Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmuus hukassa!
19.05.2006 |
Olenko väärässä, mutta tuntuu, ettei nykyajan isovanhemmat ole kiinnostuneet lapsenlapsistaan siinä määrin kuin " ennen vanhaan" ? Ja sitten ollaan kuitenkin nykysukupolvea arvostelemassa, miten helpolla päästään kun on kaikki koneet ja laitteet ja " kyllä ennen piti itse tehdä kaikki, teillä on sentään pesukoneet ja leipäkoneet yms" . Ärsyttävintä on jankutus, että " nauttisit nyt vaan, elät elämäsi parasta aikaa" . Jos joskus erehtyy sanomaan, miten raskasta toisinaan on. Enkä ole ainoa näiden ajatusteni kanssa, monella pikkulasten vanhemmilla tuntuu olevan sama tilanne.
Itsellämme on kaksi vilkasta alla kouluikäistä lasta ja kolmas tulossa. Hoidan lapsia kotona. Isovanhemmat ovat hyväkuntoisia ja aikaa olisi auttaa, mutta ei. Onko ne niin saamarin tyhmiä, ettei tajua vai missä mättää?!?!? Olen usein vihjannut tai sanonut suoraankin, että kiva olisi, jos edes pariksi tunniksi JOSKUS ottaisi, mutta sekin on liikaa. Omat vanhempani ottavat ns. pakon edessä silloin tällöin, mutta silloinkin lapsi sovitetaan omiin menoihin, eli kaupungille ostoksille mukaan tunneiksi (todella kivaa lapsen kannalta...) tai samaan aikaan on juuri silloin pakko siivota koko asunto, lapset leikkivät keskenään. Eli ei voida viettää aikaa lapsen ehdoilla edes paria tuntia. Toisen puolen isovanhemmat ovat hoitaneet vuosien aikana ehkä kaksi kertaa, vaikka asuvat 15 min päässä ja mitään terveydellistä estettä ei ole. Töissä käyvät, mutta illat ja viikonloput ei ole muuta kuin aikaa. Kaikki yhteydenpito on pelkästään meidän varassa eli jos me emme käy katsomassa isovanhempia, lapset eivät koskaan näe heitä.
Olenko itsekäs idiootti, kun isovanhempien saamattomuus ärsyttää noin paljon? Pitäisikö vaan kärsiä hiljaa ja yrittää jaksaa vai sanoa asiat päin naamaa ja olla riidoissa? Miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat kestätte ilman katkeria ajatuksia?
Kommentit (99)
Eli isovanhemmat asuvat noin tunnin matkan päässä. Meidän pitäisi aina käydä heillä, koska heillä on kiireempi kuin kellään muulla voi mahdollisesti olla. Ovat käyneet meillä kymmenen vuoden aikana kerran! Eivät halua ottaa lapsia syliin tms. ja sitten ihmettelevät, kun lapset vierastavat.
Isovanhemmuus on todellakin kriisissä! Toivottavasti tästä tulee lehtijuttu Vauva-lehteen ja muihinkin lehtiin. Asia on hyvin tärkeä. Neuvolassa luullaan että isovanhemmat auttavat, mutta näin ei ole läheskään kaikilla. En tiedä miten voisi omille vanhemmilleen sanoa, että tulkaa nyt järkiinne!
Minäkin muuten olin koko lapsuuteni mummolla hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee välillä esille sellainen omituinen ajattelutapa, että jos äiti ei ole täyttä 100 %:a ajasta lastensa kanssa, joku muu hoitaa _hänen lapsensa_. Huomatkaa sijamuoto, siis mummo tms. hoitaa _lapsen_ (kokonaan?), jos hoitaa sitä sanotaan nyt vaikka kerran kuussa viisi tuntia kun vanhemmat menevät ylos syömään. Vastaavasti jos äiti ikinä laittaa lapsensa mihin tahansa hoitoon paitsi huraa huraa seurakunnan kerhoon (joka ilmeisesti hyväksytään hyvältä äidiltä), kysytään, miksi hän ei _hoida lastaan_. Miksi tehdä lapsia, jos ei heitä hoida? Miksi tehdä lisää lapsia, eikö äiti tunnista rajojaan, kun ei jaksa lapsiaan hoitaa? Meni vähän sivuraiteille, mutta kun kummastuttaa...
