Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmuus hukassa!
19.05.2006 |
Olenko väärässä, mutta tuntuu, ettei nykyajan isovanhemmat ole kiinnostuneet lapsenlapsistaan siinä määrin kuin " ennen vanhaan" ? Ja sitten ollaan kuitenkin nykysukupolvea arvostelemassa, miten helpolla päästään kun on kaikki koneet ja laitteet ja " kyllä ennen piti itse tehdä kaikki, teillä on sentään pesukoneet ja leipäkoneet yms" . Ärsyttävintä on jankutus, että " nauttisit nyt vaan, elät elämäsi parasta aikaa" . Jos joskus erehtyy sanomaan, miten raskasta toisinaan on. Enkä ole ainoa näiden ajatusteni kanssa, monella pikkulasten vanhemmilla tuntuu olevan sama tilanne.
Itsellämme on kaksi vilkasta alla kouluikäistä lasta ja kolmas tulossa. Hoidan lapsia kotona. Isovanhemmat ovat hyväkuntoisia ja aikaa olisi auttaa, mutta ei. Onko ne niin saamarin tyhmiä, ettei tajua vai missä mättää?!?!? Olen usein vihjannut tai sanonut suoraankin, että kiva olisi, jos edes pariksi tunniksi JOSKUS ottaisi, mutta sekin on liikaa. Omat vanhempani ottavat ns. pakon edessä silloin tällöin, mutta silloinkin lapsi sovitetaan omiin menoihin, eli kaupungille ostoksille mukaan tunneiksi (todella kivaa lapsen kannalta...) tai samaan aikaan on juuri silloin pakko siivota koko asunto, lapset leikkivät keskenään. Eli ei voida viettää aikaa lapsen ehdoilla edes paria tuntia. Toisen puolen isovanhemmat ovat hoitaneet vuosien aikana ehkä kaksi kertaa, vaikka asuvat 15 min päässä ja mitään terveydellistä estettä ei ole. Töissä käyvät, mutta illat ja viikonloput ei ole muuta kuin aikaa. Kaikki yhteydenpito on pelkästään meidän varassa eli jos me emme käy katsomassa isovanhempia, lapset eivät koskaan näe heitä.
Olenko itsekäs idiootti, kun isovanhempien saamattomuus ärsyttää noin paljon? Pitäisikö vaan kärsiä hiljaa ja yrittää jaksaa vai sanoa asiat päin naamaa ja olla riidoissa? Miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat kestätte ilman katkeria ajatuksia?
Kommentit (99)
Eivät koskaan kutsu lapsia tai meitä sinne, täysin vieraita lapsillemme ja minulle jo. Anoppia ja appea ei ole.
Tämä on kipeä aihe ja täällä monesti aloitettu puhumaan tästä, kunnes tulee muutama joka sanoo" Ihan oma vika jos ei ole tukiverkkoa, jotain teissä on pielessä" , " lapsenne eivät ole niin suloisia kun luulette" jne, todella rakentavaa! : (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni vanhemmat asuvat 10 min matkan päässä. Anoppi jos käy meillä, niin ei välttämättä käy edes katsomassa lapsenlapsiaan, jos he leikkivät omassa huoneessaan. Itse ei vapaaehtoisesti heitä ota luokseen, vaikka hänkin on työtön. Lapset haluavat mummolaan mennä, kysyvät yökylään, mutta mitä vastaan?? " Ei mummo teitä sinne halua" ?? Vähän tylyä noin pienille sanoa! Mutta kun ei mummo välitä? Hänelle on sanottu, että lapset ovat kyselleet kylään ja yöksi, mutta ei hän ota. Hoitaa kyllä lapsia, jos tarvetta meidän puolelta on, mutta muu kiinnostus on niin tahmeaa. SUUTUTTAA LASTEN PUOLESTA!
ainakin mitä minä ymmärsin,tekstissä kaipailtiin enemmänkin aitoa välittämistä ja kiinnostusta jälkeläisiä kohtaan. Ja tietysti tuon asian seurauksena olisi luonnollista myös tarjota joskus apuakin.
