla tai tiesin mt häiriöistä mitään). Dissosiaatio on täysin järkeenkäypä mielen reagointimalli, ei ole mitään syytä olettaa, että se olisi sen keksitympi häiriö kuin vaikka psykoosi tai masennus.

Kenties tämä häiriö on joskus toisenniminen ja siitä saadaan lisää tietoa, mutta ei se sen olemassaoloa poista. Vaikka aikoinaan esim skitsofreenikoita pidettiin demonin valtaamina, ei se tarkoita, etteivätkö he silti olisi kärsineet skitsofreniasta. Ja nykyään tiedetään, ettei skitsofrenia ja dissosiaatiohäiriöt ole sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se, että jostain asiasta ei vielä ole laajoja tutkimuksia, tarkoita että ko ilmiö ei olisi totta :D Vai eikö esim DNA:ta ollut olemassa ennen kuin se löydettiin? Trollit voivat poistua ketjusta, teidän kanssanne on turha väitellä.

DNA on vähän huono vertauskohta, koska DNA on jotain minkä voi tieteellisesti todistaa ja että se on totta. 

Psykologiassa on ollut ajan mittaan useita teorioita, joihin on ensiksi uskottu, mutta ne ovat sitten todistettu vääriksi. Näistä tunnetuin lienee oli aikoinaan, että naisten hysteeria johtui siitä, että heillä oli tiedostamattomia tyydyttämättömiä haluja ja tähän sitten määrättiin seksileluja hoidoksi. Voin yrittää kohta etsiä sen koko jutun, kunhan saan kokkaukset tehtyä.

Tuossakin teorisassa oli kyllä omat selitykset ja tutkimukset, jotka väittivät asian olevan oikeasti noin. 

Niin on, mutta miten se liittyy mihinkään? Se ettö jotkut psykologian teoriat on osoitettu vääräksi, ei tarkoita, että mikään psykologian teoria, sairaus jne ei olekaan oikeasti olemassa : D

Kyllä kai minä itse tiedän, kuulenko päässäni erilaisia ääniä, näenkö sisäisesti erilaisia hahmoja jotka ns ottavat vallan, muuttuuko käytökseni jne (huom, näin oli ennen kuin olin kertaakaan käynyt psykologilla tai vastaavalla tai tiesin mt häiriöistä mitään). Dissosiaatio on täysin järkeenkäypä mielen reagointimalli, ei ole mitään syytä olettaa, että se olisi sen keksitympi häiriö kuin vaikka psykoosi tai masennus.

Kenties tämä häiriö on joskus toisenniminen ja siitä saadaan lisää tietoa, mutta ei se sen olemassaoloa poista. Vaikka aikoinaan esim skitsofreenikoita pidettiin demonin valtaamina, ei se tarkoita, etteivätkö he silti olisi kärsineet skitsofreniasta. Ja nykyään tiedetään, ettei skitsofrenia ja dissosiaatiohäiriöt ole sama asia.

Hyvin sanottu.

Millä tavoin muut julkisella puolella ovat päässeet tarkempien tutkimusten pariin?

Miettikääpä nyt onko älykästä kieltäytyä uskomasta asioihin, joista itsellä ei ole kokemusta, kuten vaikka dissosiaatihäiriöt? Miksi uskotte masennuksen, ahdistuksen tai skitsofrenian olemassaoloon, mutta ette juuri dissosiaatiohäiriöön? Eihän siinä ole mitään logiikkaa.

Miksi joku nyttemmin kumottu psykologian teoria kuten hysterian syyt merkitsee, että dissosiaatihäiriötä ei ole olemassa, mutta sen sijaan se ei merkitse sitä, että vaikkapa masennusta ei ole olemassa? Millä järkeilyllä tuohon pääsee? Vai ettekö usko masennuksenkaan olemassaoloon?

Vai voisiko olla kyse siitä, että ette tiedä asiasta tarpeeksi, ja siksi ylimielisesti kiellätte kaiken mistä ette tiedä- näinhän käy yleensä muissakin asioissa elämässänne, vai kuinka?

Vierailija kirjoitti:

Masennus esimerkiksi on näppärä diagnoosi siinä mielessä, että sen oireet täyttyvät helposti. Oikeasti kuitenkin masennus voi olla seurausta jostain muusta hoitamattomasta ongelmasta tai sen liitännäinen. Jos kyse on tästä, niin henkilö saattaa käydä vuosikausia hoidossa vähäisin tuloksin, kun hoito kohdistuu väärään ongelmaan.