Vierailija:
tulee välillä esille sellainen omituinen ajattelutapa, että jos äiti ei ole täyttä 100 %:a ajasta lastensa kanssa, joku muu hoitaa _hänen lapsensa_. Huomatkaa sijamuoto, siis mummo tms. hoitaa _lapsen_ (kokonaan?), jos hoitaa sitä sanotaan nyt vaikka kerran kuussa viisi tuntia kun vanhemmat menevät ylos syömään. Vastaavasti jos äiti ikinä laittaa lapsensa mihin tahansa hoitoon paitsi huraa huraa seurakunnan kerhoon (joka ilmeisesti hyväksytään hyvältä äidiltä), kysytään, miksi hän ei _hoida lastaan_. Miksi tehdä lapsia, jos ei heitä hoida? Miksi tehdä lisää lapsia, eikö äiti tunnista rajojaan, kun ei jaksa lapsiaan hoitaa? Meni vähän sivuraiteille, mutta kun kummastuttaa...
Kun 60-70 luvuilla omat vanhemmat eivät jaksaneet paneutua edes omien lastensa hoitamiseen, lapset olivat tosiaan mummoilla ja enoilla hoidettavana aivan muutaman kuukauden ikäisistä alkaen. Oma vapaus ja menot olivat vanhemmille lastaan tärkeämpiä.
" Itse masennuin synnytyksen jälkeen pahasti ja koko suvun voimin sitä ihmeteltiin, että miksi noin kävi; elänhän elämäni ihaninta aikaa. Kun pyysin vauvanhoitoapua, anoppi kehotti menemään perheneuvolaan, oma äiti käski nauttia ja ottaa rennosti. Mutta jäipä heiltä se apu saamatta. "
Olen yh, ja äitini, lapsen mummo siis, hoitaa kyllä ihan omastakin aloiteestaan lasta melkein aina kun tarvetta on. Ja on myös kiinnostunut lapsenlapsestaan.
Mutta...
Kun oli itse pieni ja vanhempani vielä naimisissa, oli jokakesäinen " ohjelmanumero" jättää minut (ja sisarukseni) sukulaisten (tavallaan olivat isovanhempia) hoitoon (ei mikään kiva kokemus, ankeata porukkaa...) kun vanhemmat lähtivät viikon, parin lomalle keskenään.
Eipä onnituisi nykyään, etenkin isälläni uusine vaimoineen on niin samperin paljon tärkeämpää tekemistä. Laatuaikaa ja sellaista, mutta vain heille itselleen. Lapsi puolestaan kaipaa isoisäänsä :/
Aika jännää miten äkkiä on unohtunut se miten he itse ovat toimineet ikäisinäni, vanhempina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä isovanhemmat rakastavat ja välittävät lapsista. Kyllä sen näkee. Mutta he eivät koskaan oma-aloitteisesti pyydä heitä hoitoon tms. Aina itse pitää pyytää ja silloinkin monesti tahmea vastaanotto. Eli ihan pakollisissa tilanteissa pyydetään.
Meillä kanssa ollut yhteisen ajan puutteen takia (mm.) tosi vaikeaa parisuhteessa. Oli pakko palkata ulkopuolinen hoitaja, että edes joskus pääsisi jonnekin kahden. Mutta se on aika kallista.
kuulisivat myös tästä. Näköjään on kuitenkin aika yleistä.
Nimim. ihmeteltiin miksen pyydä apua äidiltäni, noh, pyysinhän minä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan vahingossa, kun olin ihan poikki arjen pyörittämisestä. Soitin pokkana anopille, että muksut saa noutaa perjantaina klo 18 ja palauttaa aikaisintaan sunnuntaina klo 12. Jälkeenpäin ajatellen se oli rohkea veto konservatiivisille appivanhemmilleni, mutta olin niin rikki että olin valmis menemään yöksi hotelliin nukkumaan jotta saisin olla rauhassa. Muksut noudettiin ja palautettiin kuten sovittu ja oli ollut kuulemma kivaa. Mies oli ylpeä että olin uskaltanut moisen teon. Tajusimme että mieheni vanhemmat eivät vaan osaa tarjota apuaan, mutta ovat ottaneet aina hoitoon kun aikataulut ovat täsmänneet.
nykyään hukassa siten, että aika monet isoäidit eivät osaa vetää rajaa siihen, mikä kuuluu mummon rooliin ja mikä äidin. Ollaan kamalan käärmeissään esim. täysimettämisestä ja siitä, että muutaman viikon tai kuukauden ikäinen vauva ei tulekaan yökylään.