Itsekin olen kokenut isovanhempien taholta (siis lasteni isovanhempien) vähättelyä tyyliin:mekin olemme lapsemme hoitaneet,kaikkien muidenkin pitää! Pyysimme kerran apua tosi tarpeeseen,olimme todella väsyneitä ja tuo oli vastaus ja apua ei tullut.
eli se itsekäs ajatus, se kai siinä lähinnä häiritsee.
Jokainen aikuinen pärjää kyllä lastensa kanssa pakon edessä,niin mekin selvittiin,mutta paha mieli jäi isovanhempien asenteesta vuosiksi.
syyttää vaan siitä, ettei ne ole aikanaan vaatineet omia mukuloitaan tekemään mitään, niin seurauksena on, että nämä narisijat vaativat edelleenkin omia vanhempiaan tekemään kaikki heidän edestään.
Olen ihmeissäni lukenut, kun jotkut valittavat, ettei mummot jaksa leikkiä muutamaa tuntia lastenlastensa kanssa niinkuin ennen. Mutta eiväthän isovanhemmat ennenkään LEIKKINEET lasten kanssa. He ottivat lapset mukaan päivittäisiin touhuihinsa ja leikki oli lasten oma juttu.
Olen itse ollut isovanhemmillasi joskus hoidossa ja lapseni on joskus omilla vanhemmillani. Enkä koskaan ole kuvitellut, että aikaa kulutettaisiin leikkimällä, paitsi satunnaisesti, kun aikuinen tulee mukaan jo alkaneeseen leikkiin.
En myöskään itse leiki lasteni kanssa kuin silloin tällöin, MUTTA lapseni ovat mukana päivittäisissä askareissa; leipomassa, ruoan laitossa, siivoamisessa... Joskus askartelemme, tietysti käymme ulkona, puistoissa, mutta itse leikkiminen on mielestäni lasten oma juttu.
Enkä ole huomannut, että lapseni olisivat siitä kauheasti traumatisoituneet, ovat vain iloisia, kun saavat olla koko päivän mukana tekemässä " oikeita asioita" , kuten 5-vuotias toivoo.
Tällaista " mukaan ottamista" olen itse kokenut isovanhemmiltani ja sitä toivon myös vanhempieni tekevän. Leikkiminen hoituu kyllä lapsilta itse tai muiden lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta enpä minäkään sitten käy katsomassa kun ovat vanhainkodissa. lapsenlapsiaan kun tuskin tuntevat nytkään niin turha myös kuvitella että heitä kiinnostaisi pätkääkään sitten joku uppo-outo mummi vanhainkodissa
säännöllisesti, jos se vaan heille kelpaa. Ihan vaikka sellaista, että vien lapset ulos leikkimään ja vanhemmat voivat puuhata omiaan sillä aikaa. Esim. siivota. Tuollaista apua minäkin nyt kaipaisin. Meillä toiset isovanhemmat asuvat 10 min päässä ja toiset 40 min päässä. Kesällä mahdotonta saada heitä hoitoavuksi, kun ovat mökkeilemässä koko kesän. Molemmat isovanhemmat kyllä tarjoavat apuaan, mutta sitten kun sitä tarvitsisi, ei heille käykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niille valittaville mummoille että kotitöihin käytetty aika ei ole vähentynyt entisestä vaikka avuksi on tullut ties mitä laiteitta. Niiden laitteidenkin käyttäminen vie aikaa, ja nykyään elämässä on muita stressaavia ja raskaita asioita nyrkkipyykin sijaan. Ei elämää ennen ja nyt voi suoraan verrata toisiinsa
Hoitavat, käyvät kylässä, ottavat kylään ja kyselevät kuulumisia! Todella harvoin menee kahta viikkoa niin, ettei nähtäis kaikkia elossa olevia isovanhempia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heidän omat äidit/anopit hoitivat lapset heidän " nuoruudessaan" . Nykyajan isovanhemmat ovat ns. uustylyjä (=isovanhempia joita kiinnostaa vain omat mielihalunsa, asiansa ja tekemisensä)
Isovanhempia näemme säännöllisesti noin kerran viikossa, mutta lapset eivät ole kummankaan puolen isovanhemmilla juurikaan olleet hoidossa (muutaman kerran pari tuntia).