Tätä minäkin ihmettelen, miten kaikki ongelmat ovat mukamas aina masennusta. On ihan liian helppoa vain todeta, että taas yksi masentunut. Kun todellakin kyse voi olla vaikka mistä muusta, jos tutkittaisi tarkemmin. Mutta kun ei tutkita lainkaan mistä se masennus johtuu! Ja kysehän voi ollakin bipolaarista, traumasta, työuupumuksesta, rautavajeesta, jne. Tai sitten todellakin siitä serotoniinin epätasapainosta, johon lääkitys auttaa. Mutta kun se ei todellakaan aina automaattisesti ole sitä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tosiaan ollut hoidossa pitkän aikaa, mutta kukaan psykiatri ei ole suostunut kartoittamaan ongelmiani, vaikka samat asiat vaivaavat vuosi toisensa jälkeen. En voi sanoa olevani kovin tyytyväinen siihen, että verorahoja käytetään tällä tavalla. Mielenterveysongelmien hoidon tulisi olla täsmähoitoa. 15 vuotta sitten sain esimerkiksi papereihin merkinnän siitä, että minulla saattaa olla piirteitä tunne-elämältään epävakaasta persoonallisuudesta, mutta tähän ei sen jälkeen ole enää millään tavalla palattu.

Just tämä, aivan järkkyä. On todella onnekasta, jos löytää sellaisen ammattilaisen, joka on edes hitusen kiinnostunut potilaan analysoimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tosiaan ollut hoidossa pitkän aikaa, mutta kukaan psykiatri ei ole suostunut kartoittamaan ongelmiani, vaikka samat asiat vaivaavat vuosi toisensa jälkeen. En voi sanoa olevani kovin tyytyväinen siihen, että verorahoja käytetään tällä tavalla. Mielenterveysongelmien hoidon tulisi olla täsmähoitoa. 15 vuotta sitten sain esimerkiksi papereihin merkinnän siitä, että minulla saattaa olla piirteitä tunne-elämältään epävakaasta persoonallisuudesta, mutta tähän ei sen jälkeen ole enää millään tavalla palattu.

Just tämä, aivan järkkyä. On todella onnekasta, jos löytää sellaisen ammattilaisen, joka on edes hitusen kiinnostunut potilaan analysoimisesta.

Mistä julkiselta puolelta tällaisen löytää? Psykiatrisesta sairaalastako? Pitää ensin päätyä osastohoitoon ennen kuin aletaan kunnolla tutkia mistä oireilussa oikein on kyse?

Nosto.

.....

Keskustelu on n. vuoden vanha, mutta vastaan silti.

Mistä tunnistaa onko kyseessä dissosiaatio vai vain normaalia ristiriitaisuutta?

On olemassa yksi oire, josta tietää sen olevan dissosiaatiota. Jos kyseistä oiretta ei ole, dissosiaation voi melko luottavaisesti poissulkea.

Tämä ratkaiseva oire on muistikatkokset. Ne voivat ilmetä esim. siten, että löydät kotoasi vaikka vaatekappaleen tai muun esineen, jota et muista. Vaatekappale ei kuulu myöskään läheisillesi jotka ovat vierailleet luonasi. Myöhemmin luottokorttitapahtumia selaillessasi saatat huomata että olet tosiaan ostanut sen, mutta et vain muista tapahtumaa ollenkaan.

Toinen ilmenemismuoto on, ettet muista joitain tärkeitä tapahtumia tai tilaisuuksia, jotka sinun pitäisi muistaa ja joissa olet ollut läsnä todistetusti (esim. olet valokuvissa).

Kolmas tyypillinen dissosiaatiomuistikatkosten ilmenemistapa on se, että et tunnista jotakuta läheistäsi aina välillä. Kyseessä voi olla perheenjäsen tai ystävä. Tämä on hyödyllinen oire sikäli, että muut voivat vahvistaa sen eli dissosiaatiohäiriön jäljille pääsee nopeasti.

Vastaus ap:n kysymykseen on siis muistikatkokset - onko niitä vai ei.

Muistikatkoksiin on vain muutama mahdollinen syy, ja muut syyt - aivojen muistisairaudet, kasvaimet ja muu kudosvaurio aivoissa - on helppo poissulkea kuvantamistutkimuksella, jolloin jäljelle jää vain dissosiatiivinen oireisto.

nostan tätä ketjua vaikka onkin todella vanha. lukisin mielelläni lisää kokemuksia erityisesti ihmisiltä jotka ovat olleet parisuhteessa dissosiaatiohäiriöstä kärsivän kanssa.

Nosto

Diagnoosia ei voi tehdä itse. Dissosiaatiohäiriö on todella vakava diagnoosi.

Itse lähtisin siitä, että todennäköisyys tuohon diagnoosiin on korkeampi, jos lapsuusmuistoissa on isoja aukkoja tai tietää kokeneensa lapsena jotain traumaattista.