Tuntuu, että moni mummo on luullut, että voi elää uusintana omien lastensa vauvaiän lastenlasten kautta eivätkä sitten oikein toivu siitä, että isovanhemman rooli on erilainen, vaan ovat kritisoimassa ja päsmäröimässä. Ja viettävät lasten kanssa aikaa omilla ehdoillaan, siten, että itse saavat mahdollisimman voimakkaita isovanhempielämyksiä, viis veisaten päiväuni- ja ruoka-ajoista ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
töitä ja olen huomannut, että todella harvalla on kuvioissa isovanhemmat.
vanhempainiltoihin ei päästä jne kun ei ole tukirengasta. Te kenen lapset saavat nauttia isovanhemmista, olette todella onnekkaita. Oma lapsi lapseni saa viettää mummin luona kaikki lomat. Mummi soittaa myös melkein päivittäin lapsen kuulumiset.
Vierailija:
Ennen se oli pakkopullaa. Nyt puolin ja toisin vihdoin saadaan sanoa mitä todella tahdotaan. Oikea kehitys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pitäisi olla aidosti läsnäkin...
Vierailija:
Meillä anoppilassa käynti on kärsimystä, koska kukaan ei huomioi lasta, hänen pitäisi vain puuhata koko viikonloppu omiaan jossain pöydän alla kuin koira. Yhden, siis YHDEN kerran olen tunniksi jättänyt nyt kolmevuotiaan mummolleen kun kävin asioilla. Naisparka ei tiennyt mitä muuta tehdä lapsenlapsensa kanssa niin alkoi sitten hoitaa pyykkivuortaan ja lapsi touhusi omiaan. Siis ei puolta tuntia pysty keskittymään ihan vain siihen lapseen.On sittemmin käynyt ilmi että mieheni sisaruksineen on olleet lapsena myös kuin koiranpennut, ei heitä ole hoidettu, he ovat juoksennelleet pitkin maita tai pienemmät pidetty pinnasängyssä syöttöjen väli.
Omien lasten eteen oli tämä sodan kokenut sukupolvi valmis tekemään melkein mitä vaan, takaamaan lainoja, hoitamaan lapsia tms. Tämä uhrautuvuusketju on nyt katkaistu ja sen huomaa. Suuret ikäluokat ei enää samalla tavalla auta lapsiaan ja voihan se toki jonkun mielestä olla ihan tervettäkin. Mutta onhan se vähän ärsyttävää, ettei vanhemmilta heru mitään kunnon tukea kun vanhemmat sentään itse saivat hyvinkin paljon tukea omilta vanhemmiltaan - kaikki suuriin ikäluokkiin kuuluvat kun eivät suinkaan ole näitä, jotka aloittivat nollasta ja tienasivat itse joka penninsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen nyt vain on niin, että meidän sukupolvella on enemmän rahaa kuin edellisellä.
Harmi vain, että meidän sukupolvi on kasvatettu todelliseksi pullamössöksi.
Kaikki pitää saada ja mielellään vielä ilmaiseksi. Jos ei vanhemmat maksa niin sitten sossu tai Kela, ja niistäkin rahoista vielä valitetaan, kun ovat liian pieniä. Omien lasten hoito koetaan ylivoimaiseksi ja aikuiset ihmiset yrittävät leikkiä teiniä vielä 3-kymppisenäkin.
Todella monella ystävällä vanhemmat eivät ole kiinnostuneet lastenlapsistaan. Eivät tiedä mistä jäävät paitsi.
Itse olen lapsineni siinä onnellisessa asemassa että lapsilla on molemmat isovanhemmat elossa ja suht nuoria.
Tykkäävät nähdä meidän lapsia. Ottavat yökylään ja hoitavat. Auttavat aina tarvittaessa. Eivät kuitenkaan tuppaudu. Ymmärtävät että me päätämme miten lapset kasvatetaan. Ja me ymmärrämme että mummilassa voi olla eri säännöt. Siellä saa lelliä ja välillä tehdä jotain mitä kotona ei saa.
Muistavat lapsia lahjoilla. En tarkoita että pitäisi mitään kallista pitäisi ostaa . Kirpputorivaatteet tai jotain pientä kelpaavat. KIva että ovat ajattelleet lapsia.