Pärjäämme normaalisti arjesta ihan omin voimin, enkä ymmärrä, miksi hoidattaisin lapsemme muilla ihmisillä.
Kun omat ja mieheni vanhemmat vanhenevat ja tarvitsevat apua, aion sitä heille antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin saavani joskus lapsen hoitoon, jokainen tarvitsee hengähdystaukoa! Annas olla jos isovanhemmille nurisee niin alkaa juuri tämä voivottelu että kyllä minä nuoruudessa hoidin yksin lapset ja ei ollut näitä nykyajan mukavuuksia ja plaa plaa.
kokemuksia teinivuosilta? Tai jospa heillä on negatiivisia kokemuksia omista vanhemmistaan ja isovanhemmistaan?
Minusta isovanhemmilla on oikeus tehdä just niin kuin haluavat. Ehkä se mitä te tulkitsette ei-välittämiseksi, ei olekaan sitä. He vaan eivät ehkä löydä sopivaa keinoa välittämisensä ilmaisemiseksi. Kaikille se ei ole hoitaminen. Osa teistäkin myös varmasti esittää hoidon suhteen kaikenlaisia vaatimuksia, jälkikäteen ikäviä kommentteja jne. En jotenkin jaksa uskoa, että vika olisi yksipuolisesti vanhemmassa sukupolvessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidät on hoidatettu mummuilla, mutta nyt on ihan turha pyytää mitään apua omilta vanhemmiltaan. Niillä on kaikkia tärkeitä harrastuksia, " omaa elämää" , ei ne ehdi!
Tokihan arki sujuu, vaikkei isovanhemmat ole siinä osallisena. Mutta kun puuttuu KIINNOSTUS olla lapsen kanssa, tutustua lapseen. Meilläkin poika odottaa isovanhempien saapumista, mutta joutuu pettymään, kun taas ukki ja mummo vaan istuvat sohvalla ja lukevat lehtiä tai lähtevät Hkiin kaupungille.
Osku Pajamäen kirja Itsekäs sukupolvi kertoo sodan jälkeisestä suuresta sukupolvesta, joiden tietä on tasoitettu ja heitä on " paapottu" niin vanhempien kuin systeeminkin taholta. Eivät he osaa antaa mitään, ottavat vaan
En ole vinkumassa " omaa aikaa" , mutta haluaisin, että lapseni tuntisivat isovanhempansa ja voisivat heidän kanssaan touhuta ja tehdä asioita, mitä ei äidin ja isän kanssa tehdä.
Oman kokemukseni mukaan koko kansa on nykyjään aika perseestä, missään ei enää auteta toisia, eikä toisten asiat kuulu muille.
Vierailija:
Osku Pajamäen kirja Itsekäs sukupolvi kertoo sodan jälkeisestä suuresta sukupolvesta, joiden tietä on tasoitettu ja heitä on " paapottu" niin vanhempien kuin systeeminkin taholta. Eivät he osaa antaa mitään, ottavat vaan
Siitä ei ole mielestäni kyse, jos toivoisimme lastenhoitoapua 2-3 kertaa vuodessa. Ne 362 päivää hoidamme itse, mielellämme.
en siis halunnutkaan hänelle hoitoon.
AP: Olisit jättänyt ne kakarat tekemättä niin ei tarvitsis märistä ilmaisten hoitajien perään