En ymmärrä miten joku ei voi välittää lastenlapsistaan. Eikö se ole mukavaa hoitaa ja lelliä ilman vastuuta kasvatuksesta?=) Ei se kuitenkaan paljoa vaadi. Minunkin äitini on töissä ja silti haluaa poikia ottaa joskus yöksi viikonloppuna ja kesälomilla.
Kun olin itse pieni mummuni hoiti minua paljon ja se näkyy vieläkin meidän väleissä. Vähintään kerran viikossa käydään lasten kanssa siellä kylässä. Tehdään yhteisiä kirpparireissuja, käydään uimassa ym. Tuskin näin olisi jos ei pohjaa olisi luotu jo lapsena.
Jos olisin oikein ilkeä, sanoisin että avioeroni oli lasteni isovanhempien syytä. Me ei vaan ex-miehen kanssa jaksettu enää, kun elämä pyöri vuodesta toiseen 24/7 lasten ja perheen ympärillä. Kyllä: halusimme lapsia ja rakastimme heitä. Meistä oli ihana olla heidän kanssaan. Mutta parisuhteen hoito jäi, koska emme päässeet kaksin mihinkään kuin satunnaisesti. Muutaman tunnin " parisuhdeiltoihin" otimme maksullisen hoitajan, mutta ei puhettakaan, että oltaisiin päästy vaikka jollekin lomareissulle kaksin :-( Tai päästiin me lopulta, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Ne pari parin yön reissua meni itkemiseen ja riitelyyn.
Exän äiti oli ainoa, joka oikeasti tykkäsi hoitaa lapsiamme, mutta hän oli isovanhemmista se, joka asui kaikista kauimpana. Omat vanhempani eivät osoittaneet suurtakaan kiinnostusta. Tai olivathan lapset heille tärkeitä: tulivat mielellään käymään kahvilla ja sen parin tunnin ajan tykkäsivät lässyttää lapsille. Mutta että olisivat joskus hoitaneet... yhden kerran " pakotin" . Se meni hyvin, lapsilla oli kivaa ja vanhemmillani myös, mutta sen jälkeen eivät koskaan, ikinä, sanoneet, että olisipa kiva, jos lapset tulisivat tänne mummulaan joskus.
Mä olen katkera. Lapseni ovat nähneet " mun puolen mummua" viimeksi viime kesänä, vaikka välimatkaa on alle sata kilsaa, mummu on terve ja hyväkuntoinen. Mutta häntä ei kiinnosta. Minä olen kutsunut meille, mutta hänellä ei ole aikaa tulla: työ ja harrastukset vievät kaiken ajan. Mummulaan ei ole kutsuttu.
Mun oma mummuni oli ihana, lämmin ihminen. Vietin lapsena hänen luonaan kaksi kokonaista viikonloppua kuukaudesta koska minä halusin, koska mummuni halusi ja ennen kaikkea: koska vanhempani halusivat. Jotta he saivat " omaa aikaa" . Niinpä.
Vierailija:
mutta oli " pakko" olevinaan olla, se oli tärkeä arvo sen aikaisessa yhteiskunnassa, nyt isovanhemmat uskaltavat jo sanoa ei ilmaiselle lapsenvahtityölle. Heillä on nyt oikeus omaan elämään ilman lapsia.
Mä olen aina kuvitellut että isovanhemmat rakastavat omia lapsenlapsiaan. Mutta ilmeisesti lapsenlapset eivät kuulu olla isovanhemmille ilo vana taakka jonka tapaamisesta pitäisi maksaa korvausta?
Ihan käsittämättömän kylmä asenne.
Itse haluan luoda mahdollisimman läheiset suhteet omiin lapsenlapsiini. Jos sitä ei tee silloin kun lapset ovat pieniä niin ei se aikuisena enää onnistu samalla lailla.
Vierailija:
AP, mitä odotat? Ilmaista lastenhoitoapua näemmä.
Tuleeko mieleen että isovanhemmat ovat jo omat lapsensa hoitaneet? Siinä " uraa" kyllin.
Että isovanhemmilla on joskus ollut myöskin oma perhe, jota ovat hoitaneet, pitäisikö heidän vielä hoitaa sinunkin lapsesi???? Ehkä he eivät vaan yksinkertaisesti halua sekaantua liikaa teidän elämäänne, koska ovat ehkä kuulleet sellaisistakin miniöistä, jotka valittavat siitä että isovanhemmat sekaantuvat liikaa!!!! Ole kiitollinen siitä että he yleensäkin jaksavat sinua!!!!!!!